MaTaPuPu

Malmi

Aikajana

Elinkeinoelämä

Muistelmat

 
Julkaistu aiemmin Malmin kuvalehdessä 1992.

Aarne Laurila:

Yleisessä saunassa

    "Vanhat miehet kuluneessa nahassaan istuvat saunan lauteilla ja kiroavat järjestelmää. Onko se kenties väärin? Ja onko muka oikein työmiestä kohtaan että kansan johtajat naksahtavat lukkoon?"

Noin on kirjoittanut Viljo Kajava Vallilan rapsodiassa Vallilan yleisistä saunoista. Malminkin saunoissa puhuttiin politiikkaa ja yhteisiä asioita. Joskus jopa ryhdyttiin toimenpiteisiin: Malmin Sosialidemokraatit r.y. perustettiin 1947 Aallon saunassa, vaikkei sentään varsinaisena sauna-aikana, ja Malmin Urheilijoiden perustamisesta oli sovittu Heinon saunassa, perustamispäätös tehtiin 1933 saman Heinon omistamassa Kinossa.

Tietysti puhuttiin työmaista, mutta ajatus eteni joskus kauaskin: Heinon saunassa vanha Lindroos kuvaili maailman koostumista atomeista ja molekyyleistä. (Tämän miehen – toivottavasti muistan nimen oikein – kerrottiin keksineen abloy-lukkojen järjestelmän.) Miesten vuorolla puhuttiin omista muijista ja silloin tällöin muistakin kiinnostavista naisista, naisten vuorolla kait vastaavasti omista äijistä ja muista miehistä. Ensiksi puheltiin lauteilla ja sitten saunomisen jälkeen pukuhuoneessa. Pesuhuoneessa oli tekemistä, vesien loisketta ja ämpärien kolinaa sen verran, ettei puhuttu välttämätöntä enempää.

Saunoista suurin oli Heinon sauna Hämeentien eli meidän aikamme Kirkonkyläntien varrella jokseenkin nykyisen Malmin Kirjakaupan paikkeilla. Aallon sauna oli Tapaninkylässä Yrjöntiellä, nykyisellä Haapatiellä. Asikaisen sauna oli Kylärinteellä. Sen tontti on kutakuinkin entisellään, mutta Nirosen saunan paikka silloisella Itäisellätiellä on tainnut jäädä Malminkaaren alle.

(Kuvateksti: Jalmari ja Hanna Heinon talossa oli sauna ala- ja asunto yläkerrassa. Malmilaisen opettaja Eino Kukkosen maalaus osoittaa rakennuksen komeuden. Kuva on maalattu nykyisen Askartien eli entisen Kirkkotien puolelta. Saunaan mentiin nykyisen Kirkonkyläntien eli entisen Hämeentien suunnalta. Marjatta Mustosen omistaman maalauksen valokuvasi Pekka Kapari.)

Jokunen talonomistaja otti Malmilla sovittuina aikoina ja pientä maksua vastaan saunojia omaan saunaansa. Niinpä muutama perhe saunoi vakituisesti Kerolla Pankkitien varrella – Heinävedeltä tulleen Keron Jussin tunsi rautatieläisenä ja hevosmiehenä koko vanha Malmi. Hänen koivujaan on Turkhaudantien rinteessä jäljellä, kylläkin sähköjohtojen takia yläpäästään leikattuina.
 

Jalmari Heino

Jalmari ja Hanna Heinon sauna oli peräisin 20-luvulta. Maailmansodan jälkeen Jalmari veljensä kanssa piti lihakauppaa samassa korttelissa. Pihalla teurastettiinkin. Aikanaan jäi sikala tyhjäksi ja valppaat pojat keksivät pyytää sitä kokoontumispaikakseen.

Lauri Westerberg eli Kenkä selostaa tarkasti, miten siellä toimi intiaaniseura. Vastuullisiin tehtäviin sitouduttiin kirjoittamalla sulalla ja omalla verellä oma intiaaninimi – "koetettiin keksiä lyhyt nimi, ettei verta olisi tarvittu paljon." Täällä piilossa sommiteltiin juonet mm. pukinmäkeläisiä intiaaneja vastaan. Kun pukinmäkeläinen poppamies saatiin kiinni, hänet vedettiin ylös köydellä ja häntä tervattiin. Heinon täti antoi koppiin maton. Likkoja ei pesään päästetty, mutta mitä tapahtuikaan? Eräänä päivänä pojat totesivat lukon määlyn revityksi ja oven avatuksi väkivalloin. Sisällä oli sotkettu paikkoja. Epäilykset johtivat nopeasti jäljille ja syylliset likat saivat siivota jälkensä.

