Siilitien tarinoita 1970-luvun alusta

Leikkipuistossa

Leikkipuistossa oli aina kivaa. Siellä oli jouluna tulitikkuaskeista ympyrän muotoon askarreltu joulukalenteri. Juoksimme aina Jukan kanssa kilpaa leikkipuistoon, sillä ensimmäisenä puistoon tullut lapsi sai avata tulitikkuaskiluukun, jossa oli usein Fazerin -sekalaisia. Leikkipuistossa kudoin monet tabletit kangaspuilla. Sahasin pannualusia vanerista, ja pyöritin pakettinarua metallisten kurkkupurkkien päälle niin, että tuloksena syntyi hauska roskakori. Kaunein tekemäni taulu on vieläkin mummon seinällä. Mustalle alustalle on tehty spagettimakaronista kirkon seinät ja komea risti. Seinät on ”maalattu” riisillä ja komeuden päälle on sumutettu kultamaali spraytä.
   Leikkipuistossa järjestettiin naamiaisia. Mulla oli kerran topatut tissit mekon alla ja mekon kankaalle oli huulipunalla piirretty sydämiä. Kerran naamiaisten jälkeen saimme limua ja yhdeltä pojalta tuli kaikki limu nenästä ulos, kun se joi niin innokkaasti. Leikkipuistossa sai ruokaa myös mukaan ainakin silloin, jos satoi kovasti. Kerran meille haettiin keittoa kotiin ämpärillä kaatosateen takia. 
   Korona ja labyrintti olivat suosikkipelejä, pelattiin aina voittajaa vastaan. Me pelattiin joskus myös jalkapalloa ja muistan selvästi, kuinka joku aikuinen opetti mulle jalkapallopelin aikana kumpi on oikea ja kumpi vasen. Olin nimittäin liikkunut väärään suuntaan. Aikuinen otti mua kädestä kiinni ja sanoi ”tämä on sun vasen käsi, vasen on aina siellä missä tämä käsikin." Kävelin kotiin käsi pystyssä, en uskaltanut laskea kättä alas etten unohtaisi kumpi vasen on. 

Teollisuusalueella

Teollisuusalueella oli tehtaita, joiden roskiksista dyykattiin kamaa. Kerran Tapiocan jäätelötehtaalla oli pakastimet rikki. Jäätelöä jaettiin viiden kilon paketeissa ympäri hertsikkaa. Jäätelöä oli niin paljon, että me leikittiin jäätelösotaa. Heiteltiin päärynäjäätelöä toistemme päälle. Teollisuusalueelle ei saanut mennä. Mutta mentiinhän me, nimittäin siellä oli tosi hyvät leveät ja hiljaiset kadut ajella fillareilla. Niin ja ne roskikset, joissa oli aina jotain hauskaa paperiroinaa. Sinne mentiin aina putkitunnelin läpi ja tunnelissa huudettiin.

