Mauno ja Airi Lehto I-osa Pohjantähdentie/ Pienenkarhunpolku

Mauno ja Airi Lehdon talo Pienenkarhunpolun päässä Pohjantähdentiellä asumisen alkuvuosina.

Satakunnan Kiikasta kotoisin oleva Mauno halusi ostaa maata "maalaismaisemasta". Hän sai vihjeen tontista joko puskaradion kautta tai Aaro Salolta, joka myös osti tontin täältä.  Mauno kävi katsomassa tontin paikkaa Pohjantähdentien ja Pienenkarhunpolun kulmauksesta ja mieltyi siihen. Hän teki tonttikaupat Elna Ekholmin kanssa vuonna 1951. Airi kävi tonttia katsomassa vasta sen hankkimisen jälkeen. Lehdot olivat ensimmäisiä, jotka rakensivat Suutarinkylän savipelloille. Airin mukaan pellot olivat: "kuin meren selkä, kaikki tuulet täällä kävi." Maisema oli avara ja puuton, loivaa rinnettä ylöspäin näkyi Ekholmin talolle asti. (Ekholmin talo on nykyisin leikkipuisto Linnunradan käytössä.)

Lehdot tapasivat työn merkeissä Suomen Joutsenella. Terijoelta, Karjalan kannakselta kotoisin oleva Airi (o.s. Väisänen) oli muonituslottana ja Suomen Joutsen oli Maunon majoituspaikkana. Hänen työnantajana oli silloin Merivoimat, siis laivasto.  Sota-aikana hänen palveluspaikkansa oli ollut Väinämöisessä vuosina 1941-1944. Keväästä 1944 sodan loppuun hän palveli suomalaisissa torpedoveneissä. Vuonna 1944 hän kävi Saksassa. Sodan jälkeen Mauno pestautui palvelukseen ja työpaikka oli Helsingin laivastoasema Katajanokalla. Hän on toiminut myös Merisotakoululla kouluttajana 5 ja 1/2 vuotta. Arvoltaan hän oli sotilasmestari. Mauno ja Airi vihittiin vuonna 1946. He kävivät hääkuvassa A. J. Tenhovaaran studiossa Fredrikinkadulla.

Airi oli kotiäitinä rakentamisen aikoihin. Nuorin poika Jaakko on syntynyt perheen täällä asuessa. Kun Ekholmin kulmaan tuli parakki-Elanto Airi pääsi siihen myyjäksi. Siellä työskentelivät silloin myös lähistössä asuvat Aili Nikkanen ja Annikki Holopainen. Myymälänhoitajana oli Aino Hästbacka. Viimeinen myymälänhoitaja Elannossa oli Aili Ohlgrén. 

Kulkuyhteydet    
Mauno, Airi ja 10-ikävuoden molemmin puolen olleet pojat Aulis ja Heikki asuivat rakentamisen aikana Vallisaaressa. Siellä asui silloin muutama sata ihmistä ja siellä oli mm. oma koulukin. Matkanteko tänne oli hankalaa ja aikaa vievää: ensin yhdysaluksella Vallisaaresta Suomenlinnaan, siitä toisella tai samalla aluksella Kauppatorin rantaan, Tapanilan kautta kulkevalla linja-autolla Markelinin kulmaan (Lestimäki) ja loppumatka kävellen. Ja tietysti sama toisinpäin Vallisaareen. Mauno nimitti näitä yhdysaluksia "Saimaan seilureiksi", niillä oli sellaisia nimiä kuin Suomenlinna, Vallisaari, Kustaanmiekka, Axel von Fertzen ja Ehrensvärd. 
Riippusillan valmistuminen helpotti matkan tekoa huomattavasti, sillä Tikkurilan busseilla pääsi lähemmäs ja ne kulkivat tiheämmin kuin Tapanilan kautta ajaneet bussit. Mauno kävi usein yksikseen tontilla tekemässä alustavia töitä mm. maan tasausta ja ojien kaivuuta. Silloin hän polki Kauppatorin rannasta pyörällä tänne. 

