ERIKOISSELVITYS MALMI-TAPANILAN LIITOSALUEESTA.

Yrjö Harvia, Valtioneuvoston määräämä selvitysmies, Helsingissä 1936

 

1. ASEMA JA MAASTO.

Malmi-Tapanilan liitosalue käsittää Helsingin maalaiskunnasta Malminkylän, Pukinmäki tähän luettuna, sekä koko Tapaninkylän, Suutarinkylän ja Viikinkylän.

Etelässä ulottuu alue Vanhankaupungin lahteen ja tällä ilmansuunnalla ovat kaupungin maat ja vedet naapureina. Kaupungin vanhimmista maista, ent. Koskelan tilasta, eroittaa sen vain Vantaanjoki. Tämä joki on myös läntisenä rajana alueen koko pituudelta merestä Helsingin kirkonkylän kohdalle. Joen toisella puolella ovat vastassa Oulunkylän kunta, Pakinkylän liitosalueesta itse Pakinkylä ja Tuomarinkylä sekä edempänä pohjoisessa Helsingin kirkonkylä. Pohjoisen suoraviivaisen rajan takana ovat Tikkurilan ja Fastbölen kylät. Itäinen raja, joka myös on sangen ehyt, kulkee pohjoisesta etelään saman kunnan Håkansbölen, Västersundomin, Mellunkylän, Puodinkylän ja Herttuaniemen kyläin vastarajana Vanhankaupungin lahteen. (Kts. liitteenä olevaa karttaa.)

Alueen koko pinta-ala on maarekisteritietojen mukaan 3,798 ha. Tästä on maata 3,571 ha ja vettä 246 ha, josta Vanhankaupungin lahtea 227 ha ja Vantaanjoen vesialuetta noin 19 ha. Maasta tulee Malminkylän osalle 1,419 ha, Tapaninkylän osalle 1,270 ha, Suutarinkylän osalle 234 ha ja Viikinkylän osalle 648 ha. Alueen suurin pituus pohjoisesta etelään on n. 9 km. ja leveys idästä länteen n. 6. 6 km. Alueen etäisin kohta on noin 14 km päässä kaupungin keskustasta, rautatieasemalta.

Edellisessä Vantaanjokea koskevat pinta-alatiedot perustuvat pitäjänkartan perusteella suoritettuihin pinta-alan laskuihin, koska maarekisteri ei sisällä tietoja Vantaanjoen vesialueesta. Pitäjänkartalta laskettuna jakaantuu liitosalueen pinta-ala muuten seuraavasti:

                                            Maata, ha     Vettä, ha     Yhteensä, ha
Malminkylä .......................    1,390                   7             1,397
Tapaninkylä ......................    1,312                    4            1,316
Suutarinkylä ......................      226                    2               228
Viikinkylä ........................       648                 233               881
Yhteensä                              3,576                 246             3,822

Maasto on suurimmalta osalta kaupunkiasutukselle erittäin soveliasta. Suurin osa on viljavaa tasankomaata tai metsäkasvuista kangasmaata. Pääasiallisesti vain lähimpänä kaupungin aluetta etelässä, n.s. Viikinmäen seudulla, on kalliomaastoa, joka tuskin soveltuu asutustarkoituksiin, mutta tämä alue ei ole suuri ja voidaan se menestyksellä järjestää puistoalueeksi. Samoin on jonkunverran vuoristoa alueen itäosassa Herttuaniemen ja Puodinkylän rajalla.

Useimmat kaupungista johtavat pääliikenneväylät kulkevat tämän alueen läpi. Näin on laita rautateiden emäradan, joka 5.  km:n pituudelta kulkee alueen keskiosan kautta ja jonka varrella alueen piirissä ovat Pukinmäen pysäkki, Malmin asema ja Tapanilan pysäkki sekä alueen rajan ulkopuolella Puistolan pysäkki. Samoin on laita pohjoiseen ja itään vievien valtamaanteiden. Vantaanjoen sillalta Vanhassakaupungissa tuleva maantie jakaantuu Malmin hautausmaan kohdalla koilliseen suuntaan menevään Porvoon ja Viipurin maantiehen ja luoteiseen suuntaan kulkevaan Hämeen ja Pohjanmaan valtamaantiehen.

Uusi Tuomarinkylän kautta kulkeva valtamaantie pohjoiseen ei tule tälle alueelle, vaikka se Vantaanjoen ja Keravanjoen yhtymäkohdassa hyvin läheltä sivuaa sitä. Alueelle voidaan kaupungista käsin tulla myös Oulunkylän kautta n.s. Ryssänsiltaa. Alueen eteläosan, Viikinkylän kautta on äskettäin avattu yhdystie vanhan Porvoonmaantien ja Herttuaniemen kautta kulkevan uuden Porvoon maantien välille. Muuten on alueella runsaastikin teitä. Näistä on tärkeimpiä Porvoon ja Hämeen maantietä yhdistävä tie, joka kulkee n.s. Puistolan alueen läpi.

