Julkaistu aiemmin MaTaPuPu 5.9.2001
Nimim. "Lapsesta aikuiseksi Kapteenskalla kasvanut":

Kapteenskan mäellä merkittävä historia

Kapteenskan mäen säilyttämisestä käydyssä keskustelussa on täysin puuttunut mäen historia. Kukaan ei ole tuonut julki Tapaninkylän Kartanoa, jonka päärakennukset mäellä sijaitsivat. Asumuksen isäntä Peter Shutt myi tilan (868 hehtaaria) A.B.Parkstad Wanda-Puistokylä O.Y:lle. Kyseisen yhtiön oli tarkoitus kaavoittaa alue asuinkäyttöön. Yhtiö osti lisäksi mm. Malmin alueelta lisää maata, niin että koko alueen pinta-ala oli 1225 hehtaaria. Siis koko Malmi-Tapanila-Puistolan radan varren ja ympäristön asutusalueen pinta-alasta n. kaksi kolmannesta oli "Kapteenskan kartanon" maita.  Viereinen mäki "Pehtis" Pehtoorin mäki kuului samaan kokonaisuuteen. 

Kapteenskan mäen rakennusten koosta saa käsityksen katsomalla säilyneitä perustuksia. Karhusuontieltä noustessa on vasemmalla pitkä talli-/navetta rakennus. Oikealle jää makeistehtaan jäännökset ja siitä edelleen yläviistoon työväen asunnot ja ulkohuoneet. Tästä mäen jälleen alkaessa laskeutua joen suuntaan on vielä kellari, jonka päällä on tila jossa säilytettiin reet ja kiesit (todella komeita kulkuvälineitä nahkaistuimin ja taidokkain koristein). Itse päärakennus tietenkin parhaalla paikalla.

Sikäli kun muistan rakennus ei ollut kovinkaan huonossa kunnossa purettaessa. Perustus oli vankka - virheetön. Seinät olivat lautavuorattua tukevaa hirttä. Toki rakennusta ei oltu maalattu vuosikymmeniin. Vain katto olisi vaatinut uusimista. Näin suuren rakennuksen kattaus oli vain sen ajan 1957 päättäjille liian kallis. Tänä päivänä saattaisi asia saada toisenlaisen ratkaisun.

Olisi mielestäni kovin murheellista, jos tämä viimeinen muisto Tapaninkylän kartanosta haudattaisiin uudisrakennusten perustuksiin, tai tukahdutettaisiin niiden puristukseen. 

Kapteenskan mäestä

Kapteenskalla on myös historiallisia puolustus rakennelmia. ihmettelen että kukaan ei ole tuonut keskustelun piiriin keisarin vallan aikaisia juoksuhautoja ja bunkkereita.

Itse Kapteenskalla bunkkereita oli kolme ja pehtiksellä muistaakseni neljä ja lisäksi kallioon louhittu tilava luola, tai suoja, jonka katto on myöhemmin räjäytetty. Näihin rakennelmiin liittyy myös kalliosuoja, joka sota-aikana toimi pommisuojana. Olin itse sisällä kun pommi putosi pommisuojan päälle ja muistan  vieläkin miten oven suussa seisoskelleet miehet lensivät ilman paineesta sisään. Suoja kuitenkin kesti, eikä kukaan loukkaantunut. Parhaimmillaan suojassa taisi olla saman aikaisesti puolen toistasataa ihmistä.

Suoja toimi myös väliaikaisena asuntona joillekin pommituksessa kotinsa menettäneille perheille. Kapteenskan mäki monipuolisine kasvustoineen ja historiallisine taustoineen on nimenomaan kokonaisuutena säilyttämisen arvoinen. Rakennettavaa maa-alaa riittää niin kauan kun kaupungin alueella lainehtii muuallakin kuin koetilan vainiolla.  Eikö olisi järkevää ainakin pääväylien reunoilta poistaa viljelykset ja istuttaa viherkaistale suojaksi ja virkistykseksi. Suoja-alueen taus voitaisiin sitten kaavoittaa asunto rakentamiselle.

