MaTaPuPu

  Siltamäki-Suutarila
MaTaPuPu elokuu 1980-luvun puolenvälin tietämiltä
JOHANNES LANKINEN

Suutarilalaisen, Malmin sairaalassa työskentelevän sähköalan erikoisammattimiehen Johannes Lankisen taiteilijanuralla oli erikoinen alku. Jo lapsena Johannes piti piirtämisestä. Eikä hän vuonna 1943 työskennellessään 16-vuotiaana Suomen Silkkikutomossa malttanut pitää väriliiduista näppejään erossa, vaan piirsi salaa insinöörin kuvan kangasväreillä seinään.

Kuva oli niin näköisensä että potkujen sijaan työpaikka kustansi pojan oppiin Ateneumiin. Opinnot keskeytyivät kuitenkin sairauteen. Sydämessä sykkivä rakkaus taiteeseen ei kuitenkaan nujertunut. Varsinaisen päivätyönsä ohella Johannes on ehtinyt maalata jo parisensataa taulua. Näiden taulujen avulla hän tallentaa kotiseutunsa perinnettä. Kadonneet maisemat ja rakennukset säilyvät muistissa tulevillekin sukupolville.


Johannes Lankinen harmittelee ettei ehtinyt tallentamaan Tapanilan torin tienoon maisemia tauluiksi.

Johannes Lankinen yrittää ehtiä paikalle ennen raivaustraktoreita ja purkumiehiä. Maisemat ennen Malmin sairaalan laajennusta, Siltamäen myllypato, talo Markkelinin mäellä, sikalarakennus ja monet muut taulut ovat Johannes Lankisen käsialaa, joissa henkii jo mennyt aika.

- Minulle entisten maisemien tallentamisesta on tullut aina vain tärkeämpi työ. Varsinkin kun olen itse asunut täällä Vesimiehentiellä jo vuodesta 1955 alkaen ja nähnyt kuinka paljon maisemat vuosien saatossa ympärilläni muuttuvat. se vain harmittaa, etten ehtinyt enemmän tallentamaan Tapanilan torin ympäristöä, kertoo Johannes Lankinen.

Työ Malmin sairaalan sairaalalaitteiden sähkömiehenä ei ole haitannut Johanneksen taiteellista taivalta. Melkeinpä päinvastoin. Hän on nimittäin yksi taidekerhon vetäjistä.

- Malmin sairaalan taidekerho taitaakin olla vireämpi kuin koko terveysviraston kerhot yhteensä, Johannes nauraa.

Erilaisissa yhteisnäyttelyissäkin Johannes Lankisella on ollut kunnia olla mukana.



Maisemaa Johannes Lankisen kotiseudulta Siltamäki-Suutarilasta.

Taiteilijan ura epävarmaa

Monesta sadasta taulusta huolimatta Johannes Lankinen harkitsi päätoimisen taiteilijan uraa vain hetkisen. 
- Joskus tuli mieleen ura taiteilijana, varsinkin 40 - 50-lukujen vaihteessa. Pidin kuitenkin omaa sähkömiehenuraa turvallisempana enkä ole katunut. Minulla on taiteilija tuttavia tuolta alalta, eivätkä heidän asiansa ole tänä päivänä hyvin.

Välillä maalaamiseen tuli katkojakin.

- Perheen myötä ja töiden painaessa jäi maalaaminen vähemmälle ja lähes kokonaan unhoon, kunnes aloitin uudestaan 60 - 70-luvulla, kun lapset olivat jo isompia.

Pääasiassa Lankisen työt ovat öljyvärimaalauksia.
- Silloin voi korjata päälle. Akvarellitekniikkaa pidän vaikeana.

Mieluiten Johannes Lankinen maalaa maisemia. Asetelmista hän ei erityisemmin pidä kun hänen eräällä kurssilla piti opettajan ehdotuksesta ideoida asetelma oli tuloksena ruuvipenkki samettisella pöytäliinalla. Voi sitä taiteessa olla huumoriakin!
- Maisemat ovat siitä kiitollisia malleja, että ne eivät liiku. Tosin maalaan mieluummin kesällä, silloin ei tarvitse palella ja pitää siveltimestä kiinni kädet kohmeessa.



Työmaansa, Malmin sairaalan miljöö, on Johannes Lankinen taiteillut varsin upeasti.

Johannes on paikalla

Paitsi perinteinen tallentajan, on Johannes tehnyt työtä kaupungin osansa hyväksi toimimalla Suutarilan omakotiyhdistyksen johtokunnassa jo toistakymmentä vuotta.
- Ennen kuin muutan pois tältä alueelta pitää siihen olla todella vakavat syyt. Vaikka tänne rakennetaankin nyt paljon en haluaisi moittiakaan, sillä kaupungistuminen on luonnollinen ilmiö. Tietysti toivon, että alue pysyisi edelleenkin yhtä rauhallisena kuin tähänkin asti.

Ja kun maisemat muuttuvat, on Johannes paikalla kankaan ja värien kanssa.
- Tämä harrastus antaa elämälleni suurta sisältöä. Lisäksi se on rentouttavaa, koska se poikkeaa täysin päivittäisestä työstä. 


Web-toteutus: Liisa Nordman, 2007