Mainittakoon myös, että Malmin asemalta on rautatien sivuraiteita itään Malmin hautausmaalle ja länteen kaupungin puhtaanapitolaitoksen kaatopaikalle. Lisäksi on alueella kapearaiteinen pääasiallisesti soran kuljettamista varten rakennettu rautatie, jonka kaupungin haltuun nyttemmin siirtynyt Malmin Kalkkihiekkatiilitehdas aikaisemmin on rakentanut.

Tällä alueella sijaitsee pääosa Helsingin esikaupunkiasutusta. Esikaupunkimuodostumia on useita. Suurin on alueen keski- ja pohjoisosissa oleva Malmin-Tapanilan esikaupunkiasutus, joka on muodostunut alkuaan toisistaan riippumatta syntyneistä Malmin ja Tapanilan eli Mosabackan esikaupungeista. Tämän suuren asutuksen välittömänä jatkona itäiseen suuntaan Tapaninkylassä on Puistolan esikaupunkiasutus ja siitä vielä itään päin Porvoon maantien varrella Heikinlaakson esikaupunki. Tapanilan asutus on leviämässä myös siihen Tikkurilan kylän osaan, joka Keravanjoen tällä puolen sivuaa aluetta, sekä Suutarinkylään.

Malmi-Tapanilan asutuksen lounaispuolella Malminkylässä on Pukinmäen verrattain huomattava esikaupunki, joka osaksi jo on kasvanut kiinni Malmi-Tapanilan asutukseen. Rautatien varrella Vantaanjoen sillankorvassa on Savikyläksi kutsuttu pienempi esikaupunki. Samalla puolen kuin tämä eli itäpuolella keskella aluetta sijaitsee Malmin Sunnuntaipalstoiksi kutsuttu asutusryhmä ja siitä etelään Malmin hautausmaan luoteispuolella Nallibacka niminen asutus. Vihdoin on alueen eteläisimmässä kärjessä lähellä Vanhaakaupunkia pieni Viikinmäeksi kutsuttu asutus. Näitten esikaupunkien syntymistä on tarkemmin selostettu päämietinnössä sivuilla 58-60.
 

2. MAANOMISTUSOLOT.

Tämän alueen kameraalinen jaoitus perustuu isojakoon, joka näillä tienoin yleensä 1770-luvulla päätettiin. Silloin muodostetut maakirjatalot ovat nyttemmin suurimmaksi osaksi jaetut aivan pieniin tiloihin, mutta alueen kameraalisessa jaoituksessa niillä on vieläkin merkityksensä. Vuonna 1906 päättyi kylässä toistakymmentä vuotta kestänyt isojaon järjestely, jossa tilojen rajat ja pinta-alat huomattavasti muuttuivat.

Alueen keskeisin kylä, Malminkylä, jaettiin isojaossa seuraaviin taloihin: Pehrs N:o 1, Starens N:o 2, Örskis N:o 3, Ströms N:o 4, Sonaby N:o 5, Brusas N:o 6, Filpus N:o 7 ja Eskos (Eskola) N:o 8, jota myös kutsutaan Tallbackaksi. Isojaossa muodostettiin senlisäksi kaksi yksinäistaloa, nimittäin Boxbackan ja Stensbölen ralssitilat, mutta v. 1898 nämäkin tilat liitettiin kameraalisesti Malminkylään, jolloin ne saivat numerot Boxbacka N:o 9 ja Stensböle N:o 10.

Näistä tiloista jaettiin Pehrs v. 1827 kahtia, toisen puoliskon säilyttäessä tilan vanhan nimen. Toinen puolisko jaettiin taas v. 1836 kahtia, jolloin syntyi Karlsin tila R. N:o 1,3 ja Påls’in tila R. N:o 1,4. Myöskin alkuperäinen Starensin tila jaettiin aikoinaan, nimittäin v. 1848, kahteen päätilaan, joista toinen säilytti kantatilan vanhan nimen ja sai rekisterinumeron R. N:o 2,1 ja toista kutsutaan Haga'ksi, R. N:o 2,2. Koska maakirjassa ja asiakirjoissa usein myos esiintyy Dal’in tila, mainittakoon, että tämä on v. 1906 Brusaksen tilasta eroitettu tila. R. N:o 6,1. Samast syystä on mainittava, etta Filpuksen tilasta jo v. 1807 eroitettiin puolet Malmbygård nimiseksi tilaksi, R. N:o 7,1.

