Långin perheen vaiheita

Herttoniemen kartanon ullakolla on suurikokoinen, sinkkipeltinen arkku, jonka tarina merkillisellä tavalla liittyy Malmiin ja entisiin malmilaisiin. Sortovuosina, vuosisatamme alussa, malmilaiseen ruumisarkkuliikkeeseen asteli kaksi miestä. He tilasivat arkun. Tarkoitus oli, että arkku tulisi Suomen sortajalle, vihatulle kenraalikuvernööri Bobrikoville syntymäpäivälahjaksi. Tilaus otettiin vastaan, osia siitä tilattiin Pietarista ja työ suoritettiin loppuun. Arkun tilaajat eivät kuitenkaan koskaan ilmaantuneet sitä noutamaan.

Näin kertoo tarina. Liekö totta vai ei, arkku ainakin on olemassa. Herttoniemen kartanomuseolle sen lahjoitti Victor Långin pojan Runarin leski Göta Lång vuonna 1970, jolloin hän itsekin työskenteli museossa. Sitä ennen arkku oli ennättänyt olla pitkään hautaustoimiston ikkunassa.

Kuva: Victor Lång kaikessa komeudessaan

Kasarmista kuin kartanoksi

Hautaustoimisto oli siis Victor Långin, jonka kaikki malmilaiset vielä muistavat. Se oli Ala-Malmilla paikassa, jonka nykyinen osoite on Latokartanontie 13. Vieressä oli tilan päärakennus, joka yhä vielä on jäljellä komean rautaportin takana suurin piirtein nykyisiä Ala-Malmin kouluja vastapäätä. Latokartanontien toisella puolella, mäen päällä. Talo tunnetaan paremmin vanhojen malmilaisten keskuudessa Långin talona samoin kuin mäki Långin mäkenä. Talo on peräisin 1900-luvun alkuvuosilta. se oli aikaisemmin venäläisten kasarmina, kunnes Victor Lång sai sen haltuunsa ja uusi perusteellisesti. Aiemmin yksikerroksiseen hirsirakennukseen tehtiin nyt laudasta toinen kerros, rakennuksesta piti kaikkiaan tulla varsin komea. Långin perhe asui alakerrassa, yläkerrassa oli biljardisali, palveluskunnan huoneet ja apukeittiö. Seinissä oli arvokkaita maalauksia ja kipsikoristeita.

Vanhempi, yksikerroksinen päärakennus sijaitsi alempana Latokartanontien (ent. Helsingintie) varrella lähellä Longinojaa (joka ennen tunnettiin nimellä Pekki) lyhyt sivu tielle päin. Talo purettiin v. 1969. Läheisyydessä sijaitsivat myös muut tilan rakennukset: työntekijöiden asunnot ja talousrakennukset, navetta, sauna, puuliiteri, vihanneskellari, kasvihuone ja makasiini. Uudemman, Victor Långin kunnostaman päärakennuksen ja hautaustoimiston välissä oli myös kauppa, jossa myytiin yksinomaan tilan tuotteita. Nyt ovat päärakennuksen lisäksi jäljellä enää Ekholmin talo (Ekholm oli Victorin kilpa-ajaja ja ravitallin mestari), jossa oli myös tilan leipomo, sekä Modin talo. Osan rakennuksista poltti pyromaani 50-luvulla. Perunakellari romahti pari vuotta sitten. Filpuksen tila ulottui Victor Långin aikana nykyiseltä Vilppulantieltä Starens Hagan (Rundmanin) tiluksiin ja Strömsin tilasta aina hautausmaan radalle saakka; myöhemmin se oli ulottunut kauemmaksikin. Eteläisimpiä peltoalueita oli Jakomäessä saakka. Långin perunapelto myytiin v. 1936, Victorin vielä eläessä, valtiolle osaksi lentokenttää.

Kuva: Mäen päällä nykyisistä Ala-Malmin peruskoulua vastapäätä päärakennuksen lähellä myytiin kaupasta yksinomaan Filpuksen eli Långin tilan omia tuotteita.

