MaTaPuPu

Malmi

Aikajana

Julkiset palvelut

Muistelmat

 
 Julkaistu aiemmin Malmin kuvalehdessä 1987

Pauli Eerikäinen:

Malmin pohjoinen koulu

 

(Kuvateksti: 1926 oltiin vielä Lampisen talossa eli nykyisessä nuorisotalossa, oli tämäkin opettaja Wirilanderin luokka. (Kuvan omistaa Kauko Koski-Ukko, ent. Forsman.).
 

Helsingin maalaiskunta herää

Cygnaeuksen ajatuksia seuraava asetus annettiin 1866. Ruotsinkielinen koulutoimi alkoi Helsingin pitäjässä kehittyä suotuisasti, mutta ensimmäinen suomenkielinen kiertokoulu pitäjään saatiin vasta vuonna 1891. Sekään ei ollut kunnallinen koulu, vaan pari vuotta aikaisemmin Helsingissä toimintansa aloittaneen Suomalaisen kansakoulun ystävät -nimisen yhdistyksen (SKY) perustama ja ylläpitämä. Mainittakoon, että Malmin ensimmäinen ruotsinkielinen kansakoulu valmistui vuonna 1896.

Ensimmäinen Malmin alueella toiminut suomenkielinen kansakoulu oli em. SKY:n vuonna 1906 Tapaninkylään perustama yksityinen koulu. Ennen Malmin pohjoisen kansakoulun perustamista Malmille saatiin toinenkin kansakoulu. Nykyinen Karviaistien koulu valmistui näet vuonna 1912.

(Kuvateksti: 1927 valmistui uusi koulutalo. Siitä tehtiin postikortti, jota myytiin juuri koulun hyväksi.)

Helsingin kasvaessa ja laajentuessa, teollisuuden ja liike-elämän kehittyessä muuttoliike toi paljon uutta väkeä myös Malmin-Tapanilan alueelle. Koulukin tarvitsi lisätiloja ja niinpä vuonna 1925 varattiin määräraha uutta koulua varten. Malmin pohjoinen kansakoulu valmistui 1927 ja Karviaismäellä olevaa vanhaa koulua ruvettiin kutsumaan Malmin eteläiseksi kouluksi.
 

Uutta aikaa Malmilla

Malmin pohjoinen kansakoulu oli ilmeisesti sen ajan vaatimukset täyttävä oppilaitos. Siitä tuli osittain jopa edelläkävijäkin, sillä esimerkiksi kouluradiotoiminta alkoi kunnassa ensimmäisenä Malmin pohjoisella kansakoululla vuosien 1936-37 vaiheilla.

Kouluruokailun alalta kerrotaan, että koulun ajanmukaisissa ruokailutiloissa kaksi keittäjää pystyi oman koulun 48.708 aterian lisäksi valmistamaan ruokaa kuuteen muuhun kouluun läpi vuoden. Ateria muuten maksoi markan oppilasta kohden.

Hammashoito aloitettiin kunnassa vuonna 1936 ja vuonna 1940 koulujen viiden alimman luokan oppilaat saivat säännöllistä hampaiden hoitoa. Kesäsiirtolatoiminta alkoi vuonna 1932.

Oppivelvollisuuslaki vuonna 1921 velvoitti kunnat huolehtimaan myös alkuopetuksesta ja määräsi, että jokaiseen koulupiiriin kuuluu myös 2-vuotinen alakansakoulu. Näin 4-vuotisesta kansakoulusta tuli 6-vuotinen ja uutena koulumuotona sai alkunsa 2-vuotinen jatko-opetus, jatkokoulu, joka sittemmin muuttui kansalaiskouluksi. Malmilla tämä jatkokoulu sai oman koulurakennuksensa vuonna 1937. Mainittu rakennus on nyt Malmin ala-asteen koulun sivurakennus. Kansalaiskoulu siirtyi 60-luvun puolivälissä Longinmäelle uusiin tiloihin.
 

Kaupunki tuli

Alueliitos 1946 merkitsi Malmin pohjoiselle kansakoulullekin suurta muutosta. Koulu siirtyi osaksi pääkaupungin koululaitosta.

Sotavuodet olivat vielä tuoreessa muistissa. Elettiin taloudellisesti ankeita aikoja. Opetusvälineet olivat loppuun kuluneita, useimmat jo ennen sotia hankittuja. Tarvikkeita oli niukasti ja nekin laadultaan heikkoja. Kouluruokailun taso oli laskenut. Tästä oli lähdettävä liikkeelle.

Malmin seudun väkiluku kasvoi jatkuvasti ja suuret luokat olivat tulossa. Tarvittiin lisätiloja ja niinpä vuonna 1953 muutettiinkin koulun eteläpäässä olleet opettajien asunnot luokkahuoneiksi. Vuoroluvulta ei kuitenkaan säästytty ennen kuin 60-luvun puolivälissä, jolloin saatiin edellä mainittu jatkokouluksi rakennettu nykyinen sivurakennus koulun käyttöön.

Jo vuonna 1963 oli päärakennuksen sisätilat saneerattu. Voimistelusalin alla olevat kellaritilat muutettiin puku- ja suihkuhuoneiksi. Myös WC- tilat rakennettiin ja ulkorakennus keskeltä pihaa purettiin.