Maanviljely taitaa sittenkin olla "tosi hyvä bisnes", jos se kannattaa paremmin kuin maan toisenlainen, kaupunkimaisempi hyötykäyttö. enpä toisaalta juurikaan himoitsisi leipää, jos tietäisin viljan olevan peräisin esim. Kehä I:n reunalta!

"Tapaninvainion henkireikää ei saa tukkia"
Kapteenskanmäki käy vilpolasta

Tapaninvainiolla, Ollilankujan ja Uimarannantien välissä kohoava Kapteenskanmäki on alueen lapsille rakas leikkipaikka. Kiinteistölautakunta suunnittelee asuntojen rakentamista Karhusuontien laitaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta. 
Keväällä kerätty 1500 nimen addressi toimitettiin kaikille valtuutetuille ja huoli seikkailuleikkien tyyssijan säilymisestä tuntuu istuvan syvällä. Kauko Koskisen keväinen ponsi ei tunnu aktivisteille riittävän. Siinä annettiin periksi rajoitetulle rakentamiselle nollamallin vaihtoehtona. Vastaavia maatilkkuja on MaTaPuPu-alueella aiemmin onnistuneesti otettu osaksi kaupungin puistoverkostoa. Yrttimaantien ja Töyrynummen ala-asteen väliin kevyellä kädellä kunnostettu Rikunpuisto saattaisi kelvata Kapteenskanmäen kehittämisen malliksi. 

Asutushistoriasta tekosyy
Vetoaminen Kapteenskanmäen aiempaan asutushistoriaan on Ollilantien Anita Nuutisen ja Pohjanpellontien Leea Väisäsen mielestä kehno tekosyy. Venäläisen kapteenskan, kenraalittaren ja kreivittären Manfeja Multanovskajan mukaan Kapteenskanmäen nimellä kulkeva, vaahteroiden peittämä nyppylä on ollut asumaton jo viisikymmentä vuotta.

- Kun ympäröivä Tapaninvainio on pikku hiljaa täyttynyt pientaloista, Kapunmäki on jäänyt alueemme ainoaksi metsäksi. Multanovskajan kuoltua tässä sijainnut Åsmuksen tilan päärakennus purettiin pahasti rapeutuneena vuonna 1957. Omaisuuden peri valtio. Keväällä kaupunki hankki Kapiteelilta maan itselleen, Anita ja Leea huomioivat.

- Metsä kuulostaa aika mahtipontiselta, kun kyseessä on korttelin kokoinen, lehtipuiden peittämä alue, joka Vantaanjoen puolella laskee rantatörmää kohti jyrkkänä mäkenä. Jos kaavaillut 370 neliötä parkkipaikkoineen, roskakatoksineen ja pihoineen rakennetaan Karhusuontien laitaan, metsästämme jää jäljelle onneton puurivistö talojen taakse. Mäenlasku talvisin saattaa olla mahdollista, mutta muu virkistyskäyttö ei.

Mielikuvitukselle tilaa
Karhusuontien suuntaan pelkkänä puuryteikkönä näyttäytyvään metsään kannattaa astua sisään.  Elokuisen helteen keskeltä löytyy kulmakunnan lapsille ja ulkoilijoille vilpoinen keidas, jossa mielikuvituksen voi päästää valloilleen. Maapohja on vaihteleva eikä aluskasvillisuutta ole. Sinne tänne on kyhätty pieniä rakennelmia kotileikkeihin ja piilosillakin on kuulemma mukavaa.

- Me tullaan Malmin uimarannalle pulikoimaan ja Kapunmetsään leikkimään. Omien juttujen keksiminen on kaikista hauskinta varsinkin lomalla, kun saa vapaasti kulkea, lapset selvittävät.

- Viime vuosina Kapunmäkeä on oma-aloitteisesti putsaillut paikallinen mummo. Nyt asukkaat ovat organisoimassa siistimistalkoita syksyksi. Luonnontilaiseksi jättäminen säilyttäisi viehätysvoiman, mutta toki kaupungin puistoista vastaavien on katsastettava nykykunto. Näköalatasanteen raivaaminen Vantaanjoen suuntaan voisi olla yksi hyvä idea. Erityisesti toivoisin tulevan asukkaiden kuulemistilaisuuden järjestämistä paikan päällä ennen kuin syksy riipii lehdet puista, Väisänen painottaa.