MaTaPuPu
|
|
Siltamäki-Suutarila
MaTaPuPu elokuu 1980-luvun puolenvälin
tietämiltä
| JOHANNES LANKINEN
|
 |
Suutarilalaisen, Malmin sairaalassa työskentelevän
sähköalan erikoisammattimiehen Johannes Lankisen taiteilijanuralla oli
erikoinen alku. Jo lapsena Johannes piti piirtämisestä. Eikä hän vuonna
1943 työskennellessään 16-vuotiaana Suomen Silkkikutomossa malttanut
pitää väriliiduista näppejään erossa, vaan piirsi salaa insinöörin
kuvan kangasväreillä seinään.
Kuva oli niin näköisensä että potkujen sijaan työpaikka kustansi pojan
oppiin Ateneumiin. Opinnot keskeytyivät kuitenkin sairauteen. Sydämessä
sykkivä rakkaus taiteeseen ei kuitenkaan nujertunut. Varsinaisen
päivätyönsä ohella Johannes on ehtinyt maalata jo parisensataa taulua.
Näiden taulujen avulla hän tallentaa kotiseutunsa perinnettä. Kadonneet
maisemat ja rakennukset säilyvät muistissa tulevillekin sukupolville.

Johannes Lankinen harmittelee ettei ehtinyt
tallentamaan Tapanilan torin tienoon maisemia tauluiksi.
|
Johannes Lankinen yrittää ehtiä paikalle ennen
raivaustraktoreita ja purkumiehiä. Maisemat ennen Malmin sairaalan
laajennusta, Siltamäen myllypato, talo Markkelinin mäellä, sikalarakennus
ja monet muut taulut ovat Johannes Lankisen käsialaa, joissa henkii jo mennyt
aika.
- Minulle entisten maisemien tallentamisesta on tullut aina vain tärkeämpi
työ. Varsinkin kun olen itse asunut täällä Vesimiehentiellä jo vuodesta
1955 alkaen ja nähnyt kuinka paljon maisemat vuosien saatossa ympärilläni
muuttuvat. se vain harmittaa, etten ehtinyt enemmän tallentamaan Tapanilan
torin ympäristöä, kertoo Johannes Lankinen.
Työ Malmin sairaalan sairaalalaitteiden sähkömiehenä ei ole haitannut
Johanneksen taiteellista taivalta. Melkeinpä päinvastoin. Hän on nimittäin
yksi taidekerhon vetäjistä.
- Malmin sairaalan taidekerho taitaakin olla vireämpi kuin koko
terveysviraston kerhot yhteensä, Johannes nauraa.
Erilaisissa yhteisnäyttelyissäkin Johannes Lankisella on ollut kunnia olla
mukana.

Maisemaa Johannes Lankisen kotiseudulta
Siltamäki-Suutarilasta.
|
Taiteilijan ura epävarmaa
Monesta sadasta taulusta huolimatta Johannes Lankinen harkitsi päätoimisen
taiteilijan uraa vain hetkisen.
- Joskus tuli mieleen ura taiteilijana, varsinkin 40 - 50-lukujen vaihteessa.
Pidin kuitenkin omaa sähkömiehenuraa turvallisempana enkä ole katunut.
Minulla on taiteilija tuttavia tuolta alalta, eivätkä heidän asiansa ole
tänä päivänä hyvin.
Välillä maalaamiseen tuli katkojakin.
- Perheen myötä ja töiden painaessa jäi maalaaminen vähemmälle ja lähes
kokonaan unhoon, kunnes aloitin uudestaan 60 - 70-luvulla, kun lapset olivat
jo isompia.
Pääasiassa Lankisen työt ovat öljyvärimaalauksia.
- Silloin voi korjata päälle. Akvarellitekniikkaa pidän vaikeana.
Mieluiten Johannes Lankinen maalaa maisemia. Asetelmista hän ei erityisemmin
pidä kun hänen eräällä kurssilla piti opettajan ehdotuksesta ideoida
asetelma oli tuloksena ruuvipenkki samettisella pöytäliinalla. Voi sitä
taiteessa olla huumoriakin!
- Maisemat ovat siitä kiitollisia malleja, että ne eivät liiku. Tosin
maalaan mieluummin kesällä, silloin ei tarvitse palella ja pitää
siveltimestä kiinni kädet kohmeessa.

Työmaansa, Malmin sairaalan miljöö, on Johannes
Lankinen taiteillut varsin upeasti.
|
Johannes on paikalla
Paitsi perinteinen tallentajan, on Johannes tehnyt työtä kaupungin osansa
hyväksi toimimalla Suutarilan omakotiyhdistyksen johtokunnassa jo
toistakymmentä vuotta.
- Ennen kuin muutan pois tältä alueelta pitää siihen olla todella vakavat
syyt. Vaikka tänne rakennetaankin nyt paljon en haluaisi moittiakaan, sillä
kaupungistuminen on luonnollinen ilmiö. Tietysti toivon, että alue pysyisi
edelleenkin yhtä rauhallisena kuin tähänkin asti.
Ja kun maisemat muuttuvat, on Johannes paikalla kankaan ja värien kanssa.
- Tämä harrastus antaa elämälleni suurta sisältöä. Lisäksi se on
rentouttavaa, koska se poikkeaa täysin päivittäisestä työstä.
Web-toteutus:
Liisa Nordman, 2007
|