Vaikkakin koulujen talous alkoi 50- ja 60-luvuilla kohentua, kouluhallitus määräsi vielä tarkoin, kuinka monta lyijykynää, pyyhekumia, mustekynänterää ja piirustuspaperia tai värinappia saatiin oppilasta kohti lukuvuoden ajaksi hankkia. Koulua pidettiin ja käytiin mahdollisimman halvalla. Kaikessa ilmeni säästämisen leima ja maku. Eipä silti, opettajat opettivat ja lapset oppivat.
 

Peruskoulu tuli

70-luvulle päästyä alettiin jo odotella peruskoulun saapumista myös pääkaupunkiseudulle. Se tuli tänne viimeisenä eli syyslukukauden alkaessa vuonna 1977. Kaikilla oli ennakkokäsityksiä, toiveita ja odotuksia, jotka kohdistuivat peruskouluun.

Onnistuakseen täysin heti alkuun olisi peruskoulu tarvinnut paljon lisätiloja, uusia ajanmukaisia opetusvälineitä, runsaasti erilaisia koulutarvikkeita, pieniä opetusryhmiä ja niille pieniä opetustiloja, uusia kalusteita, uudistettuja oppikirjoja ym. Lisäksi olisi tarvittu uusia virkoja monin paikoin.

Helsingissäkin yli 60 kansakoulua, useita kansalaiskouluja ja suuri määrä oppikouluja oli siirtymässä peruskoulujärjestelmään. Mikä rahan paljous olisikaan tarvittu!

Kohta peruskouluun muualla maassa siirryttäessä astuivat voimaan myös säästöpäätökset. Ne näyttivät karsivan pois kaikki hienoudet, jotka oli tarkoitettu auttamaan erikoisesti oppimisvaikeuksista kärsiviä oppilaita. Jo 1976 olivat Helsingin kaupungin koulujen johtajat saaneet säästöohjeita. Peruskoulun tarkoittamien pienten opetusryhmien sijaan tehtiin mahdollisimman suuria ryhmiä yhdistämällä jopa eri luokka-asteiden oppilaita samaan ryhmään. Palattiin tavallaan takaisin ennen sotia olleeseen aikaan.
 

Mitä ei ollut kansakoulussa?

Esimerkiksi oppilashuollon alueella koulussa toimii oppilashuoltoryhmä, johon kuuluvat koululääkäri-, terveydenhoitaja-, psykologi-, kuraattori, luki-opettaja, puheopettaja, luokan oma opettaja ja rehtori. Ryhmä voi kokoontua tarpeen mukaan ja sen koostumus vaihtelee. Oppilaan huoltajat voidaan kutsua myös mukaan tarvittaessa.

Muun opetuksen ohella annetaan tukiopetusta, luki-opetusta ja puheopetusta. Koulussa toimii oppilaskerhoja, laulukuoro ja soitinyhtye. Oppilas- ja opettajakirjastoon voidaan hankkia vuosittain runsaasti kirjoja. Tavallisten luokkien lisäksi koulussa toimii kolme erityisluokkaa ja kaksi pakolaislapsista koottua luokkaa.

Kodin ja koulun yhteistyö nykyisissä puitteissa on myös uutta. Vanhempainyhdistys toimii aktiivisesti. Sen tuella annetaan viulunsoiton opetusta. Vanhempainyhdistys on hankkinut koululle tietokoneen, videolaitteita ja videokameran, urheiluvälineitä, näyttämövarusteita, televisioita, pannut pystyyn erilaisia kilpailuja ja lahjoittanut niiden palkinnot, järjestänyt musiikki-iltoja ja myyjäisiä sekä kustantanut opintokäyntejä.

Peruskoulussa oli aluksi kouluneuvosto, nykyisin johtokunta. Molemmat ovat toimineet koulun hyväksi kiitettävällä tavalla. Suuri voimainnäyte on ollut koulun uuden liikuntasalin aikaansaaminen. Se on tarkoitettu sekä koulun että Malmin asukkaiden käyttöön. Kouluneuvosto teki asiassa aikoinaan useita aloitteita, johtokunta on jatkanut kouluneuvoston tyotä ja vanhempainyhdistys sekä Malmi-Seura ovat olleet taustatukena.

Kouluvirasto suhtautui saliasiaan myönteisesti ja rakentajat työskentelivät niin tehokkaasti, että sali valmistui kolme kuukautta ennen määräaikaa.

Huomattava uudistus on määrärahojen käytön valmistelun myöntäminen johtokunnalle ja opettajille. Koulu saa itse myös päättää mitä hankitaan aikaisemmin, mitä myöhemmin. Perustarvikkeet, kuten oppikirjat, hankitaan ensimmäiseksi.

Viimeisin uudistus on nk. tuntikehys. Koulu saa käyttää harkintansa mukaan sille myönnetyn kokonaistuntimäärän. Viime aikoina useat koulut ovat kuitenkin saaneet perin niukan tuntimäärän, josta ei ole paljon jakamista. Tarkoitushan on, että jossakin aineessa jollekin luokalle voidaan antaa enemmän tunteja. Hieno asia uhkaa vesittyä.

Kaiken kaikkiaan on peruskoulu kuitenkin nykyaikainen koulu. Se on kehityskelpoinen ja se tähtää myös tulevaisuuteen.



Lisää kouluista : Opettaja Eero Salolan muistelmia
 
Takaisin alkuun