Saksan ilmavoimat käyttivät Helsingin lentoasemaa kesäkuusta 1941 aina syyskuun alkuun 1944.

Se oli merkittävä lentokenttä saksalaisille niin Pohjois-Suomeen  suuntautuneen lentoliikenteen kuin Suomenlahden ja Baltian sotatoimialueiden kannalta. Vaikka saksalaiset käyttivät säännöllisesti ja tiuhaan Helsingin lentoasemaa, ovat arkistolähteet tässä kohtaa niukat. Syksyllä 194 saksalaisten luovuttaessa lentoasemalta vuokraamansa osan suomalaisille he eivät tuhonneet siellä olevia rakennuksia ja laitteita kuten muilla saksalaisten käytössä olleilla lentokentillä Porissa ja Kemissä.

Operaatio Barbarossa ja Helsingin lentoasema

Saksan ilmavoimien (Luftwaffe) säännöllinen Helsingin lentoaseman käyttö alkoi heti Saksan Neuvostoliittoon kohdistuvan hyökkäysoperaatio Barbarossan alkaessa 22. kesäkuuta 1941. Saksalaisille luovutettiin tiloja kentältä ja hallintorakennuksesta heinäkuun 1941 alusta. He saivat myös käyttää lentokonesuojan tiloja, jokaisesta käyttökerrasta oli sovittava erikseen lentoaseman päällikön kanssa. Tätä mahdollisuutta käytettiinkin aina kun se oli mahdollista, sillä lentokonesuoja oli ainoa käytettävissä oleva lämmin huoltotila.

Saksan ilmavoimilla oli lentoasemalla toimiva lentokenttäorganisaatio (lento- ja viestiyksiköitä sekä oma komendantti) ja sotilaskoneita oli ennen kuin Suomen hallitus oli 25.6.1941 todennut Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliiton kanssa.

Lentoaseman hallintorakennuksesta luovutettiin saksalaisille kaikkiaan parisenkymmentä huonetta, ensimmäisestä kerroksesta 17 ja kolmannesta kerroksesta kolme ja puoli huonetta. Näiden ja muiden rakennusten käyttöä ja niihin liittyviä maksuja säädeltiin tarkemmin vasta syyskuussa 1943 tehdyssä lentokenttäsopimuksessa. Aiemmat sopimukset olivat pitkälti suullisia tai asiat sovittiin yksittäistapauksissa erikseen. Saksalaiset suosivat usein suullisia sopimuksia ja osa niistä saatettiin tarpeen vaatiessa kirjalliseen muotoon, varsinkin jos asiaan liittyi taloudellisia kysymyksiä (1).

Operaatio Barbarossalla oli siis välitön vaikutus Helsingin lentoasemalla tapahtuvaan toimintaan joka oli pitkälti raskaiden sotilaskoneiden, pommi- ja kaukotiedustelukoneiden, käyttöä.

Kuukautta myöhemmin, heinäkuun 22. 1941 kentälle sijoitetun saksalaisen yksikön komendantti Rissland lähetti kirjeen Malmin lentokentän suomalaiselle komendantille. Saksalainen komendantti esitti, että lentokentän kiitoteitä olisi jatkettava ja pinnoitettava betonilla sotilaskoneille tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi. Täydessä kuormassa olevilla pommikoneilla oli mm. vaikeuksia nousussa lyhyiltä kiitoteiltä. Lisäksi pohjois-eteläsuuntaisen kiitotien pohjoisosan uusi sorapäällysteinen jatko-osa oli pehmeä raskaille sotilaskoneille. Tätä kiitotietä oli rakennettu syksystä 1939 lähtien koko talvisodan ajan loppukesään 1940 asti. Pituus oli kasvanut alkuperäisestä 800 metristä 1400 metriin. Vahvistustyöt olivat vielä osittain kesken kesällä 1941. Komendantti kiinnitti huomiota myös itä-länsisuuntaisen kiitotien (800 m) lyhyyteen ja tiedusteli sen mahdollisia jatkamissuunnitelmia. Saksalaisen kirje välitettiin edelleen tie- ja vesi-rakennushallitukseen (2).

