MaTaPuPu  

Aikajana

Alueet :
Puistola
Pukinmäki
Suutarila
Tapanila
Malmi

Elinkeinoelämä 
Palvelut 
Talot ja tilat
Vapaa-aika

Henkilöt 
Muistelmat 

Järjestöt 

Dokumentit 
Kartat 
Valokuvat

.
Julkaistu aiemmin Helsinki-lehti 29.10.1959

Vilho Nenonen: 

Pukinmäen filosofi F. J. Kantola

Pukinmäestä, sen vanhasta historiasta, asutuksesta, kouluoloista ja muusta sellaisesta on tässä lehdessä ollut ennenkin kirjoitelmia, joten en niihin tällä kertaa laajemmin kajoa. Ajatuksiani askarruttaakin enemmän ne ihmiset, joita olen kolmen vuosikymmenen kuluessa tullut tuntemaan Ja jotka keskusteluissamme antoivat minulle paljon ajattelemisen aihetta, syvällisempää ja korkeampaa elämänviisautta. Heistä ovat monet jo jättäneet elämänsä vaelluksen taakseen.

Erikoisesti on jäänyt mieleeni peltiseppä ja ensimmäisenä suomalaisena työmiehenä esiintynyt filosofinen kirjailija F. J. Kantola, joka kirjallaan "Sielun todellisuus" herätti ainutlaatuista huomiota aina ulkomaita myöten. Tutustuin häneen samana vuonna kuin hänen kirjansa ilmestyi eli vuonna 1933, ja tuttavuutemme kesti aina hänen kuolinvuoteensa 1940 saakka.

Koetan seuraavassa muistella tuota ensimmäistä käyntiäni eräänä marraskuisena sunnuntaina Kantolan kodissa. Huvila, jossa hän asui sijaitsi noin 2 kilometriä Pukinmäen asemalta Tapaninkylään päin. Suurehko, kaksikerroksinen huvila, jonka toisessa kerroksessa hänellä oli huoneen ja keittiön asunto. Perheeseen kuului vain yksi lapsi, tytär.

Koputin ja astuin sisään. Koko perhe oli keittiössä. Siirrymme Kantolan kanssa kamarin puolelle ja keskustelumme oli kohta täydessä käynnissä. Vaatimattomana ja hiljaisella äänellä kertoili hän elämänsä vaiheita. Pohjatietoja oli ollut voin Helsingissä käyty kansakoulu, mutta ollen luonteeltaan tiedonhaluinen ja mietiskelevä uhrasi hän kaikki vapaa-aikansa lueskeluun. Suunnilleen tähän tapaan hän kertoi:

"Lapsuudestani alkaen lueskelin -- paljon tiedonhaluista luonnettani tyydyttäviä kirjoja, mutta vasta noin 20 v. ikäisenä aloin kiintyä vakavampiin kysymyksiin. Hankin myös tietoja keskustelujen ja omien havaintojeni avulla. Näin olin jo nuorena tutustunut monenlaisiin oppeihin ja käsityskantoihin. Voimakkaimmin olin vv. 1906-1907 seuduilla, kiintynyt materialistisiin ja kielteisiin oppeihin. Tämä johtui etupäässä erääseen teosofiseen tutkijapiiriin, johon olin tutustunut ja tietenkin myös kirjoista saamiini vaikutteisiin. Nämä jyrkästi erilaiset suunnat täyttivät kuitenkin mieleni ristiriitaisuudella ja kyselin usein tuskaisena ja toivottomana itseltäni: "Mikä tässä lopultakin on totuus?" 

