MaTaPuPu

Aikajana

Alueet :
Puistola
Pukinmäki
Suutarila
Tapanila
Malmi

Elinkeinoelämä 
Palvelut 
Talot ja tilat
Vapaa-aika

Henkilöt 
Muistelmat 

Järjestöt 

Dokumentit 
Kartat 
Valokuvat

 
Julkaistu aiemmin Helsingin pitäjä -vuosikirjassa 1988

Tero Tuomisto:

Pukinmäen urheilumuistoja

Helsingin maalaiskuntaan kuuluneen Pukinmäen juuret ulottuvat kauas. Kirjallisia tietoja on säilynyt 1400-luvulta alkaen. Vuosisatojen ajan se oli tyypillistä maatalousseutua, kuten koko Vantaanjokilaaksokin.

Ensimmäisen rautatiepysäkin pukinmäkeläiset saivat jo vuonna 1886. Omakotitonttien suurimittainen palstoitus käynnistyi 1900-luvun alkuvuosina AB Boxbackan mailla. Pukinmäestä kasvoi radan varteen, Vantaanjoen kainaloon viihtyisä huvilayhdyskunta. Siitä tuli vuonna 1915 ns. taajaväkinen yhdyskunta.

Monesti Pukinmäki jäi unohduksiin kunnan keskuksen Malmin ja Oulunkylän väliin. Asukkaita oli varsin vähän. Määrä kohosi 1930-luvun alkuun mennessä 460:een. Vielä 1950 asukkaita oli vajaat 780.

Suuressa alueliitoksessa 1946 Pukinmäki liitettiin Helsinkiin ja parikymmentä vuotta myöhemmin käynnistyi kerrostalojen rakentaminen.
 

Naiset ensin liikkeelle

Urheilu on ollut Suomen kansan lempilapsia ainakin vuoden 1912 Tukholman olympialaisista alkaen. Suomalaisten oivallinen menestys kisoissa viritti laajaa urheiluinnostusta. Se näkyi sekä urheiluseurojen perustamisena että harrastajien määrän kasvuna.

Innostus lisääntyi entisestään itsenäisessä Suomessa sekä SVUL:n että 1919 syntyneen TUL:n seuroissa. On mielenkiintoista huomata, että Helsingin pitäjän Pukinmäessä lähtivät ensinnä liikkeelle naiset.

Suomalaisella kansakoululla perustettiin 16.1. 1921 Pukinmäen Naisvoimistelijat. Taustahahmona ja ensimmäisenä puheenjohtajana oli Anna-Liisa Laitakari, professori Aarne Laitakarin puoliso. Sihteerinä toimi Lalla Åderman, rahastonhoitajana Jenny Linko sekä muina johtokunnan jäseninä Lilja Järvinen ja Alma Jäkärä. Vuotta myöhemmin oli uutena rahastonhoitajana Alice Keckman ja myös johtokunnan kaksi muuta jäsentä vaihtuivat. Uusina olivat E. Salmi ja E. Forström.

Seuran sääntöjen tarkoituspykälä heijasti hyvin tuon ajan ihanteellista käsitystä liikunnan merkityksestä. Seuran tarkoituksena oli nimittäin ''kehittää jäsentensä ruumiin ja sielun voimia järkiperäisillä ruumiinliikkeillä sekä koettaa tarkoituksenmukaisilla keinoilla levittää liikuntakasvatus harrastusta ja edistää tervettä ja raitista elämää Suomen, etenkin paikkakunnan naisten keskuudessa.''

Sääntöjen 14. pykälä näyttää mielenkiintoiselta: ''Jos seura hajoaa käytettäköön sen varat suomenkielisen liikuntakasvatuksen edistämiseksi. Mitä se tarkoitti?

Pukinmäessä tai oikeastaan silloisessa Bocksbackassa käytiin 1920-luvulla kielikamppailua. Suomenkielisten osuus kohosi muun muassa palstoituksen ja muuttoliikkeen seurauksena. Siitä seurasi vaatimuksia kylän nimen suomentamiseksi.