Suomen ilmavoimat lähetti heti operaation alkua seuraavana päivänä 23.6. kirjelmän TVH:lle, jossa vaadittiin lentoaseman välitöntä saattamista sodan edellyttämään toimintavalmiuteen ja kaikkien sotilasliikennettä haittaavien lentoesteiden poistamista. Kirjelmän mukaan erityisesti pohjois-eteläsuuntaisen kiitotien ympäristöstä olevat lentoesteet oli poistettava. Siihen kuului laaja metsänkaato kiitotien molemmissa päissä, esteenä olevien talojen ja rakennelmien poistaminen, radiopeilaus- ja sokkolaskuantennin siirtäminen tai poistaminen sekä estevalojen asentaminen kiitotien molempiin päihin. Lentoesteiden poistaminen aloitettiin aamulla 24. kesäkuuta ja työ oli valmis pääosin seuraavan päivän iltana. Merkittävää tässä oli, että lentoesteiden tarkastelun ja niiden osoittamisen hoiti 23. kesäkuuta kaksi suomalaista kapteenia yhdessä saksalaisen majuri Schillerin kanssa. Myös peilauslaitteen siirtoon liittyvissä kysymyksissä neuvoteltiin saksalaisen viestiupseerin kanssa, mikä myöskin osoittaa saksalaisten aktiivista otetta lentoaseman toimintaan operaation alkupäivinä. Lentoesteiden poistamiseen liittyen pakkolunastettiin sotatilalainsäädännön nojalla maita lentokentän eteläpuolelta ja niillä olevat 13 rakennusta purettiin (3).  

Kuvateksti: Impi ja Walfrid Bollström asuivat perheineen Malmin lentokentän reunalla, viljelivät maata ja pitivät karjaa. Sitten tuli jatkosota ja tulivat saksalaiset ja Bollströmien oli muutettava. Tässä Walfrid vielä siellä vahoilla asuinsijoilla parturoi tukkaansa ja Impi Bollström liikkuu hoitelemassa eläimiä. Uusi paikka löytyi Lindkullanmäestä, jossa tässä lehdessä kerrotaan enemmänkin.

Saksalaiset vuokraavat ja rakentavat

Saksalaiset olivat käyttäneet kentän erilaisia huonetiloja kesästä 1941 lähtien ja he olivat rakentaneet oman radiopeilauslaitteen ja laskuvalot sekä vuokranneet asuintiloja kentän vieressä olevilta tiloilta vuonna 1941.

Vuonna 1942 saksalaiset rakennuttivat majoitus- ja huoltotiloja lentoaseman alueelle. Keväällä valmistui suurehko majoitusparakki hallintorakennuksesta lounaaseen. Rakennustyön teki porvoolainen Aug. Eklöf A/B. Syksyn kuluessa valmistui ainakin kaksi ruokailu- ja asuinparakkia, rakentajana helsinkiläinen O/Y Murator A/B. Lisäksi saksalaiset olivat antaneet tehtäväksi helsinkiläiselle Rakennus O/Y Cyklopille yhteensä neljän parakkirakennuksen rakentamisen vuoden 1942 aikana. Tilaukseen sisältyi kaksi työpaja- ja varastorakennusta, yksi yhdistetty autosuoja- ja paloasemaparakki sekä käymälärakennus.

Syyskuussa 1942 asiaan kiinnitettiin suomalaisten taholta huomiota. TVH totesi, että Saksan ilmavoimat olivat ryhtyneet rakentamaan lentoasemalle asuin-, varasto- ym. parakkeja. Eivät suomalaiset viranomaiset eikä TVH tienneet, kenen luvalla tai kenen valvonnassa rakennustyöt oli tehty. Myös lentoasemalla vallitsi epätietoisuus saksalaisten rakentamiseen ja alueiden käyttöön liittyvissä käytännön kysymyksissä.

Saksalaisille rakennettiin kaikkiaan parisenkymmentä parakkia, varastorakennusta ja muita pienempiä rakennuksia. Tarkka määrä ei ilmene käytettävissä olevista lähteistä.  Lisäksi saksalaiset käyttivät lentokonesuojan kaakkoispuolella sijaitsevaa Shell O/Y:lle kuuluvaa lentohuoltoasemaa, josta he maksoivat kiinteistökustannuksia vastaavaa vuokraa. Parakkien osat olivat pääosin tehdasvalmisteisia valmisparakkien vakio-osia. Ne olivat lähinnä Puutalo Oy:n kautta markkinoituja PS-tyyppiparakkien osia, joita yhtiö myi ja välitti Saksan ilmavoimille (4).

