MaTaPuPu
 
 

 

  Siltamäki-Suutarila    Historia
koonnut Liisa Nordman:
SUUTARILAN LASTEN KOULUNKÄYNTI
JA KOULULAITOS 
HELSINGIN 
PITÄJÄSSÄ
1500-luvulta
1900-luvulle

Koululaitoksen kehityksessä näkyy myös Helsingin pitäjän säätyläisten ja tilanomistajien ennakkoluulottomuus ja edistyksellisyys; täällä oli kouluopetus hyvällä mallilla jo ennen yleistä oppivelvollisuuslakia. Pitäjän pääkieli oli ruotsi 1930-luvulle asti. Suomenkielellä annettu opetus kangerteli aluksi, mutta juuri ennen vuosisadan vaihdetta sai suomenkielinen koulukin tilat Kirkonkylästä.

Opetus oli kirkon, yksityisopettajien ja Helsingin triviaalikoulun varassa siihen asti kunnes Kirkonkylään perustettiin kiertokoulu. Suutarilan lasten koulunkäynti on vuosien saatossa edennyt koulujen perustamisen myötä. Ensin käytiin kiertokoulua Kirkonkylässä, sitten Kirkonkylään perustettua kiinteää koulua, sitten oli mahdollisuus käydä koulua Malmilla ja vuodesta 1914 alkaen Tapanilassa. 
Suutarilaan (Siltamäen ala-asteen pihalle) saatiin ensimmäinen parakkikoulu kerrostalojen valmistumisen myötä. Aikaa Kirkonkylän kiinteästä koulusta Suutarilan parakkikouluun ehti kulua liki 150 vuotta.

KOOSTE KOULULAITOKSEN KEHITYKSESTÄ

Uskonpuhdistuksen jälkeen evankelisen jumalanpalveluksen keskeisimmäksi sisällöksi muotoutui saarna ja virrenveisuu ja kirkko huolehti luku- ja kirjoitustaidon opetuksesta. 
Helsingin kaupunkiin 1500-luvun puolivälissä perustetussa triviaalikoulussa oli joitakin oppilaita pitäjän alueelta. Koulun opetus tähtäsi lähinnä kirjureiden kouluttamiseen kruunua ja kauppiaita varten. 

Mikael Agricolan ABC-kirja, ensimmäinen suomenkielinen aapinen, ilmestyi v. 1543

Lukutaidon opettamiseen alettiin 1600-luvulla kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Lukkarin tehtäväksi tuli lukutaidon edistäminen ja virrenveisuun johtaminen, lisäksi lukkarin oli oltava kirjoitustaitoinen, sillä hän laati mm. perunkirjoitukset. 
Katekismuksen taitaminen ei ollut kovinkaan yleistä vielä 1640-luvulla, niinpä piispa Bjugg vuonna 1643 valittikin, etteivät seurakuntalaiset osanneet kunnolla edes käskynsanoja saati sitten selityksiä. 
1600-luvulla Helsingin triviaalikoulun kerrotaan monipuolistaneen opetustaan. 
Yliopistotutkintoja suoritettiin vuonna 1640 perustetussa Turun Akatemiassa ja vähäisessä määrin myös Uppsalan, Tartton ja Manner-Euroopan yliopistoissa. 

Vuoden 1698 piispantarkastuksessa pitäjän seurakuntalaiset saivat jo tunnustusta kristinopintaidoistaan, mutta lukutaidossa todettiin olevan vielä kohentamisen varaa. Lukutaitoinen lukkari Johan Michellssonin oli seurakuntalaisille suureksi avuksi tässä vaikeassa taidossa. 
Vuosien 1692-1710 välillä Helsingin triviaalikouluun kirjoittautuneista 400 oppilaasta 21 oli Helsingin pitäjästä, etupäässä he olivat pappis- ja säätyläisperheiden poikia. Katekismuksen lukemisen ohella kirjoitus-, luku ja laskutaito olivat tärkeimmät taidot ammattia ajatellen. Koulutus tähtäsi lähinnä kaupan alalle - kauppiaat tarvitsivat taitavia kirjureita. 