Koulussa

Muistan, kuinka kouluun ilmoittautumispäivänä  mulla oli päällä punainen liivihame ja koulun ovet tuntu kauheen isoilta ja raskailta. Ekan luokan opettaja oli Ellen Menzi. Jukan opettaja oli Sippola Vilska ja sen koirat osasi laskea yhteenlaskuja. Kaksi plus kaksi oli neljä haukahdusta. Kerran jouduin kesken päivää mennä kotiin hakemaan äidin allekirjoitusta väärennetyn tilalle. Itkin, kun joudun tunnustamaan tekoseni. Myöhemmin opin, että nimmarit kannattaa pyytää aina siihen aikaan, kun äiti on kiireessä lähdössä töihin, se ei kerkiä suuttumaan.
   Koulussa kaikki jolla oli kasi laulussa pääsi kuoroon. Mulla oli vaan seiska, mutta mä halusin kuoroon. Mä valehtelin, että mullakin oli kasi, eikä ope tietenkään siinä tilanteessa muistanut mun numeroa. Seuraavana vuonna mullakin oli sitten kahdeksikko. Muistan kuinka harjottelin laulun sanoja yläsängyssäni. Sininen ja Valkoinen -kappaleen sanat olen osittain tajunnut vasta aikuisena: kohta jossa laulettiin ”lampaat nuo taivaan sinisen” -kuullosti mun mielestäni kummalliselta, kun se ei mielestäni tarkoittanut mitään. Lauloin kuitenkin muiden mukana. Muistan kuinka erään kevätjuhlan aattona äiti ompeli mulle pitkän hameen keittiön verhoista, kun ei muutakaan kangasta ollut.
   Koulun pihalla leikittiin sellasta, että kuljetetaan toista sokkona paikasta toiseen. Minä ja Sirpa kuljetettiin Suvi päin koulun pihalla olevaa rautatolppaa ja Suvin hammas halkesi. Koko loppuvuoden Suvi oli peltihammas. Pelästyin niin etten voinut tunnustaa, että tehtiin se tahallaan, kun ei tajuttu, että niin voi käydä. 

Kotipihalla

Meidän asuttiin Siilitie ykkösessä ja puhelinnumeromme oli 787804. Alueella liikkui joskus ”namusetiä” ja pitkään olimme siinä uskossa, että kaikki namusedät ovat punapartaisia.  Pihalla me pelattiin persistä, leikittiin kirkkistä ja hypittiin ruutua. Maarika ja Arja piti meille kerhoa asuntovaunussa, ja kerhon päätteeksi me tehtiin kevätjuhlaesitys kaltseilla. Tehtiin sketsejä ja esitettiin kotileikkejä. Koko pihan väki kutsuttiin juhliin, ja Tiina lauloi Eedelvaissin. Karhumuori oli ainoa joka ei tullut. Karhumuori oli vanha kääkkä, joka aina valitti jostain pihalla, leikkimisestä ja muusta. Mutta kyllä me sitä kiusattiinkin, soiteltiin ovikelloa ja juostiin karkuun.
   Kerran minun veljeni nukahti piiloon, kun leikittiin Kirkkistä, eikä sitä löydetty mistään. Kerran kun leikittiin kotia (voikukan lehdet oli banaaneja) Päivi huusi, että oli löytänyt ihania kiviä. Ne olikin popcornin siemeniä, mutta Päivi ei ollut koskaan nähnyt sellaisia. Mä tiesin mitä ne oli, ja Päivi halusi kai osoittaa tietävänsä jotain mitä minä en. Niinpä se pihan rappusilla pysähtyi ja kuiskasi mulle tietävänsä mitä paneminen tarkoittaa. Mua hävetti niin, että painoin katseeni maahan ja muistan vain Päivin keltaiset hollannikkaat. 