Tontille toimitettiin rakentamisen ajaksi junavaunu, jossa säilytettiin tavaroita ja asuttiinkin tilapäisesti kesäaikana. Itse rakennettu ulkovessa vasemmalla.

Oikealla Lehdon vaunu ja Heikki Lehto, Nymanin kivijalka, Rintamäki ja Parkkinen. Keskellä Takkinen. Lentämäki asuu vasemmalla lautakasan takana. Kuvattu Pohjantähdentietä Tikkurilan suuntaan.

Rakentaminen
Mauno oli saanut vinkin Helsingin kaupungin rakennusmestarista, jonka suunnitelmien mukaan pohjapiirustukset on tehty. Talolla on olemassa kaksoissisar - tosin Lehdot eivät tiedä missä. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1957 kesällä. Mauno toimitti osan puutavarasta kotitilaltaan Kiikasta. Lisäksi hän osti puutavaraa - mm. ovet ja ikkunat - alan liikkeistä. Hän hankki tarvikkeet eri toimittajilta aina ensisijaisesti laadun mukaan. Talo on kerralla malliinsa rakennettu, sitä ei ole myöhemmin jatkettu. "Muutimme 1.3.1958 ja toimiva talo tämä on ollut" kertoo Mauno. 
Talon yläkerta on aina ollut ullakkona, siellä ei ole asuinhuoneita. Pohjakerroksessa on saunatilat, pannuhuone ja kellari. 

Näkymä Lehdon pihalle Pohjantähdentien suunnasta.

Kaivo
Kaivo tehtiin käsityönä 2-3 miehen voimin. Mauno kokeili etsiä kaivolle sopivaa paikkaa vitsalla, mutta se näytti joka paikan sopivaksi. Vitsa taipui yhtenään. Tosin Mauno ei alkuunkaan uskonut vitsa-asiaan. Lopulta lyötiin lapio mieleiseen paikkaan ja hyvä kaivo saatiin. Vettä riitti. Kaivoa syvennettiin silloin, kun siirryttiin koneelliseen veden pumppaamiseen. Kunnallisen vedensaannin alettua on kaivo jäänyt kastelukaivoksi. 

Talkoot
Betonivalutalkoita - pohjavalu ja välivalu - pidettiin 2-3 kertaa. Betoni myllytettiin pihassa ja työnnettiin käsipelillä kottikärryillä koteloihin. Talkoisiin osallistuivat Maunon veli Reino, isä Selim sekä muutamia työkavereita. Airi tarjosi talkoissa hernesoppaa, kahvia ja pullaa. Virvokkeita oli myös tarjolla, sekä työn päätteeksi viinanaukut.  

Keravanjoki Asumisen alkuvuosina kannettiin kasvimaalle kasteluvedet Keravanjoesta. Airi kertoo: "Mennen tullen kuljimme kastelukannujen kanssa. Huuhdoin kaiken pyykin Keravanjoessa. Vaikka vesi oli savesta ruskeaa, se ei tummentanut pyykkiä. Minulla oli joenrannassa pyykkinarut. Meillä oli laituri Pienenkarhunpolun päässä. Se muodostui minulle henkireiäksi - uin päivittäin."  Edestä Aulis, Heikki ja Heikin kummitäti.

Heikki (vas.) ja Aulis Keravanjoesta kasvimaalle kasteluvettä hakemassa.

Oikealla Kalevi Nymanin kivijalka, vasemmalla yksi monista Maunon kaivamista ojista. Kiikassa oli salaojaputkitehdas, josta Mauno toi myöhemmin putkia ja salaojitti isot oja-alueet. Kuva n. 1955-1956.

Omavaraisuus
Isolla tontilla kasvatettiin perunaa kahdessa eri paikassa, erilaisia juureksia mm. punajuurta, porkkanaa ja lanttua sekä avomaankurkkua ja joskus tomaattia. Kasvimaalla oli aina myös tilliä ja persiljaa. Tontille istutettiin marjapensaita - punaisia ja mustia sekä karviaisia ja koko tontin mittainen vadelmatarha. Lisäksi istutettiin useita omena- ja kirsikkapuita sekä yksi luumupuu. Airi teki mehut ja hillot sekä säilöi kaiken itse. 

