Elokuvahistoriaa Koillisessa "Opri" Siltamäen kunnalliskodissa

Tulipalossa loukkaantunutta Jussi-renkiä kuljetetaan hoivaan Siltamäen kunnalliskodin pihamaalla.

"Opri" on lajityypiltään lämminhenkinen komedia, vaikka sen alku onkin varsin dramaattinen. Kuten vanhoissa Suomi-filmeissä yleensäkin "Oprissa" paistaa aina aurinko ja tapahtumia säestää kevyenkaunis musiikki. 
Wikipedian mukaan Opri on suomalainen naisen nimi, joka juontaa kreikankielestä ja merkitsee iloa ja onnellisuutta. Suomen tunnetuin Opri on epäilemättä juuri Edvin Laineen vuonna 1954 ohjaaman elokuvan nimihahmo, jota esittää Rakel Laakso.
Opri on Karjalasta Hämeeseen evakuoitu vanhus. Opri-mummon Hämeen talokin jyrätään uuden tien alta, ja Opri jo Karjalassa kotinsa menettäneenä joutuu kunnalliskotiin. Ortodoksiuskoinen Opri näkee enneunia ja käy päivittäin keskusteluja edesmenneen miehensä kanssa. Hän kuvitteleekin kunnalliskotiin joutumisen rangaistukseksi näkemistään unista.

Kunnalliskodin omintakeiset asukit

Kunnalliskodin muutkin asukkaat ovat vahvoja persoonallisuuksia; niin Oprin huonetoverit, "kunniamummot" Miina, Tiina ja Akviliina kuin kunnalliskodin "huru-ukot" Otto ja Alberttikin. Aluksi Opri tuntee olonsa kunnalliskodissa orvoksi ja vetäytyy suruissaan yksinäisyyteen. Hän on kuitenkin luonteeltaan ysävällinen ja empaattinen, ja pian hänestä tulee kunnalliskodin muiden asukkien ilonlähde.
Kunnalliskodin "kunniamummot" suhtautuvat menetyksiin ja luopumisiin eri tavoin: yksi elää menneessä, toinen on katkeroitunut koko maailmalle. Vaikka Opri on kärsinyt kunnalliskodin asukkaista kenties eniten, hän jaksaa silti uskoa hyvään. Opri kohentelee liikuntakyvyttömien mummojen pieluksia, lohduttaa rakkauselämän karikoissa kompastelevaa Heinäsirkkaa, kunnalliskodin aputyttöä ja auttaa enneunillaan tätä tunnustamaan rakkautensa parhaiten itselleen sopivalle miehelle, renki Jussille.

Jorma Järvisen tulkintaa Oprin-elokuvan "huru-ukoista", Oprista ja Jussi rengistä.

Lopulta Opri tuntee itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Hän päättää jäädä kunnalliskotiin siitä huolimatta, että saisi itselleen muualta vapautuvan kamarin. Opri ripustaa vihdoin "kunniahuoneen" seinälle ikoninsa ja kertoo kuolleelle miehelleen Oleksille, että "nyt tämä on melkein kuin kotona".

"Oprin" persoonalliset roolityöt

"Opria" leimaa kautta linjan mutkaton ja lämmin suhtautuminen vanhuksiin. Niin elokuvan "kunniamummot" kuin "huru-ukot", hieman seniilit miesasukit poikamaisine metkuineen ovat herkullisia henkilöhahmoja. Opria esittänyt Rakel Laakso, Akvaliina näytellyt Elsa Turakainen ja huru-ukko Ottoa esittänyt Ossi Kostia palkittiin kaikki Jussi-patsailla. Myös Marjatta Kallio aputyttö Heinäsirkkana ja Sylvi Salonen kunnalliskodin johtajatar Laineena tekevät vahvat roolityöt. 
"Oprin" elokuvaversioon on lisätty kekseliäällä tavalla filmillisyyttä, joka tapahtuu pääasiassa juuri Siltamäen kunnalliskodin pihamaalla. Tällaisia kohtauksia ovat esimerkiksi alkuperäisnäytelmässä vain puheen tasolla esitetty "huru-ukkojen" mäkilaskettelu rullatuolilla.
 

Opri-filmin juliste, kuvattu Siltamäen Palvelukodin seinällä.

Web-toteutus: Liisa Nordman, 2007