1700-luvullakin opetus pitäjällä oli lähes yksinomaan kirkon varassa. Edelleenkin käytiin Helsingissä triviaalikoulua, vuosien 1722-1809 välillä siellä oli opiskellut 240 poikaa pitäjän alueelta, heistä enin osa oli jo talonpoikaiskodeista. Tyttöjä ei vielä tähän aikaan lähetetty kouluihin oppia saamaan. 

1800-luvun alussa alkeisopetus oli vielä pääosin kotiopetuksen varassa. 

Ehtoolliselle aikovia oli toki kuulusteltu luku- ja kirjoitustaidoistaan, mutta vasta 1813 annettu varsinainen rippikouluasetus vakiinnutti rippikoulun ja edesauttoi lukutaidon leviämistä. Pyhäkouluopetuskin alkoi saada vakiintuneet muotonsa. 

Vuoden 1825 pitäjänkokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että ainakin varakkaampien kotien lapsia kävi koulua Helsingin triviaalikoulussa. 

Pitäjän nuorten jatko-opinnot opinnot helpottuivat huomattavasti kun Helsingin yliopisto aloitti toimintansa Turun yliopiston palon jälkeen v. 1828. 

Kartanoissa oli edelleen  yleisesti ylioppilas yksityisopettajana.  Piispantarkastuksessa vuonna 1839 todettiin, että lapset osasivat yleensä lukea sisältä. 

Vuoden 1866 kansakouluasetus sääti kouluvelvollisuuden vain kaupungeille, maaseudulla koulujen perustaminen oli vapaaehtoista. Alkeisopetus oli maaseudulla kotien velvollisuus, mutta kotona tapahtuvaa opetusta paitsi jääneiden lasten tuli saada opetusta papiston alaisissa kiinteissä tai kiertävissä kouluissa. 

Vuonna 1901 lakkasivat yksityiset yläkoulut olemasta kun kunta julisti kaikki yläkoulut, jotka saivat kunnalta avustusta, kunnan omaisuudeksi. Koulupiirit valitsivat itselleen johtokuntansa, poikkeuksena olivat suomalaisten koulujen piirit, joihin johtokunnan valitsi yleinen kuntakokous.

Yleinen oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921, nyt koululaitos kustansi oppilaille aapiset, kynät ja muut tarpeelliset tarvikkeet. Tästä teki poikkeuksen 1930-luvun lamavuodet, silloin vain varattomille oppilaille jaettiin koulusta tarvikkeet ilmaiseksi.

Helsingin pitäjällä vuonna 1930 suoritetun väestönlaskennan mukaan 92 % suomenkielisistä ja 86% ruotsinkielisistä oli käynyt kansakoulun. Ammattikoulun tai jonkin verran oppikoulua oli käynyt 12% ruotsinkielisistä ja 6 % suomenkielisistä. Keskikoulun oli käynyt 4 % ja ylioppilastutkinnon oli suorittanut 1,3 %.

1930-luvun työttömyysvuosina järjestettiin lisäksi 18 - 20-vuotiaille työttömille nuorille miehille erilaisia ammattikursseja. 

Vuonna 1937 jatkokoulu toimi kaikissa Helsingin maalaiskunnan kouluissa. 

Koska Helsingin pitäjässä ei ollut lähialueella omaa keskikoulua (Malmin kaupallinen keskikoulu vasta v. 1944) eikä lukiota käytiin näitä kouluja joko Helsingissä tai Oulunkylän kunnassa, jossa oli sekä suomen- että ruotsinkielinen yhteiskoulu. 

KOULUJEN PERUSTAMINEN KIRKONKYLÄÄN
Kirkonkylä
Ruotsinkielinen koulu
Helsingin pitäjä oli edelläkävijä sosiaali-, terveys- ja koulutoimen aloilla. Valveutuneet ja aktiiviset säätyläiset ja erityisesti papisto ajoivat näitä monia hyödyllisiksi osoittautuneita hankkeita vastustuksesta huolimatta. Maksajina olivat talolliset ja talonpojat verojen muodossa.
 

