Eila Mallat: LUND-SUKUA JA  LUNDIN HIEKKAKUOPPA

1920-luvun lopulla jo puretun Lundin talon edessä vasemmalta Eemelin vaimo Hilda, Sofia-famu, Lydia sylissään Elsa ja takana Thyra.

Adolf Fredrik Lund, joka oli syntynyt Helsingin pitäjässä 15.6.1846 tutustui Pakin talossa Pakilassa asuneeseen Kristiina Sofia Björkiin. Sofia oli syntynyt 24.7.1846 Helsingin pitäjässä. He avioituivat ja ostivat täältä Suutarinkylästä vuosien 1875-1880 välillä Vaskipellon alueelta kolmen hehtaarin Brännåkern-tontin ja rakensivat siihen talonsa.
 

yllä: Adolf Fredrik Lund vas.: Kristiina Sofia o.s. Björk, Lundin Sofia-famu, Brännåkern-tilan talon edessä, joka sijaitsi Vaskipellontien alueella pienen mäen päällä.

Talossa oli iso tupa, jossa oli leivinuuni ja iso kamari sekä pienempi huone ja kaksi eteistä. Talo oli nykyisen Vaskipellontien ja Puustellin metsän välisellä alueella. 
He viljelivät maata ja Adolf teki myös kirvesmiehen töitä. Sofia leipoi leipää ja ajoi hevosella torille myymään hyviä perunalimppuja, mämmiä ja perunoita. Heillä oli hevonen, lehmiä, sikoja ja kanoja. Tontilla oli metsän reunassa myös savusauna.

Heille syntyi kuusi lasta, joista kaksoispojat kuolivat jo vauvana, toiset jäivät eloon. Vanhin oli Eemil ja sitten olivat Edvin, tytär Elin ja nuorimmaisena Elis.
Eemil muutti kaupunkiin vaimonsa Hildan kanssa. Emil kuoli Suomenlinnassa v. 1918. Häneltä jäi poika Rafael, joka toimi raitiovaunussa kuljettajana koko ikänsä.
Elin avioitui, muutti Espooseen ja nimeksi tuli Söderlund.
 

Lydian tytär Thyra ikkunalaudalla. Pikkusisko Elsa on poiminut hänelle maljakossa olevat kukat. Thyra on tässä 15-vuotias, vuosi  on 1928.

Elis oli nuorin ja hän muutti 1917 vaimonsa Lydian kanssa Oulunkylästä Suutarinkylään vanhempiensa luokse asumaan. Elis osti kolme hehtaaria lisämaata nykyisen Iltatähdentien varrelta ja siitä tuli Åkerkulla-tila. Elis ja Lydia saivat viisi lasta: Thyra,  Lydia, Nils, Greta ja Elsa. Greta kuoli vuoden ikäisenä.  Lydia jatkoi Sofian perinteitä leipomalla perunalimppuja ja pääsiäiseksi mämmiä. Limput ja mämmit myytiin Halmisen kauppaan Tapanilaan ja Olga Anderssonin kauppaan Vanhalle Yrttimaantielle. Lydialla oli pari lehmää ja hänkin möi tinkimaitoa kotona asiakkaille. Elis viljeli myös sokerijuurikkaita, niin hyvin, että sai niistä diplomin. Sokerijuurikkaat myytiin Töölön sokeritehtaalle, jossa Sofialla oli sukulaisia. Kun Sofia-mummo kävi siellä kylässä hän toi kotiin, lasten riemuksi, tuliaisiksi sokeritoppia ja siirappia. Tuliaisia odoteltiin innolla.

Syksyllä 1924 katosi Elis. Häntä etsittiin kyläläisten voimin, muttei löydetty. Joulukin jo rupesi lähestymään. Kylästä lähtivät Eklund ja Robert Stellberg selvännäkijän luo ja tämä neuvoi heille paikan, josta piti lähteä naaraamaan Keravanjokea. Eklund ja Stellberg tekivät työtä käskettyä ja löysivät Eliksen hukkuneena. Miten Elis oli jokeen joutunut jäi epäselväksi, kun ennen vanhaan ihmisillä ei ollut rahaa yksityisetsiviin.
Elis kului suojeluskuntaan ja suojeluskunta kustansi Eliksen haudan. Lydia jäi yksin vanhusten ja neljän lapsensa kanssa ja silloin oli vaikeaa naisten saada töitä.
 

