Malmin neuvola on koko Suomen terveydenhuollon historiaa.

Vuonna 1937 amerikkalainen neiti Berad kävi Rockefeller-säätiön edustajana tutustumassa lasten ja koululaisten terveydenhuoltoon Tapanilassa, Puistolassa ja Tikkurilassa. Tästä vierailusta alkoi tapahtumasarja, jonka seurauksena kahden mantereen voimin Malmille saatiin esimerkki modernista neuvolasta. Marraskuussa samana vuonna lääkintöhallitus lähetti Helsingin maalaiskunnalle, johon Malmi silloin kuului, kirjeen kokeilutoiminnan aloittamisesta.

1938 maalaiskunta asettikin toimikunnan hoitamaan asiaa eteenpäin. Kunnan edustajiksi tulivat A. Backman, A. Lehtinen ja kunnanlääkäri H. Nyman. Lääkintöhallituksen puolelta toimikuntaan tulivat tri Severi Savonen, tri Venny Snellman ja terveydenhuolto-opiston johtajatar Tyyne Luona. Yhdysvalloissa tämä hanke sai myös kannatusta ja Beradin matkan jälkeen Rockefeller-säätiö lähetti vuotta myöhemmin A. Warrenin tutustumaan alueeseen.

1930-luvulla lasten terveydenhuolto oli Suomessa kaukana nykyisestä. Ongelmia olivat alhainen hemoglobiini, maidon liian suuri osuus ravinnosta sekä erilaiset tulehdukset. Valistusta tarvittiin erityisesti dieettiruokavalioista ja kotisairaanhoidosta. Valtion terveydenhuolto- opisto oli päättänyt aloittaa alalla kokeilutoiminnan. Tämä kokeilu tarjoaisi myös tuleville terveydenhoitajille mahdollisuuden harjoitella. Koealueen pitäisi olla mieluummin maaseudulta, muttei kuitenkaan liian kaukana kaupungista. Juuri sopivaksi havaittiin Malmi, olihan Malmi lähellä suurkaupunkia ja nopeasti kasvavaa aluetta.

Terveydenhuoltotoimiston tehtäviin tulisi kuulumaan tarttuvien tautien vastustus, lasten ja koululaisten terveystarkastukset kuin myös tuberkuloositarkastukset ja äitiyshuolto. Toimisto huolehtisi myös sairaanhoidon järjestämisestä kotona. Talosta saisi henkistäkin apua, ongelmallisimpiin tapauksiin perehtyisi erityinen kasvatusneuvola. Toimisto pitäisi lisäksi yhteyttä huoltolautakuntaan.

Tuumista toimiin

Suomalaisten ja Rockefellerin suunnitelmat solmittiin sopimukseksi. Suomen valtio, Helsingin maalaiskunta ja Rockefeller sitoutuivat jakamaan menot. Rockefeller-säätiö avustaisi toimintaa viisi vuotta, vuodesta 1940 vuoteen 1944. Ensimmäisenä vuonna säätiö maksaisi kuluista 60 % ja viimeisenä vuonna 10 %. Yhteensä laskettiin viitenä vuonna tarvittavan 253.000 markkaa. Tähän summaan sisältyisi henkilö-, huoneisto- ja välinekuluja sekä yhden konekirjoittajattaren palkkaaminen.

Kunnantiellä sijaitsevan talon rakentaminen aloitettiin 1939. Kustannusarvioiksi laskettiin 150.000 markkaa. Funkis-tyylisen rakennuksen piirsi arkkitehti Jalmari Peltonen. Nopeasti tämä talo sai
ihmisten suussa nimen "Rockefeller-talo" tai "Terveydenhuoltotalo". Ovessa oli virallisena nimenä Malmin terveystalo.

Avajaiset 8. elokuuta 1940 olivat merkittävä ja paljon julkisuutta saanut tilaisuus. Tuohon aikaan ei samankaltaisia neuvoloita ollut Suomessa muualla kuin Lohjalla. Oman eksoottisen lisänsä hankkeeseen toi amerikkalainen Rockefeller-säätiö, jonka ainoa Euroopassa oleva avustuskohde tämä oli. Avajaisissa oli monien ulkomaisten vieraiden ansiosta kansainvälinen tunnelma. Yhdysvaltain presidentti Hooveria edusti herra Maverick. Suomalaiset avajaisvieraat edustivat lääketieteen huippua. Arvo Ylppö totesi Malmin olevan sopiva paikka tälle neuvolalle: neuvonta hälventäisi huonoa mainetta "pian sairaalaan tulon jälkeen kuolevista malmilaislapsista".

