Talvisodassa 1939-1944 Malmi oli säästynyt pommituksilta, mutta jatkosodan alkaessa 25.6.1941 joutui Malmi heti kohteeksi. Kello kahdeksan jälkeen aamulla kuusi - kahdeksan SB-2 - konetta lensi Malmin yli. Kaksi koneista sai osumia raskaiden it-patterien 101 ja 102 ammuksesta. Patterit ampuivat 48 ammusta 4200 metrin tulipituudella. Patterit olivat sijoitetut 101 Paja-kukkulalle ja 102 Pukinmäkeen eli nykyisen Pihlajamäen, hyppyrimäen viereen kaivettuihin asemiin. Tykit olivat 75-millisiä tshekkoslovakialaisia Skoda merkkisiä. Kumpaankin patteriin kuului neljä tykkiä ja myös Skoda tulenjohtolaite.

Toisesta koneesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta "se putosi Porvoon suunnalle". Toinen putosi Puistolan asemaa vastapäätä olevalle pellolle eli nykyiseen Tapulikaupunkiin. Koneen ohjaaja sai surmansa syöksyssä. Saadessaan it-osuman kone kaartoi pudottaen pomminsa. Koneesta hyppäsi välittömästi myös kaksi lentäjää, joista toisen laskuvarjo avautui ja mies putosi Keravanjoen rantaan. Lentäjä pakeni uiden joen yli. Hänet ammuttiin talon pihalle Hiekkaharjussa hänen yrittäessään vastarintaa. 

Samaan aikaan pommien kanssa putosi toinen lentäjä "suutarina" lähelle Kiitoketjun ja Päätien (Malminraitin) Hankkijan omistaman metsikön rajaa. (Metsässä on nyt mm. Malmin palloiluhalli.) Lentäjä karsi suuren kuusen toisen puolen oksat pudotessaan kuollen välittömästi. Noin 100-kiloiset pommit, arviolta 7-8, putosivat silloisen Päätien ja Myllytien (Viljatien) kulmaukseen. Harkion pihaan tuli 3 osumaa. Rakennuksiin tuli sirpalevaurioita. Yksi pommeista katkaisi n. 60-senttisen kuusen alhaalta, nosti puun ylös ja pudotti autotallin katon lävitse jälleen pystyyn. Loput pommeista iskeytyivät Päätien kummallekin puolelle. Tohtori Haegströmin virkatalon viereltä Myllytien toisella puolella pommit katkoivat noin 20 suurta kuusta. Päätien varrella olevan pienen vaneriliikkeen seiniin tuli sirpalevahinkoja. Tiellä kuoli hevonen sirpaleista. Ihmisuhreja pommitus ei vaatinut.

Heinäkuussa kaksi Polikarpov I 153-hävittäjää eli Tsaikkaa teki matalahyökkäyksen Malmille ampuen konekivääreillään Algolin varaston tuleen radan varrella Jokelan halkoliikkeen takana lähellä Malmin rautatieasemaa. (Algol sijaitsi vastapäätä Elannon tiilistä rakennusta.) Koneet saattoivat pudottaa myös pieniä palopommeja. Ne tulittivat Kiitoketjun punaiseksi maalattua kattoa ja niiden kerrottiin ampuneen myös metsään pakenevia sairaanhoitajia Malmin sairaalan lähellä. Varmaa näyttöä asiasta ei kuitenkaan ole. Iltapäivällä hyökkäsi kaksi I 153-hävittäjää uudestaan. Koneet lensivät kuten aikaisemminkin aivan pinnasa ja it-kranaatit räjähtivät lähellä maanpintaa Pihlajamäen patteri 102:n tulittaessa. Itse makasin pellonojassa lähellä Helsingin pitäjän kirkkoa, jonne asti koneet ulottivat kaarroksensa. Konekivääritulen lisäksi koneet pudottivat pieniä sirpalepommeja yrittäen tuhota Vantaanjoen sillan Helsinkiin johtavalla tiellä. Asvalttiin tuli muutama noin 20-30 sentin kuoppa. Molempien hyökkäyksien koneet operoivat todennäköisesti Hangon tai Viron Paldiskin tukikohdasta. Algolin tehdas paloi kokonaisuudessaan, mutta ihmisuhreilta vältyttiin. 

Kuvateksti: Algolin tehdas keskellä Malmia nykyisen Kirkonkyläntien aluissa palaa 3.7.1941. 

