MaTaPuPu
 
 
 
 
 
 
 
 

 

  Siltamäki-Suutarila, Historia
koonnut Liisa Nordman: 
ASUTUKSEN KEHITYS
HELSINGIN PITÄJÄSSÄ 
1800-luvulta 
vuoteen 1946
JA SUUTARILASSA 
1800- luvulta 
vuoteen 2000

Nykyinen Suutarilan peruspiiri sisältää kokonaan entisen Suutarinkylän (Skomakarböle) ja osan entistä Tapaninkylää (Staffansby) ja Kirkonkylää (Kyrkby). Vuosien kuluessa myös osa Tapanilaa on kuulunut Suutarilan peruspiirin alueeseen.
Tulee myös muistaa, ettei henkikirjoitettu väestö käytännössä tarkoittanut koko alueella asunutta väestömäärä. 

1800-luku
1800-luvun alkupuoliskolla pitäjälle muutti runsaasti väkeä Espoosta, Sipoosta, Tuusulasta ja Nurmijärveltä. Vuonna 1810 Tapaninkylässä kirjattiin 142 henkeä, Malmilla 143 ja Tikkurilassa 224. Suomenkielisiä asui eniten mm. Tikkurilassa ja Malmilla. Hieman vähäisempi, mutta silti merkittävä määrä suomenkielisiä asui mm. Suutarilassa. 

Kielisuhteet suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä muuttuivat tuntuvasti 1820-luvun loppuun mennessä, silloin ei pitäjässä ollut ainoatakaan suomenkielistä talonpoikaa. Tilanne oli sama vielä vuonna 1839. 

Vuonna 1835 Malmilla kirjattiin 363 henkeä ja Tikkurilassa 349. 

Vuonna 1865 Tapaninkylän henkikirjoitettu väestö oli 237 henkeä, Malmin 363 ja Tikkurilan 342. 

Vuoden 1873 papistoa koskevassa matrikkelissa kerrotaan pitäjän asukasluvun olleen 6.878 henkeä.

Vuonna 1880 oli Malmilla asukkaita 456,  Tapaninkylässä 250 ja Suutarinkylässä 65. 

Helsingin maalaiskunnan maarekisterikylien luettelossa vuodelta 1890 on Suutarilan asukasluvuksi merkitty 67 henkeä, 6 tilallista ja suutari. Tapaninkylässä on 379 henkeä, 11 tilallista, 4 puutarhurimestaria, 2 räätäliä, puuseppä, 3 seppää, 2 suutaria ja kauppias. Kirkonkylässä on 386 asukasta. 
Vuoden 1890 ääniluettelon mukaan lähialueen vaikutusvaltaisimmat henkilöt ovat Tapaninkylän Nybondas-tilan Emil von Schabtz ja Tuomarinkylän Henriette Kavaleff. 

1900-luku
Vuonna 1900 Malmilla oli asukkaita oli 659,  Tapaninkylässä  415 ja Suutarinkylässä 67 asukasta. 
 

Vuonna 1903 VR perusti kaatopaikan nykyisen Hiidenkiven puiston paikalle Erän lähelle Tapanilaan. Kaatopaikka edisti viljelijäväestön muuttoa tälle seudulle. Viljelystiloja perustettiin kaikkiaan vain n. 20, mutta ne olivat maa-alaltaan isoja. 

A.B. Wanda Parkstad - Puistokylä Oy perustettiin v. 1907. Yhtiö osti laajoja maa-alueita (mm. Åsmuksen tilasta 173.46 ha ja Krogarsin tilasta kaksi kolmannesta, yhteensä 135.28 ha) lähinnä silloisen Tapaninkylän ja Pohjankylän (Töyrynummen) alueelta ja lohkoi niitä tonteiksi.

Maanhankintakauppoja tekivät varakkaat ruotsinkieliset maayhtiöiden omistajat ja ruotsinkielisyys takasikin usein omakotitontin saamisen. Vasta sitten kun tonttien kysyntä laski saivat suomenkielisetkin helpommin tontteja. 
Puistolan kaavoitus ja asuttaminen sai alkunsa näistä tonttikaupoista. 

