Ilpo Korpela:

Syy siihen, miksi Tapanilassa jo sen alkuaikoina oli yleinen sauna johtunee väestörakenteesta. Jos joku oli hankkinut itselleen maapaikan ja rakentanut siihen oman talonsa, rahaa ei useinkaan ollut riittänyt muuhun kuin asuntoon. Sen ajan rakentajalle ei annettu pankkilainaa koska ei ollut takuita eikä asuintontilla ollut sanottavaa arvoakaan. Rakentajan oli rakennettava talonsa itse omalla vapaa-ajallaan. Tärkeintä oli saada talo asuttavaan kuntoon ja muuttaa mahdollisimman pian asumaan ja ulkorakennusten vuoro tuli vasta myöhemmin. Tyypillinen sen ajan tapanilalaisen työmiehen palkka oli esimerkiksi Hakaniemessä olleella Siltatehtaalla 10-15 penniä tunti ennen ensimmäistä maailmansotaa. Rakennuksilla maksettiin silloin paremmin mutta talvella ei ollut töitä ja se puolestaan tasasi vuosiansion muiden alojen palkkojen kanssa. Jotta työmies saisi viikon uurastuksen jälkeen pestä hiet pois tarvitsi hän siihen kunnon saunan – kuinkas muuten kun oltiin Suomessa.

Vanhempia yleisiä saunoja koskeva tieto on tiettävästi Nikanderin saunasta, joka on sijainnut nykyisen Tapanilan kirkon takana ja väitetään, että kirkko sijaitsee osittain entisellä Nikanderin maalla. Saunarakennus oli hirsinen ja sisätiloiltaan sen sanotaan olleen viihtyisän. Varhaisimmat muistitiedot sijoittuvat sen toiminnan alkuajoille 1900-luvun alkupuolelle.

Fallkullan puolella on kerrottu myös olleen yleisen saunan mutta mitään varmaa tietoa ei ole sen sijainnista. Ainoa tieto isommasta saunasta on Fallkullan kartanon alustalaisten käyttämästä saunasta, joka ilmeisesti on ollut kartanonväen käytössä.

Nykyisen Viertolantien ja entisen Tehtaantien loppupäässä ohitse kuuluisan Mosan tanssilavan kerrotaan olleen ennen sotia toiminnassa yleisen saunan. Paikasta ja omistajasta ei ole lähempiä tietoja.

Holmbergin sauna, joka sijaitsi entisen Saunatien ja Oikotien kulmassa (nykyosoite on Saunatien ja Kuulijantien kulma) on jo tutumpi monelle tapanilalaisellekin. Vuonna 1924 rakennuttivat Otto ja Anna Vuorio em. osoitteeseen saunarakennuksen joka oli kaksikerroksinen, alakerta oli saunatilana sisältäen löylyhuoneen, pesuhuoneen ja pukuhuoneen, yläkerros oli varattu asuintiloiksi.

Saunan lämmitys tapahtui puilla ja vedenotto omassa pihassa olevasta kaivosta pumppaamalla vesi saunatilaan. 23.1. 1927 osti Aino Holmberg saunayrityksen ja aloitti yli parin vuosikymmenen pituisen saunan pidon. Hänellä oli saunottaja apunaan mutta kustannusten noustua oli saunottajasta luovuttava ja saunan hoito jäi omistajalle.

Entiset saunassa kävijät muistavat vieläkin niitä hyviä löylyjä, jotka sauna tarjosi kylpijöilleen. Aika oli varattu tuntisaunojille torstaisin, naisille perjantaisin ja miehille lauantaisin. Vakioasiakkaita riitti koska maksu esimerkiksi sodan jälkeen oli 250 markkaa kerralta ja saunan kassasta sai vuokrata siihen aikaan pyyheliinan 50 markan hintaan ja luonnollisesti voitiin ostaa saunalimonaadiakin. Paloturvallisuuden takia olisi sauna jouduttu korjaamaan erittäin kalliisti ja ottaen huomioon rakennusmateriaalipulan lopetettiin sauna vuonna 1948 ja rakennus jäi tyhjilleen. Saunasta on jäljellä ainoastaan muisto, sillä tontti on rakennettu uudelleen. (Maksut ovat vanhoja markkoja eli ennen vuoden 1963 rahanmuutosta).

Toinen tapanilalaisten suosima sauna oli Skogin sauna Kuoppatien ja Kulmatien kulmassa eli nykyisen Kuoppatien ja Kertojantien kulmassa. Siinä ollut sauna aloitti toimintansa 1.1. 1937. Itse rakennuksen rakennutti Uuno Henriksson vuonna 1936 ja sen alakerta oli alunperin rakennettu saunaksi. Sisäänkäynti saunaan oli Kuoppatien puolelta, josta kassojen ohi oikealla puolella olivat perhesaunat omine pukuhuoneineen ja yhteisellä löylyhuoneella ja vasemmalla puolella puolestaan oli yleinen puoli: pukuhuone ja löylyhuone.

Saunan lämmitys oli vanhanaikainen kertalämmitys, jolloin sauna oli lämmitetty saunomisajaksi. Vesi saunaan tuli omalta tontilta jossa oli peräti kuusi kaivoa. Lämminvesi tuli keskuslämmityksen yhteydessä lämmitettynä ja boileriin varastoituna, joten ratkaisu oli sen ajan mukaan moderni. Saunan henkilökunnan muodosti omistaja rouva Anna-Lisa Skog perheineen, alkuvuosina olivat lisänä lämmittäjä ja saunottaja, mutta sodan jälkeen omistaja perheineen hoiti saunan. Tässäkin saunassa saatiin hyvät löylyt ja kaihomielin muistellaankin niitä aikoja. Saunavuorot olivat alkuaikoina seuraavat: miehet kylpivät keskiviikkoisin ja lauantaisin ja naiset puolestaan torstaisin ja perjantaisin.

Sodan jälkeen ja aivan saunan lopettamiseen saakka oli perjantai naisten saunapäivä ja lauantai miesten. Saunamaksut alkuaikoina olivat 100 markkaa ja sodan jälkeen saunamaksut oli sidottu indeksiin, joten voi vain arvata sitä korotuspainetta joka niihin kohdistui. Saunamaksuja ei kuitekaan voitu korottaa todellisia menoja vastaavaksi. Saunan tarjoamista palveluista mainittakoon virvoitusjuomien ja saunomiseen liittyvien tarvikkeiden myynti. Sauna lopetti toimintansa vuoden 1981 tammikuussa kun omistaja siirtyi eläkkeelle.

Miksi ei enää ole yleisiä saunoja – sellaisia kuin ennen. Nykyajan ihmiset käyvät luonnollisesti omissa saunoissaan, jotka ovat asuntojen yhteydessä. Uimahallissa on mahdollisuus virkistäytyä saunomalla ja uimalla. Lisääntynyt vapaa-aika on muuttanut tavallisen ihmisen arkipäivän rutiineja eikä perinteinen lauantai ole enää saunapäivä.