Vuokralaiset
Lehdoilla on ollut vuokralaisia kahdessa huoneessa. Nykyään koko talo on omassa käytössä. 

Eläimet
Lehdoilla oli kotikissoja asumisen ensimmäisten vuosina aikana. Pihassa kulkivat ja kulkevat edelleen jänikset ja fasaanit. Maunon mukaan niistä ei ole mainittavaa harmia, ne ovat enemmänkin "viihrettä". Lehdoilla on sovinto eläinten kanssa.   

Kaupassa käynnit 
Airi hoiti kauppa-asiat enimmäkseen Alhon kaupassa Suutarilassa. Riippusillan valmistumisen jälkeen hän asioi pyörällä myös joen toisella puolella Kuismasen kaupassa sekä Viertolan Elannossa. Parakki-Elannon valmistuttua hän hankki ruokatarvikkeet siitä. 

Vasemmalla Nymanin kivijalka, jossa asuttiin, takana Takkisen talo. Keskellä Lehtojen vaunu ja ojan vieressä heidän ulkovessansa. Takana ehkä Niemisen talo ja Pullien asuma kesämökki. Oja vie Keravanjoen suuntaan.

Lähimmät naapurit 
Rakentamisen aikoihin lähimmät naapurit olivat Erik Forssel ja rannassa Ekholmin puolella iäkäs Louhimon pariskunta. Rouvan nimi oli Eeva ja hänen mukaansa  heidän tonttinsa oli nimetty Eevalaksi. Nykyisin tontti on liitetty puistoalueeseen.
Lehtojen jälkeen tulivat Hannu Byckling, Matti Peura, Hänninen suurin piirtein samoihin aikoihin sekä Kalevi Nyman. Jalmari Näntö rakensi ensin kevyen mökkirakennelman. 
Alueelle asettui asumaan useita autoilijoita: Hannu Haapiainen oli autoilija, Matti Nieminen oli kuorma-autoilija, Ensio Salorannalla oli taksi, Savusen veljeksillä toisella oli taksi ja toisella kuorma-auto.
Muurareista Mauno muistaa Holopaisen veljekset ja isän.  

Tiet
Pääasiallisena kulkuväylänä Suutarinkyläntielle oli Sateenkaarentie.  Pohjantähdentie oli Lundin kohdalta peltoa, siinä kohden oli vain polku  (nykyisen puistoväylän kohta).  Eipä se juuri muutenkaan ollut polkua kummempi kulkuväylä. Tienhoitoa varten perustettiin Sateenkaaren tiekunta. Reino Ruth toimi sekä Omakotiyhdistyksessä että tiekunnassa ja oli johtavana hahmona. Vaikka Pohjantähdentie on nimetty vuonna 1952 se valmistui "kulkutieksi"  vasta silloin kun kunnalliset vesijohdot rakennettiin. Pienenkarhunkuja on nimetty vuonna 1978.    

Airin 75-vuotisjuhlassa vas. Aulis, Mauno, Airi, takana Heikki ja oikealla Jaakko. Airin yllä on karjalaisen naisen kansanpuku fereesi.

Harrastukset
Mauno oli useat vuodet Sateenkaaren tiekunnan tiemestari ja rahastonhoitaja. Hän osallistui työvuosinaan Aliupseeriliiton ammattiyhdistystoimintaan. Siihen aikaan myös naisille oli toimintaa, johon Airikin osallistui. Airi harrastaa käsitöitä, hän kutoo kankaita, poppanoita ja mattoja. Hänellä on kellarikerroksessa omat kangaspuut. Hän käy seurakunnan päiväpiirissä ja osallistuu myyjäisten leipomistalkoisiin.

Mauno ja Airi Lehto ovat viihtyneet hyvin, muuttoa ei ole edes harkittu. Vuosia sitten muutamat asukkaat valittelivat riippusillan tuomasta häiriöstä. Lehdoille sillasta oli vain hyötyä.

Airin ja Maunon silmäterä, lapsenlapsi Roni Lehto 2,5-vuotiaana vuonna 2003.

Airi ja Mauno vuonna 1995 kotinsa portaiden edessä.