Filmografia

Marja Packalén lapsuus- ja nuoruusvuodet

Vuosikymmenien kuluessa ovat sadat Malmin seudun tytöt ajaneet pyörällä kesätöihin hautausmaalle. Siellä kävi Marjakin.

Juhanhaka 6 Yrttimaantien varrella oli osoitteeni 4-vuotiaasta vuoteen 1971, jolloin olin jo 23-vuotias teatterikoululainen. Kouluni päätyttyä perustimme AHAA-nimisen lasten ja nuortenteatterin ja muutin Vehmaisten kansakoululle Tampereelle.

Äidin kertoman mukaan perheemme asui ensin Pietiläntiellä. Veljeni on syntynyt 1952 siellä asuessamme. Nykyisten koulurakennusten paikalla oli kuulemma iso mäki, jossa talvella laskettelimme puusuksilla. Isäni (Väinö) oli tuolloin vielä oman isänsä kanssa leipurina, vuoroin Välilällä ja Bollströmillä. (kts. Malmin Kuvalehti 2004 s. 53) Isä alkoi rakentaa omakotitaloa Juhanhaka 6:n tontille. Sokkeli tehtiin talkootöinä, muutoin hän rakensi talon itse. Kerran hän kuulemma rakennushommissa putosi parrun päältä; pahemmin ei kuitenkaan käynyt. Äiti oli tuolloin vielä kotona lasten kanssa, sisareni syntyi vuonna 1956. Meitä lapsia on siis kolme ja minä esikoinen. Koko varhaislapsuuteni isä teki paljon töitä, usein kahta työtä rinnakkain. Lopetettuaan leipomotyön isä siirtyi rakennusmieheksi, oli pitkiä jaksoja rakennusyhtiö HAKAn palkkalistoilla. Samaan aikaan hän saattoi olla kirjapainossa yövuorossa. Talo oli rakennettava valmiiksi ja perheelle saatava elanto.

Yrttimaantien varrella asui nuoria perheitä ja meitä lapsia oli paljon. Muista, kuinka mieluista talvella oli leikkiä ison tien varrella lumiaidoilla. Lunta oli PALJON! Ensimmäisen suudelman vaihdoin naapurin pojan kanssa kesällä filtillä, kun olimme "retkellä" parhaan tyttökaverin omakotitalon takapihalla. Meillä oli melko iso pihapiiri. Oli perunapelto ja äidillä mahtavat pionipenkit ja iso kurpitsapenkki takapihalla ulkovessan vierellä. Kun oltiin vielä pieniä, niin äiti valitti, että huussireissuakaan ei saa rauhassa tehdä, kun jo huudettiin: Missä äiti on?

Talon takana oli iso oja ennen laajoja peltoja. Rehevät ojanpenkat loivat "eksotiikan" tuntua. Kun koulussa kerättiin kasveja, annettiin mahdollisuus, että puolet vaadittavasta määrästä saa kerätä hyönteisiä, perhosia tai koppakuoriaisia. Ojanpenkalta ja vedestä löytyi valtava määrä ötököitä. Minulla oli niitä varten hieno lasikantinen laatikko, jossa oli kirkkaansiniset reunat. 

Viisi hiihtäjää, Marja toisena vasemmalta.

Peltojen takana oli maatila ja pienessä metsikössä sikala (ks. tekstin alla selvitys). Kesällä sikalan haju oli aina läsnä. Sieltä metsiköstä käytiin joka kevät keräämässä äitienpäiväksi valkovuokot. Malmin peltoaukeilla oli talvisin hyvät hiihtomahdollisuudet. Vantaan rannalla käytiin uimassa. Kerran koin kauhun hetkiä, kun sisareni oli hukkua. Onneksi eräs mies toimi nopeasti. Kansakoulumme oli sairaalaa ja kirkkoa vastapäätä. Koulumatka oli yhteen suuntaan noin 3 km. Kävelin aina edestakaisin. Myöhemmin, murrosikäisenä parhaan likkakaverin kanssa käveltiin illat pitkän ja poikin Tapanilan ja Malmin reitit ja höpötettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiamme. Olen saanut siitä hyvän pohjan aktiiviselle liikunnalle. Kävelen vieläkin paljon.

Ensimmäisellä luokalla ennen joulua jäin kuorma-auton alle koulun edessä. Olin mennyt jo tien yli, ja jostain syystä käännyinkin takaisin. Nuori kuljettaja ei ollut hiljentänyt vauhtiaan kouluvaroituksista huolimatta, eikä hän ehtinyt jarruttamaan ajoissa. Sairaalassa selvisi, että hänellä oli myös alkoholia veressä, joten hän varmaankin menetti ajokorttinsa. Olin Malmin sairaalassa 11 viikkoa ja joulun yli. Aika tuli pitkäksi. Muistan, että hoitajat antoivat minulle puhdetöiksi sideharsorullien tekemistä. En tiedä, oliko työ tähdellistä vai ei mutta aika kului paljon paremmin. Pääsin onneksi luokaltani vaikka olin niin paljon poissa. Minulla oli usein letit tai poninhäntä ja tykkäsin koulusta kovasti.

Alaluokilla saimme vihkoihin erilaisia ihania leimoja kun olimme olleet tunnollisia ja tehneet läksyt hyvin. Äitini meni töihin, kun olimme kouluikäisiä. Hän oli siivoojana yliopiston Viikin laitoksella. Radiota kuunneltiin paljon. Kuinka mielettömän jännittävä oli esim. Baskervillen koira!

Äiti kodin seinustalla - onpa äiti tyttärensä näköinen.