Ryhdyin sitten eräänä kevätpäivänä v. 1907 vakavasti ajattelemaan, mihin käyttäisin elämäni, jotta se tulisi hyvin ja hyödyllisesti käytetyksi, sillä minulla ei ollut järkiperäisesti valittua eikä myöskään vaistonomaista elämän päämäärää. Johduin silloin mm. ajattelemaan sitä tärkeää osaa, mitä uskonto edustaa ihmiselämässä, ja miten erilaisia oppeja ja käsityskantoja on olemassa uskonnollisen elämän tärkeimmästä perusteesta, jumaluudesta. Jos siis pääsisi varmoihin tuloksiin tässä kysymyksessä ja voisi todistaa ne toisille, olisi sillä joka tapauksessa suunnattoman suuri merkitys. Päätinkin lopulta ryhtyä vakavasti totuuteen pyrkien tutkimaan, onko jumaluutta olemassa. En siis erityisemmin pyrkinyt etsimään tätä tietoa ensi sijassa itselleni, vaan minussa oli siksi paljon yhteisyyden altruistisia tunteita, että ryhdyin siihen sen yleisen hyödyn vuoksi, johon tämän kysymyksen ratkaisu saattaisi johtaa. Olin myös ainakin suunnilleen selvillä, miten peräti vaikeaa oli tämänlaisen kysymyksen varma ratkaisu järjen avulla, mutta sekään ei sentään peloittanut.

Tutkin monet vuodet tieteellisiä, salatieteellisiä. mystillisiä ja filosofisia oppeja ja eri uskontoja. Ryhtyessäni sitten v. 1919 tarkastamaan silloisia tuloksiani täytyi minun todeta, että vaikkakin olin paljon lukenut, ajatellut ja tutkinut, en ollut jumaluuden olemassaolosta päässyt sanottavasti alkua pitemmälle. Tarkastin sen jälkeen, olisivatko kaikki vaivalloiset työni menneet hukkaan vai voisinko niitä jollakin toisella alalla käyttää hyödyksi. Huomasin silloin, että ne täydennettyinä sopisivat sielun todellisuuden todistamiseen. Arvaamattoman suuren ja vaikean työn tuloksena sain 13 vuoden uurastuksen jälkeen teoksen julkisuuteen. 
 

Kuvanveistäjä ja maalari Oiva Helenius kotihuvilansa atelierissa Pukinmäellä 
vuonna 1934 muovailemassa saveen F.J. 
Kantolan muotokuvaa.

Näin silloin. Ennen kuolemaansa (vuonna 1940) sai Kantola vielä valmiiksi käsikirjoituksen jumaluuden todellisuudesta, mutta julkisuuteen ei sitä ole tullut. Liekö sen painattaminen yhtä kovan kiven takana 'kuin oli aikoinaan ensimmäisellä teoksella, jolle ei tahtonut löytyä kustantajaa millään. Werner Söderströmiltä se lopulta tuli - ja peräti kolmena painoksena, joka sen laatuisella kirjallisuudella on harvinaista.

Myöhemmin tapasimme vielä monet kerrat toisemme. Tulin huomaamaan, ettei hänellä ollut laajat tiedot yksistään sielunelämän salaperäisistä ongelmista, vaan että hänen kanssaan saattoi syventyä sellaisiinkin kysymyksiin kuin sodasta ja rauhasta, rikollisuudesta ja sen vastustamisesta, raittiudesta (hän oli itse ehdottoman raitis ja tupakoimaton), lisääntymisen ongelmista ym. - Ehkäpä niihinkin voin palata tuonnempana.


Helsingin kaupungin kirjaston keskusvarastosta löytyy kirja Sielun todellisuus / kirjoittanut F. J. Kantola ; esipuheen kirjoittanut J. E. Salomaa, Porvoo : WSOY, 1933, 280 sivua. 

Kirjoituksen kuvat on julkaistu Helsinki-lehdessä olleen artikkelin yhteydessä ja skannattu suoraan lehtileikkeestä, jonka Matti Nenonen lähetti Pukinmäki-seuralle. Otamme mielellämme vastaan lisää tietoja ja valokuvia filosofi F.J. Kantolasta ja myös kirjoituksessa mainitusta pukinmäkeläisestä kuvanveistäjästä ja maalarista Oiva Heleniuksesta. Tiedot voi toimittaa Pukinmäki-seuralle tai Kansalaismuistiprojektille
PL 18  00014 Helsingin yliopisto. 

Ari Paavilainen lähetti Kansalaismuistille 14.11.2002 tietoja Oiva Heleniuksesta

Takaisin alkuun