Pitäjänmäki muistelee
SELIM A. LINDQVIST - ENNAKKOLUULOTON SUUNNITTELIJALAHJAKKUUS

Selim A. Lindqvistin arkkitehdintyössä kiteytyivät varhaismodernismin ilmiöt.

Hän oli omillaan soveltaessaan suunnitelmiinsa uusia keksintöjä. Hän oli varhain kiinnostunut rakennusteknisistä uudistuksista. Hänelle arkkitehdin työ laajeni käsittämään puhtaan julkisivusuunnittelun lisäksi myös rakennusten toiminnallisuuden. Hän käytti ensimmäisenä Suomessa monia teknisiä uutuuksia.

Hän on suunnitellut lukuisia asuin- ja liikerakennuksia, huviloita, kauppahalleja, tehtaita, teollisuushalleja sekä julkisia rakennuksia. Hänessä yhdistyivät rakennustaiteilijan, insinöörin, liikemiehen ja kunnallispoliitikon roolit.

Selim A. Lindqvist v. 1896

Arkkitehti Selim Arvid Lindqvist syntyi 19.5.1867 Helsingissä ja kuoli 17.5.1939 Helsingin maalaiskunnassa. Selimin isä Johan Fredrik Lindqvist (synt. 10.08.1824 Orivedellä, kuollut 21.7.1895 Helsingissä) muutti Orivedeltä Pietariin apteekkioppilaaksi proviisori Weberin apteekkiin. Pietarista Helsinkiin hän muutti aprillipäivänä 1845. Hän pestautui Suomen Ensimmäisen Meriväen III-komppanian alipäällystöön Katajanokalle. Hän oli vanhempana aliupseerina, vääpelinä sekä vääpeli-muonittajana Meriväen sairaalassa vuoteen 1861.

Fredrik meni naimisiin 24.8.1855 Maria Gustava Raumlinin (Ramlin) kanssa (syntynyt 1.5.1836 Tampereella, kuollut Helsingissä 22.2.1912). Maria oli muuttanut Tampereelta Helsinkiin 29.11.1851. Fredrik ja Maria Lindqvist saivat 15 lasta. Selim oli heistä järjestyksessä seitsemäs. Hänen veljistään tuli merimiehiä, merikapteeneja, farmaseutteja, leipureita, kelloseppiä ja yksi nahkakauppias, joka toimi Mantsuriassa, Siperiassa, Japanissa ja Kiinassa. Siskot menivät farmaseuttien kanssa naimisiin.

Fredrik ja Maria asuivat neljän vanhimman lapsensa kanssa luultavammin Suomen Meriväen kasarmialueella Katajanokalla - nykyisissä ulkoministeriön taloissa. On arvailtu että Maria Gustava olisi ollut Meriväen leipomossa työssä siviilihenkilönä.

Kun Selim syntyi 19.5.1867, perhe asui huvilassa, joka kuului Ullanlinnan laivatelakkaan, nyk. Olympialaiturin yläpuolella. Fredrik oli palkattu telakan kirjuriksi ja kalustonhoitajaksi. Samalla hän toimi Helsingfors Dykeri Ab:llä (Helsingin Sukellus Oy:ssä) mm. isännöitsijänä. Selimin isä sai pronssimitalin osallistumisestaan sotiin vuosina 1853 ja 1856. Kun hän oli työssä meriväessä, hän liikkui myös maissa ja osallistui linnoitustöihin Punavuoressa, Hietalahdessa, Lauttasaaressa, Jätkäsaaressa, Kaivopuiston kallioilla, Kuusi- ja Lehtisaaressa sekä patteritöihin Mato- ja Kuninkaansaaressa sekä Isosaaressa ja Santahaminassa.

Leipurin poika

Selimin äidillä oli kotileipomo Vuorimiehenkatu 11:ssä. Hän sai virallisen luvan leipoa leipää tehdasmaisesti 9. huhtikuuta 1870. Hän oli ensimmäinen tällaisen luvan saanut nainen Helsingin kaupungissa. Hänellä oli leipämyymälä Erottajankatu 11:ssä vuosina 1872 - 77 sekä Ratakatu 2:ssa vuosina 1877 - 83.

Nuorimmat pojat tapasivat nukkua jauhosäkkien päällä jauhovarastossa. Perhe asui pienissä asuinhuoneissa. Leipomon tuotteiden myynnillä Maria pystyi elättämään koko suurperheen. Perheen isän palkka ei oikein riittänyt siihen.