Kirkonkylän koulun oppilaita. 
Mm. kirjassa Lauri Leppänen: Kotiseutuni Vantaa s. 89 kerrotaan kuvan olevan vuodelta 1870. Holger Markelin on kuitenkin sitä mieltä, että kuva on vuodelta 1890, sillä hänen isänsä Albert Markelin (s. 1881) on yksi takarivin pojista ja Stellbergin poika istuu alarivillä toisena vasemmalta. 
Koulumestari Wilhelm Mellin on kuvan keskellä edessään tummassa hatussaan vaimonsa Hilda ja valkeaan esiliinaan pukeutunut keittäjätär. Oikeassa laidassa olevat kunnan hoidokit erottuvat hyvin, sillä heiltä on täivaaran takia hiukset kynitty. 

Jos kuva olisi vuodelta 1870 olisi opettaja Hilda Mellin 26-vuotias ja Mellin itse 35-vuotias. Vuonna 1890 Hilda Mellin oli 46-vuotias ja Mellin 55-vuotias. Olen sitä mieltä, että jälkimmäiset iät täsmäävät paremmin kuvan henkilöiden ulkonäköön. Holgerin kuva on kovin kulunut, Leppäsen kirjassa kuva on selkeänä.

1800-luvun lopulla Bisabackassa asuva neiti Gustava Favorin opetti lapsia lukemaan kahden markan kuukausimaksusta. Hän piti myös kaupunkilaislapsia kesäisin luonaan.

Vuodesta 1815 tiedetään Kirkonkylässä toimineen kiinteän koulun pienten lasten opetusta varten. Vaikka pitäjänkoulu toimi kiertävänä pitäjän eri kylissä osan vuotta oli Kirkonkylä koululaitoksen keskus ja oppilaat tulivat sinne kaukaakin pitäjän alueelta.
Koulu oli tarkoitettu kaikille Helsingin pitäjän lapsille, mutta varattomilla syrjäkylien lapsilla oli ajoittain vaikeuksia päästä kouluun. 

Kirjurinpoika Johan Erland Dryselius oli toiminut koulumestarina vuodesta 1823 asti.  Hän opetti lapsia omassa kodissaan ja sai opetuksesta periä talollisten lapsilta ruplan, mutta varattomien lasten opetuksen tuli olla maksutonta. Varakkaiden tuli myös itse kustantaa opetusvälineet, varattomia varten kerättiin vuoden kolmena sunnuntaina kolehti. Oppiaineina oli lukeminen, kirjoitus ja laskento.

Vuonna 1825 kirkkoherra Erik Chrons teki pitäjänkokouksessa aloitteen koulun perustamisesta ja vakinaisen opettajan palkkaamisesta. Koulun oli tarkoitus vastata Helsingin triviaalikoulua. Kirkkoherra lupautui itse osallistumaan koulumestarin palkkaukseen ja koulumestarin huoneen lämmittämiseen koottaisiin halot lasten vanhemmilta ja maanomistajilta. Pitäjänkokous päätti perustaa pitäjänkoulun samana vuonna. 

Dryselius oli avioitunut pitäjänsuutari Sarmanin lesken kanssa ja suutarilta oli jäänyt pappilan maalla sijaitseva tupa, johon koulu v. 1825 perustettiin. Nyt pitäjällä oli ensimmäiseksi vakinaiseksi koulumestariksi palkattuna Dryselius ja kiinteä koulurakennus. 

Vuonna 1829 pitäjänkokous päätti ostaa pari vuotta aiemmin viralta pannulta koulumestari Dryseliukselta tämän talon, joka sijaitsi Kirkonkylän yhteisellä maalla. Kauppahinta oli 276 ruplaa ja 50 kopekkaa. Nyt Helsingin pitäjällä oli oma kiinteä koulurakennus. 

1830-luvulla aloitti myös kiertokoulu, jossa koulumestari antoi opetusta. 