Omakotirakentamiseen soveltuvia tontteja oli runsaasti, mutta hinnassa oli eroja 1910-luvullakin. Tikkurilassa tonttimaa maksoi 40 penniä neliömetriltä, Malmilla ja Tapaninkylässä jo lähes 2 markkaa. 

Vuonna 1914 Tapaninkylässä oli 1.992 asukasta.

Vuonna 1920 Tapaninkylässä oli 3 709 asukasta, se oli asukasluvultaan suurin pitäjän kaikista kylistä, Malmilla oli asukkaita 1204 ja Suutarinkylässä 52. 
Tapaninkylän asukkaista oli enemmistö suomenkielisiä v. 1920. Samana vuonna pitäjän 41 kylästä yhdeksässä oli suomenkielinen enemmistö. Suutarinkylä oli vielä pääosin ruotsinkielistä aluetta. 

Malmin ja Tapanilan (Tapaninkylän) väestö jätti 1920-luvun lopulla valtioneuvostolle anomuksen alueen muodostamisesta itsenäiseksi kauppalaksi (omaksi maalaiskunnaksi). Helsingin maalaiskunta esitti alueen liittämistä Helsingin kaupunkiin. 
Helsinkiin liittämistä vastustettiin, koska asukkaat eivät luottaneet Helsingin kykyyn huolehtia liitosalueistaan. Valtioneuvosto kuitenkin hylkäsi anomuksen vuonna 1927. 

Vuonna 1929 A.B. Wanda Parkstad - Puistokylä Oy tarjosi vielä omistuksessaan olleita Tapaninkylässä ja Puistolassa sijaitsevia maa-alueitaan Helsingin kaupungille, myyntihinnan ollessa 39 miljoonaa markkaa. Kaupunki piti hintaa kohtuuttoman korkeana ja antoi tarjouksen raueta. Vuonna 1932 yhtiö tarjosi maita jälleen kaupungille, nyt 35 miljoonasta markasta. Kaupunki olisi maksanut vain puolet hinnasta, joten kaupat raukesivat tälläkin kertaa. Lentokentän tarve lopulta ratkaisi kauppojen synnyn ja vuonna 1934 Helsingin kaupunki lunasti yhtiön koko osakekannan 10,5 miljoonasta markasta. Maata oli tuolloin jäljellä 444,5 hehtaaria. Vuonna 1946 esikaupunkialueita liitettiin Helsinkiin ja kaupungin taholta aloitettiin alueiden kaavoitus. 

Suutarilan asutus 1930-luvulla - Eila Mallatin haastattelu
 

Vuonna 1940 Malmin asukaslukuun sisältyvät Viikin asukkaat, jolloin asukkaita oli 13032. Suutarilassa, Siltakylän asukkaat mukaan lukien, asukkaita oli 128.
Pika-asutuslain voimaantulon jälkeen ryhdyttiin v. 1940 sijoittamaan siirtoväkeä pitäjän alueelle, jolloin mm. Tikkurila oli yksi suurimmista sijoituskylistä. Sinne sijoitettiin 276 siirtolaista. 

Vuonna 1946 suuressa alueliitoksessa Suutarila, Tapaninkylä, Tapanila ja Malmi lopulta kuitenkin liitettiin Helsinkiin. 

Vuonna 1947 kaavoitettiin ns. rintamamiestontit. Valtion omistuksessa olleen entisen Backaksen tilan maita jaettiin ja Rintamasotilaantie, Uudisraivaajantie sekä osia Yläkaskentiestä saivat asutuksensa. Aluetta kutsuttiin silloin kiväärikyläksi. Myös Olkitielle, Vesimiehentielle, Vallesmannintielle ja Kytöpolulle muutti rintamamiehiä.

Puolimatka Oy aloitti Postipankin rahoittamana ostoskeskuksen alueen ja Siltamäen kerrostalojen (Riimusauvantien varrella) rakentamisen v. 1967 ja 1970-luvun alussa 52 hehtaarin alueelle valmistui 49 kaksi- ja kolmikerroksista taloa arkkitehti Pentti Aholan piirustusten mukaisesti. Alueelle muutti lähteistä riippuen 3500-4500 asukasta. Vuosina 1968-1973 asuntojen neliöhinta oli ostajalle edullinen, n. 800-1.000 markkaa, ja 1970-luvun loppuun mennessä oli kerrostaloihin muuttaneiden lainat etupäässä maksettu.