Perhe muutti vuonna 1884 Aleksanterinkatu 54:ään. Selim oli silloin 17-vuotias. Tästä talosta Maria osti Sofia M. Lindeqvistin leipomon ja leipämyymälän. Leipämyymälä sijaitsi Apteekkitalon kivijalassa, mihin Stockmann vuonna 1930 rakensi tavaratalonsa. Marian leipämyymälä oli Aleksanterinkadun kulmassa samassa paikassa missä oli edellisen Stockmannin Herkun sisäänkäynti.

Aleksanterinkatu 54, jonka kivijalassa oli Maria Lindqvistin leipomo

Perhe ja palvelusväki asuivat talon kaikissa kolmessa kerroksessa. Maria möi kotileipomonsa myymälöineen 1.6.1907 Josefina Rosenbröijerille. Rosenbröijer jatkoi Lindqvistin nimen käyttöä vuoteen 1916, jolloin leipomo myytiin edelleen.

Entinen vääpeli, telakkakirjuri ja isännöitsijä Johan Fredrik Lindqvist oli lopettanut työnsä muiden palveluksessa ja auttoi vaimoaan leipomotarvikkeiden hankinnassa. Hänellä oli suhteita, ja niillä hän pystyi hankkimaan edullisia vehnä- ja muita jauhoja Venäjältä.

Polyteknikumiin

Selim Lindqvist kävi reaalikoulua vuoteen 1883. Kesällä hän työskenteli muurarina Johanneksen kirkon työmaalla. Hän sai palkkaa 2,50 päivältä. Polyteknikumin eli Teknillisen opiston (nyk. Teknillinen korkeakoulu) 62 hakijasta 40 sai opiskelupaikan. Selim sai vapaaoppilaspaikan koulussa 1884 - 88. Kesällä 1884 hän oli taas muurarina ja sai 4 markkaa päiväpalkkaa. Selim kävi tanssikoulua 19-vuotiaana 1886.

Marian sisko Ulrika Blomster Tampereelta avusti Selimin opintoja Polyteknikumin aikana. Selimin äiti kirjoitti muistikirjaan Selimin kulut - niin kuin kaikkien muidenkin lasten kulut.

Selim A. Lindqvistin opiskeluaikainen työ: klassistinen rakennus

Selim A. Lindqvist oli Polyteknisen oppilasyhdistyksen varapuheenjohtaja vuosina 1887 - 88. Hän oli myös oppilaskunnan Arbetaren -lehden päätoimittajana. Hän lauloi Sångarbröderna -kuorossa (Lauluveljet), joka esitti Paciuksen säveltämän oopperan vuonna 1887.

Lindqvist osallistui Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisiin retkiin kesinä 1887 ja 1892. Retkillä Selim ja hänen toverinsa piirsivät vanhoja kirkkoja, rukoushuoneita, pihoja, tiloja, vanhoja esineitä jne. Työt on tallennettu museoviraston kuva-arkistoon.

Perhetuttavien luona Selim tutustui rakennusmestari Elia Heikeliin ja sai häneltä töitä. Työnsä hän alkoi allekirjoittaa kirjaimilla SAL. Heti valmistuttuaan arkkitehdiksi 21-vuotiaana 1888, Lindqvist suunnitteli ensimmäisen Merkuriuksen liiketalon Helsinkiin Pohjoisesplanadi 33:een. Kokeelliset ratkaisut, rohkea teräksen ja lasin käyttö tekivät rakennuksesta ja suunnittelijasta tunnetun.

Lindqvist perusti heti myös arkkitehtitoimiston Heikelin kanssa. Heikelin omat yritykset tekivät konkurssin keväällä 1892. Selimillä oli Heikelin yrityksiltä suuret saatavat 2 800 markkaa.

Saksaan ja Venäjälle

Selim A. Lindqvist sai Sjöströmin apurahan ja matkusteli ympäri Eurooppaa 4.4.1893 - 14.4.1894. Selim osti postikortteja matkansa varrella olleista rakennuksista. Nämä kortit sekä lasilevylle kuvattuja valokuvia on tallennettu Suomen Rakennustaiteen museoon.

Selim jäi Berliiniin, missä hän sai työtä Reichbaumeister A. Menckenin arkkitehtitoimistossa. Siellä olivat arkkitehdit O. Reitz, Otto Schmidt sekä Selimin matkatoveri arkkitehti G.A.Lindberg 15.4.1894 - 1.4.1895. Berliinissä ollessaan Selim piirsi kaksi kirkkoa, jotka myös rakennettiin.