Kotona

Muistan miten mua hävetti, kun ulos asti näkyi, kuinka meidän kotona oli vaaleanpunaiset kaapit. Ne oikein loisti pihalle asti, vaikka me asuttiin neljännessä. Me kaikki inhottiin niitä, mutta siitä ei saanut puhua, sillä isä oli maalannut ne kännissä. Hän ei voinut tunnustaa, että pieleen meni. Hypittiin kerran hyppistä pihan perällä, ja mä näin kuinka äiti ja Maarika juoksi Jarnon rappuun. Ihmettelin mihin ne nyt meni, kun eihän ne yleensä siellä käynyt. Myöhemmin kuulin, että ne oli juossut isää karkuun, joka oli uhannut iskeä ne puukolla viiden kilon kappaleiksi. Jarnonkin isä oli juoppo, siksi oli helpotus että ne juoksi just sinne eikä sellaisille, jotka oli ihan kunnollisia. Isä söi aina sisua ja kuvitteli ettei viina haise, kuitenkin jo rapusta kuuli onko se kännissä vai ei, yskä sen paljasti, ja semmonen kummallinen tapa maiskutella.
  Isä joutui rattijuoppouden takia vankilaan mutta mulle sanottiin, että se on matkatöissä. Veljeni oli jo sen verran iso, että se puolusti äitiä ja siksi isälle ja hänelle tuli tappelu. Veljeni muutti kotoa pois tosi nuorena, en muista minne, tyttöystävän luokse kai. Juoppo isä oli pelottava. Sekin tuntui pelottavalta kun ystäväni isä putosi parvekkeelta, seitsemännestä kerroksesta. Hämärässä muistissa on juorut, jonka mukaan se oli muka pyydystellyt perhosia ilkosillaan ja pudonnut vahingossa. Me tietysti oireiltiin rankan perhe-elämän takia. Muistan miten me sisarukset oltiin samaan aikaan Auroorassa samassa huoneessa. Multa leikattiin umppari ja veljeltä joku rustottuma. Jouduttiin molemmat sairaalapsykologin juttusille ja se kyseli kaikkee esimerkiksi suuttuiko äiti koskaan. Mä kerroin, että kerran se on heittänyt lautasen seinään, kun veljeni ei suostunut syömään sienikastiketta. Siskoni oli kertonut samalle tädille, että kerran äiti heitti lautasen seinään, kun me valitettiin lihapullissa olleista liian isoista sipulinpaloista.
   
Harrastuksia

Menin haitarin soittotunneille. Halusin oman haitarin. Se oli jo ostettu ja isä tuli hakemaan mua tunnilta. Muistan miten mua hävetti, kun isä ja haitarinsoitton opettaja kätteli. Opettajalla oli niin kauniit huolitellut kädet ja meidän isällä karheat, arpiset ja rumat kädet ja yksi sormikin poikki. Vietiin haitari kotiin ja äiti rupesi jo ovelta valittamaan isälle, ettei se voi ostaa haitaria, kun jääkaappiakaan ei ole varaa korjata. Jääkaapin paikka oli tyhjä enkä tajunnut mitä on tekeillä. 
   Koulun salissa käytiin jumpassa ja myöhemmin mentiin Johannan kanssa taitoluisteluun. Muistan miten oltiin menossa ilmoittautumaan uudelle kaudelle ja Johannan äiti kysyi Johannalta missä ilmoitus paperit ovat. Johanna ei ollut etsinyt papereitaan valmiiksi ja äiti löi Johannaa monta kertaa kirjalla päähän. Samalta reissulta palatessa jouduimme kolariin. Mut vietiin ambulanssilla Aurooraan, mä olin saanut aivotärähdyksen. Möttö oli nähnyt sen kolarin ja juoksi kertomaan Jukalle ja veljelleni. Se väitti, että multa oli kädet ja jalat irti ja sen mielestä se oli hyvä vitsi, kun jätkät otti sen todesta. En vieläkään tiedä oliko kolari meidän isän syy. Ainakin kerran mä olen ollut sen kyydissä niin, että poliisia odotellessa se on juonut hansikaslokerosta viinaa ja sitten se väitti poliisille, että humala johtuu odotellessa juoduista huikista. 

Piiskaa

Kerran mä sain piiskaa siksi, että äiti luuli mun varastaneen viiden pennin purkan Elannosta. Jotenkin olin vain päättänyt olla kertomatta, että löysin viisipennisen Elannon mäestä. Muistan miten tuijotin kaasupolettikonetta vessan katossa samalla kun äiti antoi piiskaa. Meillä oli semmonen sääntö, että jos oli tehnyt jotain pahaa sai piiskaa tai joutui kotiarestiin. Kerran äiti kysyi veljeltäni kumman valitset. Kotiarestin pelossa veljeni vastasi: ”anna äkkiä piiskaa, että mä pääsen pihalle”. Piiska piti itse hakea. Veljeni toi kerran tosi paksun kepin ja mä kauhistuin, mutta hän selitti, ettei äiti näin paksulla raaski mua kovaa lyödä.
 

                                 Rillirousku