MaTaPuPu

Kantatilat:
Backas
Petas
Åsmus

Manne Wardin hankkima maa

Manne Ward I-osa

Manne Ward II-osa

Himmelitien Himmelipolun Korsitie 1:n
asukkaat:
Tonttikartta

  Siltamäki-Suutarila
Koonnut Liisa Nordman:
Tapaninkylän
Petas-tila
Kantatila nro 9
Tapaninkylän tonttijako vuodelta 1772.

KARTTA TOIMII LINKKINÄ 
SUURENNOKSEEN

Kirjallisuudesta saamme jotain tietoa tästä Tapaninkylän tilasta, joka on maarekisteriin merkitty tilaksi nro 9. Tilan päärakennus oli Oulunkylässä.

Uuden ajan alussa Oulunkylään kuului viisi taloa: Britas, Monsas (Månsas), Mickels, Petas ja Nybondas eli Jeppars. 

Petaksen tilan maat oli yhdistetty Nybondasin tilaan, jonka päärakennus oli nykyisen Kantakyläntie 7:n kohdalla. Tila sai nimensä Anders Mattsson Nybondasin mukaan vuonna 1697. Suvun myöhempi sukunimi oli Nyström. 

Tapaninkylästä on vuoden 1710 maakirjassa merkintä: Matts Andersson ell´ Hanss Mårtensson: Peetas. nokkaluku -, manttaali 1/3, sadelmakarens hesthem, af Caval, skattlagdt till emoth stående Räntta. Nokkaluvun kohdalla olevasta viivasta voimme päätellä, ettei tilalla tuolloin ollut Tapaninkylässä asutusta.

Augustin Ehrensvärd oli Kulosaaren säterirusthollin herra ja hän osti vuonna 1758 perinnökseen kolme Tapaninkylässä sijainnutta augmenttia, Bamsasin, Petasin ja Rasmusin 

Tapanilan kylän tilasta nro  9, Petas skattehem on maarekisteriin tehty  ensimmäinen merkintä 18.10.1777. 

Petas (7/12) oli jaettu kahteen osaan 1800-luvun alkuun mennessä. 

Teijon ruukinpatruuna Viktor Zebor Bremer osti vuonna 1849 tehdyllä kauppakirjalla Vantaan ruukin ja vuokraoikeuden mm. Petasin virkataloon. 

Nybondas-tila

Kottbytä ja Petasta lukuun ottamatta Oulunkylän vanhat tilat yhdentyivät kolmen vuosisadan aikana. Petas tosin oli ajoittain samalla omistajalla kuin Mickels. Petasin omistussuhteita käsitellään tässä yhdessä Nybondasin kanssa. 
Nybondas eli Jeppars mainitaan jo vuonna 1594. Maakirjojen mukaan tilaa asui 1600-luvun lopulta Anders Mattsson Nybon, jonka nimi viittaa taloon.
Nybondas oli Helsingin kaupungin lahjoitusmaata. 1600-luvun lopulta se menetti lahjoitusluonteensa ja siitä tuli Helsingin maistraatin jäsenten palkkatila, jonka veroista neljä raatimiestä sai palkkansa.
1700-luvun alussa tila oli autiona. 1740-luvulta vuoteen 1826 tila oli kahdessa osassa. Tuolloin hallinta-oikeus oli pidemmän aikaa Mickel Jacobsson Bamsilla ja Jacob Henrikssonilla. Heitä seurasivat tilan haltijoina todennäköisesti veljekset Mickel ja Johan Fredrik Nyström. Nyström-suvulla tila säilyi tälle vuosisadalle asti. 

Vanha Petaksen tila oli kuulunut toista sataa samalle omistajalle kuin Monsas, josta se oli erotettu vuonna 1815. Petaksen omistivat silloin Nyströmit. Tilan maiden palstoittaminen aloitettiin jo 1870-luvulla ja jatkettiin aina 1950-luvulle saakka. Sen maat ovat olleet hyvin keskeisessä asemassa rakennettaessa ja kaavoitettaessa Oulunkylää. 

Kenraalikuvernöörinviraston kirjaajana toiminut kreivi Alexander Cronhjelm ja joukko Helsingin pitäjän kiinteistönhaltijoita anoi rautatiehallitukselta joulukuussa 1880, että Oulunkylään avattaisiin uusi pysäkki lähelle radan ylittävää maantiesiltaa. Anomukseen suostuttiin sen jälkeen, kun Petaksen omistaja ja Nybondaksen haltija M. W. Nyström ja Oulunkylän kartanon omistaja J. H. Eklund olivat luvanneet luovuttaa korvauksetta pysäkkiä varten tarvittavan maa-alueen ja rakentamaan siltä yhteyden Vanhaankaupunkiin johtavalle maantielle. Uusi pysäkki mainitaan rautatiepäällikön kertomuksessa ensimmäisen kerran vuonna 1882. 

Vuonna 1908 lautamies Otto Nyström hallitsi tilan molempia osia ja vuonna 1910 tila siirtyi Helsingin kaupungille. Se oli silloin 113 hehtaarin suuruinen. 

1910-luvun alussa Åggelbygårdiin (Oulunkylän kartanoon) liitettiin vielä kaupungin vanhaan lahjoitusmaahan kuulunut Nybondasin tila. Vuosisatojen kuluessa Åggelbygård muodostui itse asiassa vanhasta kantatilasta Mickelsistä (Mikkola), joihin liitettiin tai sulautettiin Britas (Pirkkola), Monsas (Maunula), osa Kottbytä (Käpylä) ja vielä lopuksi Nybondas. 

Vuonna 1931 Manne ja Tyra Ward hankkivat omitukseensa Yrttimaantiellä olleen viljelystilan kasvihuoneineen sekä laajan maa-alueen Himmelitien puolelta.

Paluu alkuun


Lähteet:
Kuisma Markku: Helsingin pitäjän historia II ja lll 
Litzen Aulikki ja Vuori Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865-1945: 
Maunu Harmo: Oulunkylä vihreä idylli, Oulunkylä-Seura ry, Forssa, 1987
Web-toteutus: Liisa Nordman, 2001