Palattuaan Suomeen Lindqvist sai toimeksiannon Sandviken Ab:ltä piirtää ja vastata Sandvikenin näyttelyhallin sekä kauppahallin rakentamista Nizni-Novgorodin maailmannäyttelyssä. Selim matkusti Venäjälle lokakuussa 1895 ja jäi sinne vuoteen 1896. Hallin rakentamisesta ei ole täyttä varmuutta, mutta Lindqvistin suunnittelema suuri puuelementeistä valmistettu hotellikompleksi toteutettiin.

Kansainvälinen hotelli Nizni-Novgorodissa 1896

Nizni-Novgorodissa Selim tapaa ensimmäisen kerran ruotsalaisen Emmy Keenin (synt. 13.9.1873 Tukholmassa). Näyttelyn jälkeen hän tapaa Emmyn uudestaan Pietarissa Samuel von Bellin perheessä. Emmy opiskeli Pietarissa kirjanpitoa kotiopettajakoulussa. ”Sam” von Bellin perhe muutti myöhemmin Helsinkiin Emmy mukanaan.

Lindqvist palasi Helsinkiin ja piirsi muutamia taloja. Hänet kutsutaan Ab Hangö Granitin isännöitsijäksi kesäkuussa 1896. Hangossa hän piirsi yhteiskoulun ja muutamia yksityistaloja. Selim ja Emmy tapaavat Hangossa kesällä 1896.

Hangosta Helsinkiin

Selim lopetti Hangö Granitissa syyskuussa 1898 ja uudeksi isännöitsijäksi tuli arkkitehti Erik Hedman. Hedman oli osakkaana arkkitehtitoimistossa Grahn, Hedman ja Wasastjerna. Selim liittyi neljänneksi osakkaaksi 1898-99. Selim piirsi heille ja omalle toimistolleen. Selim asui äitinsä Maria Gustavan luona Aleksanterinkatu 54:ssä. Yhteistyö Heikelin kanssa jatkuu 1898-1904.

Selim. A. Lindqvist piirsi vuonna 1900 Oy City Ab:n talon Aleksanterinkatu 52, kuvassa oikealla.

Emmy Keen oli kirjanpitäjänä ravintola Seurahuoneella. Selim kirjoitti Emmylle pieniä ”Biljetter” -sanomia, että voitaisiinko tavata silloin ja silloin. Emmy oli usein vastaan, koska hän ei ollut valmis sitoutumaan. Mutta ahkeran kosiskelun jälkeen Emmy suli ja rekiretkellä Eläintarhassa tammikuussa 1901 he menivät kihloihin ja naimisiin saman vuoden maaliskuussa. Selim ja Emmy muuttivat Svanströmin taloon Iso Roobertinkatu 4:ään. Asunnossa oli kolme huonetta ja keittiö.

Emmy Keen

Tytär Margaretha syntyi 19.8.1901 ja poika Björn 21.10.1903. Perhe muutti Vuorimiehenkatu 4:ään, missä he asuivat vuosina 1904 - 1907. Selim oli itse piirtänyt talon vuonna 1888. Taloa kutsutaan ”Silitysraudaksi” sen ulkomuodon mukaan. Lindqvistit asuivat ateljeekerroksessa. Ragnar syntyi 27.2.1905 ja Viola 30.7.1906.

Kesiksi 1905 - 1907 Selim vuokrasi kesämökin Salmisaarenrannasta, mistä oli näköala Lauttasaareen päin. Siellä hän piti myös purjevenettään.

Vuosina 1902 - 1910 Selim A. Lindqvist opetti Taideteollisuuskeskuskoulussa, nykyisessä Taideteollisessa korkeakoulussa ornamenttitekniikkapiirustusta. Kesällä 1908 Lindqvistin arkkitehtitoimisto muutti Julius Tallbergin taloon.

Koti Pitäjänmäelle

Selim osti vuonna 1907 Pitäjänmäeltä Munkkiniemen kartanon paroni everstiluutnantti Georg Anders Edvard Ramsaylta tontin, josta hän maksoi 7 000 markkaa.

Tontti sai nimen ”Stamboet”. Tontilla oli vanha pitäjänräätälin asunto. Lindqvistit korjasivat ja rakensivat uutta. Margarethan muistikuvien mukaan perhe asui siellä jo kesällä 1908. Talossa oli 8 huonetta, keittiö, eteinen, vesijohto ja lämpöjohto eli lämmityslaitteita, pesutupa ja mankelihuone. Lisäksi oli navetta, kanala ja sikala.

