Malmin uimarannalla 1960-luvun lopulla 

Aloin jo vuonna 1968 isosiskoni Merjan kanssa tutustua Suutarilassa Himmelitien lapsiin, mm. Nikkasen Heikkiin ja siskoni hänen siskoonsa Tarjaan. Kuitenkin kestävimmät kaveriporukat löytyivät Vantaanjoen kesäiseltä uimarannalta, joka vieläkin sijaitsee vastapäätä Tuomarinkylän kartanon puukujaa. Siis jo 3 vuotta ennen Himmelitielle muuttoamme vietimme kesäisiä lomapäiviämme joenrannalla. Pelasimme lentopalloa, voimistelimme rekillä, nostimme painoja ja tietenkin uimme Vantaassa. Siitä muistan, miten niihin aikoihin veden laatu ei aina ollut hyvä. Helteisinä kesäpäivinä poikkeuksetta kaikkien iho kuivui ja joillain se saattoi tulehtua ja turvota, vaikka kävimmekin suihkussa uinnin jälkeen. Syynä saattoi olla esim. nodularia-sinilevä tai vastaava, jota ei silloin vielä tunnistettu. 
Mielenkiintoista noina vuosina, jolloin me Merjan kanssa päivittäin pyöräilimme "rantsuun" oli se, että kaikenikäiset rannalla olijat ikään tai sukupuoleen katsomatta pelasivat lentistä aamupäivästä myöhään iltaan saakka. Osanotto oli jopa niin innokasta, että usein saimme rannan vartijalta avaimet, jolla verkot ja pallo palautettiin koppiin yöksi. Tämä oli tietysti vastoin UUViraston sääntöjä, mutta kuvaa silloista luottamusta ihmisten kesken. 
Mieleen jäävä tapaus oli sekin, kun kesken lentismatsin joku huusi, että jokeen on vajonnut mies! Lähes kaikki uimataitoiset miehet kentältä juoksivat tuota pikaa suoraan ruskeansameaan veteen. Yleensä naaraaminen tapahtui siten, että "pompittiin" jaloilla pitkin oletettua vajoamispaikkaa. Silloin ei kuitenkaan hukkunutta löydetty. Uimarannantien kulmassa sijaitsevasta isosta punatiilisestä talosta hälytettiin puhelimella Palolaitoksen sukeltajat apuun. Silloin kuitenkin liian myöhään, sillä sukeltajat nostivat kalvenneen ja elottoman ylös, ottivat jaloista kiinni ja roikottivat yläilmoissa samalla kun yksi takoi selkään tarkoituksenaan kai tyhjentää keuhkot vedestä. Minua puistatti nähdä hukkunut ja ihailin vanhempia poikia ja miehiä heidän rohkeudestaan rynnätä apuun epäitsekkäästi, pelkäämättä että uhri voisi vetää mukaansa syvyyksiin. Siitä seikasta minua oli varoitettu. Joku kysyikin, kuka uhri oli? Höltän Pauli, muistan vanhemman miehen vastanneen.