Saksalaisten majoitusparakki

Helsingin lentoasemalle saksalisille rakennetuista parakeista vain yhdestä on säilynyt tietoja. Muihin liittyvät tiedot ovat epäselviä eikä niiden sijainnista ole tarkkoja tai luotettavia tietoja.

Eklöf A/B:n tekemä majoitusparakki sijoitettiin n. 100 m hallintorakennuksesta lounaaseen, suunnilleen sille paikalle missä on nykyisin paloasema. Valvontakomissiolle tehdyissä luetteloissa parakki oli ”miehistöparakki no 1-4” ja myöhemmin rakennus No 55. 

Rakennus oli harjakattoinen, 6,25 m leveä ja 48,75 metriä pitkä, sen korkeus oli kolme metriä ja huonekorkeus 2,50 m. Talo oli tehty 1,25 m leveistä valmiista PS-tyyppiparakkin standardipuuelementeistä. Se oli jaettu neljään eri osaan ja jokaisen osan välissä oli yhden tiilen vahvuinen palomuuri. Jokaisessa asuinosassa oli kuusi huonetta ja kaksi tulisijaa eli yhteensä 24 huonetta. Parakki voitiin jakaa kahdeksaksi eri huoneistoksi.

Valvontakomission lähdettyä Malmin lentokentältä tammikuun alussa 1947 parakki kunnostettiin Malmilla vierailevien ulkomaisten lentoyhtiöiden lämpimäksi varastoksi, jota käytettiin myös asuntona. Sen tarkkaa purkuaikaa ei tunneta, mutta parakki oli vielä jäljellä vuonna 1954 (5).

Lentokenttäsopimus 20.9.1943

Lentokenttäsopimuksen toimiminen oli tarpeellista. Suomalaisten puolella ei tarkkaan tiedetty, mitä saksalaiset rakensivat ja olivat jo rakentaneet. Suomen puolustusministeriö ja Saksan valtakunnan Ilmailuministeriö ja Ilmavoimat, joita edusti Suomessa toimiva Luftgaustab Finnland, solmivat lentokenttäsopimuksen 20.9.1943. Sen pohjana oli huhtikuussa 1943 tehty Rovaniemen lentokenttää koskeva sopimus.

Sopimuksen mukaan saksalaisten käyttöön luovutettiin sodan ajaksi osa Helsingin lentokentästä  sotilasilmaliikenteeseen sekä siihen kuuluvaan toimintaan tarvittava maa-alue rakennuksineen, laitteineen ja kalustoineen.

Kaikki saksalaisille luovutetut maa-alueet, rakennukset jne. olivat edelleenkin Suomen valtion omaisuutta ja niistä tehtiin vuokrasopimus. Lentokenttäalueella tapahtuvaa rakentamista ajatellen sopimuksen merkittävin kohta oli sen neljäs pykälä. Sen mukaan saksalaisilla oli oikeus rakentaa omalla kustannuksellaan lentokentälle rakennuksia, laitteita ja teitä sekä tehdä lentotoiminnan vaatimia laajennus- ja parannustöitä. Tämän toiminnan oli tapahduttava yhteisymmärryksessä TVH:n kanssa, jolle suunnitelmista oli tiedotettava. Saksalaisten rakennussuunnitelmien oli myös sopeuduttava lentokentän yleiskaavaan.

Sopimus solmittiin yli kaksi vuotta sen jälkeen kun Saksan ilmavoimat olivat alkaneet käyttää lentoasemaa. Niinpä siinä määrättiin vuokranmaksu alkavaksi taannehtivasti heinäkuun alusta vuodesta 1941 lähtien. Vuokraksi sovittiin 100.000 Suomen markkaa kuukaudessa ja se maksettiin TVH:lle. Summa vastasi saksalaisten käyttöön luovutettujen rakennusten ja lentokentän osuutta kuukausittaisista kustannuksista. Saksalaisten rakennukset olivat heidän omaisuuttaan ja Suomen valtiolla oli oikeus lunastaa tarvitsemansa rakennukset sopimuksen päättyessä. Muutoin ne oli poistettava kolmen kuukauden kuluessa sopimuksen päätyttyä.

