MaTaPuPu
Päätös ja perustaminen
Muistelu 1973-2006
Henkilöstö
Kronikka 1973-1983
10-vuotis-
juhlat
Kuvia vuosien
varrelta
Työn touhussa
Sattumuksia
|
|
Siltamäki-Suutarila
Raili Olkkonen:
Siltamäen
posti
1973-2006 |
 |

Siltamäen posti on saanut uuden ilmeen.
Anna-Liisa Laitila ihmettelee.
Kesäkuu 1993.
|
Ensimmäiset vuodet
Olin töissä Helsinki Kympissä (pääposti) tarkastus- ja tilintekohommissa
silloin, kun Siltamäen postia perustettiin maaliskuussa 1973. Minulle tarjottiin
jo tuolloin mahdollisuutta lähteä vetämään uutta postia, mutta en ollut
erikoisen kiinnostunut, sillä olin juuri saanut paremman viransijaisuuden
silloisella työpaikallani.
Näin ensimmäiseksi hoitajaksi tuli Seija Kuusela, mutta hän ei jostain syystä
viihtynyt kauan Siltamäen postiaseman I:llä, sillä jo seuraavan vuoden alkupuolella
on merkintä tarkastuskirjassa, että hoitajana on Helena Vornanen. Hän asui
Tammistossa, joten työmatka oli lyhyt, mutta eipä hänelläkään kauan maistunut
postin kapea leipä. Syyskesällä 1974 hän vihjaisi minulle, että hän lähtee
Suomen Pankkiin. Ja jälleen minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä kehittämään
kotipostiani. Olimme näet 1,5 vuota aikaisemmin muuttaneet asumaan Siltamäkeen.
Nyt otin asian tosissani ja päätin lähteä kokeilemaan, mutta vain kokeilemaan.
Mutta sitä kokeilua kestikin sitten 20 vuotta eli eläkkeelle jäämiseen asti!
Kun tulin Siltamäen postiin syyskuussa 1974, kaikki oli hyvin pientä ja
vaatimatonta. Minun lisäkseni oli vain kolme virkailijaa ja postinkantajiakin
vain neljä. Myöskin toimitilat olivat mitättömän pienet, mutta sopu sijaa
antoi.
Asiakaspuolella oli kolmipaikkainen tiski ja takahuoneessa sijaitsivat kantajien
hyllyt ja pöydät. Myöskin tuleva ja lähtevä posti käsiteltiin samassa huoneessa
samoin hoitajien hommat ja kassantarkastukset jne. Sosiaalitiloiksi riitti
siihen aikaan wc ja pieni keittiö.
Siltamäen posti vuonna 1974. Tarja Finsk ja Raija
Mäki.
|
Ilkivaltaa ja kiireitä
Työ oli monipuolista ja haastavaa, 1980-luvulla jopa värikästä, kun
nuoriso mellasti Ostarilla. Jokainen päivä oli erilainen. Ikkunoita
rikottiin, jopa kahteen kertaan samana yönä, paketteja vietiin tuulikaapin
katon kautta, Otto-automaatille juotettiin kaljaa jne. Pakettien jäänteitä
löytyi sitten lastentarhan katolta, kirkon takapihalta ja urheilukentältä
asti. Silloin oli hyvä, että asui lähellä. Oli helppo lähteä keskellä
yötäkin katsomaan tilannetta, kun poliisista soitettiin. Työn haastavuutta
lisäsi se, että olimme kyläkunnan ainoa pankki ja asutus kasvoi koko ajan.
Mutta onneksi sain koottua ympärilleni hyvän tiimin, jonka kanssa työnteko
luonnisti kuin rasvattu. Niinpä vuodet vierähtivät siinä ihan huomaamatta,
kun aina riitti kiirettä.
Asiakaskanta ja postin tilat kasvavat
Mutta eipähän niitä ollut paljon talouksiakaan tuolloin, nipin napin 1000,
kunnes alkoivat rajut kasvunvuodet. Pellot täyttyivät taloista ja kouluista,
ja pian Siltamäki olikin suurempi kuin "äiti"-Tapanila. Vuonna
1976 oli jo 1850 taloutta, kymmenen vuotta myöhemmin lähes 4000 ja tänä
päivänä tuo luku lienee lähellä 5000 taloutta.
Tällaisessa kasvuvauhdissa tuntui jatkuvasti, että on liian ahdasta. Niinpä
jouduimmekin vuosien mittaan tekemään "valtauksia" naapureiden
puolelle. Ensimmäinen hankintamme oli vuonna 1976. Kyllikin Grilli lopetti
seinän toisella puolella. Esitin puoliksi leikilläni, että tehdään reikä
seinään ja mennään sinne. Tapanilan hoitaja Kerttu Ahokas lähti ajamaan
asiaa ja niinhän siitä tuli totta: asiakaspuoli sai kuin saikin uudet tilat.
Vuonna 1983 oli vuorossa Helviiran Soppi. Postin 10-vuotisjuhlien kunniaksi
kantajatkin saivat väljyyttä arkiseen aherrukseensa ja me kaikki uudet
sosiaalitilat vaatekaappeineen. Keittiökin suurentui ja muutti paikkaakin.
Sen remontin jälkeen pidettiin sitten ikimuistettavat 10-vuotisjuhlat,
päivällä postilla ja illalla Monitoimitalolla.
Juhlien jälkeen koitti arki, ja pian huomasimme, että kantopuolella eivät
pöydät mahdu enää minnekään, sillä kantopiirit olivat tuplaantuneet
alkuajoista. Niinpä oli jälleen ruvettava silmäilemään naapureihin päin.
Vanha viisaus sanoo, että toisen kuolema voi olla toisen onni. Niin kävi
meillekin. Viereisen kemikalion omistaja kuoli, ja niin nekin tilat saatiin
postin käyttöön silloisen Postipankin suosiollisella avustuksella.
Remontit olivat aina rankkoja, sillä ne aiheuttivat paljon melua ja pölyä
ja haittasivat työntekoakin, mutta sen kesti, kun luvassa oli parempaa ja
väljempää. Vain viimeinen, yleisöpuolen uudistusremontti, toteutettiin
vuonna 1993 niin, että posti oli perjantain suljettuna ja vanhaa purettiin ja
uutta rakennettiin koko viikonlopun ajan yötä päivää. Vähän epäilytti,
että kuinkahan tässä käy, mutta niin vain maanantaiaamuna posti oli valmis
ottamaan asiakkaat vastaan. Monet hieraisivat silmiään, eivätkä olleet
uskoa todeksi. Asiakaspuoli oli saanut kokonaan uuden ilmeen ja ulko-ovikin
vaihtanut paikkaansa.