”Långille, vellille…”

Muistot ovat toki vielä jäljellä, elävät muistot hautaustoimistosta. Långin talosta ja sen ulkorakennuksista ja elämästä niiden liepeillä. Muistetaan vellikello, jonka kalkatuksen tiedettiin merkitsevän kutsua: ”Långille, vellille…” Muistetaan myös Helenius, joka komeissa vankkureissa, univormussa ja koppalakissa kuljetti arvokkaita kuormiaan Långinmäeltä hautausmaalle vierellään usein Modin rouva, ruumiinpesijä. Talvisin samat matkat tehtiin usein reellä, yhtä komealla ja kunnioitusta herättävällä.

Victor Långin itsensä vanhat malmilaiset muistavat arvokkaana herrana, joka huolehti talostaan, puutarhastaan, tiluksistaan ja hevosistaan esimerkillisellä tavalla. Säntillisyydestään huolimatta Victor-isäntä ei ollut mikään orjapiiskuri. ”Teet minkä jaksat” sanoi hän perunannostossa avustaneille vanhoille mummoille, ”Yksi vakokin riittää” – vaon pituus tosin oli kaksi kilometriä. Asunnostaan työntekijöitä ei koskaan häädetty pois, vaan heillä oli niihin elinikäinen asumisoikeus.

Kanssakäymistä hänen perheensä kanssa ei naapureilla kuitenkaan juuri ollut. Lähiseudun pikkupojillekin, jotka yleensä tietävät paljon sellaista, mitä aikuiset eivät tiedä, Filpuksen tila oli tuntematonta, hieman salaperäistä aluetta. ”Ruumisarkkuliike antoi koko Långin mäelle vakavan leiman. Aina kun tuli puhe Långin mäestä ja yleensä Långista, ensimmäisenä tuli mieleen ruumisarkkuliike. Se vakavoitti lapsen mielen pimeällä siellä päin liikuttaessa, nosti jopa suoranaisen pelon tunteen. Näin muistelee Sven-Erik Järvinen, joka vanhempineen ja sisaruksineen asui Filpuksen naapurissa, Strömsissä 30-luvulla. Muistelu jatkuu: ”Långin kartanon ja ruotsalaisen koulun välissä oli suosittu leikkipaikka, syvä hiekkakuoppa. Se oli vähän mystinen paikka. Kuoppaan johtavan tienvarren penkassa oli aivan kuin hautakumpu. Väitettiin, että siihen oli ammuttu ja haudattu joku punakaartilainen ja kerrottiin, että kummulla olisi kesäisin käynyt vanha mummo kukkia tuoden. Me pojat hiljennyimme tässä kohdin ja toimme kummulle kukkia mekin.”

Myöskään Filpuksen naapurissa, Latokartanontien toisella puolella asunut kunnanlääkäri Helge Nymanin perhe ei ollut (normaaleja lääkärintoimia lukuun ottamatta) juurikaan tekemisissä Långin perheen kanssa, muistelee tytär Maj-Britt. Hän muistaa Victor Långin hautajaiset ja niihin liittyneen kolkon tunnelman, jota sävytti jäisten multakokkareiden kopsahtelu arkulle.

Kuva: Tallin seinällä kertoi hevosen kuva Victor Långin hevosharrastuksista. Tämä komea rakennus sijaitsi Pekin eli Långinojan puoleisella rinteellä. 

Tilan entisiä omistajia

Filpuksen ratsutila oli yksi Malmin vanhoista kantatiloista. Varhaisin maininta sen omistajista on asiakirjoissa vuosilta 1543-1558, jolloin tilaa isännöi Philpus Jönsson. Hänen poikansa Jöns Philpusson oli isäntänä vuosina 1563-1566. 1700-luvulta lähtien Filpus oli Eklundin suvun hallussa. Viimeinen Eklund-niminen isäntä talossa oli Carl Fredrik Eklund, merkittävä paikallinen vaikuttaja, ekonomi ja liikkeenharjoittaja, joka yli 30 vuotta oli Helsingin pitäjän kunnallislautakunnan (kunnanhallituksen edeltäjän) puheenjohtajana aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1900. Toisen kahdesta tyttärestään, Josefa Elisabeth Eklundin hän antoi vaimoksi Victor Långille, joka myöhemmin osti Eklundin toiselta tyttäreltä Thekla Leontinelta tämän perintö-osuuden tilasta vuonna 1911, ja ryhtyi liikemieheksi ja maanviljelijäksi.