Työhön tartuttiin ripeästi. Lastenlääkärinä toimi Johan Wickström, äitiyshuollosta vastasi tri Hiilesmaa, tuberkuloosin ja muiden kulkutautien vastustamiseen oli erikoistunut Gösta Tingvald-Hannikainen ja "sielullista huoltoa" johti tri Lauri Saarnio. Koululaisten hampaiden kunnosta huolehti kouluhammaslääkäri Marga Wahlin ja koululaisten muusta terveydestä kunnanlääkäri Helge Nyman ja johtava lääkäri Erkki Leppo. Terveystalon henkilökunnasta Leppo, terveydenhoitajatar Hedvig Sucksdorff sekä huoltotoimintaa johtava terveydenhoitajatar Märta Boman olivat kaikki olleet perehtymässä Yhdysvalloissa sikäläiseen neuvolatoimintaan.

Terveydenhoitajaharjoittelua johti Hedvig Sucksdorff. Oppilaita oli kerrallaan noin 30. Heidät oli jaettu 3-6 hengen ryhmiin. Kurssi kesti kahdeksan kuukautta, josta puolet oli käytännön harjoittelua.

Neuvolassa kävi runsaasti alan ammattilaisia ja erilaisia ryhmiä tutustumassa. 1944 astui voimaan uusi laki neuvoloista. Kun saman vuoden lokakuussa kirjattiin raportti kuluneesta viisivuotiskaudesta, nähtiin, että moni tavoite oli saavutettu ja monia lähestytty.

Äitiyshuolto raskaana oleville naisille oli aloitettu 1940, pikkulasten tarkastus käynnistetty 1937. Kaikkien koululuokkien tarkastamiseen päästiin 1942. Raportin kirjoittamisen aikaan oli Helsingin maalaiskunnassa jo 15 neuvolapiiriä ja 80 % lapsista oli neuvolan kirjoissa. Näiden lasten piirissä lapsikuolleisuus oli saatu alle puolen prosentin, kun se muilla lapsilla oli vielä yhdeksän prosenttia.

20. huhtikuuta 1946 tehdessään viimeisen tarkastuksensa Malmilla Rockefeller-säätiö saattoi hyvillä mielin todeta auttaneensa monet malmilaislapset kohti tervettä tulevaisuutta.

(Kuvateksti: Malmin neuvolan rakennus edustaa hyvää 1930-luvun arkkitehtuuria. Kuva: Maria Laurila)

Perheihanne muuttunut

Nykyään Malmin neuvolassa työskentelee yhtenä kolmesta terveydenhoitajasta Anita Krogell-Lehtinen, joka tuli Malmille harjoittelijana 1966. Kaksi vuotta myöhemmin hän jatkoi työtään vakituisena terveydenhoitajana. Anita Krogell-Lehtisen mukaan on mukava seurata perheihanteen kehitystä: 20 vuotta sitten valtaosa perheistä oli yksilapsisia, kun taas tällä hetkellä tunnutaan päädyttävän kahteen lapseen. Viisilapsisia perheitä on keskimäärin tusina seitsemässäsadassa.

Lastenneuvolan toiminnot ovat suurin piirtein samat kuin 40 vuotta sitten. Uudempana on ehkä puheterapeutti. Psykologi ja hammaslääkäri palvelevat edelleen. Vaikka käytännöllisesti katsottuna kaikki lapset kuuluvat neuvolan kortistoon, Krogell-Lehtinen muistuttaa, että neuvolassa käynti on täysin vapaaehtoista. Siksi säännölliset tarkastuksissa käynnit ovat mukavaa palautetta työn tarpeellisuudesta. Anita Krogell-Lehtinen korostaa, että neuvola antaa valistusta ja neuvontaa pienille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Varsinaisten sairauksien hoito ei kuulu heidän alaansa. Yleisesti malmilaislapset ovat flunssia lukuun ottamatta terveitä ja hyväkuntoisia.

Tärkein on lapsen hyvä olo

Malmi on jaettu kolmen kokopäiväisen ja yhden puolipäiväisen terveydenhoitajan kesken. Jokaisella hoitajalla on hoidettavanaan noin 490 pientä malmilaista. Vastaanottoajat venyvät usein, mutta Anita Krogell-Lehtisen mielestä mieluisaa työtä jaksaa tehdä vaikka vähän yli ajankin.

Ensi vuonna tulee suuria muutoksia neuvolan muuttaessa uuden valmistuvan terveyskeskuksen suojiin Kirkonkyläntien varteen. "Kyllä tästä vähän haikein mielin lähtee", sanoo Krogell-Lehtinen. "Tähän taloon ihmiset ovat oppineet tulemaan eikä tämä intiimi ja kodinomainen ympäristö pelota lastakaan. Usein lapset muistuttavatkin vanhempiaan neuvolaan tulosta. Mutta toisaalta siellä uudessa talossa tulevat kaikki tekniset asiat olemaan paremmin. Tärkein on silti lapsen hyvä olo."

Takaisin alkuun