Vanha koulurakennus alkoi olla jo kovin huonossa kunnossa ja vuonna 1937 valmistui Kirkonkylään kirkkoherra Anders Erik Chrohnsin ajamana uusi koulurakennus, johon oli varattu tilat myös köyhiä orpolapsia varten. Talo tuli maksamaan 2 300 riikintaaleria ja se toimi sekä kouluna että köyhäintalona. Taloon sijoitettiin heti alkuun 15 orpolasta ja ruotilaista. Ruotilaiset olivat vanhempia naisia, jotka käsitöitä tekemällä osallistuivat ylläpidostaan koituviin kuluihin. 
Samana vuonna päätettiin pitäjänkokouksessa, että ilmaista opetusta nauttivat ainakin sellaiset, joiden perheessä oli vähintään 5 alaikäistä lasta ja johtokunnan harkinnan mukaan he saivat myös ilmaisen aterian. Koulutalossa oli kuusi huonetta ja keittiö, siinä sijaitsivat myös koulumestarin ja opettajan asunnot. Lapsia varten palkattiin keittäjä.
Palkattuna oli myös räätälimestari Sundberg, joka toimitti ruokatarpeet ja huolehti pyykinpesusta.
Koulussa oli erikseen osastot tytöille ja pojille. 1840-luvulla oppilaita, sekä tyttöjä että poikia, oli yhteensä 40-60. 
Kiertokoulun pitäminen lakkasi, koska nyt oppilaat asuivat koululla. 
Kirkonkylän koulu on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva koulurakennus. 

Asetus, jonka mukaan lapsen tuli saada alkuopetusta kotonaan sekä kylä- että sunnuntaikoulussa astui voimaan vuonna 1858. Kiinteiden kansakoulujen perustamiseen luvattiin valtionapua. 

1850-luvulla koulua pidettiin Kirkonkylässä vain talvikuukausina, kevään ja syksyn opettaja piti kiertokoulua.

Vuonna 1859 palkattiin koulumestariksi kimnasisti Wilhelm Mellin (27.1.1835 - 6.1.1911) Kuopiosta, hän opetti poikia ja oli virassa 40 vuoden ajan. Hänen vaimonsa, ruotsinmaalainen Hilda Fredrika (o.s. Åhman 26.11.1844 -17.1.1903) huolehti tyttöjen opetuksesta. Siihen aikaan oppilaita oli pitäjän alueella jo noin 300. 

1850- ja 1860-luvuilla toimi ensin Fastbölen ja sitten Skattmansbyn kylässä Dittmarsin neitien yksityinen, erinomaisena pidetty tyttökoulu, joka sittemmin siirtyi Porvooseen. 

Pitäjänkoulu lakkasi olemasta v. 1869 kun samana vuonna Kirkonkylän kunnallinen,  ruotsinkielinen, kiinteä kansakoulu aloitti toimintansa. Poikien opetuksesta huolehti edelleen Wilhelm Mellin ja tyttöjen opetuksesta hänen vaimonsa Hilda Melin, lisäksi oli palkattuna toinenkin opettaja. Kouluun tuli oppilaiksi ensimmäisenä syksynä 10 poikaa ja 10 tyttöä, joista valtaosa luultavasti oli Kirkonkylästä ja sen välittömästä läheisyydestä. 
Koulumestari Mellinille maistui naukku silloin tällöin ja hänellä olikin kaapissaan pullo piilossa. Albert Markelin muutamien muiden joukossa laimensivat pullon sisältöä vedellä ja saivat kiinni jäätyään kovat, mutta ymmärtäväiset nuhteet. 

Joulukuussa 1865 kuntakokous palkkasi kolme kiertokoulun opettajaa, joiden oli määrä viipyä kussakin opetuspaikassa kuusi viikkoa kerrallaan. 
Vuoden 1865 jälkeen koulujen ylläpito siirtyi kunnille. Vuonna 1866 annettiin "Keisarillinen asetus", se velvoitti kunnat perustamaan kansakouluja ja järjestämään alkeis- ja perusopetusta. Kirkonkylän koulusta tuli ylempi kansakoulu v. 1869. 
Vuonna 1870 oli kansakoulussa oppilaina 37 poikaa ja 27 tyttöä. 
Kansakouluissa oli opetettava uskontoa, historiaa, maantietoa, luonnontietoa, laulua laskentoa, mittausoppia, piirustusta, voimistelua ja käsitöitä. Tytöiltä tosin poistettiin luonnontiedon ja voimistelun opetus, sillä enin osa vanhemmista piti niitä sopimattomina oppiaineina. Poikia varten taas palkattiin v. 1882 kiertävä veistonopettaja.

