Siilitien tarinoita 1970-luvun alusta
Leikkipuistossa
Leikkipuistossa oli aina kivaa. Siellä oli jouluna tulitikkuaskeista
ympyrän muotoon askarreltu joulukalenteri. Juoksimme aina Jukan kanssa
kilpaa leikkipuistoon, sillä ensimmäisenä puistoon tullut
lapsi sai avata tulitikkuaskiluukun, jossa oli usein Fazerin -sekalaisia.
Leikkipuistossa kudoin monet tabletit kangaspuilla. Sahasin pannualusia
vanerista, ja pyöritin pakettinarua metallisten kurkkupurkkien päälle
niin, että tuloksena syntyi hauska roskakori. Kaunein tekemäni
taulu on vieläkin mummon seinällä. Mustalle alustalle on
tehty spagettimakaronista kirkon seinät ja komea risti. Seinät
on ”maalattu” riisillä ja komeuden päälle on sumutettu kultamaali
spraytä.
Leikkipuistossa järjestettiin naamiaisia. Mulla
oli kerran topatut tissit mekon alla ja mekon kankaalle oli huulipunalla
piirretty sydämiä. Kerran naamiaisten jälkeen saimme limua
ja yhdeltä pojalta tuli kaikki limu nenästä ulos, kun se
joi niin innokkaasti. Leikkipuistossa sai ruokaa myös mukaan ainakin
silloin, jos satoi kovasti. Kerran meille haettiin keittoa kotiin ämpärillä
kaatosateen takia.
Korona ja labyrintti olivat suosikkipelejä, pelattiin
aina voittajaa vastaan. Me pelattiin joskus myös jalkapalloa ja muistan
selvästi, kuinka joku aikuinen opetti mulle jalkapallopelin aikana
kumpi on oikea ja kumpi vasen. Olin nimittäin liikkunut väärään
suuntaan. Aikuinen otti mua kädestä kiinni ja sanoi ”tämä
on sun vasen käsi, vasen on aina siellä missä tämä
käsikin." Kävelin kotiin käsi pystyssä, en uskaltanut
laskea kättä alas etten unohtaisi kumpi vasen on.
Teollisuusalueella
Teollisuusalueella oli tehtaita, joiden roskiksista dyykattiin kamaa.
Kerran Tapiocan jäätelötehtaalla oli pakastimet rikki. Jäätelöä
jaettiin viiden kilon paketeissa ympäri hertsikkaa. Jäätelöä
oli niin paljon, että me leikittiin jäätelösotaa. Heiteltiin
päärynäjäätelöä toistemme päälle.
Teollisuusalueelle ei saanut mennä. Mutta mentiinhän me, nimittäin
siellä oli tosi hyvät leveät ja hiljaiset kadut ajella fillareilla.
Niin ja ne roskikset, joissa oli aina jotain hauskaa paperiroinaa. Sinne
mentiin aina putkitunnelin läpi ja tunnelissa huudettiin.
Koulussa
Muistan, kuinka kouluun ilmoittautumispäivänä
mulla oli päällä punainen liivihame ja koulun ovet tuntu
kauheen isoilta ja raskailta. Ekan luokan opettaja oli Ellen Menzi. Jukan
opettaja oli Sippola Vilska ja sen koirat osasi laskea yhteenlaskuja. Kaksi
plus kaksi oli neljä haukahdusta. Kerran jouduin kesken päivää
mennä kotiin hakemaan äidin allekirjoitusta väärennetyn
tilalle. Itkin, kun joudun tunnustamaan tekoseni. Myöhemmin opin,
että nimmarit kannattaa pyytää aina siihen aikaan, kun äiti
on kiireessä lähdössä töihin, se ei kerkiä
suuttumaan.
Koulussa kaikki jolla oli kasi laulussa pääsi
kuoroon. Mulla oli vaan seiska, mutta mä halusin kuoroon. Mä
valehtelin, että mullakin oli kasi, eikä ope tietenkään
siinä tilanteessa muistanut mun numeroa. Seuraavana vuonna mullakin
oli sitten kahdeksikko. Muistan kuinka harjottelin laulun sanoja yläsängyssäni.
