Marttilan Invalidikylän
1940-luvun alussa rakennetuissa taloissa ei alun perin ollut omia
saunoja. Väki kävi saunomassa Korsutie 22:ssa yleisessä saunassa.
Suomen
Punainen Risti vuokrasi tontin 3.9.1945 Helsingin kaupungilta.
Vuokrakausi alkoi 1.9.1945 ja päättyi ensimmäisen sopimuksen mukaan
30.11.1990. Marttilan Sauna Oy:lle tontti siirtyi 18.3.1953.
Sauna
tunnettiin Invalidikylän tai Inviksen saunana tai Nurmisen
saunana. Viralliselta nimeltään saunaa pyörittävä yritys oli
Marttilan Sauna Oy.
Saunaa piti Nurmisen perhe, Ilmari (1908 –
1975) ja Maire Nurminen (1914 – 1993). Nurmisen perheenjäsenillä ei ole
tietoa saunan rakennusvuodesta. Saunarakennuksen laajennus valmistui
1959.
Nurmiset olivat Invalidikylän ensimmäisiä asukkaita.
Koti oli Korsutie 5:ssä. Perheeseen syntyi neljä lasta Sinikka (nyk.
Perklen), Pekka, Marjatta ja Pentti. Kun saunarakennuksen laajennus oli
valmistunut, perhe muutti saunan yläkertaan. Korsutien asunto annettiin
vuokralle.
Vadelmalimsaa ja pilsneriä
Korsutien
saunarakennuksessa oli perhesauna (tilaussauna) ja yleinen sauna.
Miesten vuorot olivat yleisessä saunassa torstaina ja lauantaina.
Naisten vuorot olivat keskiviikkona ja perjantaina.
Maire piti
saunaa. Ilmarilla oli maalausfirma, jossa hänellä oli miehiä töissä.
Maire lämmitti saunat neljä kertaa viikossa ja oli kassalla ottamassa
saunojat vastaan ja hoiti siinä samalla kioskimyyntiä. Siivojat olivat
”vieraita”.
Saunassa oli kolme kiuasta, kaksi oli
tilauspuolella ja yksi yleisellä osastolla. Kaikki kiukaat lämmitettiin
samasta pesästä rakennuksen kellarista. Kiukaat olivat
kertalämmitteisiä ja uuniin mahtuivat metrin pituiset halot. Lämmitys
oli aloitettava heti
aamutuimaan.
Saunarakennus toukokuussa 2010
Äiti-Maire
oli kiinni saunan hoitamisessa aina keskiviikosta lauantaihin. Perheen
vanhin tytär 1942 syntynyt Sinikka oli aika pienestä pitäen saunan
kassalla – mutta vain naisten vuoropäivinä. Sinikka ei halunnut mennä
miesten vuorolla töihin. Kassalta oli pieni luukku yleiselle puolelle
eikä Sinikka halunnut myydä saunojille juotavaa.
Kaupan oli
vadelmalimsaa, jaffaa, sitruunasoodaa, päärynälimsaa, vuodesta 1952
coca colaa, vichyä ja pilsneriä sekä jonkin verran makeisia.
Pyyheliinoja sai vuokrata ja vihtoja oli myytävänä.
Nurmisilla
oli kesäpaikka Karjalohjalla. Viikko juhannuksen jälkeen siellä tehtiin
vihdat talven varalle. Ajankohta oli paras mahdollinen vihdoille,
joiden piti säilyä käyttökelpoisina talven yli.
Saunan pitäminen
loppui
Maire
lopetti saunan pitämisen 1979 jäädessään eläkkeelle. Viimeisinä vuosina
sauna lämpeni enää pari kertaa viikossa. Rakennukseen tuli viideksi
vuodeksi vuokralaiseksi Käpylä Printti. Maire asui edelleen yksin
yläkerrassa.
Rakennus myytiin 1984 Lämpöteollisuudelle ja Maire
muutti takaisin Korsutie 5:een. Taloon rakennettiin sauna, koska Maire
piti saunomisesta.
Sinikka muutti Korsutie 5:een mentyään
naimisiin 1964. Klaukkalaan hän muutti 1973. Pekka Nurminen on nykyisin
monilla pitäjänmäkeläisille tuttu. Hän pitää pyöräkorjaamoa
Lauritsantiellä.
Kovat löylyt
Pitäjänmäen
Tarmolla oli jääkiekkomatsi talvisena sunnuntaina Pitäjänmäen
urheilukentällä tamperelaista Tapparaa vastaan. Tarmo oli vuokrannut
Nurmisen saunan.