Kirkonkylän  ruotsinkielisessä kansakoulussa oli vuonna 1915 oppilaita 21. Vuonna 1937 tehdyssä oppilasluettelossa merkittiin Kirkonkylän koulun 42 ruotsinkielisestä oppilaasta varattomiksi 17.

Kirjasto
Vuonna 1856 kunnan ensimmäinen kirjasto aloitti toimintansa Kirkonkylän koulun tiloissa, sitä hoiti koulumestari Wilhelm Mellin pientä palkanlisää vastaan. 

Kouluruokailu
Vähävaraiset lapset saivat ilmaisen kouluruoan jo vuonna 1837, muutenhan kouluruokailu yleistyi vasta 1930-luvulla. 

Kunnan kokoukset
Kirkonkylän koulussa pidettiin myös kunnan kokoukset siihen saakka kunnes v. 1897 hankittiin Malmilta kunnantaloksi huvila. Koulutilaa käytettiin myös muiden kokousten pitopaikkana.
Kuva lienee otettu koulurakennuksen edestä. Varmuudella se on kuvattu ennen vuotta 1927. Oikealla eturivin viiksekäs mies on Lestimäeltä Emil Åberg. (27.10.1869-4.7.1938) 
Ruumishuone
Koulurakennuksesta varattiin v. 1844 yksi huone ruumiinavauksia varten vuoden 1841 asetuksen velvoittamana. Huone muutettiin kirjastoksi kun pastori Hultinin aloitteesta vuonna 1856 perustettiin "lainakirjasto". Ruumissuoja rakennettiin v. 1890 Ruskeasannan hautausmaalle. 

Kirkonkylä
Suomenkielinen koulu
Suomenkielisten lasten oli melko mahdotonta seurata ruotsinkielistä opetusta, sillä seurakunnan palkkaamat koulumestarit antoivat opetusta vain ruotsinkielellä. Vuoden 1887 piispantarkastuksessa piispa Carl Alopaeus kiinnitti vakavaa huomiota  suomenkielisten lasten erittäin heikkoon lukutaitoon ja puuttuvaan opetukseen sekä 
esitti toivomuksen, että seurakuntaan palkattaisiin ainakin yksi suomenkielinen kiertokoulunopettaja. Piispa oli todennut suomenkielisen väestön määrän kasvaneen yli 2000 henkeen, eikä lapsille ollut suomenkielistä koulua. 
Vielä vuonna 1891 piispa joutui uusimaan pyyntönsä ja antamaan huomautuksen ja moitteita kirkkoherralle, sillä mitään ei oltu tehty suomenkielisten lasten opetuksen eikä koulun puuttumisen hyväksi hyväksi. 

Kirkonisät eivät kuitenkaan suhtautuneet piispan toivomukseen vakavasti. Vuonna 1889 perustetun "Suomalaisen Kansakoulun Ystävät ry:n " toimesta Kirkonkylässä sitten aloitti vuonna 1891 yhdistyksen varoin suomenkielinen kiertokoulu. Koulun ensimmäinen opettaja oli Hilja Liinamaa (myöh. Pärssinen). 

Samana vuonna seurakunnan kirkkoneuvosto päätti perustaa kaksi suomenkielistä kiertokoulunopettajan virkaa. Kiertokoulut aloittivat toimintansa v. 1897. Kirkonkylän suomenkielinen koulu sai koulutilat Helsingin pitäjän nuorisoseuran Suomela-palstalle rakennuttamasta Suomela-talosta v. 1898. Oppilaita ilmoittautui niin paljon, että vain puolet heistä voitiin ottaa kouluun. Samana vuonna perustettiin myös Tikkurilaan koulu. Pari vuotta myöhemmin Kirkonkylän suomenkielisessä koulussa oli 50 oppilasta. 
Pitäjän pääkieli oli ruotsi, se selittää miksi suomenkielisen koulun perustamisen kanssa aikailtiin. 