Naapuriin tuli televisio ennen meitä ja sieltä sain käydä katsomassa mm. elokuvia, jonkin jännän leffan jälkeen juoksin tukka putkella pimeässä Juhanhakan päähän ja pysähdyin vasta kotioven sisäpuolella 
hengästyneenä ja tarkistin, ettei kukaan seurannut.

Oppikoulu alkoi. Malmilla oli tuolloin kaupallinen keskikoulu. Sieltä olisi ollut mahdollisuus jatkaa 2-vuotiseen merkonomitutkintoon. Koulurakennukset olivat vierekkäin. Opin siis keskikoulussa pikakirjoitusta, konekirjoitusta ja kirjanpitoa, niistä oli myöhemmin hyötyä, kun Ahaa-teatterissa hoidin kirjanpitoa. Kun keskikoulu loppui, halusin kuitenkin lopettaa koulunkäynnin. Lähdin vuodeksi aupairiksi Lontooseen. Olin 16-vuotias. Isä sanoi lähtiessäni: muista, että kaikesta mitä teet, vastaat itse! Monissa myöhemmissä elämänvaiheissa tämä totuus on tullut todeksi kantapään kautta.

Kun tulin takaisin Malmille, kaupallinen keskikoulu lakkautettiin ja perustettiin normaali ylioppilastutkintoon tähtäävä koulu. Vaikka olin ollut vuoden poissa, minut hyväksyttiin lukioon. Meillä oli pieni tiivis luokkayhteisö, opettajat olivat nuoria ja persoonallisia. Olemme pitäneet yhteyttä myöhemmin, järjestäneet muutaman luokkakokouksen, joissa on ollut myös opettajia läsnä, mm. rehtorimme Kähärä. Kaikki tuntui vuosienkin jälkeen niin tutulta ja kotoisalta, että kouluaikamme on täytynyt olla harvinaisen mukavaa.

Lukioaikainen luokkakuva

Lukioaikana oltiin aina kesätöissä. Minä olin parina kesänä Malmin sairaalassa kanttiiniapulaisena ja parina kesänä Malmin hautausmaalla. Hautausmaa olikin mieluisa työpaikka, kun sai olla päivät pitkät ulkona. Toisena kesänä kohtasin siellä ensimmäisen suuren rakkauteni!!! Meidän aikanamme oli vielä helppo saada kesätyöpaikkoja. Kun nyttemmin olen seurannut omien lapsieni työnhakuyrityksiä, niin huomaa, kuinka aika on muuttunut ja työpaikat kiven alla ja hakijoita jokaiseen avoimeen työpaikkaan on kymmeniä, joihinkin jopa satoja.

Koulussamme oli keskikouluaikaan näytelmäkerho ja ehkä sieltä on tullut se ensimmäinen kipinä kohti teatteria. Pyrin teatterikouluun 1968 ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä isän suureksi hämmästykseksi. Äiti ja isä olivat halunneet turvallisemman ja järkevämmän ammatin. Siihen aikaan lapsista toivottiin opettajia ja insinöörejä.

Varmasti se, että olen koko lapsuuteni asunut ison pihan ympäröimänä omakotitalossa on jättänyt ikuisen kaipuun astua kotiovelta suoraan pihalle. Kun oma perheeni myöhemmin muutti Turusta takaisin Helsinkiin, niin muutimme Käpyläntien varrelle paritaloon, jossa oli oma piha. Ja kun sitten avioeron (vihitty Matti Ijäs, kolme lasta) myötä muutin Olympiakylän kerrostaloon, niin oli pakottava tarve löytää halpa mummonmökki, että saisin tonkia ja mönkiä ja "olla omalla pihalla" heti aamusta.

Äidin ja isän elämä oli sodanjälkeisen ajan työntäyteistä ja eteenpäin menevää elämää. Elintaso kohosi, lapset saivat hyvän koulutuksen. Kuitenkin niin lähellä oli se aika, jolloin isäni on pikkupoikana joutunut kerjuulla hankkimaan syötävää.

Ankara työnteko kostautui isälle sitten myöhemmin. Hän oli yli kymmenen vuotta sairaseläkkeellä sairastuttuaan sepelvaltimotautiin. Keuhkosyöpään hän kuitenkin kuoli 1987 ollessaan vain 63-vuotia. Me lapset olimme jo olleet pitkään maailmalla. Kotitalomme myytiin. Tilalle on rakennettu kaksi kaksikerroksista rakennusta. Avaraa isoa pihaa ei enää ole! Äiti jäi Malmille ja asuu Muuttolinnuntiellä erittäin miellyttävässä ja rauhallisessa ympäristössä. Siellä entisen kodin lähellä tulee usein käytyä. Malmi on muuttunut valtavasti, siitä on tullut tiiviisti asuttu, vireä kaupunginosa. Keskustan rakennuskanta ei tosin ole kovinkaan yhtenäinen eikä kovin kaunis. Malmitalon olemassaolo on varmasti koko alueelle hyvin hedelmällistä, kulttuuripalvelut ovat lähellä ja tulevat osaksi arkipäivää. Palvelut ovat monipuolisia. Ei äidinkään tarvitse lähteä keskustaan. Kaikki on ulottuvilla: kirpputori, markkinat, terveyskeskus, herkkupuodit ja tori.

Sikala
Kyseessä oli Osvald "Ossi" Åvallin sikala nykyisen Valintatalon lähettyvillä, hänen omalla maallaan. Siellä kasvatettiin lihotussikoja. Åvallilla oli lisäksi pihapiirissään Töyrynummessa navetan yhteydessä pienempi "porsaala", jossa pidettiin emakoita ja pikkuporsaita. Kerrotaan, että sikalan hajuun tympääntyneet naapurit toimittivat paikalle terveysviranomaiset tekemään tarkastustaan. Lopputulos oli, että sikala oli mallikelpoisesti hoidettu ja haju kuuluu sikalaan.