MaTaPuPu

Malmi

Aikajana

Muistelmat

Sinikka Vainio:

Tanssipaikat

Tanssiaisten suosi kasvoi yleisesti 1920- ja 30-luvuilla, mutta talvikäyttöisten huvipaikkojen määrä ei lisääntynyt Malmilla eikä sen lähiympäristössä kovinkaan nopeasti. Ensimmäinen ja merkittävin tanssipaikka Malmilla oli Malmin nuorisoseurantalo eli Seuris. Talo oli valmistunut 1913. Siellä tansseja järjestivät paikalliset seurat ja yhdistykset, ei niinkään talon omistava Malms ungdomsförening.

Sunnuntaipalstoilla oleva Urheilu- ja voimisteluseura Weikkojen talo oli aina vuoteen 1933 suosittu tanssipaikka. Malmin VPK:lla ei ollut omaa juhlahuoneistoa, mutta Tapanilassa ja Pukinmäessä palokunnalla oli talonsa ja juhlahuoneistonsa. Malmin työväentalon rakennustyöt keskeytti talvisota. Sodan loputtua vapun aattona 1940 keskeneräisessä työväentalossa järjestivät Malmin Urheilijat ensimmäiset tanssiaiset, jotka saavuttivat suuren suosion.

Tanssi- ja huvihuoneistojen rinnalle uutuutena 1920-luvulla tulivat kesäisin käyttöön ulkoilmalavat. Ehdottomasti suosituin lava oli Tapanilan Mosabackan lava, jonka toiminta loppui 1950-luvulla. Malmin Ponnistajilla oli entisen markkinaplaanin paikalla nykyisen Kirkonkyläntien varrella uuden terveyskeskuksen kohdalla urheilukenttä ja aidattu tanssilava. Malmin sairaalan laajennuttua 1930-luvulla lavan toiminta jouduttiin lopettamaan sen aiheuttaman häiriön vuoksi.

Malmin suojeluskuntatalolla oli myös oma lavansa. Suojeluskuntatalo sijaitsi nykyisten Markkinatien ja Anianpellontien välisellä alueella. Puistolassa oli kaksi eri lavaa, Fastika ja palokunnan lava. Pikkukoskella toimi Lillika, Pukinmäessä oli VPK:n lava ja nykyisessä Pihlajamäessä Aarnikassa oli tanssilava ainakin 1940-luvulla.

Malmilla ei vielä ennen sotia ollut tanssiravintoloita. Ensimmäinen paikallinen ravintola, jossa oli tanssia, oli Milano (Milaca). Malmilaiset kävivät myös kauempana tansseissa, useimmiten Helsingissä, Heimolan talossa Hallituskadulla toimiva raittiusravintola Rio oli suosittu paikka. Vidarissa eli Helsingin Valkoisessa Salissa, Arbetets Vännerin saleilla sekä Hämiksellä ja Natsalla käytiin ahkerasti.
 

Tanssien järjestäjät

Malmilaiset urheiluseurat, Malmin Urheilijat ja Malmin Ponnistajat olivat uutteria tanssien järjestäjiä. Tapanilan työväenyhdistys ylläpiti lavaa. Malmin työväentalon rakentamiseen ja kunnostamiseen osallistuneet osastot ja eri työhuonekunnat järjestivät tansseja. Tanssit ja iltamat olivat eri yhdistysten rahasampoja. Orkesterit vuokrasivat myös usein tanssipaikan, joko kerraksi tai pidemmäksi ajaksi.
 

Tanssipaikan valinta

Yleisenä tapana oli, että tansseihin tultiin pitkienkin matkojen takaa kun oli tiedossa hyvä orkesteri. Varsinkin kesäaikaan liikuttiin kaikilla lavoilla, nuoriso poika- tai tyttöporukoissa. Samana iltana saatettiin käydä jopa kolmellakin eri lavalla. Matkat kuljettiin useimmiten polkupyörillä, joskus saatiin kyytiin mieluisa tanssitoveri.

Suurin osa tanssijoista ei pitänyt väliä, kävikö Malmilla "Työviksellä" tai "Seuriksella" yleisissä tansseissa. Omien osastojen ja yhdistyksen sisäiset tilaisuudet olivat poikkeus. Muut syyt, kuten orkesteri ja toverit, vaikuttivat enemmän valintaan. Lavoille mentiin usein koko perheen kanssa. Siellä vietettiin rattoisa ilta pelaten erilaisia pelejä. Tikkaa ja rengasta heitettiin jne. Puffalla ja arpajaisilla oli lavoilla oma osuutensa viihtymisessä.

Tanssipaikkojen kävijämäärät pysyivät jotakuinkin vakiona. Edellä mainittuna vapun aattona 1940 oli Malmin työväentalolla noin 500 henkeä. Se oli selvästi enemmän kuin saliin virallisesti mahtui. Lavoilla kävijöiden määrä saattoi illoittain olla 100-500. Keskimäärin oli arvioiden mukaan 300 henkeä.
 

Nurkkatanssit

Tanssikielto oli voimassa pääsääntöisesti vuosina 1939-1945. Tuolloin ravintolat olivat avoinna ja niissä orkesterit huolehtivat musiikkipuolesta, mutta tanssia ei saanut.

Erikoisluvalla sai järjestää tansseja pienelle yksityiselle piirille tuonakin aikana. Poliisi myönsi luvan esim. kihlajaistansseille. Tällaisia lupia käytettiin joskus väärin, ja joku saattoi mennä kihloihin useamman kerran, vain tanssiluvan takia.