Suomenmielisten silmätikkuna oli asemarakennuksen katolla ollut Boxbacka-kyltti. Kaikessa hiljaisuudessa vietiin aseman luokse itse maalattu Pukinmäki-kyltti. Se hävisi kuitenkin yön pimeydessä ja löydettiin joen läheltä ojasta.

Suomenkielisten pukinmäkeläisten lähetystö kävi 1925 kulkulaitosministeri Kyösti Kallion puheilla esittäen paikkakunnan nimen muuttamista kaksikieliseksi. Samanlaisia toivomuksia oli muissakin radanvarren taajamissa. Vetoomus tehosi, tuloksena oli kielisuhteiden muuttumista kuvastanut kaksikielinen nimi ja asemarakennuksen katolle kyltti Pukinmäki – Bocksbacka.

Mitä ilmeisimmin Pukinmäen naisvoimistelijoiden toiminta ammensi aatteellisia voimavarojaan suomenmielisten ryhmästä. Paikkakunnalla toimi myös Suomalainen seura, jonka johtohahmoihin kuuluivat Anna-Liisa ja Aarne Laitakari.
 

Pariisin vaikutteita

Valmistautuminen kesän 1924 Pariisin olympialaisiin synnytti suomalaisessa urheilukärpäsen puremassa nuorisossa suurta innostusta. Uusia seuroja perustettiin ja kilpaileminen lisääntyi.

Vaikutukset ulottuivat myös Pukinmäkeen, missä 27.5. 1924 perustettiin voimistelu- ja urheiluseura Ponnistajat. Perustaminen tapahtui A. Joutsimäen huvilassa, niillä paikkeilla missä nykyinen Asteritie ulottuu Malmin lähellä radalle. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli reviisori Yrjö Vehmersalo. Heti perustamisen yhteydessä jäseniksi liittyi 18 henkilöä ja vuoden loppuun mennessä määrä kohosi 29:ään.

Tuon ajan suomalaiseen elämänmuotoon kuului liikkuminen ihan luonnostaan. Työt olivat monesti paljon voimaa vaativia, työ-, koulu- ja kauppamatkatkin olivat pitkiä. Pitkiä taipaleita kuljettiin jalkaisin, hiihtämällä tai pyörällä. Urheileminen toi liikuntaan kuitenkin uuden ulottuvuuden siinä vaiheessa, kun alettiin mitata tuloksia, katsoa kuka juoksi nopeimmin, kuka hyppäsi korkeimmalle ja kuka oli voimakkain. Mistään kuntoliikunnasta ei puhuttu vaan kilpaurheilusta.

Pukinmäen Ponnistajat harrastivat kesäisin yleisurheilua. Hiekkapintaisilla kyläteillä juostiin kilpaa, hypittiin pituutta jne. Kesällä 1925 seura vuokrasi Långinojan markkina-alueen harjoituskentäkseen. Talvisin seuran jäsenet voimistelivat Malmin kansakoulun suojissa. Seuran 25-vuotishistoriikki mainitsee eräänä erikoisuutena jäsenten välisen  "maraton" -juoksun. Reitti kulki Eläintarhan kentältä Pukinmäkeen.

Seura toimi Malmin ja Pukinmäen rajoilla, joskin seuran johto ja jäsenistön enemmistö oli Pukinmäen puolelta. Painopiste kuitenkin muuttui ajan myötä, ja 1928 muutti 100-jäseninen seura kotipaikkaa ja nimeä. Siitä tuli yhä nykyisinkin toiminnassa oleva Malmin Ponnistajat.
 

Työläisurheiluseura Pukinmäkeen

Pukinmäki kuului niihin pääradan varren taajamiin, joiden asujaimisto oli valtaosaltaan työväkeä. Helsingin alueen kunnallista jaotusta selvitellyt Yrjö Harviakin totesi 1930-luvun alussa pukinmäkeläisistä: ''Virkamiesasemassa on suhteellisen vähäinen osa. Suurin osa on palkkatyöntekijöitä''. Kunnallisverotilastot kertoivat puolestaan, että asukkaiden ''enemmistö on sangen vähätuloista ja muutenkin heikossa taloudellisessa asemassa''. Paikkakunnalla oli työpaikkoja vähän ja työssä käytiinkin Helsingissä.