Jouluna 1988 tai 1989. Vas. Pirkko Aalto, Marjut
Haaranen ja Anna-Liisa Laitila. Entinen Kyllikin grillin tila.
|
Muutaman vuoden ilo
Nyt meillä oli siistiä ja valoisaa. Kuljimme kehityksen kärjessä. Oli
automaatit, rahanlaskukoneet, vuoronumerojärjestelmä jne.
Kahdessakymmenessä vuodessa olimme kokeneet huiman kehityksen
tietokoneaikaan. Olimme tyytyväisiä, mutta tätä iloa ei kestänytkään
pitkään.
Postissakin alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Siitä tehtiin osakeyhtiö, ja
kaikki virat lakkautettiin vuoden 1994 alusta. Monet vanhat työntekijät
saivat lähteä, jos ei nyt kokonaan pois, niin ainakin kiertoon. Niinpä
Siltamäen postin henkilökuntakin uusiutui melkein kertaheitolla. Sitten
lähti Postipankki, silloinen Leonia ja postien uudistaminen oli ollut ihan
turhaa. se teki surulliseksi, sillä tuntui kuin koko vuosikymmenten
uurastaminen olisi mennyt hukkaan.
Oli hyvä, että aikoinaan pidettiin kunnon 10-vuotisjuhlat, sillä
100-vuotisjuhlat eivät näy Siltamäenkään kohdalla toteutuvan koskaan.
Lehtitietojen mukaan posti on näet lakkautuslistalla. Viimeisten tietojen
mukaan postipalvelut siirtyvät R-kioskiin 12.6.2006.
Uskomatonta!

Posti- ja telefilatelistit postimerkkipäivillä
8.10.1993. Vasemmalta Ruotanen, Lindfors, Raita ja tiskin takana Aalto.
|
Kuvat: Raili Olkkonen
Web-toteutus:
Liisa Nordman, 2006
|