Eila Mallat
1996

Mummoni talo sijaitsi nykyisellä Vaskipellonkujalla. Vuonna 1932 katselin pienenä tyttönä mummoni kanssa ikkunasta pitkää hevossaattuetta joka eteni hitaasti  Suutarinkyläntiellä.

Ne olivat Skogsterin vanhan isännän hautajaiset  ja silloin oli melkein koko kylä mukana hautajaisissa. 
Isäni Edvin Lund oli usein kuljettamassa ruumisvaunua ja hän ajoi ensimmäisenä letkassa. Kun oli talvi ja kylmä en päässyt mukaan.
 

Kuva 2: Eila Lund lapsena v. 1932. Iltatähdentie. Taustalla avara näkymä Keravanjoelle.

Mauritz Theodor Skogster (synt. 1856) omisti Böstaksen talon ja emäntänä oli naapurin tyttö, Stellbergin Halvarilasta, Edla Fredrika (1857-1920). Heiltä kuoli ensimmäinen lapsi vuoden vanhana, mutta heille syntyi poika Gunnar 1893 ja tytär Ingrid v. 1897. 
Tytär Ingrid avioitui Kirkonkylästä olevan Skogsterin pojan Edvinin kanssa. He eivät olleet sukua vaikka sukunimi oli sama. He saivat maata Suutarinkylästä ja asettuivat asumaan nykyisen Vaskipellontien ja Puustellin metsän laidalle.

Kuva 3: Ingrid,  Mauritz Theodor ja Edla Fredrika o.s. Stellbergin tytär Halvars-tilalta. 
 
 

Gunnar jäi yksin pitämään Böstaksen taloa ja tilaa ja asui pitkään poikamiehenä. Hänellä oli palvelusväkenä 2 naista ja mies. Kesäaikana oli myös tilapäistä väkeä työssä.

Vakinaiseksi emännäksi tuli reipas nuori talon tytär Kangasniemeltä nimeltään Rauha Elsa Pylvänäinen. Hän osasi hoitaa ja ohjata naisten tehtävät talossa ja hoiti ne myös elämänsä loppuun asti.
 
 

Kuva 4: Gunnar ja Elsa Skogster. Elsan 70-vuotisjuhla.

Böstaksen talo oli aika iso, noin 20 ha. Oli lehmiä kymmenkunta ja 2-3 hevosta. Talo oli pitkä valkoinen, iso tupa, kolme kamaria ja iso halli. Pihassa oli kivinavetta ja aitta. Talon tuvassa sai monet ohikulkijat yösijan. Täällä pidettiin myös monen suutarinkyläläisen häät ja hautajaiset.

Tuli sota-aika ja Elsa-emännöitsijä lähti lottatehtäviin. Mutta kun hän palasi, isäntä huomasi miten tärkeä hän oli ollut talossa ja he avioituivat. He olivat silloin jo iäkkäämpiä, että eivät saaneet lapsia. Suku ei jatkunut ja he päättivät adoptoida lapsen, tytön, jota hoitivat aikuiseksi.  Kun tytär avioitui he jäivät uudelleen kahden.

Kuva 5: Böstaksen tilasta on vielä jäljellä v. 1928 rakennettu kivinavetta. Perustuksen kivet on tilan pelloilta kerätty ja paikanpäällä kivisepän (oliko Aaltonen nimeltään?) työstämät. Kuva vuodelta 1995. 

Sota-ajan jälkeen he möivät tehdasalueelta joitakin tontteja lähellä Puistolan rajaa. 
Tuli Suutarinkylään Makkaratehdas, Tarmo ja Salosen puusepänliike.

Myöhemmin ottotyttären mies perusti firman Rakennuslaite ja sen viereen tulivat Kassakaappi  ja Henkel. Suutarinkyläntien ja Tapulikaupungintien varrelle tulivat Becker ja Pur-ait.

Muutama hehtaari peltoa oli nykyisen Penttilänaukion ja Tikkurilan (Keravanjoen) välissä, ne myytiin omakotialueeksi. Böstaksen talo myytiin Helsingin kaupungille ja he pidättivät itsellään määräalan, siihen urakoitiin pienempi omakotitalo, jossa Gunnar ja Elsa asuivat elämänsä loppuun asti. 

WEB-toteutus: Liisa Nordman