Korjatusta ja laajennetusta talosta tuli Stamboet II.

Maalaismaisemaa Pitäjänmäellä

Selim vuokrasi myös Haga -nimisen tontin. Tontti oli saanut nimensä talon rakentaneen rakennusmestari August Hagan mukaan. Haga oli Selimillä töissä ja hän asui todennäköisesti talossa 1908 -1915. Tontinvuokraaja oli Oy Gottfrid Strömberg Ab. Hagan jälkeen taloon muutti Selimin palvelijatar, joka myös hoiti kotieläimet. Vuonna 1936 sinne muutti Selimin tytär Viola miehensä Torstenin kanssa. Vuokra-aika loppui vuonna 1943, mutta talo oli vielä muutamia vuosia perheen käytössä.

Lindqvistin perhe Stamboetin puutarhassa

Lapset ahkeroivat yhdessä vanhempiensa kanssa Stamboetin uudessa puutarhassa. Alhaalla puistossa oli lampi, johon istutettiin ruutanoita ja sen vieressä oli lasten leikkimökki. Perunoille ja juureksille rakennettiin tukeva graniittinen kellari. Navetassa oli kanoja ja sika. Viinimarja- ja karviaismarjapensaita oli runsaasti. Lapset auttoivat keräämään marjat talteen talvea varten. Mansikoita viljeltiin niin paljon, että perhe pystyi myymään niitä muillekin. Puutarhaan istutettiin myös hedelmäpuita. 

Koulujen perustajaksi

Konalan ja Talin kyläläisten keskuudessa heräsi ajatus omasta koulusta vuonna 1908. Kyläläiset pitivät kokouksen raittiusyhdistys Balderin kokoushuoneessa vuonna 1909. Kokouksessa päätettiin perustaa ”pikkukoulu”, kansakoulun alaluokka, jonne ilmoittautui neljäkymmentä oppilasta etukäteen. Kokouksessa perustettiin yhdistys Svenska småskolans vänner i Sockenbacka eli Pitäjänmäen ruotsinkielisen pikkukoulun ystävät. Emmy Lindqvist liittyi uuden yhdistyksen jäseneksi. Yhdistys järjestäytyi ja Emmy valittiin sen johtokuntaan 23.10.1910.

Tontti saatiin Karl Holmqvistilta Bertaksen tilalta. Ensin Holmqvist vuokrasi tontin, mutta myi sen myöhemmin yhdistykselle. Pitäjänmäkeläiset seurasivat tarkoin Helsingissä pidettäviä purkutalojen huutokauppoja, jotta koulua varten saataisiin rakennustarvikkeita.

Eräänä lauantaipäivänä toukokuun alussa 1910 yhdistyksen jäsenet olivat mukana, kun Venäläisen tyttökoulun entisen ”pikku” alakoulurakennuksen purkuhuutokauppa alkoi Hallituskatu 8:ssa. Yhdistyksen jäsenet huusivat rakennuksen itselleen 1 000 markalla. Koska yhdistyksellä oli vähän rahaa, otettiin pankista laina. Lainan takaajat vastaavat siitä henkilökohtaisesti. Heidän joukossaan oli Selim A. Lindqvist, joka oli löytänyt talon.

Selim teki koulutalon piirustukset ja avusti työntekijöiden palkkaamisessa kivijalan rakentamiseen. Talo purettiin ja kuljetettiin ensin hevoskyydillä Helsingin rautatieasemalle, sitten junalla Pitäjänmäen asemalle ja sieltä rakennustarvikkeet kuljetettiin hevosvaunuilla rakennuspaikalle. Kylien talonpojat olivat auliisti mukana hevosineen, vaikka maatyöt olivat meneillään. Kun yhdistyksen rahat eivät riittäneet palkkojen maksamiseen, Selim maksoi ne. Yhdistyksen pikkukoulu vihittiin elokuun 2. päivä 1910.

Kun Pitäjänmäelle piti saada ruotsinkielisen kansakoulun yläluokat, Selim valittiin tulevan koulun johtokuntaan 3.11.1911. Myös Emmy kuului johtokuntaa. Lindqvistin lapsista Björn oli ainoa joka kävi jonkin aikaa koulua Pitäjänmäellä. Hän jatkoi koulunkäyntiä ”Brobanissa” Helsingissä.