Malmilla toimi vuodesta 1911 alkaen työläisurheiluseura Veikot. Sillä oli 1920-luvulla oma talokin. Paini oli Veikoissa vahvana lajina. Pukinmäessä perustettiin oma työläisurheiluseura 24.8. 1927. Se sai nimekseen voimistelu- ja urheiluseura Kiri.

Perustava kokous pidettiin Wiljanderin huvilassa, nykyisen ostoskeskuksen länsipuolella sijainneessa talossa. Paikalla oli kaikkiaan 33 henkilöä, eri alojen ammattityömiehiä ja työläisnaisia. Puheenjohtajaksi valittiin VR:n Pasilan konepajalla työssä ollut seppä Yrjö Salo, varapuheenjohtajaksi peltiseppä Kaarlo Ahomaa ja sihteeriksi viilaaja Lauri Aaltonen sekä johtokunnan muiksi jäseniksi seppä A. Jokinen, kirvesmies Karl Niinikoski, seppä Matti Hietanen ja Yrjö Palmu.

Vuosikokouksessa maaliskuussa 1929 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kirvesmies Otto Lahtinen ja sihteeriksi kirvesmies Karl Niinikoski. Vuotta myöhemmin puheenjohtajaksi tuli peltiseppä Kalle Ahomaa ja sihteeriksi Väinö Ilomäki. Johtokunnassa oli sekä sosialidemokraatteja että kommunisteja, kuten TUL:n johdossakin. Asuinpaikat vaihtelivat Pukinmäen, Savelan ja Tapaninkylän alueella.
 

''Tuuleta keuhkosi...''

Kirin jäsenetkin saivat liittyessään TUL:n jäsenkirjan. Siihen oli evästykseksi painettu useita ohjeita urheilijalle. 
    "Suorita ruumiinharjoituksesi ravakasti.
    Tuuleta keuhkosi joka päivä suorittamalla perusteellisesti muutamia ulos- ja sisäänhengitysharjoituksia raittiissa ilmassa.
    Puhdista ihosi joka päivä, perinpohjin vähintään kerran viikossa.
    Syö kohtuullisesti.
    Nuku riittävästi.
    Vältä ruumista ja henkeä vahingoittavia nautintoja.
    Suorita jäsenmaksusi säännöllisesti."
Tällaisia eväitä noudattamalla menestyivät TUL:n urheilijat erittäin hyvin muun muassa kansainvälisissä työläisolympialaisissa. Ja niitä varmaan kokivat noudattaa pukinmäkeläisetkin Kirin jäsenet.

Kesäisin Kiri järjesti juoksukilpailuja sekä naisille että miehillekin. Kun Pukinmäen urheilukenttä valmistui vasta 1930-luvun alkuvuosina, oli siihen asti kilpailut järjestettävä Pukinmäen ja Tapaninkylän hiekkateillä. Talvikaudella Kiri vuokrasi huoneen voimisteluharjoituksiin Vuorion huvilasta Hietatieltä, nykyiseltä Lustokujalta ns. Weisteen mäellä.

Talvisin harrastettiin voimistelun ja nyrkkeilyn lisäksi myös hiihtoa. Seuran jäsenmääristä ei ole säilynyt tarkkaa tietoa, mutta varsin paljon mukana lienee ollut väkeä päätellen jo perustavan kokouksen osanottajien suuresta määrästä.
 

Kirin talo Oy

Kiri onnistui ostamaan tuhatkunta neliötä maata samalta Weisteen mäeltä. Tontille rakennettiin talkoilla tanssilava ja sen viereen pieni talousrakennus, missä keitettiin kahvia ja järjestettiin tanssien aikana tarjoilua. Sisällä voitiin myös muun muassa voimistella.

Huvitoimikunta järjesti uutterasti tansseja. Lava irrotettiin  itse urheiluseurasta siten, että muodostettiin erillinen Kirin talo-osakeyhtiö, jonka sadan markan arvoisia osakkeita myytiin seuran jäsenille. Osakeyhtiö omisti sekä lavan että tontin, ja Kiri oli muodollisesti sen vuokralaisena tansseja järjestäessään.

