Asemalta Punaisenportin ahteeseen Päivitetty 14.1.2003

Albertinkatu 2 / Asemantie 17

KOIVULA

 

Veikko Hellen arkistosta löytynyt kuva on vanhin tiedossa oleva ja otettu ennen 1930-luvulla tehtyä talon laajennusta. Oven yläpuolella on talossa toimineen kahvilan kyltti.

Asemantien ja Albertinkadun kulmassa sijaitseva suuri mansardikattoinen rakennus on vähitellen kasvanut nykyiseen muotoonsa ja kokoonsa. Vanhin hirsinen osa on rakennettu 1900-luvun alussa. 1930-luvulla taloa laajennettiin Asemantien suuntaisella lauta- rakenteisella jatko-osalla, kun rakennuksessa toiminut Nummelan Harmonitehdas tarvitsi lisätilaa.


Harmoonitehtaan työntekijät kokoontuneina tehtaan edustalle ilmeisesti 1930-luvun alkupuolella.

Lohkomisasiakirja (1921-22) mainitsee tämän 0.280 hehtaarin, Koivula-nimisen tontin omistajaksi puuseppä Uuno Hurrin. Jo ennen harmonitehdasta tiedetään rakennuksessa toimineen mm. liikkeen, jota kansa kutsui ”Kniffan” kaupaksi. (Olisiko omistajalla ollut jokin vierasperäinen sukunimi?) Aili Helle muistelee käyneensä tässä rakennuksessa myös kahvilassa, jota piti pyörätuolissa istunut mies.

Mutta jo vuonna 1923 tässä rakennuksessa aloitti Tampereelta ilmeisesti tuttavansa Edvard Hellen Nummelaan houkuttelema Juho Emil Hedén (*1875 Messukylä) urkuharmonitehtaan, joka jossakin myöhemmässä vaiheessa valmisti jonkin aikaa myös levysoittimia, tuon ajan laatikkogramafoneja. Osakkaana tuossa kolmen miehen kommandiittiyhtiössä nimeltä Hedén ja Kumpp. oli myös opettaja, kirjailija Urho Karhumäki, joka aluksi huolehti kirjanpidosta ym. kaupallisesta puolesta. Hellen puusepänverstaalla tehtiin konelaatikot eli ”kopat”. Hedén itse viritti ja viimeisteli soittimet. Oppinsa hän oli saanut isänsä E.J. Hedénin harmoonitehtaassa Kangasalla, missä ilmeisesti myös Edvard Helle oli työskennellyt ennen Vihtiin tuloaan. Siellä miehet olivat siis tutustuneet. Jossain vaiheessa Hellen suunnittelemat modernimmat soitinten ulkokuoret eivät enää miellyttäneetkään itse tehtailijaa, eivätkä ilmeisesti varsinkaan hänen uutta napakkaa vaimoaan, Lydiaa. Helle päätti luopua osuudestaan tässä firmassa, mutta lupasi toimittaa tehtaallaan keskeneräisiksi jääneet soitinkopat Hedénille.

Urkuharmoonien hinnasto vuodelta 1923

Lamakauden tuomat taloudelliset vaikeudet alkoivat tuntua myös tämän yrityksen toiminnassa. Yhtiön omaisuutta kiinnitettiin lainojen vakuudeksi. Myös yksityiset osakkaat joutuivat kiinnittämään omaisuuttaan. Maaliskuussa 1928 pidetyssä pakkohuutokaupassa Koivulan osti Hedén & Kumpp.Oy, jota edusti opettaja Urho Karhumäki, jolla tuolloin oli osake-enemmistö. Mukana myös Elin Karhumäen veli työnjohtaja Oiva Sipilä.


Harmonitehtaan työntekijöitä vuonna 1925. Vasemmalta Oiva Sipilä, Eino Leino,
Martti Hietanen, Toivo Nurmi, Vilho Laukkanen, tehtailija J.E. Hedén ja Paavo Randell.

Taloudelliset vaikeudet kuitenkin jatkuivat. Tehtaan irtaimistoa yritettiin myydä pakkohuutokaupassa toukokuussa 1932, mutta ostajia ei ollut. Marraskuussa 1932 yhtiön omistama Koivula myytiin pakkohuutokaupassa turkulaiselle Osakeyhtiö Auralle, joka jo joulukuussa –32 myi tilan tehtailija J.E. Hedénille. (Ketola: Vihdin historia I s. 265-267)

   
Sisäkuva Nummelan kirjakaupasta  28.3.1926. Kuvassa vasemmalla Aune Nurmi (myöhemmin Stauffer) ja oikealla Aili Koivuniemi, (myöhemmin Tirkkonen).

 

Karhumäellä oli talossa myös kirjakauppa (Vihdin kirjakauppa Oy), jota johti Martti Lehti(myöhemmin pitkään lehtialalla toiminut) ja myyjinä olivat ainakin Aune Nurmi (sittemmin Stauffer) ja Toini Laakso (sittemmin Helle). Martti Lehti hoiti ilmeisesti myös jonkin aikaa harmonitehtaan kirjanpitoa.