Kouluruokailu
Kouluruokailusta kerrotaan myös, että vuoden 1918 kansalaissodan aikana Tikkurilassa elintarviketilanne oli niin huono, että suomenkielisen koulun kaikille oppilaille annettiin kevään ja seuraavan syksyn aikana koulussa ruokaa.

Malmin kouluja 
Vuonna 1904 jätettiin kuntakokoukselle kirjelmä, jossa vaadittiin suomenkielisen kansakoulun perustamista mm. Malmille. Suomenkielisiä kouluja oli harvassa ja monesti koulumatkat olivat lapsille liian pitkät. Vaatimukseen ei suostuttu sillä perusteella, että kunnassa oli jo kolme suomenkielistä koulua, yksi niistä Kirkonkylässä. 

Kansakoululuettelon mukaan vuosien 1869-1915 aikana Malmin koulussa oli oppilaita 60 ja opetuskielenä oli ruotsi. Koulu oli perustettu yksityisenä v. 1896. Vuonna 1915 koulu oli kunnallinen. 

Malmin ruotsinkielinen kansakoulu, Malms folkskola, Latokartanontiellä sijaitsi vastapäätä Ala-Malmin yläastetta (Latokartanontie 16, lähellä Riihenkulman risteystä), se toimi vuosina 1896-1991. Uudet tilat valmistuivat Tapaninvainiolle, nimeksi tuli Staffansby lågstadiet.

Malmilla on ollut yksityinen ruotsinkielinen koulu aseman lähettyvillä vuosina 1906-1909. Se jaettiin ja perustettiin ruotsinkielinen Staffansby folkskola vuonna 1909 ja suomenkielinen Malmin suomalainen kansakoulu v. 1912 (nyk. Karviaistien erityiskouluna). Malmin koululla oli sivukouluna Staffansby folkskola 1909-1912 (Laulurastaantie, neliömäinen puurakennus, on vielä olemassa Vanhan Tapanilantien risteyksessä).

Malmille perustettiin v. 1907 lahjoituksen turvin ruotsinkielinen kansanopisto, Svenska folkakademi. Kansanopisto kohdisti toimintansa lähinnä maanviljelijäväestöön ja maaseutunuorisoon. 

Vuonna 1910 perustettiin seitsemän suomenkielistä kansakoulupiiriä, mm. Malmi ja Tikkurila. Uusi järjestely edellytti koulutalon rakentamista Malmille ja Tikkurilan kartanon päärakennuksen muuttamista koulukäyttöön. Albert Petrelius suunnitteli Malmin koulurakennuksen. 

Malmilla avattiin v. 1912 suomenkielinen yksityinen koulu. Vuonna 1915 koulu oli kunnallinen, oppilaita oli silloin 85. 

Oppilasmäärien jatkuvasti kasvaessa valmistui Malmille Malmin pohjoinen koulu vuonna 1927, jossa ensimmäisenä kuunneltiin kouluradiota v. 1936. Tasapuolisuuden nimissä kaikkiin muihinkin kunnan kouluihin tuli hankkia radion kuunteluun tarvittavat laitteet.

Erityisesti jatko-opiskelua varten avattiin Malmilla laatuaan ensimmäinen jatko-opiskelua varten suunniteltu keskuskoulu syksyllä 1935. Yksivuotinen jatkokoulu toimi kaikissa kunnan kouluissa jo pari vuotta myöhemmin. 

