Mosabackan Ahasverus.

Moni vanhempi tapanilalainen muistaa vielä vanhan Mosabackan pysäkkirakennuksen, jonka Wanda-Puistokylä Oy rakennutti vuosina 1907-1908. Rakennus oli jyrkkäkattoinen, käsitti pysäkkihuoneen sekä yläkerrassa kaksi huonetta käsittävän pysäkinhoitajan asunnon. Pysäkkihuoneessa oli valtavan suuri kalkkitiileistä muurattu uuni, jonka vasemmalla puolella oli seinämällä varustettu lipunmyyntipaikka. Kalustona oli kaksi puusohvaa sekä 80 cm kanttiinsa oleva pöytä. Kalusto oli maalattu siniseksi. Näihin tiloihin asettui Mosabackan postitoimisto.

Posti tuotiin pysäkille, jossa se ryhmitettiin tärkeysjärjestyksessä, kirjeet ja aikakausilehdet laitettiin pöydälle ja sanomalehdet penkille. Toimisto toimi itsepalveluperiaatteella, kukaan ei ollut vastuussa sen toiminnasta. Kirjeitä sensuroitiin, erittäinkin runsaasti neitosten kirjeitä joutui tähän käsittelyyn, mutta vastavuoroisesti joutuivat muutamat poikienkin kirjeet avatuiksi. Oli kirjeitä jotka usein seisoivat siellä päiväkausia. Naapurit ja ystävät usein toimittivat tuttaviensa kirjeet perille. Aikakausilehtiä katosi ja muitakin lehtiä käytettiin melkein kuin omina. Suurempia valituksia ei kuitenkaan ilmaantunut, oltiin vain tyytyväisiä kun posti saapui omaan kylään.

Tämän vuosisadan toisen vuosikymmenen puolivälissä rakensi tunnettu rakennusmies Hutko Ratatien ja Asematien nurkkaukseen liiketalon, johonka tuli vuokralaiseksi Malmin Osuuskauppa. Tämä uusi kauppa-alan yrittäjä, neuvoteltuaan Postilaitoksen kanssa, sai postin hoidon nimiinsä, luultavasti korvauksetta. Täältä postia tarvitsevat saivat noutaa kirjeensä ja lehtensä henkilökunnan kautta, joten tuntuva parannus oli saavutettu.

Osuuskaupan heikko menestyminen aiheutti liikkeen lopettamisen. Oli taasen edessä uuden paikan löytäminen. Tällä kertaa posti siirtyi rautatien itäpuolelle, faktori K. Johanssonin taloon, joka oli rautatiesillan nurkkauksessa. Johanssonilla oli sekatavarakauppa. Tästä tuli paikkakuntamme kolmas postiasema. Talon omistajan tytär Dora Johansson oli käynyt lyhyen postitoimiston hoitajan kurssin, joten hän tähän mennen oli ensimmäinen joka oli vähäsen perehtynyt tehtäväänsä. Luultavasti hän oli myöskin ensimmäinen palkkaa nauttiva.

Tehtävä ei kai ollut niin tuottoisa kuin oli oletettu, koska he luovuttivat toimiston hoidon nimismies Grädbeckille, jonka toimisto oli Kruununtie 3.ssa, myös radan itäpuolella. Talo, johonka toimisto siirtyi, oli amerikan-suomalaisen Hillin rakennuttama ja tällöin myös hänen omistuksessaan. Postitoimistotehtävien hoito oli apulaisnimismies Mandelinin huolena. Toimisto kuitenkin tilanpuutteen takia siirtyi rakennusmestari Henrikssonin rakennuttamaan huvilaan Itäinentie 107. Toimisto ei täälläkään kauan viihtynyt, vaan siirtyi täältä radan länsipuolelle Metsätielle, mutta edelleen saman hoidossa. Oliko syynä hoitopalkkio vaiko muut syyt, en tiedä, mutta nimismies kuitenkin jätti tehtävän.

(Kuvateksti: Vuoteen 1962 posti sijaitsi Viertolantie 2:ssa.)

Seuraavaksi työn jatkajaksi saatiin Mosabackan alakansakoulun opettaja Selma Johansson, joka tehtävää varten vuokrasi sopivan huoneen Hillbergin huvilasta Palokunnantien ja Kulmatien nurkkauksesta. Toimistohuoneena oli yksi huone ja odotustilana jotensakin suuri ulkoeteinen. Toimistoa hoitivat opettaja sisarineen.

Heidän jätettyä, tehtävä siirtyi sanotun talon omistaja Hillbergille, joka vanhasta raitiotievaunusta kunnosti oikein oman virkatalon. Ikäväkseni en muista kuinka kauan kukin hoiti tätä tehtävää. Hillberg, muistaakseni sairauden takia, luovutti tehtävän A. Vihavaiselle Mäkitie 15. Tämä oli etäisin paikka pysäkiltä, josta posti oli noudettava, satoi tai tuiskusi. Näistä haitoista huolimatta toimisto pysyi täällä siksi kunnes Oy Autokoriteollisuus Ab tarjosi Postilaitokselle talostaan tarkoitustaan vastaavan huoneiston ja hoitajan asunnon. Tiedon saatuaan heti seuraavana päivänä saapuivat vuokraajat ja sopimus syntyi. Vuokranantaja lupautui toimittamaan toimistonhoitajalle ilmaiset puut kaupanpäälliseksi. Sain sen käsityksen, että kumpikin asianomainen oli tyytyväinen tehtyyn sopimukseen.

Tämän uuden toimiston hoitajaksi saimme ensi kertaa vieraspaikkakuntalaisen, neiti Virkin. Neiti Virkki oli hyvin asiallinen ja noudatti määräyksiä hyvin kirjaimellisesti. Kirjattujen ja vakuutettujen kirjeiden luovutus oli usein tiukan kontrollin alainen, ei siinä hyvänpäivän tuttavuus auttanut, eivätkä mitkään selitykset, oli esitettävä perusteellisesti, kuka kukin on. Tällainen oli Virkki-neiti.

Jatkuvasti, yhä lähemmäksi pysäkkiä on posti pyrkinyt. Sen jälkeen kun Osuusliike Elanto rakensi uuden liiketalon Jukolantien ja Liiketien nurkkaukseen oli Postilaitos heti valmis muuttamaan sinne, sille varattuun huoneistoon. Toimiston hoitajaksi tähän uuteen paikkaan tuli
hyvän ystävämme neiti Virkin hyvin kouluttama työntekijä.

Tämänkaltainen on tarinamme noin kuuden vuosikymmenen ajan kyläämme kiertäneen Ahasveruksen elämästä. Nykyinen toimipaikka on järjestyksessään yhdestoista. Saapa nähdä kuinka pitkäle vielä ehtii ennen vuotta 2000?

Takaisin alkuun