Selimin veli ”Fabi” Anders Albert kuoli 16.4.1912. Selimistä ja hänen veljestään Hjalmarista tuli ”Fabin” lasten Arnen, Ainon, Sturen, Daisyn ja Ann-Marien holhoojia. Selim osti Pitäjänmäeltä Villa Schweitzin, jotta hänen veljensä lapsilla olisi katto pään päällä. Sen lisäksi hän palkkasi taloudenhoitaja Sjöblomin, joka asui heidän kanssaan. Saadakseen ruoan riittämään paremmin, Selimin lapset ja veljenlapset tekivät retkiä metsiin Hämeenkylän lähelle etsimään kaarnaa, jota sitten lisättiin leipäjauhoihin.

Levottomina vuosina 1917 - 18 Selim A. Lindqvist rakensi valeseiniä Villa Stamboetiin ja Tallbergin talon toimistoon kätkeytyäkseen ”punaisilta”. Tämä onnistui monta kertaa, mutta kerran hän jäi kiinni. Entinen rakennustyöläinen, joka oli ollut mukana Stamboetin rakennustöissä, ilmiantoi Lindqvistin. Lindqvist vietiin Punaisen Kaartin Pitäjänmäen osaston päämajaan rautatien ja Mätäjoen lähettyvillä olevaan taloon Strömbergintielle. Mukana seurasi Emmy, jolla kertoman mukaan oli pistooli muhviinsa piilotettuna. Onneksi hänen ei tarvinnut sitä käyttää. Tapahtuma vei Selimiltä työnilon sekä luottamuksen ihmisiin pitkäksi aikaa. Selimin vaimo Emmy oli avustanut ilmiantajan perhettä!

Vuosien varrella Selim A. Lindqvist vaikutti monella tavalla Pitäjänmäen ja Konalan kehittämiseen. Hän kuului mm. Sockenbacka Telefonbolagetin ja Oy Sockenbacka Electricitet A:n johtokuntiin.

Emmy Lindqvist valittiin Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuuston kansansivistyslautakuntaan (koululautakunta) vuosiksi 1919 - 1937. Selim kutsuttiin Helsingin maalaiskunnan kunnallislautakuntaan (nyk. kunnanhallitukseen) vuosiksi 1919 - 26. Hän kuului myös sen esikaupunkijaokseen.

Uusia huviloita

Selim rakensi itselleen vuonna 1921 Villa Åldersron. Maaliskuussa 1929 tuli tuhosi Stamboet II:n, kun vuokralainen oli käsitellyt tulta varomattomasti. Selim piirsi huonekaluja kotiinsa Villa Åldersrohon. Huonekalut valmistettiin Keravan Puusepäntehtaalla.

Selim A. Lindqvistin työhuone. Torbjörn Holmqvist kävi ensimmäisen kerran talossa 1947. Työhuone näytti silloin samanlaiselta.

Lindqvistin perheen lapset kävivät koulua Brobergska samskolanissa, Läroverket för gossar och flickor. Kaikki kävivät kuusi luokkaa. Margaretha opiskeli Ateneumissa piirustuksenopettajaksi ja myöhemmin myös sairaanhoitajaksi. Hän työskenteli Auroran sairaalassa yöhoitajana. Björnistä tuli sähköteknikko, Ragnarista agrologi ja Viola sai työtä Ab Julius Tallbergin konttorissa.

Stamboet III nykyisellä Selim A. Lindqvistin kujalla

Lindqvist rakensi Stamboet III:n vuonna 1932 funkistyyliseksi taloksi. Sen katto on Suomen ensimmäisiä tasakattoja. Hän ei itse muuttanut sinne, vaan jäi asumaan Villa Åldersrohon. Stamboet vuokrattiin pitkäksi aikaa ulkopuolisille. Vuokrasäännöstelyn aikana kaikki Lindqvistien talot oli vuokrattu huoneenvuokralautakunnan määräämille vuokralaisille.

1930-luvun alkupuolella Lindqvist teki suunnitelman Stamboetin ja Åldersron tonttien käytöstä. Hän halusi rakentaa itselleen oman ”syytinkitalon” eläkepäivikseen, mutta siitä ei tullut mitään. Hänen voimansa uupuivat ja työkyky väheni. Hänellä oli vahingonkorvauskanteita suurten asiakkaitten kanssa. Suunnittelu ja rakentaminen oli aloitettu 1920-luvulla ja talot valmistuivat 1920- ja 30-luvuilla. Rahan arvo oli heikentynyt ja Lindqvist sai oman käsityksensä aivan liian vähän korvausta tehdyistä töistä. Toimeksiantajat olivat varmistaneet selustansa ja Lindqvist hävisi kaikki korvauskanteet.