Vuonna 1937 aloitti toimintansa Malmin jatkokoulu, jonka nimi v. 1959 muutettiin Malmin kansalaiskouluksi. Kansalaiskoulua käytiin kansakoulun jatkoksi. Koulu oli 2-vuotinen ja nimikin oli muuttunut Ala-Malmin kansalaiskouluksi. Kansalaiskoulussa oli kaksi opintolinjaa: kotitalous- ja liikelaskentapainotteinen linja. Koulua käytiin ensin Markkinatiellä parakkimaisissa rakennuksissa siihen asti kunnes v. 1966 valmistui uusi koulu Longinmäkeen Latokartanontielle. 1960-luvulla rehtorina oli Asko Nisula ja opettajina mm. uskontoa opettava Martti Miettinen (tunnetumpi laulajanimellä Ilkka Rinne), hypnotisoijanakin  tunnettu Lauri Aitoniemi ja mm. keksijänä tunnettu veistonopettaja Veikko Kaseva. 

Malmin kansakouluissa oli v. 1937 suomenkielisiä oppilaita kahdessa koulussa yhteensä 495 oppilasta, joista varattomia oli 214. Malmin ruotsinkielistä oppilaista ei ketään pidetty varattomana. 

Malmilla aloitti ensimmäinen apukoululuokka v. 1938 niitä varten, joille kansakouluopetus oli liian vaikeaa.

Malmin kaupallinen keskikoulu perustettiin v. 1944 ja se aloitti toimintansa syksyllä 1945. Sitä kutsuttiin myös Tehtaitten kouluksi, syystä että perustajina olivat paikalliset liikemiehet. Koulu aloitti toimintansa Malmin entisessä suojeluskuntatalossa Anianpellontien tuntumassa. Hietakummuntielle valmistui oma koulurakennus 1950-luvulla. Koulun nimi muuttui Malmin yhteiskouluksi v. 1965, silloin myös ensimmäiset opiskelijat aloittivat lukio-opintonsa. 

Malmilla aloitti toimintansa syksyllä 1957 Malmin kauppaopisto, joka oli kaupallisen keskikoulun jatko-opiskelupaikka. 

Tapanilan ja Tapaninkylän kouluja
Kooste on paikoin epätarkka sillä keräystä häiritsi se, etten ollut varma Staffansbyn suomennoksesta; tarkoittiko tekijä Tapaninkylän koulua vai Tapanilan koulua. Lisäksi suomen- ja ruotsinkielisistä kouluista ei välttämättä saa selvää kumpaa tekijä tarkoittaa. 

Suomalaisen kansakoulun ystävät perustivat v. 1904 yksityisen kansakoulun Tapanilaan (Tapaninkylään). Koulu aloitti toimintansa pari vuotta myöhemmin. Vuonna 1915 koulu oli kunnallinen ja siinä oli oppilaita 93. 
---
Ristiriitaisena tietona kerrotaan että Tapaninkylään perustettiin v. 1910 yksityinen suomenkielinen koulu, joka kunnallistettiin ennen vuotta 1915. Oppilaita oli v. 1915 kaikkiaan 46. 
Litzen-Vuori: Helsingin maalaiskunnan historia-kirjassa on Tapaninkylän koulun perustamisvuodeksi mainittu 1910, oppilaita oli alkuaan yksityisenä kouluna aloittaneessa koulussa v. 1915 46 ja opetuskielenä ruotsi. 
Vastaavasti Tapanilan koulun perustamisvuosi on tässä kirjassa 1906, opetuskielenä v. 1915 suomi ja oppilaita on 93. Tapaninkylän koulu oli vuoteen 1915 mennessä muuttunut kunnalliseksi kouluksi, Tapanila oli kunnallinen jo perustettaessa. 

Ristiriitaista tietoa on myös kansakoululuettelossa vuosilta 1869-1915: Tapanilan koulussa on vuonna 1915 34 oppilasta ja opetuskielenä niinikään ruotsi.
Tästä ei saa selkoa, olisikohan Staffansby sekoittanut kirjoittajat ja suomennoksina on käytetty sekä Tapanilaa että Tapaninkylää. 
---
Malmin kansakoulu perusti Tapanilan torin laidalle suomenkielisen sivukoulun vuonna 1914. Tätä koulua Suutarilan lapset sitten kävivät vuoteen 1970 asti.