Side Sipooseen

Victor Långin juuret juontavat Sipooseen. Hänen sukunsa vaiheisiin liittää perimätieto merikartan mukaan Sipoonlahden suistossa sijaitsevan Lukkarinlahden. Kerrotaan englantilaisen rahtilaivan kärsineen haaksirikon Itämerellä v. 1693. Hylky ajelehti kovassa luoteismyrskyssä kohti Suomen rannikkoa ja tuhoutui lopulta. Ainoa pelastunut oli nuori meriväen luutnantti, aatelista sukua, nimeltään Hendrik Long. Kalastaja Anders löysi hänet lankkuun sidottuna ja melkein kuolevana eräältä luodolta Sipoon saaristosta.
Kalastajan nuoren tyttären Margaretha Andersdotterin kerrotaan hoitaneen hellästi englantilaista luutnanttia. Nuoret rakastuivatkin toisiinsa ja niin heille syntyi poika seuraavana vuonna.
Hendrik oli lapsuudenkodissaan Skotlannissa tottunut laulamaan uskonnollisia lauluja sekä aamu- että iltavirsiä. Uudessa kotimaassaan nähtiin hänet Sipoon vanhassa harmaakivikirkossa usein veisaamassa virsiä lukkari Perssonin vierellä. Vuonna 1703 kaunisääninen Hendrik Lång valittiin lukkari Perssonin kuoltua Sipoon kirkon lukkariksi.
Myös Hendrik Långin jälkeläiset toimivat Sipoossa lukkareina viidessä sukupolvessa. Heistä ainakin Hendrikin poika Henric on haudattu vanhan kivikirkon saarnastuolin alle. Neljännen ja viidennen lukkarin hautakivet sijaitsevat uuden hautausmaan portin läheisyydessä.

Kuva: Göta ja Runar Lång muhkean päärakennuksen edessä iltapuvuissa.

Hevosmies, liikemies, kunnallismies

10.7.1872 syntyneestä Anders Victor Långista ei kuitenkaan tullut lukkaria. Hänestä tuli taloustirehtööri ja ruumisarkkutehtailija. Hän lähti kotoaan nuoruusvuosinaan opiskelemaan Helsinkiin Ateneumiin taidemaalausta. Myöhemmin hän täydensi opintojaan ulkomailla. Palattuaan kotimaahan hän perusti vuonna 1900 Helsinkiin maalausliikkeen ja vuonna 1903 – mentyään naimisiin Filpuksen tyttären kanssa ja muutettuaan Malmille – ruumisarkkuliikkeen, jota hoiti kuolemaansa saakka.
Maanviljelys oli hänelle sekä ammatti että harrastus. Sen ohessa hän oli innokas hevosurheilun ystävä: oli mukana perustamassa Suomen Raviurheilun Ystävät nimistä seuraa, jonka rahastonhoitajana ja ratamestarina oli pitkät ajat. Seuran rakennuttaessa raviradan Pasilaan oli taloustirehtööri Lång johtamassa tätä työtä.
Myös kunnalliseen ja sivistykselliseen elämään Victor Lång osallistui aktiivisesti. Hän oli Helsingin Arbetets Vänner-yhdistyksen varapuheenjohtaja, Helsingin maalaiskunnan tierakennuslautakunnan puheenjohtaja sekä köyhäinhoitohallituksen, taksoitus-, tulo- ja omaisuusvero- sekä asuntolautakuntien jäsen. Hän oli mukana perustamassa useita liikeyrityksiä, joiden johtokuntiin ja hallintoneuvostoihin hän kuolemaansa asti kuului.
Victor Lång kuoli vuonna 1936. Hänen jälkeensä taloon jäi asumaan perhe: vaimo Josefa Elisabeth eli Fefa sekä lapset, poika Runar perheineen ja tytär Saga. Ruumisarkkuliikettä ryhtyi hoitamaan Runarin serkku Ola. Viljelykset tulivat Runarin hoitoon. Runarin kuoltua v. 1964 pellot vuokrattiin Karl Nordqvistille. Victor-isännän aikaista arvokkuuden leimaa ei tilalla kuitenkaan enää ollut, kertovat noita aikoja muistelevat malmilaiset.
 