Heinon sauna oli avoinna keskiviikkoisin ja lauantaisin miehille ja torstaisin ja perjantaisin naisille. Heino itse pani uunin lämpiämään aamulla yhdeksän maissa ja kylpemään päästiin kahdelta. Jälkeenpäin arvioituna kiukaan läpimitta saattoi olla puolitoista metriä. Uuniin sopivat metrin halot sellaisinaan ja niitä kului.

Sota-aikana saunaa lämmitettiin ilmeisesti myös turpeilla. Kiukaan kivet vaihdettiin joka toinen vuosi. Kulutus oli kova – kerrankin joku mies heitti ämpärillisen vettä kiukaalle, kun se oli kuumimmillaan. Niin paljon sieltä räjähti voimaa, että ikkuna lensi ja löyly- ja pesuhuoneen tiilinen väliseinä siirtyi kohdittain tiilen verran. Heinon yrityksillä oli vaativa yhteinen mainoslause: Kinossa kivat kuvat ja Heinon saunassa tuimat löylyt! Saunatontin nurkalla oli suuri ilmoitustaulu kertomassa, mitä Kinossa esitetään.

(Kuvateksti: Malmi-Tapanilan liikemiesyhdistys osoitti omalla tavallaan seudun liike-elämän vireyttä. Hoidettiin yrittäjien ammatillisia asioita, mutta yhdessä myös pidettiin lystiä. 1937 tai 1938 varmaankin karnevaaleista otetussa kuvassa rva Hanna Heino istuu keskellä. Ensimmäisessä rivissä hänen takanaan seisovat vas. Siiri Halminen, Elsa Koskinen, Edith Wass ja rva Ajomaa. Oikeassa reunassa istuvat Aune Westerberg, Eila Saarinen ja Marketta Palmu. Ylärivissä takana ovat vas. Tyyne Kuuski, rva Nivakari, tunnistamaton nainen, Hilda Salminen, rva Halme, Eva Westerberg, Anni Lemström, Alli Saarinen ja Maija Palmu. - Valok. Mauno Mannelin. Kuvan omistaa Lauri Westerberg.)

Heinon saunassa oli myös yksityinen puoli, josta koko perhe tai muu halukas saattoi varata tuntisaunan. Kummallekin puolelle mentiin eräänlaisen eteiskopin ohi. Siellä kopissa oli rva Heino. Hänelle maksettiin ja häneltä sai ostaa vihtoja, Bastmanin kaljaa ja limonadia; kaljaa myytiin myös mukikaupalla. (Bastmanin nimi nostattaa kysymyksen, montako kalja- ja virvoitusjuomatehdasta Helsingissä on ollut. Malmillakin oli omansa 20-luvulla.) Toinen juttu on sitten, miten jotkut vahvistivat kaljaa vähän hämärässä pukuhuoneessa.
 

Holger, Kenkä, Terho ym.

Vaikka Jalmari Heino liikkui ahkerasti työtakki yllään, tarvitsi hän myös apulaisia. Kenkä Westerberg lämmitti saunaa 1942, samoin mm. Lintumäen Terho joskus sotavuosina. Heinon töihin veti myös mahdollisuus saada vapaalippuja Kinoon. Holger Olanderilta kysäistiin 1932, onko hänellä mitään töitä – sauna ja Kino tarvitsivat juoksupoikaa, jonka piti olla ehdottomasti rehellinen. Poika näet joutui kuljettamaan sekä rahoja että Kinosta filmilaatikoiden lisäksi myös karkkeja.

Holger oli käynyt koulua niin paljon kuin Malmilla silloin käytiin eli kaksi vuotta alakoulua ja neljä yläkoulun luokkaa ja töitä oli pakko haeskella. Heinolla Holger olikin melkein kaksi vuotta, kunnes alkoi olla ikää päästä Sanduddin tapettitehtaalle. Radanvarren työpaikat Malmilla ja Tapanilassa olisivat nekin jutun aihe – Holgerille ja Kengälle tulee mieleen vanha hokema: Miss oot duunis? Suomen Uunis!

(Kuvateksti: Heinon tontti ulottui lähelle VPK:n taloa. Suurta pihaa ja puutarhaa vartioi Nalle. Toiset pojat pelkäsivätkin sitä, mutta toiset olivat sen hyviä tuttuja. Onko tämä poika Hiltusen Ama? - Kuvan omistaa Vieno Hassel.)