Huvitoiminta oli vilkasta. Tanssit vetivät viikonloppuisin väkeä kaukaakin, ja vankat järjestysmiehet huolehtivat järjestyksen säilymisestä. Kirillä oli oma orkesterikin. Lisäksi on muisteltu tunnetuista sen ajan yhtyeistä ainakin Dallapén käyneen soittamassa tanssimusiikkia.

Aivan lähellä sijaitsi toinen tanssipaikka. Se oli lato, jossa tansseja järjestivät sekä Pukinmäen vapaapalokunta että suojeluskunta. Tanssien järjestäjien kesken oli kovaa kilpailua yleisöstä, sillä huveja järjestämällä kyettiin hankkimaan toimintaan välttämätöntä rahaa.
 

Kirin toiminta lakkaa

Jossain määrin epäselviksi ovat jääneet toistaiseksi ne tapahtumat, joiden seurauksena voimistelu- ja urheiluseura Kirin toiminta lakkasi. Poliittiset ristiriidat tulivat seurassa näkyville sen jälkeen kun liitto vaati Kiriä liittymään Länsi-Uudenmaan piirikuntaan. Seura nimittäin kuului TUL:n kommunistisen opposition haltuun siirtyneeseen Keravan piirikuntaan.

Kalle Ahomaa oli valittu puheenjohtajaksi helmikuussa 1930. Liiton vaatimusta käsitelleessä kokouksessa osanottajien enemmistö asettui niukalla enemmistöllä toiselle kannalle kuin puheenjohtaja Ahomaa, joka kannatti liiton vaatimuksen toteuttamista. Seurasi kaksikin asiaa. Ensinnäkin Ahomaa luopui puheenjohtajuudesta ja tilalle valittiin toukokuussa 1930 satamatyömies Lauri Vilenius. Kun Kiri ei suostunut vaihtamaan piirikuntaa, erotti liitto sen jäsenyydestään.

Ajat olivat muutenkin työväenliikkeelle vaikeita. Äärioikeistolainen lapuanliike oli syksystä 1929 alkaen sekä noussut vaikutusvaltaiseen asemaan että ruvennut ahdistamaan työväenjärjestöjä ja yksittäisiä jäseniä. Kirin talonkin oveen oli yön pimeydessä tuhrittu tervalla sirppiä ja vasaraa. Viranomaiset lakkauttivat vasemmistososialistisia tai kommunistisiksi leimattuja järjestöjä. Myös Kiri joutui uhatuksi. Vaaraa välttääkseen vuosikokous valitsi helmikuussa 1931 johtoon vain sosialidemokraatteja: puheenjohtajaksi maalari Yrjö Honkavaaran ja sihteeriksi seppä Kalle Ahosen.

Muutos ei kuitenkaan auttanut. Viranomaisten myllyt olivat jo jauhamassa. Joulukuussa 1931 lakkautettiin Helsingin kihlakunnanoikeudessa Malmin Veikot ja Puistolan Yritys. Helmikuun 22. päivänä 1932 oli sitten Kirin vuoro.

Kun lava ei ollut lakkautetun seuran vaan osakeyhtiön, sitä ei takavarikoitu. Lava suljettiin ja onnistuttiin myymään tontteineen eräälle yksityishenkilölle. Osakkuudet voitiin maksaa takaisin. Toiminta hiljeni  Kirin mäellä''.
 

Urheilu jatkuu

Kirin lakkauttaminen ei lopettanut urheilemista Pukinmäessä. Muistitiedon mukaan seuran jäseniä siirtyi 1932 perustettuun Malmin Urheilijoihin, josta kasvoi alueen vahvin työläisurheiluseura. Joitakin jäseniä siirtyi Helsingin Työväen Hiihtäjiin ja osa jäi kokonaan seuratoiminnan ulkopuolelle.

Pojat olivat kuitenkin kekseliäitä. He perustivat omia ns. kyläseurojaan, kuten Tapaninkylän Vesan. Aivan isoisten malliin nämä pienet ''seurat'' järjestivät ''kolmimaaotteluja''. Vuorotellen kilpailtiin pukinmäkeläisten, savelalaisten tai tapaninkyläläisten alueella, joillakin tienpätkällä, niityllä tai tasaisella kentällä. Pisteidenlaskussa oltiin hyvinkin tarkkana.