Maailma muuttui, tila hajosi

Talvi- ja jatkosota merkitsivät poikkeusaikoja, kuten muuallakin. Filpuksessa oli työntekijöinä venäläisiä sotavankeja. Sodat toivat evakkoja. Kattelukset uuteen päärakennukseen ja Toikat vanhaan. He tulivat vähine omaisuuksineen ja karjoineen. Oiva Toikka muistaa Malmin vuosistaan erityisesti sen, miten hän paimensi perheen lehmiä radan varressa. Hän muistaa myös hautausmaaleikit Filpuksen navetan päädyssä, miten leikkihautoja rakennettiin, hoidettiin, tuotiin niille kukkasia.
Ruumisarkkuliike oli kuitenkin lapsille pelottava paikka, jonne sisälle ei toki rohjettu mennä.
Sodan jälkeen puolet Filpuksen tilasta joutui Liittoutuneiden valvontakomission hallintaan. Victorin tytär Saga oli nimittäin solminut avioliiton liettualaisen Backmanin kanssa. Ja solmitun rauhansopimuksen mukaan paitsi saksalaisten myös Baltian maiden kansalaisten omaisuus oli luovutettava komissiolle. Maaliskuun 1. päivänä 1948 sovitun vuokraussopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton Suomessa olevan omaisuuden hoitokunta vuokrasi luovutettavat Filpuksen maat rakennuksineen Sähkö Osakeyhtiö Siemensin ja Varta OY:n työntekijöiden muodostamalle viljelysosuuskunnalle, jonka nimi oli Jyvä. Vuokra-aika oli viisi vuotta. Ilmeisesti tähän aikaan liittyen muistetaan Filpuksen entisessä navetassa tehdyn paristoja.

Kuva: Göta ja Runar Lång ja lapset

Victor Långin hautaustoimisto oli toiminnassa vielä vuonna 1964. Tilan päärakennuksessa asui vuoteen 1971 Runar Långin perhe sekä heidän lisäkseen perheineen tilanvuokraaja Karl Nordqvist. Talo ja tila jäljellä olevine peltoineen myytiin Helsingin kaupungille, jonka omistukseen oli siirtynyt myös valvontakomissiolla ollut osa. Asukkaat muuttivat pois, tilalle tuli vuokralaisia. Suojeltu päärakennus lähiympäristöineen on nyt jo pitkään ollut monenlaisten suunnittelujen kohteena. Välttämättömistä suojelutoimenpiteistä, kuten säilytettävien rakennusten kattojen korjauksesta, on huolehdittu. Talojen tuleva kohtalo on toistaiseksi kuitenkin vielä avoin.

Julkaistu aiemmin: Malmin kuvalehti 1999 
Tietolähteet:
Nikander, Gabriel: Byar och gårdar i Helsinge, Ekenäs 1975
Perälä, Tauno: Helsingin maalaiskunnan historia, Helsinki 1965
Pirkkamaa, Stiina-Liisa: Malmi, maineikas kautta aikojen, Helsinki 1989
Suomen asutuksen yleisluettelo, Porvoon tuomiokunnan arkisto
Helsingin Ympäristölehti
Siemensiläinen (Siemens OY:n henkilöstölehti) 6/82
Långin suvun sukuselvitys
Haastatteluja
Kuvat: Kaj Lång.
Web-toteutus: Liisa Nordman v. 2000