Samaten Kinosta ja Helioksesta Malmin kundeilla ja friiduilla riittäisi muistelemista. Kenkä-Westerberg kertoo pyytäneensä Heinon tädiltä taas kerran vaparia Kinoon. Täti ei antanut lippuja, vaan kirjoitti jotakin paperilapulle, jonka pojat ojensivat Kinon vahtimestarille. Itse he eivät vielä osanneet lukea, mutta vahtimestari luki: Laurin saa päästää sisään, mutta Heiska on ilkeä poika. Kenkä myöntää, että Heiska tosiaan heitteli kiviä ja ampui ritsalla – niin kuin kyllä useimmat muutkin.
 

Sauna-Iita, Amanda, Asikainen

Itse saunassa olivat erinomaisen tärkeitä henkilöitä Sauna-Iita ja Amanda, Walleniuksen mamma. He pesivät ne asiakkaat, jotka sitä toivoivat. He siivosivat ja pitivät yllä järjestystä. Korkeimpia kiitoksia, mitä isäni sai, mahtoi olla Sauna-Iitan kiitos: "Laurila on hieno mies. Se ei ole koskaan juovuksissa saunassa."

Tästä ei nyt pidä luulla, että Malmin saunoissa remuttiin. Kävijät tunsivat toisensa. Joku saattoi olla sinänsä pahapäinen, mutta en minä noiden monien vuosien varrelta muista rähinöitä. Joku kehui elämän olevan järjestyksessä: kotona komentaa muija, työmaalla pomo ja maantiellä poliisi. Vaatteensa kukin ripusti yleisellä puolella naulakkoon ja jalkineet pani penkin alle. Ei ollut kaappeja eikä lukkoja eikä avaimia. Ei tarvittu. Yleinen sauna oli monella tavalla yhteistä elämää. Ennen kuin Malmin työväentaloa oli rakennettu, saivat Malmin Urheilijain pojat käydä Aallon saunassa pesemässä hikensä ponnistelujen jälkeen. Aallon saunassa kävi uskollisesti Pentti Siimeskin, Tapaninkylän poika.

Se, mitä rva Aino Aalto kertoo Asikaisen saunan synnystä, heijastelee tavallaan entisaikojen Malmia: Edvard Asikainen, Aino Aallon isä, pystyi kirvesmiehen töihin, muuraamaan ja rappaamaan, mutta 30-luvun puolivälissä oli tekomiehelläkin työttömyyden uhka. Kun ei ollut työtä, Asikainen päätteli, että veden ja lämmön myyminen voisi olla edullista. Hän otti lainaa ja osti Erottajalta Vanhan kirkon tuntumasta puretusta talosta rakennusaineet (vanhan hyvän materiaalin käyttö oli silloin tavallista) ja pystytti saunan, joka palveli malmilaisia 70-luvulle saakka.

Ihme ja kumma oli se, että vettä löytyi riittävästi. Vanhan Malmin ongelmia oli hyvän veden niukkuus, mutta Asikaisten kohdalla jokin lähde pulputti. Heinolla oli useita kaivoja tontillaan. Jätevesi päätyi aikanaan avo-ojiin, kuten Malmilla yleensäkin. Jotkut virnuilivat, että illalla kuuden aikaan sai Heinon saunassa kraanasta veden mukana saippuankin valmiina.

Tällaiset yleiset saunat ovat Malmilla muuttuneet historiaksi. Pisimpään taisi toimia Nirosen sauna. Heinon sauna lopetti 40-luvun puolella. Saunojen pitäjät ikääntyivät ja väistyivät. Terveysvalvontakin tiukkeni. Mutta jos jossakin kohdassa olisi virallisilla paimentajilla ollut silloisissa yleisissä saunoissa kysymistäkin, niin puhtaina niistä Malmin miehet ja naiset tulivat, puhtaina ja tyytyväisinä niin kuin saunasta tullaan.

Tämä juttu alkoi Viljo Kajavan säkeillä. Päättyköön se runoon Hän, jossa Kajava kunnioittaen muistelee Vallilan saunojen pesijöitä, samanlaisia kuin Sauna-Iita ja Walleniuksen mamma: 

    Hänen kasvonsa hohtavat
    saunaneteisen höyrypilvessä
    kun hän jakaa vaatekomeroiden
    numerolaattoja, vihtoja, juomia,
    ja seuraavana aamuna hän hakkaa
    punaista käytävämattoa hangella,
    kunnes sitten jonakin päivänä
    me kysymme missä hän on,
    minne hän on hävinnyt?
    Hänet on viety sairaalaan,
    hän viipyy, katoaa hiljaa,
    häviää hetkeksi keskuudestamme
    Hymyilee anteeksipyytävästi
    tämän pienen häiriön tähden."


Takaisin alkuun