MaTaPuPu

Mosa-Tapanila

Aikajana

Muistelmat

Eino Leino:

Linja-autoliikenne aloitti toimintansa aluksi kovin kituvana. Autot ajoivat päivän pari ja kun ihmiset eivät vielä olleet tällaiseen liikenteeseen tottuneita, ei niihin kohta tullut riittävästi matkustajia, joten ne usein joutuivat ajamaan melkein tyhjinä. Seurauksena oli, että autojen omistajat lopettivat säännöllisen ajon ja yrittivät parin kolmen päivän kuluttua uudestaan.

Oy Autokoriteollisuus Ab:n johtaja E. Virtanen puuttui asiaan ja kehotti autojen omistajia ajamaan aikataulun mukaisesti, vaikka tyhjiltään, jotta yleisö näkisi, että autot todella liikkuvat aikataulujensa mukaan. Lopulta yleisö tottui niihin ja näin kehittyi tästä pienestä alusta yksi Helsingin lähiympäristön suurimmista paikallislinjoista. Uranuurtajana tässä toiminnassa oli ensisijaisesti A. Virkotie. Hän oli saanut liikennöimisluvan linjalla Tapanilantori Rautatientori.

Suutarinkyläläiset eivät tahtoneet olla huonompia ja hakivat myös luvan omalle linjalleen joka alkoi Suutarinkylästä ja joka yhtyi Tapanilan torin kohdalla tapanilalaisten linjaan. Tämä oli tapanilalaisten mielestä eri katala teko.

Alkoi kova kilvoittelu matkustajien sieluista. Tapanilan linja asetti Palokunnantalon kohdalle vartijan. Kohta kun Suutarinkylän vaunu ilmestyi näköpiiriin, antoi vartiomies merkin torilla odottavalle jotta se lähtisi liikkeelle. Näin pääsi Tapanilan linja poimimaan linjan varrella odottavat matkustajat suutarinkyläläisten edestä. Siltä varalta, että Suutarinkylän auto olisi matkalla sivuttanut oman automme, oli Tapaninkylän Elannon lähellä toinen vartioasema. Elannon kohdalla odotti toinen linja-auto merkkiä ja lähti vähäsen ennen Suutarinkylän autoa liikkeelle, ottaakseen mukaansa odottavat matkustajat.

Ei tällainenkaan kilvoittelu aikaan ollen kantanut tulosta, sillä kun matkustajat tämän havaitsivat, moni jättäytyi odottamaan Suutarinkylän autoa. Lopulta tämä vainoaminen johti rikolliseen tekoon. Suutarinkylän linja-auton bensiinitankkiin oli laitettu raakakumia. Seurauksena oli moottorin täydellinen puhdistus. Olipa asiasta kehittyä oikeusjuttu, mutta ei voitu osoittaa syyllistä. Tämän jälkeen laitettiin bensiinitankkeihin lukot. Tähän eivät vielä loppuneet kylämme  linja-autoliikennöitsijäin murheet.

Autoilija Sirola oli saanut linja-auto-oikeuden linjalle Puistola, Tapanila, Itäinentie, Helsinki Rautatientori. Tätäkin yritystä vastaan yritettiin väellä ja voimalla taistella, mutta huonolla menestyksellä. Linjalla auto joutui ylittämään Tapanilassa rautatiesillan. Sillan molemmilla puolilla oli kilvet, joissa maininnat "Suurin sallittu kuormapaino 4000 kg". Tähän liikenneluvan vastustajat tarttuivat kuin hukkuva oljenkorteen ja tekivät valituksen Rautatiehallitukseen. Tuloksena oli kilpien poistaminen.

Tämän linjan hoitamiseen tarvittiin todella Sirolan tapaista miestä. Hän yritti kaikin tavoin tyydyttää matkustajien toivomuksia.  Omalla kustannuksellaan hän aurautti talvisin Puistolasta Tapanilaan kulkevan linja-autonsa reitin sekä lisäksi usein myös Itäisentien. Oli paljon matkustajia, jotka käyttivät tätä linjaa, sillä se oli aikaansa nähden edullisin.

Säännöllisestä autoliikenteestä huolimatta, juna edelleen (ennen toista maailmansotaa) oli pääliikenneväline. Sitä paitsi junalippu oli vielä kilpailukykyinen linja-automaksujen kanssa.