Sopimuksen liitteenä oli laskelma lentokentän vuotuisista kunnossapitokustannuksista. Ne olivat 3 330 000 Suomen markkaa vuodessa. Koska lentokenttää käyttivät Suomen ilmavoimat ja siviililentoliikenne sekä Saksan ilmavoimat, niin saksalaisten maksuosuudeksi tuli kolmannes tästä. Tähän lisättiin vielä hallintorakennuksen huoneiden käytöstä saatava vuokra 7.724 mk. Syyskuussa 1943 saksalaiset suorittivat TVH:lle puolustusministeriön yhteysosaston kautta 2 000 000 markkaa osuutenaan Helsingin lentoaseman kunnossapito- ja korjauskustannuksiin. Se annettiin määrärahana TVH:n Uudenmaan piiri-insinöörille kentän kunnossapitoon ja sodasta aiheutuviin korjaustöihin (6).

Saksalaiset yöhävittäjät lentoasemalla

Helmikuun puolivälissä 1944 neuvostoilmavoimien pommittaessa Helsinkiä useana yönä saapui Malmille saksalaisten lento-osaston JG 302:n ensimmäinen lentue (I/JG302). Yksikkö oli erikoistunut ns. ”Wilde Sau2-toimintaan eli tavallisten päivähävittäjien käyttämiseen yötoiminnassa. Se oli sijoitettuna Malmille 13.2. – 15.5.1944. Yksikön nimenä sen toiminta-aikana Helsingissä oli ”Einsatzkommando Helsinki” ja se kuului Jagdführer Ostlandin (Berliini) alaisuuteen. Yksikön vahvuus oli 12 lentäjää ja noin 40 muuta henkilöä ja sen kalustona oli Messerschmitt 109 G-6 päivähävittäjiä. I(Jg302 lähti Helsingistä Wienin alueen ilmapuolustukseen.

Noin 50 uuden henkilön majoittuminen Malmille tapahtui ilmaisesti ainakin osittain parakkimajoituksessa. Maaliskuussa 1944 olivat suomalaiset suunnitelleet varastoparakin ja muutaman asuinparakin rakentamista Malmille, jotta siellä vallitsevaa varasto- ja majoitustilojen puutetta voitaisiin vähentää. Ehkä näistä parakeista joku oli ajateltu saksalaisen hävittäjälentueen käyttöön (7).

Saksalaiset jättävät lentoaseman

Aselevon astuttua voimaan 5.9.1944 muuttui saksalaisten asema niin Suomessa kuin Helsingin lentoasemalla. Jo seuraavana päivänä eli 6.9. irtisanoi saksalaisten Suomessa toimivan Lentokenttäkomendantuurin Malmin komentopaikka saksalaisten osuutta koskevan vuokrasopimuksen komeasti koko Saksan puolustusvoimain nimissä. Irtisanomisteksti on lyhyt, mutta ytimekäs: ”Die Deutschen Wehrmacht, vertreten durch das Platzkommando Malmi, kündigt mit dem heutigen Tage die gemieten Teile des finnischen Flugplatz Malmi“. Irtisanominen oli osoitettu puolustusministeriön yhteysosastolle, jonne se saapui vasta 20.9.1944. (9)

TVH määräsi kuitenkin jo 5.9.1944 Uudenmaan piiri-insinöörin toimittamaan lentoasemalla saksalaisten käyttöön luovutettujen Suomen valtion rakennusten ja kaluston vastaanottotarkastuksen. Saksalaisten omaan käyttöön lentokentälle rakennettuja rakennuksia ei vastaanotettu, ellei niitä maksutta luovutettu Suomen valtiolle.

Paikallisesti lentoasemalla piiri-insinöörin ja paikallisten saksalaisten viranomaisten luovutukseen liittyvistä  kysymyksistä ei ole aineistoa säilynyt. Todennäköisesti asioista sovittiin suullisesti ja lentokenttäsopimuksenpykälien mukaisesti.