 

Kuvassa oikealla Toini Laakso (sittemmin Helle) kirjakaupan myyjänä 1930-luvun alussa.

 

Hedénin aikana tehdas työllisti välillä jopa parikymmentä henkeä ollen kylän suurin työnantaja, toisinaan työtä riitti vain muutamalle. Siellä työskenteli myös omia puuseppiä. Martta Jalava mainitsee tehtaan vanhimmista työntekijöistä miehensä Kostin ja Laukkasen Vilhon, jonka vaimo Martta lienee ollut Lydia Hedénin harvoja ystäviä. Urkumönttöörinä, siis harmonien virittäjänä, työskenteli tehtaan alkuvuosina myös Albertinkadun pitkäaikainen asukas konepuuseppä Eino Leino, jonka talo Tyynelä (Albertinkatu 24) kuuluu nyt Leinon tyttärelle, Ritva Saleniukselle. Henny Hynnälä jatkaa työntekijöiden luetteloa: Ami Svahn, Erkki Heino, Toivo Nurmi, Reino Kauhajärvi, Aarne Rantanen ja Asko Heino.

Hedénit seurustelivat ilmeisen vähän muiden kyläläisten kanssa, katsoivat kai kuuluvansa ns. herrasväkeen. Lapsia heillä ei myöskään ollut. Avioliitto solmittiin vasta pariskunnan muutettua Nummelaan, jolloin molemmat olivat jo yli neljänkymmenen. Heidän asuntonsa oli suuren talon pihan puolella Albertinkadun puoleisessa päässä, kun taas verstas oli Hänniselle päin ja myös ylhäällä.

Hedénien mukana tulivat Nummelaan myös Randellit: Hilda ja Paavo, joka oli rouva Hedénin veli. Hän oli todellinen monitoimimies, jonka varsinainen työ oli harmonitehtaalla, mutta joka alkuvuosina toimi mm. työväentalon vahtimestarina. Randellit asuivat työväentalon yläkerran pienessä asunnossa, mistä sitten myöhemmin muuttivat Asemantien varrelle.

Perheen poika Leo kaatui heinäkuussa 1941. Hän oli hyvin musikaalinen ja hänestä oli varmaan kaavailtu virittäjää harmonitehtaalle.

Paavo Randell osallistui aktiivisesti työväenyhdistys Elon toimintaan ollen vuodesta 1927 lähtien aina vuoteen 1935 yhdistyksen johtokunnassa. Vuonna 1928 hän oli Nummelan Kisaajien johtokunnan puheenjohtaja ja taloudenhoitaja sekä monena vuonna sen jälkeen aina vuoteen 1938 mukana seuran johtokunnassa. Vihdin kunnanvaltuustossa hän oli sosiaalidemokraattien edustajana vuosina 1937-1945.

Hilda Randell puolestaan toimi vuosikausia työväentalon näytelmäpiirissä. Randellien yhteisenä harrastuksena kuuluvat olleen kortti-illat tuttavaperheiden kanssa. Anni ja Almus Nymanin sekä Alma ja Lauri Sievisen kanssa pelattiin ”marjapussia” vuorotellen eri kodeissa.

Urkuharmoni ja tekijät: vasemmalta Olle Kallio (virittäjä), puusepät Aarne Rantanen ja Sven Hietanen, tuntematon ja tehtaan omistaja Paavo Randell. Kuva 1950-luvulta.

J.E.Hedénin kuoltua vuonna 1948 tehdas siirtyi Paavo Randellin ja myöhemmin hänen tyttärensä Lean ja vävynsä Olle Kallion omistukseen. Sodan jälkeen soitinten kysyntä taas vilkastui, kun niitä alettiin hankkia kouluihin ja jonkin verran myös koteihin. Ulkomaillekin vietiin Nummelassa valmistettuja soittimia. Myöhemmin kysyntä jälleen heikkeni ja tuotanto supistui, kunnes loppui kokonaan. Randellit kyllä elivät elämänsä loppuun tässä talossa. Ennen seuraavalle omistajalle siirtymistä talo ehti olla tyhjillään.

Kallion perheeltä talo siirtyi vuonna 1981 nykyiselle omistajalle Onni Nurmistolle, joka vuonna 1979 oli aloittanut osto- ja myyntiliikkeen pidon nykyisen paikan naapurissa, entisen talouskaupan tiloissa Albertinkatu 1.

 

 

 

 

 

Onni Nurmisto liikkeessään  vuonna 2000.

(Muistitietoja ovat antaneet Lea Kallio (keväällä 1999), Aili Helle, Veikko Helle, Martta Jalava ja Irja Kullaa; koonnut Ritva Miettinen) (Nummelan kansakoulun opettaja, kirjailija Urho Karhumäki (1891-1947) on teoksessaan Viulu ja posetiivi (Karisto 1944) kuvannut Nummelan tapahtumia ja monia asukkaita sekä myös kylän yrityselämän vaiheita 20-30-luvulla)

Entinen urkuharmonitehdas syyskuussa 2000, kuvannut Vesa Valtonen.

Haapala / Albertinkatu 1 Haapaniemi / Albertinkatu