Sodan alkuun mahtuvat myös Malmin postin saamat osumat, mutta tarkkaa aikaa en tiedä. Yksi pommi vei postitalon yläkerran kulman mennessään ja jäi räjähtämättä syvälle maahan. Malmin posti sijaitsi nykyisen Latokartanontien varrella suunnilleen siinä, mihin sitten JOPT-yhtymä rakensi toimitalon. Lisäksi läheisen Itäisentien varrelle tuli muitakin pommeja aiheuttamatta mainittavimpia vahinkoja. Yksi pommeista osui Nivakarin tontille ja kauimmaiset Nirosen saunaa vastapäätä, jossa liiteri särkyi. Nämä 5-6 pommia pudotettiin ilmeisesti samasta koneesta.

Vuosina 1942-43 ilmatoiminta oli verrattain laimeaa. Hälytyksiä kyllä oli ja joitakin pommituksia Helsingissä. Malmi sai olla rauhassa.

1944 helmikuun 6. iltana kello 19.00 tienoilla alkoi 400 koneen voimalla tehty suurhyökkäys Helsinkiin. Se oli Myös tuhoisin Malmia kohdannut pommitus. Sireenit hälyyttivät muutamaa minuuttia aikaisemmin. ensimmäiset pommit osuivat noin 19.30 Lindforsin teknokemialliseen tehtaaseen Sepäntie 21:ssä VPK:n talon lähelle. Ainakin yksi n. 250-500 kg:n pommi osui rakennukseen sytyttäen sen palamaan. Naapuritontille tuli kaksi n. 100 kg:n pommia vaurioittaen Qvistin taloa. Lindforsin talossa kuolivat Mina Lindfors, Sylvi Jansson, Unto Peltonen, Kerttu Reiman ja Sulo Siime. Vähän myöhemmin Kotitie 26 sai osuman n. 250 kilon pommista, jolloin talon asukas Ebba Niemi kuoli.

Seuraava pommitus oli jo 16. helmikuuta ja se alkoi samoihin aikoihin kuin edellinenkin. Yhden koneen koko pommikuorma 700-800 kiloa putosi hautausmaan radan varteen Ala-Malmin pellolle n. 300 metriä Sepänmäestä. Vaurioita ei tullut. Suvitien varteen tipahti pari pommia aiheuttamatta pahempia tuhoja. Notkotielle tuli muutama osuma aiheuttaen sirpalevahinkoja.

Kolmas pommitus tapahtui 26. helmikuuta. Ainoat pommit putosivat Päätien varrella olevan Hankkijan varaston taakse pellolle. Malmi oli aamuyöllä laskuvarjolla pudotettujen valopommien valaisema. Yö oli yhtä valoisa kuin päivä. Kymmenen pitkää minuuttia, kunnes valopommit sammuivat. Jokin vainolaisilla meni pahasti pieleen, koska Malmin pommitus ei kohdistunut merkitylle alueella.

Räjähtämättömiä it-kranaatteja tai pieniä palopommeja kylläkin tippui. Kolme varmaa "reikää" näin itse. Yksi tuli Harkion vanhan mummon asunnon katosta viistosti läpi ja meni ikkunan alapuolella olevasta seinästä ulos maahan näkymättömiin kivijalan viereen. Päätien varrella Hankkijan makasiinin korkean aidan lävitse tunkeutui yksi ammus syvälle ojan pohjaan. Kolmas putosi Hankkijan myllyn sivuraiteen teräslankaportin lävitse ratapölkkyjen välistä radan alle. Paikka on nykyisen Viljakujan päässä vastapäätä Poliisitaloa.

Toisella ja kolmannella pommituskerralla koko taivas välähti aivan kirkkaaksi. Valoa kesti vain silmänräpäyksen. Neuvostolentäjät olivat saaneet USA:lta valokuvausta varten tehtyjä mahtavan tehoisia "salamavaloja", joiden avulla he yrittivät kuvata pommitusten tuloksia.

Pommitusten hajonta oli mahtava. Tapanilaan, Puistolaan ja Pukinmäkeen tippui yksittäisiä pommeja samoin kuin muuallekin Helsingin ympärille eikä uhreilta vältytty. Malmi tunnettiin teollisuusalueena. Samoin rautatie ja lentokenttä kuuluivat varmasti tuhottaviin kohteisiin. Onneksi vihollisen suunnitelmat eivät toteutuneet. Suurin näkemäni pomminkraateri oli Pukinmäen pellolla nykyisen Katajapolun ja Ahomäentien tienoilla. Leveyttä kraaterilla oli savisella pellolla noin 15 metriä ja syvyyttä ehkä 4 metriä. Jotkut tiesivät kertoa, että 1000 kiloa räjähti. Vastaavanlaisia kuoppia ilmestyi muuallekin, mm. Velodromin pellolle.