VAARINI FJALLE

Kuva 2: äiti Elin ja lapset vas. Birgit, Helge, Holger ja Fjalar n. vuonna 1927

Kotieläiminä oli hevonen, lehmä, sikoja, joskus myös lampaita. Lisäksi oli komea Iisakki kukko ja kanoja. Lapin pystykorva koira oli Mokke nimeltään. Kissoja oli myös.
Perhe oli pitkälle omavarainen. Pihalla oli marjapensaita ja mansikkamaa. Viljeltiin juureksia, perunaa, porkkanaa, punajuuria, lanttua, kaalia, raparperiä ja tilliä. Pelloilla kasvoi vehnää, kauraa ja eläimille heinää.

Pari kertaa kuukaudessa kylällä kierteli silakkakauppias, myyden kuorma-autostaan
tuoretta silakkaa. Samoin kierteli kotikaljan myyjä, ajellen kahden hevosen vetämillä rattailla. Kotikaljaa oli myytävänä 2-, 5- ja 10-litran lasipulloissa. 

Syötiin tavallista ravitsevaa kotiruokaa. Vaarini pyysi lisäämään, että ilman säilöntäaineita, joita nykyään käytetään aivan liikaa, vaikka joka perheessä on jääkaappi. Paljon syötiin perunaa, kaaliruokia, puuroja ja juureksia. Usein oli jälkiruoaksi pannukakkua.

Syksyllä teurastettiin sika. Vietiin kellariin, joten oli joulukinkku omasta takaa. Yleensä syötiin siis perinneruokia. Samoin jouluruoat olivat samoja kun nykyään syödään. Oli kinkku, laatikot ja riisistä laitettu joulupuuro. Jouluna tuotiin tupaan kuusi. Joululauluja laulettiin. Joululahjaksi tuli tarpeellisia pehmeitä paketteja, sisältäen sukkia, lapasia ja itseommeltuja vaatteita. Lapsuuden jouluista on jäänyt paljon ihania muistoja vaarille.  Sellainen mukava muisto on, että joulupäivän aamuna mentiin Helsingin Pitäjän kirkkoon sukulaisten isolla hevosreellä. Ei ollut paljon autoja, vaan hevosilla liikuttiin.
Kangaspuissa oli tehty räsymatot lattioille. Kotona oli aina puhdasta. Perhe kävi peseytymässä saunassa. 

Vaarini vanhemmat omistivat linja-autoja. Ne liikennöivät Tapaninkylän ja Helsingin välillä ennen toista maailmansotaa. Sota-aikana kalusto vanheni ja liikennöinti lakkasi. Bussit eivät olleet suuria. Isompiin mahtui ehkä 25 ihmistä. Joissakin penkit olivat pitkittäin. Bussin kyljessä saatettiin mainostaa esim. VIM tai LUX. Joka puolella oli ainoastaan hiekkateitä. Rautatientorilla pidettiin silloin tällöin markkinoita. Kojuista myytiin ruokatarvikkeita, vaatteita ja kaikenlaista rihkamaa.

Vaarilla oli sisarusten lisäksi paljon kavereita. Leluja ei juurikaan ollut, jos oli, ne oli usein puusta tehtyjä. Puisen tynnyrin laudoista tehtiin itse suksia, kuten myös pesäpallomailoja. Omalla pellolla pelattiin nelistä ja pesäpalloa. Jalkapalloa potkittiin. Pelto ei kosteutensa vuoksi soveltunut viljelyyn, joten lähistön lapset ja nuoriso kokoontuivat sinne pelailemaan. Vaari piti urheilusta. Yhdessä leikkivät tytöt ja pojat. Kivaa oli. Eikä kuulemma pahemmin nuoretkaan riidelleet, vaan kaikki olivat kavereita keskenään.

Kuva 5:  vas. Fjalar Åhlgren. Vaarini oli jo pikkupoikana rahastajana. Kuvan auto oli Fjallen perheen omistama. Se on parkkeerattu ilmeisesti Tapanilan Elannon kulmalle.

Lisää autokuvia

Vaarini perhe oli ruotsinkielinen. Hän kävi Malmilla siis ruotsalaista koulua. Yhteiskouluun hän meni Oulunkylään. Siellä hän opiskeli mielellään. Vaari luki ruotsia, suomea ja saksaa. Koulun juhliin laitettiin juhlavaatteet. Todistusten jako oli jännää ja kivaa. Koulussa oli paljon hyviä kavereita. Kivoja muistoja ovat koulussa luokkien väliset jalkapallo-ottelut. 
 

Kuva 6: vas. Georg Kyrklund ja oik. Fjalar  Åhlgren, parhaimmat kaverukset

Kuva 7: vas. Fjalar Åhlgren, rippikuva

Kuva 8: Toinen vas. Fjalar Åhlgren, rippikuva

Koulumatkat Malmi-Oulunkylä välillä kuljettiin höyryjunalla, tai hyvällä säällä käveltiin. Makeisia saatiin joskus koulupäivän jälkeen. Oli mansikkakaramellejä, lakua, puna-valkoisia nuijatikkunekkuja sekä siirappinuijia. Paljon nuoret urheilivat ja harrastivat liikuntaa. Sellainen hajuvesi, jota nuoret naiset käyttivät oli nimeltään numero 4711. On jäänyt vaarini mieleen.  Hän kävi rippikoulun Helsingin Pitäjän kirkolla, jossa pääsi ripiltä. Mieleen on jäänyt mukava rippipappi nimeltään Otto Weckström.

Kuva 9: Vaarini oli sodat taistellut mies ja hyvin isänmaallinen. Suomen itsenäisyys ja Suomen lippu olivat hänelle erityisen tärkeitä asioita. Minua hän kutsui aina prinsessakseen. Kuva on otettu Siuntiossa.

Lisään vielä, että nautin suunnattomasti tehdessäni tätä haastattelua. Olen oikein onnellinen siitä kun sain kuulla paljon uusia asioita vaarini elämästä. Hän on paljon nähnyt ja kokenut elämänsä aikana, tässä vain pieni osa.  Kuva 10: Fjalar Åhlgren v. 1990. Tällaisena monet malmilaiset hänet muistavat.