Kaikesta valvonnasta huolimatta sotien aikana sana kulki kylällä suusta suuhun, että jossakin järjestettiin tanssit. Paikalle mentiin suurinkin joukoin. Malmin työväentalolla, vahtimestarin suosiollisella avustuksella pidettiin useinkin luvattomia tansseja. Huoneiston ikkunat oli peitetty. Nämä tilaisuudet jouduttiin monesti keskeyttämään virkavallan saapuessa paikalle.

Malmin ampumaradalla järjestettiin alueen rakennuksissa ainakin vuonna 1943 nurkkatansseja. Näitä järjestettiin useinkin kaksi kertaa viikossa, mukana oli sekä sotilaita että paikkakuntalaisia.
 

Iltamat

Kun sodanaikainen tanssikielto kumottiin 1945, alkoi Suomessa todellinen tanssikuume. Esim. keväällä 1946 jaettiin eri osastoille ja yhdistyksille Malmin työväentalolle vuorot kesän iltamiin, joita oli kaikkiaan 20 kesä-elokuun aikana. Sotien jälkeenkään ei saanut pitää pelkkiä tansseja vaan piti järjestää ns. iltamia. Tilaisuuden alussa piti olla ohjelmaa. Huviveron määrä ja sen suuruus määräytyi kulloisenkin ohjelman perusteella. Jos oli hyvin korkeatasoista ohjelmaa saattoi päästä jopa ilman veroa, muuten huvivero yleensä oli 40 %. Iltamien päätteeksi sitten sai olla 1 - 1 1/2 tuntia tanssia.

Helsingin työväentalolla poikkeuksellisesti voitiin järjestää tansseja ilman edeltävää ohjelmaa. Tilaisuuksien verollisuus saattoi panna järjestäjien rehellisyyden koetukselle, verollisia sisäänpääsylippuja myytiin joskus useampaan kertaan. Näin saatiin tuloja hiukan enemmän, puffatulotkin kun pula-aikana saattoivat olla hyvin pienet. Ohjelmallisten iltamien vetonauloina olivat mm. Reino Helismaa, Esa Pakarinen ja Niilo Tarvajärvi, jotka kaikki ovat käyneet vetämässä alueen iltamia.
 

Musiikki

Vielä 1940-luvulla oli aivan itsestään selvää, että tanssimusiikki oli elävää musiikkia. Erilaiset orkesteri- ja soittokokoonpanot kiertelivät eri puolilla. Jotkut yhtyeet olivat melkeinpä vakituisia tietyissä paikoissa. Esim. Pauli Granfeltin isä oli hanuristina Mosabackan lavalla 14 vuoden ajan, toverinaan "Puujalka Hanski" viulistina. Alueelta on noussut muusikkojen joukkoon monia. Tapanilalaisen Gunnar Mårdin "bändissä" oli mm. useita paikallisia soittajia. Muistetaan, että Malmin ja lähiseutujen tanssipaikoissa kävivät esiintymässä silloiset kuuluisuudet mm. Amarillo, Rytmipojat, Dallapé, Georg ja Eugen Malmstén, Koskimaan "Arska", Ossi Aalto ja Atso Fagerströmin orkesteri sekä laulusolisti A. Aimo.

Suosituinta tanssimusiikkia 1930-luvulla olivat valssi, jenkka, tango ja foxtrott. Suomeen tuli vuonna 1938 amerikkalainen swing, jonka kannattajia oli mm. Rytmipojat ja Bruno Laakon orkesteri. Dallapé piti yllä suomalaiskansallista linjaa. Ravintola Riossa Erkki Ahon orkesteri omaksui jazzin soiton.

Levyjen soittoon siirryttiin vähitellen 1950-luvulla. Ulkotanssilavoilla oli silloin vain enää muutaman kerran kesässä elävää musiikkia. Suurissa kesäjuhlissa, kuten VPK:n, oli vielä vetonaulana orkesteri paikalla.

Tanssilavat lopettivat toimintansa yksi toisensa jälkeen. Lopettamisen syitä oli monia. Lavat eivät enää kannattaneet, ne tuottivat häiriötä eikä ollut vapaaehtoisia järjestysmiehiä ja yleinen asenne oli tullut tanssilavoja vastaan.

Kulkuyhteyksien parantuessa 1950-luvulla malmilaiset, varsinkin nuoret matkustivat Helsinkiin suosittuihin tanssipaikkoihin. Haluttiin saada vaihtelua ja tutustua laajemmalti muihin alueisiin. Samoihin aikoihin tietyissä tanssipaikoissa kävi vanhempi väki ja tietyissä nuoriso.

Kotihipat eivät yleistyneet Malmilla nuorison keskuudessa. Koulutansseissa nuoret kävivät koko Helsingin alueella, Malmin kaupallisen keskikoulun tansseihin tuli koululaisia hyvinkin laajoilta alueilta.

Tanssit Malmilla ja lähiympäristössä vähenivät pikkuhiljaa. Koko tanssikulttuuri muuttui, haluttiin siirtyä yhä enemmän ravintoloihin tanssimaan. Ravintolat pystyivät tarjoamaan paremmat mukavuudet ja tarjoilukin oli monipuolisempaa.

(Kuvateksti: Malmin pojat Veikko Reinio ja Pauli Granfelt soittivat tällaisessa yhtyeessä mm. Vuorisolan tanssikoulussa, jossa moni malmilainenkin opetteli tanssimaan. Tässä vuonna 1938 otetussa kuvassa istuvat eturivissä vas. Veikko Reinio, Granfeltin Pave, Vilho Aalto ja Lars Jäderholm. Takana soittaa bassoa Erik ja rumpuja Kalle Lindfors. Malmilta vanhan Päätien tuntumasta Keskitieltä eli nykyisen Huhtatien paikkeilta lähtenyt Pauli Granfelt on luvannut tulla kevätkaudella 1991 Malmi-Seuraan soittelemaan ja muistelemaan.)