Sininen ja Valkoinen -kappaleen sanat olen osittain tajunnut vasta aikuisena:
kohta jossa laulettiin ”lampaat nuo taivaan sinisen” -kuullosti mun mielestäni
kummalliselta, kun se ei mielestäni tarkoittanut mitään.
Lauloin kuitenkin muiden mukana. Muistan kuinka erään kevätjuhlan
aattona äiti ompeli mulle pitkän hameen keittiön verhoista,
kun ei muutakaan kangasta ollut.
Koulun pihalla leikittiin sellasta, että kuljetetaan
toista sokkona paikasta toiseen. Minä ja Sirpa kuljetettiin Suvi päin
koulun pihalla olevaa rautatolppaa ja Suvin hammas halkesi. Koko loppuvuoden
Suvi oli peltihammas. Pelästyin niin etten voinut tunnustaa, että
tehtiin se tahallaan, kun ei tajuttu, että niin voi käydä.
Kotipihalla
Meidän asuttiin Siilitie ykkösessä ja puhelinnumeromme
oli 787804. Alueella liikkui joskus ”namusetiä” ja pitkään
olimme siinä uskossa, että kaikki namusedät ovat punapartaisia.
Pihalla me pelattiin persistä, leikittiin kirkkistä ja hypittiin
ruutua. Maarika ja Arja piti meille kerhoa asuntovaunussa, ja kerhon päätteeksi
me tehtiin kevätjuhlaesitys kaltseilla. Tehtiin sketsejä ja esitettiin
kotileikkejä. Koko pihan väki kutsuttiin juhliin, ja Tiina lauloi
Eedelvaissin. Karhumuori oli ainoa joka ei tullut. Karhumuori oli vanha
kääkkä, joka aina valitti jostain pihalla, leikkimisestä
ja muusta. Mutta kyllä me sitä kiusattiinkin, soiteltiin ovikelloa
ja juostiin karkuun.
Kerran minun veljeni nukahti piiloon, kun leikittiin
Kirkkistä, eikä sitä löydetty mistään. Kerran
kun leikittiin kotia (voikukan lehdet oli banaaneja) Päivi huusi,
että oli löytänyt ihania kiviä. Ne olikin popcornin
siemeniä, mutta Päivi ei ollut koskaan nähnyt sellaisia.
Mä tiesin mitä ne oli, ja Päivi halusi kai osoittaa tietävänsä
jotain mitä minä en. Niinpä se pihan rappusilla pysähtyi
ja kuiskasi mulle tietävänsä mitä paneminen tarkoittaa.
Mua hävetti niin, että painoin katseeni maahan ja muistan vain
Päivin keltaiset hollannikkaat.
Kotona
Muistan miten mua hävetti, kun ulos asti näkyi, kuinka
meidän kotona oli vaaleanpunaiset kaapit. Ne oikein loisti pihalle
asti, vaikka me asuttiin neljännessä. Me kaikki inhottiin niitä,
mutta siitä ei saanut puhua, sillä isä oli maalannut ne
kännissä. Hän ei voinut tunnustaa, että pieleen meni.
Hypittiin kerran hyppistä pihan perällä, ja mä näin
kuinka äiti ja Maarika juoksi Jarnon rappuun. Ihmettelin mihin ne
nyt meni, kun eihän ne yleensä siellä käynyt. Myöhemmin
kuulin, että ne oli juossut isää karkuun, joka oli uhannut
iskeä ne puukolla viiden kilon kappaleiksi. Jarnonkin isä oli
juoppo, siksi oli helpotus että ne juoksi just sinne eikä sellaisille,
jotka oli ihan kunnollisia. Isä söi aina sisua ja kuvitteli ettei
viina haise, kuitenkin jo rapusta kuuli onko se kännissä vai
ei, yskä sen paljasti, ja semmonen kummallinen tapa maiskutella.