Molempien joukkueiden pelaajat kiipesivät
lauteille. Tamperelaiset täyttivät ämpärin vedellä heittääkseen kunnon
löylyt. Pitäjänmäkeläiset varoittivat ja kertoivat, että tässä saunassa
on niin hyvät löylyt ettei kiukaalle tarvitse heittää ämpärikaupalla
vettä.
Tapparan miehet eivät uskoneet, vaan kiukaalle kipattiin
vettä ämpärillinen. Tarmolaiset pääsivät kovia löylyjä pakoon. Kaksi
tapparalaista jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan hoidattamaan
vesirakkuloille palanutta ihoaan.
Missä on oma jalka?
Saunassa
kävivät muutkin pitäjänmäkeläiset kuin Invalidikylän asukkaat. Nykyisen
koulun lähellä asuneelle Pentti Riutulle (synt. 1937) sota tuli
konkreettisesti Nurmisen saunassa. Yli puolelta miehiltä puuttui käsi
tai jalka ja se paljastui vasta saunassa.
Välillä invalidit
vitsailivatkin siitä miten löytää oma jalkansa tai kätensä pukuhuoneen
naulasta. Kauhein muisto Pentillä on saunareissusta, jolle
hän
joutui tokaluokkalaisena äitinsä matkassa. Totta kai samaan aikaan
saunassa oli oman luokan tyttöjä!
Olli Kaijanmäki muistaa vieläkin miten miehet juttelivat Elis Askin
nyrkkeilymestaruudesta 1951 saunan lauteilla.
Sotainvalidit kävivät Yrjönkadun saunassa omalla vuorollaan
sunnuntai-aamuisin uimassa ja saunomassa.
Pitskussa monta yleistä
saunaa
Pitäjänmäellä
oli muitakin saunoja. Bergströmin sauna oli Hemmingintiellä. Saattoipa
joku käydä Talin siirtolapuutarhankin saunassa. Kastorin
saunassa
ei juuri käyty. Mäkkylän Elannon yhteydessä oli sauna, jossa saivat
käydä työntekijät ja talon asukkaat. Olli Kanervo muistelee nuorena
myyjänä lämmittäneensä saunan hyvin monena lauantaina. Saunoja oli
monissa vuokrataloissa, esim. Strömbergin taloissa.
Kun
Pitäjänmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin 1946, esitti Pitäjänmäen
pientaloyhdistys vesijohdon vetämistä Pitäjänmäelle. Moneen
taloon oli haettu vesi yleisistä vesiposteista.
Omia saunoja 1950-luvulla
Invalidikylän
taloihin alettiin rakentaa omia saunoja 1950-luvulla. Kauko Malmgren
oli mukana isänsä kanssa kesällä 1953 rakentamassa saunaa heidän
talonsa alle. Betoniseinäisestä saunasta ei koskaan tullut kelvollista.
Etenkin talvella kylmyys tunki sisään seinistä. Asteet nousivat vain
60:een. Kunnolliset saunat saatiin vasta kun ne rakennettiin erillisiin
piharakennuksiin.
Levonniemen taloon rakennettiin sauna 1952.
Isä sai Lopelta puutavaraa ja hänen veljensä sahasi ne. Puita
kuljetettiin pienellä kantti kertaa kantti autolla.
Kaija
Malmgren kävi tyttökavereittensa kanssa yhdessä Nurmisen saunassa.
Etukäteen sovittiin milloin mennään. Vieläkin hän muistaa munashampoon
tuoksun ja koostumuksen. Kaija muistaa pettymyksen kun piti käydä
omassa saunassa eikä enää voinut käydä Nurmisen saunassa.
Inviksen saunassa Mäkkylästä käsin
Ritva
Kivimäki (nyk. Bergén) asui äitinsä kanssa Mäkkylässä Sikurimyllyntien
varrella 1950-luvulla. Kotitalossa ei ollut saunaa. Äiti pääsi
työpaikallaan käymään suihkussa. Ritva kävi tyttökaverinsa kanssa usein
Nurmisen saunassa. Välillä käytiin Yrjönkadun uimahallin saunassa,
ainoa Helsingin uimahalli siihen aikaan.
Ritva kävi
Helsingin yhteiskoulua Urho Kekkosen kadun, entisen Kampinkadun
varrella. Hänellä oli junaan kuukausilippu ja sillä pääsi samaan
hintaan saunomaan ja uimaan Yrjönkadulle.
Teksti
Leena-Maija Tuominen ja Sinikka Perklen
Pitäjänmäen Muistipiiri 13.10.2009
Kuva
Jussi-Petteri Lappi
