Pitäjänmäki muistelee

STENUSKRAKIS INVIKSEN JA REIMARLAN KUNDIEN KESKEN

Tämä stoori sai alkunsa oikeastaan Eltsun skabojen seurauksena joskus vuonna 1947-48. Olin silloin yhdentoista, kahdentoista ikäinen. Olimme naapurin kundien kanssa aina tsiikamassa joka kevät mutsinpäivänä Eltsun skapoja, jossa Lincollin Curre skujasi Cooperia ja oli meidän kundien mielestä melkoinen stara niissä hommissa.
No me kundit, meit oli siinä Mannosen Sämpylä, Myyryläisen Letku, Arposen Aatami, mun broidi Reka ja minä, ruvettiin duunaamaan omia skabareita puusta. Rungot oli bygattu lankun pätkästä, akselit listasta ja pyörät pyöreästä koivufedusta. Etuakseli oli pidempi kuin taka-akseli ja se oli yhdellä spikulla kiinni keskeltä joten se pääsi svengaa, kun sitä veti snarasta jonka päät oli snurrattu etuakselin päihin pyörien viereen. Nyt ei puuttunut kun baana jossa voisi näillä skabareilla sjöraa. Joku meidän jengistä hiffas että mennään Reimarsin sandikseen, se mesta oli meidän jengille tuttu, koska sen kautta oikaistiin aina skoleen mennessä. Sinne me bykattiin se baana kiertämään sandiksen botnelle, baanan reunat me kaivettiin lapparilla ja siitä tuli melkein metrin leveä. Siinä me sitten luudattiin pitkin sitä baanaa kilpaa, vetäen niitä skabareita nartsusta perässä.

Tässä touhussa me saatiin vaklaajia, jotka seuras meidän praijausta siellä sandiksessa. Sandis oli Reimarlan kundien mesta, jossa ne kävi prassaamassa ja pitivät sitä mestaa omanaan, se kun oli lähellä niiden himaa.

Siihen jengiin kuului Linnonmaan Masa, Vuonon Unski, joka oli ope Taavi Antikaisen systerin poika, Viherlaihon Lefa, jonka mutsi oli Eltsussa myyjänä ja Karvosen poika jota kutsuttiin Majuriksi, koska sen faija oli armeijassa uffarina, sekä pari proidista, joitten nimet ei tuu mieleen.

Aluksi ne koitti shöraa meidät veks sieltä skriikamalla, mutta ei me siitä välitetty, niin ne alkoi stikkaa meitä stenuilla, tulihan se lähtö siitä mestasta ja me peräännyttiin sandiksen toiselle reunalle ja alettiin stikkaa stenuja takaisin.

Tätä krakista käytiin sandiksessa sitten ajoittain aina skolen jälkeen. Me saatiin meidän jengiin lisää kundeja, Mannosen Tane ja Pena naapurista tuli messiin kun ne höras mitä oli menossa. Samoin me varustauduimme stripeillä joita joka kundilla oli siihen aikaan joilla Räksyjä skodattiin.

Joku meidän kundeista höras skolassa että Reimarlan kundit oli taas sotajalalla ja kerääntyisivät Inviksen takana Tannerinvegen ja sandiksen väliseen skutsiin, jossa me usein prassattiin pum - sotaa. Meidän jengi smykas pitkin metskuu puskalta puskalle skutsissa olevaa kaltsia kohti jossa oli juoksuhautoja ja yksi bunkkeri. Päästiin melko lähelle niitä, kun me hörattiin että joku skotas, se oli Majuri joka skotas pislarilla, jonka se oli varmaan förannut faijansa skopesta. Silloin meitä vietiin, joka kundi skakas ja me peräännyttiin Tannerinvegelle Inviksen kohdalle, Reimarlan jengi perässä.

Siinä alkoi melkoinen skrakis kun kumpikin jengi skotas stripeillä ja vippas stenuja toistensa niskaan. Masalla oli slöija jolla se vippaili isompia stenuja. Siinä melskeessä hörasin kun joku meidän jengistä skriikas ” Raikka varo”, en kerennyt kun vetää rykeä vähän kumaraan, kun iso stenu jysähti mun knupuun, mulla oli knupussa partsikkalaisen ohut kangasmösa, se ei paljon suojannut knupua. Knupusta alkoi tulla plödaa pitkin pärstää, hela jengi kerääntyi mun ympärille thsiikaa miten mulle kävi. Reimarlan jengi lähti lipeen. Joku meidän jengistä ehti nähdä että hettäjä oli ollut Linnonmaan Masa.

Siihen se stenuskrakis päättyi yhteen haavoittuneeseen ja jälkitveduun. Broidi föras mut himaan, onneksi matkaa ei ollut kun snadisti 50 metriä. Himassa mutsi sai slaagin, kun me tulimme himaan, minä knupu plödaa valuen.

Siinä sidettä knupuun laittaessa, broidi kertoi mutsille koko stoorin mitä oli tapahtunut ja kuka oli stenun vipannut. Mutsi käski mun systerin Raitan menemään Linnonmaan himaan hakemaan Masan mutsin viemään mut lekuriin, siihen aikaan ei ollut puhelimia jolla skulata ja bamlata asiat, itse se ei päässyt kun sillä oli kolme pientä skloddia joiden perään sen piti sthiikaa, faijakin oli vielä duunissa. Masan mutsin kanssa sitä sitten mentiin dösällä lekuriin, lekuri putsas mun knupun ja pisti siihen muutaman tikin. Totes että ”onneksi on kova knupu pojalla”. Arpi siihen jäi, kävi hyvä säkä että se oli jakauksen kohalla ja sen suuntainen.

”Aluekiistoista ne suuremmatkin flaidikset ovat alkaneet ”

 

Raimo Astikainen 20.7.2005
Tapahtuma noin 11 vuoden ikäisenä, muistelu 69 vuoden ikäisenä.

Kuva otettu Ruotsissa parisen vuotta ennen tapahtumaa.

 

© Pitäjänmäki Seura Ry 2006 | Päivitetty 1.12.2005