Tapanilaan perustettiin Mosabacka Folkskola vuonna 1915, se lakkautettiin vuonna1966.
Holger Markelin kävi ruotsinkielistä koulua Tapanilassa radan toisella. Vuonna 1928 (Holger oli III luokkalainen) sai koulussa ruokaa; kauralientä, jotain puuroja ja keittoja. Lihakeittoa oli harvoin ja se oli erityisen hyvää.

Vuonna 1928 perustettiin Tapanilan kansakoulun alaluokkia varten "pikkukoulu" Veljestentielle.

Oppilasmäärät kasvoivat 1920-luvun alussa ja silloin tuli tarpeelliseksi suunnitella Tapanilaan ja Malmille uudet koulutalot. Malmille koulutalo valmistuikin, mutta 1930-luvun lamavuodet jarruttivat Tapanilan koulun rakentamista. Vasta vuoden 1936 jälkeen saatiin Tapanilaan uusi rapattu koulurakennus, jossa opetettiin yläluokkia. 

Syksyllä 1935 alkoi Tapanilan ruotsinkielisessä koulussa yksivuotinen jatkokoulu. 

Keväällä 1937 listattiin kansakoulujen oppilaiden ja varattomien oppilaiden määrä. Silloin Tapanilan koulussa oli suomenkielisiä oppilaita 317, joista varattomia 116 ja ruotsinkielisiä oppilaita 74, joista varattomia oli 25. Tapaninkylässä oli ruotsinkielisiä oppilaita 63, joista varattomia oli 26. 

Ensimmäisen maailman sodan lopulla oli mm. Tapanilassa, Malmilla ja Tikkurilassa kunnallinen kansakoulu. 

Tapanilaan perustettiin yksityisin varoin Pohjois-Helsingin yhteiskoulu Tapanilan urheilukentän tuntumaan, se aloitti toimintansa v. 1962 (2 rinnakkaista I-luokkaa ja yksi II-luokka) Tapanilan kansakoulun tiloissa. Koulun oppilaista 1-2 luokallista muodostui Malmin ja Suutarilan alueella asuvista oppilaista. Koulutalo valmistui pari vuotta myöhemmin, sitä laajennettiin lukiota varten rakennetulla lisäsiivellä v. 1968. 

Suutarilan kouluja
Vuonna 1898 annettiin uusi kansakouluasetus ja itäisen piirin suomenkielinen kansakoulu suunniteltiin rakennettavaksi Siltamäkeen, mutta tämä hanke ei koskaan toteutettu. 

Tapanilan kansakoulu perusti Siltamäkeen parakkikoulun v. 1970 ja oma ala-aste valmistui v. 1982, yläaste ja lukio saatiin Yläkaskentien varteen vuonna 1985.


Lähteet:
Helsingin pitäjän kotiseutu ja museoyhdistys: Helsingin pitäjä 1974-75
Korpinen L.: Muutamia piirteitä Helsingin pitäjän vaiheista 1351-1951, Maalaiskuntien Liiton Kirjapaino, Helsinki, 1951
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia II, Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan, 1550-1713, Vantaan kaupunki, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1990
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia III, Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn, 1713-1865, Vantaan kaupunki, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1991
Leppänen Lauri: Kotiseutuni Vantaa 2, Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu, 1990 
Litzen  Aulikki ja Vuori Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945, Vantaan kaupunki, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997
Ojanen Eeva: Helsingin pitäjän seurakunnan historia, Oy Tilgmann Ab, 1973
Puistola-Seura ry: Puistolan alueopas 1987
Rajala Pertti: Suomen historia selkokielellä, WSOY:n graafiset painolaitokset, Porvoo, 1989
Vantaan opaskerho ry: Helsingin pitäjän kirkonkylä, Vantaan vanha kulttuurikeskus, Keski-Uusimaa Oy, 1980
Vantaan kotiseutuyhdistys ry: Helsingin pitäjä 1966, 1974-1975, 1981, 1992

Kuva: Holger Markelin
Web-toteutus: Liisa Nordman