Pukinmäen urheilukentän valmistuminen tarjosi hyvän harjoituspaikan. Ei haitannut, vaikka rata oli – ja on 1980-luvun lopulla tapahtuvaan urheilupuiston rakentamiseen saakka – poikkeuksellisen lyhyt, vain 350 metriä. Yleisurheilun lisäksi pukinmäkeläiset harrastivat kentällään myös pesäpalloa ja jalkapalloa. Urheilu kokosi runsaasti nuorisoa kylänraitilta kuljeksimasta.
 

Sotien jälkeen

Urheiluinnostus virisi sotavuosien hiljaisemman vaiheen jälkeen uudelleen Pukinmäessä. Uutena seurana perustettiin maaliskuussa 1947 Pukinmäen Veto, joka liittyi SVUL:aan. Sen toimintaan sisältyi muun muassa jalkapalloa, yleisurheilua, talvisin jääpalloa ja hiihtoa sekä sisälajeina voimistelua, koripalloa ja nyrkkeilyäkin.

Heinäkuussa 1947 ryhdyttiin herättämään uudelleen henkiin Kirin toimintaa. Se lähtikin aluksi vireänä liikkeelle. Jalkapalloa pelattiin, yleisurheilua harrastettiin, Vantaanjoessa oli uimakilpailuja ja talvella hiihdettiin.

Talvikautena Veto ja Kiri huolehtivat yhdessä jääkentän jäädytyksestä ja rusettiluistelujen järjestämisestä. Hiljalleen kuitenkin Kirin toiminta alkoi heikentyä. Kaupunginosan alkaessa voimakkaammin muuttua 1960-luvulla se ei enää tavoittanut toimintaansa kipinää, päinvastoin kuin Veto, edelleenkin toimiva seura.

Lopulta Kiri jäi toiminnan päätyttyä jäljelle tilastonumeroksi, muodollisesti hengissä olevaksi paperiseuraksi. Vasta 1982 syntyi sen toiminnan jatkajaksi Pukinmäen Kisa, TUL:lainen lähiöseura – mutta se onkin jo kokonaan toinen juttu.



Lähdeaineistoa:

Haastattelut:
Peltiseppä Kalle Ahomaa : Rouva Hanna Ahonen ; Taloudenhoitaja Antti Hietanen ; Ylityönjohtaja Kasperi Honkavaara ; Peltiseppä Tauno Kinturi   – Haastattelut tehty maaliskuussa 1987.

Arkistolähteet:
Valtionarkisto: V- ja u-seura Kiri, Pukinmäki ry:n papereita.
Valtioneuvoston arkisto: Pukinmäen Naisvoimistelijat ry:n papereita.
Yhdistysrekisteritoimisto: Eri seurojen asiapapereita.

Kirjallisuutta:

- Harvia, Yrjö: Helsingin esikaupunkiliitos. : Päämietintö. Helsinki 1936 ; Erikoisselvitykset. Helsinki 1936 ; Lausunnot Helsinki 1940.
- Helsinkiä ja helsinkiläisiä. 2. p. Helsinki 1961.
- Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia I. Työväen Urheiluliitto 1919-1944. Hämeenlinna 1982.
- Luettelo lakkautetuista ja toimintakiellon alaisista yhdistyksistä. Helsinki 1934.
- Malmin Ponnistajat. 25-vuotisjulkaisu 1924-1949. Kerava 1949.
- Malmin Urheilijat 1932-1982.
 -Soininen, Arvo M.: Pukinmäen vaiheita keskiajasta nykypäiviin. Helsinki 1980.
 - Suomen urheilu. SVUL 1900-1980. Toim. Antti O. Arponen. Hanko 1980.
- Tuomisto, Tero: Satavuotias Pukinmäen asema. Helsinki 1986.
- Tuomisto, Tero: Liikettä lähiössä. Pukinmäen Kisan 5-vuotisjulkaisu. Turenki 1987.



Takaisin alkuun