Isä joutui rattijuoppouden takia vankilaan mutta mulle sanottiin,
että se on matkatöissä. Veljeni oli jo sen verran iso, että
se puolusti äitiä ja siksi isälle ja hänelle tuli tappelu.
Veljeni muutti kotoa pois tosi nuorena, en muista minne, tyttöystävän
luokse kai. Juoppo isä oli pelottava. Sekin tuntui pelottavalta kun
ystäväni isä putosi parvekkeelta, seitsemännestä
kerroksesta. Hämärässä muistissa on juorut, jonka mukaan
se oli muka pyydystellyt perhosia ilkosillaan ja pudonnut vahingossa. Me
tietysti oireiltiin rankan perhe-elämän takia. Muistan miten
me sisarukset oltiin samaan aikaan Auroorassa samassa huoneessa. Multa
leikattiin umppari ja veljeltä joku rustottuma. Jouduttiin molemmat
sairaalapsykologin juttusille ja se kyseli kaikkee esimerkiksi suuttuiko
äiti koskaan. Mä kerroin, että kerran se on heittänyt
lautasen seinään, kun veljeni ei suostunut syömään
sienikastiketta. Siskoni oli kertonut samalle tädille, että kerran
äiti heitti lautasen seinään, kun me valitettiin lihapullissa
olleista liian isoista sipulinpaloista.
Harrastuksia
Menin haitarin soittotunneille. Halusin oman haitarin. Se oli jo
ostettu ja isä tuli hakemaan mua tunnilta. Muistan miten mua hävetti,
kun isä ja haitarinsoitton opettaja kätteli. Opettajalla oli
niin kauniit huolitellut kädet ja meidän isällä karheat,
arpiset ja rumat kädet ja yksi sormikin poikki. Vietiin haitari kotiin
ja äiti rupesi jo ovelta valittamaan isälle, ettei se voi ostaa
haitaria, kun jääkaappiakaan ei ole varaa korjata. Jääkaapin
paikka oli tyhjä enkä tajunnut mitä on tekeillä.
Koulun salissa käytiin jumpassa ja myöhemmin
mentiin Johannan kanssa taitoluisteluun. Muistan miten oltiin menossa ilmoittautumaan
uudelle kaudelle ja Johannan äiti kysyi Johannalta missä ilmoitus
paperit ovat. Johanna ei ollut etsinyt papereitaan valmiiksi ja äiti
löi Johannaa monta kertaa kirjalla päähän. Samalta
reissulta palatessa jouduimme kolariin. Mut vietiin ambulanssilla Aurooraan,
mä olin saanut aivotärähdyksen. Möttö oli nähnyt
sen kolarin ja juoksi kertomaan Jukalle ja veljelleni. Se väitti,
että multa oli kädet ja jalat irti ja sen mielestä se oli
hyvä vitsi, kun jätkät otti sen todesta. En vieläkään
tiedä oliko kolari meidän isän syy. Ainakin kerran mä
olen ollut sen kyydissä niin, että poliisia odotellessa se on
juonut hansikaslokerosta viinaa ja sitten se väitti poliisille, että
humala johtuu odotellessa juoduista huikista.
Piiskaa
Kerran mä sain piiskaa siksi, että äiti luuli mun
varastaneen viiden pennin purkan Elannosta. Jotenkin olin vain päättänyt
olla kertomatta, että löysin viisipennisen Elannon mäestä.
Muistan miten tuijotin kaasupolettikonetta vessan katossa samalla kun äiti
antoi piiskaa. Meillä oli semmonen sääntö, että
jos oli tehnyt jotain pahaa sai piiskaa tai joutui kotiarestiin. Kerran
äiti kysyi veljeltäni kumman valitset. Kotiarestin pelossa veljeni
vastasi: ”anna äkkiä piiskaa, että mä pääsen
pihalle”. Piiska piti itse hakea. Veljeni toi kerran tosi paksun kepin
ja mä kauhistuin, mutta hän selitti, ettei äiti näin
paksulla raaski mua kovaa lyödä.
Rillirousku |