Selim A. Lindqvist sulkeutui itseensä ja joutui lopulta hoidettavaksi Kammion sairaalaan. Palattuaan kotiin hän muutti talon kellariin pannuhuoneen viereen omien vanhojen sinikopiopiirustustensa ympäröimään huoneeseen ja eristäytyi muulta maailmalta. Selim A. Lindqvist kuoli toukokuun 17. päivänä 1939. Hänet on haudattu samaan hautaan isänsä ja äitinsä kanssa Hietaniemen hautausmaalle.

”Första gången I Finland”

Selin A. Lindqvist oli jo varhain kiinnostunut rakennusteknisistä uutuuksista. Vuosisadan vaihteen kansallisromantiikasta poiketen hänen arkkitehtuurinsa edustaa alusta alkaen rationalistista suuntausta. Hänen työnsä juuret löytyvät pikemminkin kansainvälisestä modernismista. Hän käytti ensimmäisenä Suomessa monia teknisiä uutuuksia: betonipalkkien kannattamaa vaakasuoraa betonilaattaa, pyöröterästä betoniraudoituksessa, asfalttihuopaa betonin päällä vesieristyksenä, massalattiaa ja roskakuiluja kerrostaloissa.

Suunnitteluapuna hänellä oli insinööri Jalmar Castrén, joka Elia Heikelin jälkeen toimi konstruktöörinä ja oli perehtynyt uusiin teräsbetonirakenteisiin. Lindqvistin tärkeimpiä työnantajia olivat Julius Tallberg ja Helsingin kaupunki, joille hän suunnitteli etupäässä teollisuus- ja liikerakennuksia. Uudet tekniset keksinnöt otettiin usein ensimmäisenä käyttöön juuri näissä rakennustyypeissä.

Aleksanterinkatu 13 - Mikonkatu 5, Lundqvistin liiketalo 1898, nykyinen Aleksi 13

Lindqvistin ensimmäisiä pioneeritöitä oli Aleksanterinkatu 13, nk. Lundqvistin liiketalo, jonka kantavana rakenteena käytettiin valurautapylväitä. Vuonna 1908 suunniteltu Suvilahden voimalaitos on kansainvälisenkin mittapuun mukaan varhaisimpia tyylillisesti kypsiä betonirakennuksia.

Teollisuusrakennusten lisäksi Selim A. Lindqvist suunnitteli yksityistaloja Helsinkiin - Villa Johanna, Villa Ensi (alunperin sairaala), Villa Riviera - sekä useita kerrostaloja sekä Töölön raitiovaunuhallit ja Hietalahden sekä Kasarmitorin kauppahallit. Kaiken kaikkiaan hän on suunnitellut yli 160 rakennusta.

Selim A. Lindqvistissä yhdistyi taitava piirtäjä ja ennakkoluuloton suunnittelijalahjakkuus. Hän oli kansainvälisesti suuntautunut ja matkusti laajalti Euroopassa. Yleensä hän halusi tuoda jotain uutta jokaiseen suunnitelmaan. Hänen työluetteloissaan toistuu usein sanonta ”.. första gången i Finland”.

Selim A. Lindqvist otti osaa myös muutamiin kilpailuihin mm. Katajanokan makasiinikilpailuun 1911 ja Stockmannin tavaratalokilpailuun 1916. Jälkimmäinen kilpailupaikka oli Lindqvistille tuttu, sillä Aleksanterinkadun puolella oli hänen piirtämänsä muhkea jugend-basaarirakennus, joka kilpailun tuloksena purettiin.


Lähteet:

Torbjörn Holmqvistin, Viola Holmqvistin pojan arkistot

Asko Salokorpi: Selim A. Lindqvist Arkkitehti. Kustantajat Sarmala Oy / Rakennusalan Kustantajat RAK

Toimittanut Leena-Maija Tuominen

Valokuvat Lindqvistin ja Holmqvistin perhearkisto

Selim A. Lindqvistin työpiirustuksia on nähtävissä Suomen Rakennustaiteen museossa ja Helsingin kaupunginmuseossa

 

© Pitäjänmäki Seura Ry 2006 | Päivitetty 13.1.2006