Lydia Lund nuorimman tyttärensä Elsan kanssa n. vuonna 1925.

Lydia Lund vaaleassa puvussa, takanaan miehensä Elis, vuonna 1913.

Edessä Thyra Lund hevosen kanssa, valkeassa esiliinassa äitinsä Lydia ja oikealla Lydian äiti mummo-Hjelm 1920-luvun loppupuolella.

Eliksen Edvin-veli, joka oli työnjohtajana Oulunkylän kunnalliskodissa ja vaimonsa Sigrid, joka oli samassa kunnalliskodissa hoitajana tulivat Suutarinkylään. He saivat lainarahaa Svenska Småbrukenilta ja ostivat Lydialta Åkerkulla-tilan helpottaakseen häneen olotilaansa.
 

yllä: Oulunkylän kunnalliskodin hoitajia n. v. 1917. Sigrid Lund on oikealla takarivissä ensimmäinen. Nykyään kunnalliskoti on Koskelan sairaala. oik.: Adolf Edvin Lund työnjohtajan puvussaan Oulunkylän kunnalliskodissa v. 1917.

 

Ilmeni myös, että Brännåkern-tila oli hyvin hiekkaperäistä maata ja ihmiset alkoivat ostaa hiekkaa moniin Suutarinkylän rakennuksiin. Tästä hiekasta rakennettiin mm. Suomen Mineraalitehdas Tapanilaan ja Yrttimaantien Elanto Ripetien risteykseen.   Hiekasta tulikin Lydian ja hänen lastensa elinkeino ja selviytymisen perusta.  Brännåkerniin syntyi hyvin iso hiekkakuoppa ja lapset kasvoivat aikuisiksi. Vanha Adolf-pappa kuoli 29.10.1926 ja mummo Sofia kuoli 9.1.1933. Lydia puratti Adolfin ja Sofian vanhan talon ja rakennutti uuden asuintalon hiekkakuopan reunaan vuonna 1938.

Tauno Rinne, "Pikku"-Lydian mies v. 1936.  Tauno kuoli sotasairaalassa 18.3.1942. Taustalla Lydian purattama talo.

Lydia möi 10 omakotitonttia ja näin Suutarinkylään saatiin uutta asutusta. Tontin ostajia olivat: Arthur Stellberg, Hykkyrä, Maattola, Vainikainen, Öhman, Tossavainen, Lehtinen, Piikkilä, Svartström ja Manninen kulmassa.

Lydia kuoli 12.1.1962, 74-vuotiaana. Lapsista on enää yksi elossa, nuorin Elsa, joka asuu Ruotsissa. 
Nykyään hiekkakuoppa on kokonaan täytetty ja vaan muistot elää. 

LUND - SUVUN SUKUSELVITYSTÄ: 

Adolf Fredrik Lund, 15.6.1846 - 29.10.1926 ja Kristiina Sofia Björk, 24.7.1846-  9.1.1933. Heillä lapset: Eemil, Edvin, Elin ja Elis.

Eemil (k. 1918) ja vaimo Hilda, heillä poika Rafael.

Edvin (s. 13.5.1880)  ja vaimonsa Sigrid, heillä lapset: Eila ja Erik, joka kuoli kolmen vuoden ikäisenä.

Elin avioitui Oskar Söderlundin kanssa. Heillä lapset: Sulo, Elna, Svea, Armas ja Eino. 

Elis (k. 1924) ja Lydia (1888-12.1.1962), heillä lapset: Thyra (s. 1913), Lydia(s. 1916),   Nils (1918) , Greta (kuoli vuoden vanhana)  ja Elsa (s. 1923).

Sigrid o.s. Rautiainen ja Edvin Lund vihittiin Helsingin pitäjän kirkossa vuonna 1918.
Kuva on otettu päivä vihkimisen jälkeen ja kukat ovat jo hieman nuukahtaneet.
 

Web-toteutus Liisa Nordman v. 2000