MaTaPuPu

 

  Siltamäki-Suutarila   Historia
KESTIKIEVARIT
KIRKONKYLÄ
SILTAMÄKI - BROBACKA
TIKKURILA - HERTAS 

Majatalolaitos syntyi jo 1200-luvulla, jolloin jokaisessa kylässä tuli jonkun talollisen suostua rahaa vastaan kestitsemään kulkijoita. Kestitsemisen lisäksi majatalojen palveluihin liitettiin kyyditykset ja postin kuljetukset. Kestikievarit olivat luvallisia, veroa maksavia viinan anniskelupaikkoja ja näin ollen ne työllistivät useita viinapolttajia. 

KIRKONKYLÄ
Helsingin pitäjässä oli 1500-luvulla kymmenkunta krouvia ja vähitellen mm. Helsinki-Hämeenlinnan tien varteen muodostui Kirkonkylän kestikievari. 1620-luvulla järjestettiin kestikievarilaitosta uudelleen ja silloin määrättiin pitäjän kestikievari Kirkonkylään. 
Kestikievarin asiakkaista käytiin kiistaa ja kilpailu Tikkurilan kanssa oli kovaa. Niinpä Kirkonkylän asukkaat, kestikievarin pitäjä Johan Johansson etummaisena, valittivat maaherralle Tikkurilaan v. 1689 perustetusta krouvista. Sen katsottiin olevan liian lähellä Kirkonkylän kestikievaria. Tuomarinkylässä kartanoa pitävä helsinkiläinen kauppias Petter Sund oli v. 1689 lyhyen aikaa Kirkonkylän kestikievarin pitäjänä. 

1790-luvulla Kirkonkylän kievari oli siirtynyt Knapaksesta Nygrannasin tilalle, sittemmin kievaria pidettiin Backaksen talossa, josta se v. 1818 siirrettiin Rutarsiin. Viimeistään 1850-luvulle tultaessa Kirkonkylän majatalo siirrettiin Kirkonkylän ja Tapaninkylän puoliväliin, Siltamäkeen. 
1870-luvun alussa kestikievari oli vielä Siltamäessä mutta se siirrettiin Kirkonkylään. 
Kirkonkylän kestikievarin  rakennukset tuhoutuivat Isonvihan aikana 1700-luvulla. Kestikievari rakennettiin uudelleen 1840-luvulla ja se oli toiminnassa vuoteen 1872 saakka. 

SILTAMÄKI
Kirkonkylän kestikievari siirrettiin viimeistään 1850-luvulle tultaessa Siltamäkeen. 1860-luvulla Helsingin pitäjän alueella oli neljä kestikievaria, joista Tuusulantien varrella oleva Siltamäen kievari oli Heikinlaakson jälkeen suurin. 

Vuonna 1865 Siltamäen kestikievarissa tarvittiin (oli) 91 hevosta. 
Siltamäen kestikievari toimi vielä 1870-luvun alussa. Helsinki-Hämeenlinna-radan valmistuttua vuonna 1862 päätettiin perustaa Malmin aseman lähettyville kestikievari helpottamaan junalla matkustavien jatkoyhteyksiä. Tällöin Kirkonkylään siirtynyt Siltamäen kestikievari lakkautettiin. 

Kestikievarivuosien jälkeen paikalla oli nahkaparkkaamo ja -kauppa siihen asti kunnes Turkisteollisuus aloitti toimintansa 1910-luvun lopulla. 

TIKKURILAN HERTAS 
Tikkurilan holliasema, krouvi, kestikievari perustettiin v. 1689. Krouvi oli kuitenkin kestikievariasetuksen vastainen ja haittasi Kirkonkylän kievarin toimintaa, sillä  matkustavaiset siellä vähenivät ja ilkivallan teot lisääntyivät. Metsistä hakattiin halkoja, heiniä vietiin ladoista ja niittyjä käytettiin laiduntamiseen. Vuoden 1689 kesäkäräjillä kävi ilmi, että Tikkurilan krouvin toiminta oli kielletty Kirkonkylän kestikievarin oikeuksia loukkaavana. 

Tikkurilan viimeinen kestikievari toimi Hertaksen tilalla. Hertas oli vanha verotila ja se mainitaan jo 1700-luvun asiakirjoissa. Hertas toimi sekä kestikievarina että krouvina. Kyydityksiä varten oli kaksi tai kolme hevosta, joiden piti kyetä juosta peninkulman matka tunnissa ja kievarien välimatkat oli laskettu siten, että hevosilla riitti voimia tähän matkavauhtiin. 

Vuonna 1776 Tikkurilan Härtas maksoi 2/3 mtl:lta maakirjaveroa n. 26 hopeataaleria, edustaen enemmistöön kuuluneita keskisuuria tiloja. Korkea esivalta ja Isänmaallinen Seura palkitsivat Tikkurilan Hertasin perintötilaa viljelevän  Elias Andersson v. 1787 hyvästä taloudenpidostaan ja uudisviljelyksistään.

1800-luvulla talossa lienee ollut 3 hevosta sekä 1 varahevonen matkustajien tarpeiksi. Hertaksella oli oikeus polttaa paloviinaa krouvin tarpeiksi. 

Vuodesta 1805 Hertas oli Nummelin- ja Markelin-sukujen omistama. Ensimmäinen tunnettu tilan omistaja oli Elias Andersson Härtas. Hän myi tilan vuonna 1805 rusthollarinpoika Erik Johan Nummelinille (1784-1.12.1841) kauppahinnan ollessa 2.000 ruotsalaista riikintaaleria.  Amanda Fredrika Nummelin (9.9.1843-12.4.1910) lunasti sisarustensa osuudet 1890-luvulla ja myi tilan myöhemmin nuorimmalle pojalleen Arthur Axel Markelinille (30.10.1872-2.5.1927). Vuonna 1961 tila jaettiin kolmen perillisen kesken:  Alvar ja Johan Markelinin kuolinpesä sekä Einar Markelin olivat tilan jakajina. Einar Markelinista tuli kantatilan omistaja. 

Ensimmäiset rautavanteisilla pyörillä varustetut rattaat saatiin 1830-luvulla. Kievaritaloissa tuli olla sekä kaksi- että nelipyöräisiä ajoneuvoja. 

Kerrotaan, että pitäjän viimeinen kuolemantuomio (hirttotuomio) olisi langetettu Hertaksen salissa, jota käytettiin myös käräjäsalina. Kunnanvaltuusto kokoontui salissa  1860-luvulta siihen asti, kunnes Malmilta hankittiin huvila kunnantaloksi. 
Hertaksen maat sijoittuivat laajasti silloisen Tikkurilan alueelle, mm. Tikkurilan aseman seutu ja Tapulissa sikalanmetsän ympäristöstä kymmeniä hehtaareita maata on ennen kuulunut tilaan. 
Kestikievarien toiminta tyrehtyi yleisesti 1920-luvulla kun autot yleistyivät, radanvarren kestikievarit lopettivat toimintansa jo aiemmin. Hertas lienee ollut viimeinen toiminnassa ollut kievari. Tilan rakennukset paloivat v. 1959. 


Lähteet:
Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys ry: Helsingin pitäjä 1965
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia II, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1990 
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia III, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1991 
Leppänen Lauri ja Viekki Anja: Kotiseutuni Vantaa 1, Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu, 1983 
Litzen Aulikki ja Vuori Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997

Tekstin koonti ja web-toteutus: Liisa Nordman, 2001