Vartti 9.3.2011, Teija Loponen:
| Tarja
Tenkula, koillisen kunnallis- valtuutettu |
 |
Tenkulan Tarja muutti Koilliseen vuonna 1990, eikä välttämättä enää pois muuttaisikaan. Napakka nainen täytti juuri 50 vuotta.
- Muutin Siltamäkeen vuonna 1990 valmistuttani lasten erikoissairaanhoitajaksi. Kihlattuni Petteri Kylä-Liuhala asui silloin siellä. Ihastuin heti alueeseen, jossa kerrostalot oli väljästi rakennettu, vehreyttä oli paljon ympärillä ja kohtuulliset palvelut löytyivät ostarilta, Tarja Tenkula kertoo.
Tarja muutti perheineen Suutarilan puolelle vuonna 1998.
- Näin siksi, että pääsimme lähemmäksi perhepäivähoitaja Hellä Kakkoa. Oli ihana löytää asunto samasta taloyhtiöstä, sillä kahden lapsen hoitoon vieminen ja hakeminen oli paljon helpompaa pihan poikki kun pakata tavarat ja lapset autoon ja ajaa hoitopaikkaan. Arjen logistiikalla on väliä!
Suutarilaa ja Koillis-Helsinkiä kokonaisuutenakin Tarja pitää erinomaisena paikkana asua ja elää.
- Aarne Laurila kirjoitti 1990-luvun alussa, että Siltamäki-Suutarilassa asuu hiljainen ja tyytyväinen kansa. Tämä pitää edelleenkin paikkansa. Tällä hetkellä alueen nuorten määrä on tuplaantunut, mikä näkyy ostarilla. Nämä nuoret eivät aina ole hiljaisia, mutta kelpo nuoria.
- Koillisessa parasta on se, että täällä virkamiehet, päättäjät ja alueen asukkaat puhaltavat yhteen hiileen. On historian tulosta, että tälle syrjäiselle seuduille on saatu palveluita ja niiden vaatimiseen tarvittiin kaikki mahdolliset voimat, Tenkula lisää.
Polittiikkaan Tarja Tenkula lähti vuonna 1972, jolloin oli ensimmäiset kouluneuvostovaalit.
- Minut temmattiin mukaan koululaistoimintaan. Silloin nuorilla oli vahva halu vaikuttaa omiin asioihinsa ja vaatia päätöksentekoa omiin käsiinsä. Koulussani oli Teinikunta, jossa olin aktiivinen ja ehdin olla Teiniliiton hallituksessakin. Teiniliiton idea oli hyvävaikuttaa koululaisten asioissa. Harmillisesti se ylipotisoitui ja ylivelkaantui ja jouduttiin ajamaan konkurssiin. Tekemisen ja toiminnan into oli silloin korkealla.
Tarja toteaa, että vaikuttamisesta on tullut hänelle elämäntapa. Hän pitää ihmisistä ja heidän kohtaamisensa erityisesti ongelmatilanteissa on osa Tarjan vahvuutta.
- Kodinperintönä sain opin, että "ei saa valittaa jos ei pyri asioihin itse vaikuttamaan."
Liekö kodinperintöä sekin, että Tarja sanoo harrastavansa kotitöitä.
- Mikään ei ole niin terapeuttista kuin saada siivottua ja pudasta pyykkiä. Molemmissa näkee kättensä töiden jäljen. Pientä hyötyliikuntaa harrastan koiraa ulkoiluttaessani.
Työn, luottamustoimien ja opiskelun aikatauluttaminen ja yhteensovittaminen on haaste yksin kahden murrosikäisen nuoren kanssa elävälle.
- Valmistuessani erikoissairaanhoitajaksi haaveilin lähteväni varsin pian jatkamaan opiskeluitani. Ei siinä niin käynytkään. Jäätyäni yksin kahden pienen lapsen kanssa siihen tuli peräti 10 vuoden viive. Ehkä siksi pääseminen Tampereen yliopistoon Terveystieteiden maisterikoulutukseen vuonna 2006 tutntuikin siltä kuin olisi saanut lottovoiton, Tarja muistelee.
Kanditutkinnon hän sai valmiiksi vuonna 2009 ja tavoitteena on valmistua tänä vuonna.
Tarjan perheeseen kuuluu kaksi nuorta, pian 17 v. Sonny ja tytär Stella, kesällä 15 v.
- Sonny nyrkkeilee Tapanilan Erällä ja räppää. Stellan elämän täyttää Sirkus Helsinki, ylpeä äiti kertoo.
Web-toteutus: Liisa Nordman, 2011