1970- ja 1980-luvuilla Suutarilan isot maa- ja viljelystilat vaihtoivat omistajia, niitä lohkottiin tai myytiin kaupungille. Suutarilan pelloille nousi pientaloalueita, jotka muodostuivat kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöiden pari- ja rivitalokortteleista. 
 

Penttiläntien taloja Suutarilantien suunnasta.

Siltamäen kerrostaloja alikulkusillan kohdalta.

Asunto Oy Pohjantähdentie 2 valmistui v. 1979, siihen kuului 84 huoneistoa ja samoihin aikoihin valmistui As. Oy Revontulentie 2-4:n "kaivoskylä".  Asunto Oy Kyläsuutarinpuisto 1 ja Kiinteistö Oy Kyläsuutarinpuistikko rakennettiin Timo Vormalan piirustusten mukaan v. 1983 yhdistetyille Pereniuksen ja Stellbergin maille. Asunto- ja Kiinteistö Oy Vaskihuhdantie 1-3 ja 4-6 valmistui vuonna 1983, arkkitehtien Pekka Helin ja Tuomo Siitosen piirustusten mukaan. 

Kirkonkyläntien risteyksessä rakennettiin talot kunnalliskodin heinäpellolle ja rakentaminen jatkui - Suutarila tiivistyi koko 1990-luvun ajan: Paleniuksen entinen raparperipelto, Huuskosen viljelysmaat  ja Redlinin tilan maat Töyrynummentiellä rakennettiin uuteen uskoon. Pertunpellon alueelle rakennettiin omistus- ja vuokra-asuntoja, Penttilänaukion tuntumaan iso hitas-alue, Revontulentien varteen vanhusten talot ja Linnunradantien kummallekin puolelle nousi pientalokorttelit. 

Pirkko Virtasen talo Yrttimaantiellä maaliskuussa 1999.

Pirkko Virtasen talon kylkeen rakennetaan Timoteinkujan aluetta. Kuva maaliskuulta 2001.

Näkymä Lestimäeltä Naskalikujan suuntaan. Oikeassa kulmassa näkyy Suutarinnuppia.
Vasemmalla on palvelukeskus. Keskellä olevan vaalean  harjakattoisen talon on rakentanut Anselmi Leino. Kuva syksyltä 1994.

Suutarila alkaa olla täyteen rakennettua. Nyt rakennetaan etupäässä ns. kirvesvarsitontteja. Lähivuosina uudistetaan koko teollisuusalue ja Kehä III:n eritasoliittymän rakentaminen aloitetaan. Teollisuusalueelle ei asuintaloja tule, mutta Kehä III:n tuntumaan on joitakin tontteja kaavoitettu. 

ASUTUS 1200-1500-LUVUT
ASUTUS 1600-1700-LUVUT


Asutuksen kehitys 1100-luvulta 2000-luvulle, lähteet: 
Asikainen Riitta, Heiskanen Riitta ja Kaikkonen Raija: Elämää lähiössä, Sanoma Oy/Helsingin Sanomat ja tekijät, Finnreklama Oy, Sulkava, 1997
Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto
Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys: Helsingin pitäjä 1984-85, 1996
Ilonen Arvi: Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, arkkitehtuuriopas, Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset Helsingissä, Keuruu, 1990
Korpinen L.: Muutamia piirteitä Helsingin pitäjän vaiheista 1351-1951, Maalaiskuntien Liiton Kirjapaino, Helsinki, 1951
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia III, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1991
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia III, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1991
Leppänen Lauri ja Viekki Anja: Kotiseutuni Vantaa 1, Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu, 1983 
Leppänen Lauri: Kotiseutuni Vantaa 2, Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu, 1990 
Litzen Aulikki ja Vuori Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä
Pesonen Aake: Helsinki sodassa, Vaasa Oy, Vaasa, 1985 
Puistola-Seura ry: Puistolan alueopas 1999-2000, PicaScript Oy, Helsinki, 1999 
Vantaan opaskerho ry: Helsingin pitäjän kirkonkylä, Vantaan vanha kulttuurikeskus, Keski-Uusimaa Oy, 1980 

 Web-toteutus Liisa Nordman, 2001