Toinen tämän alueen pääkyla, TapaninkyIä, jaettiin v. 1777 päättyneessä isojaossa ja v. 1904 päättyneessä isojaon järjestelyssä seuraaviin maakirjataloihin: Innus N:o 1, Backas N:o 2, Nybonds N:o 3, Björns N:o 4, Åsmus N:o 5, Ulas eli Ullas N:o 6, Krogars N:o 7, Rasmus N:o 8, Petas N:o 9, Brännas N:o 10, Björns N:o 11 ja Bams eli Bamsas N:o 12.

Näistä maakirjatiloista jaettiin Innus v. 1801 kahtia, jolloin toinen puoli säilytti tilan vanhan nimen ja toinen puoli sai nimen Träsvedja. Jälkimäinen jaettiin vuorostaan v. 1829, jolloin syntyivät Träsvedjan tila, R. N:o 1,3, ja Solbackan tila, R. N:o 1,4. Samoin jaettiin Krogarsin tila jo v. 1795 kahtia ja osat saivat rekisterinumerot R. N:o 7,1 ja 7,2 Edellinen jaettiin kahtia v. 1831, jolloin osien rekisterinumeroiksi tuli R. N:o 7,3 ja 7,4. Viimeksimainitusta, joka siis oli neljännes alkuperäistä Krogarsin tilaa, tuli Helsingin pitäjän ja kunnan kunnalliskoti. R. N:ot 7,2 ja 7,3 eli kolme neljännestä Krogarsin taloa yhdistettiin v. 1904 isojaon järjestelyn yhteydessä Krogars-nimiseksi tilaksi ja sai rekisterinumeroksi R. N:o 7,11

Tässä mainitut Malminkylän ja Tapaninkylän tilat olivat siis näitten kylien päätilat, kun maan osittaminen esikaupunkiasutusta varten alkoi. Kummankin kylän tilojen tilukset olivat sangen hajallaan ja toistensa välissä.

Suutarinkylässä oli alkuaan isojaon jälkeen, joka päättyi v. 1769, neljä maakirjataloa. Nämä olivat Halfvars N:o 1, Böstas N:o 2, Bengts N:o 3 ja Hannusas N:o 4. Näistä Böstas ja Bengts heti isojaon jälkeen jaettiin niin, että edellisestä v. 1774 muodostettiin Bagges R. N:o 2,1 ja Böstas R. N:o 2,2 ja jälkimäisesta v. 1772 Bollbacka R. N:o 3,1 ja Bengts R. N:o 3,2 V. 1895 päättyi kylässa isojaon järjestely. Halfvars jaettiin v. 1914 kahdeksaan pientilaan, joiden kunkin suuruus on 5,915 ha.

Viikin sotilasvirkatalo Malminkylän eteläpuolella esiintyi alkuaan maakirjassa yksinäisenä virkatalona. V. 1931, kun tämä oli kameraalisesti jaettava valtion ja kaupungin välillä, muodostettiin kaupungin omistama Viikinmäki itsenäiseksi maakirjataloksi ja sai numeron 2. Siitä lähtien on Viikin alue kameraalisesti kylä.

Maan kameraalisessa jaoituksessa ei vielä 1800-luvulla sanottavasti tapahtunut muutoksia, jotka olisivat aiheutuneet kaupungin läheisyydestä. V:teen 1890 oli Malminkylässä eroitettu ainoastaan 16 tilaa ja Tapaninkylässä 12 tilaa, joiden pinta-ala oli alle 1 ha:n. Nämäkin olivat pääasiallisesti rautatiealueita ja joitakin kesähuvila-alueita. 1890-luvulla muodostettiin Malminkylässä ainoastaan 6 ja Tapaninkylässä vain 1 tällainen tila ja ensimäisenä viitenä vuotena 1900-luvun alussa eli siis vv:na 1901-1905 syntyi edellisessä vain 3 ja jälkimäisessä vain 2 tällaista tilaa. Vv:na 1906 ja 1907 oli tämänlaatuinen maanosittaminen kokonaan pysähdyksissä.

Alueen kameraalisissa ja maanomistusoloissa tapahtui käänne vasta, kun v. 1906 perustettu AB. Parkstad-Vanda-Puistokylä ja v. 1907 perustettu Boxbacka Aktiebolag-nimiset osakeyhtiöt ryhtyivät harjoittamaan maanosittamista ja tonttimaiden myyntiä asuntotarkoituksiin. Nämä yhtiöt hankkivat omakseen suurimman osan Tapaninkylän tiloista ja huomattavia osia Malminkylästä (kts. päämietinto siv. 112-114). Lähinnä näitten yhtiöitten toimesta, mutta vähitellen sellaisillakin tiloilla, jotka eivät joutuneet näitten yhtiöitten haltuun, on v:sta 1908 lähtien harjoitettu laajakantoista maanosittamista, jota on jatkunut viime aikoihin asti. Oheellisista taulukoista ilmenee, miten suuresti maanosittamista esikaupunkiasutusta varten eri vuosina on tapahtunut Malminkylässä ja Tapaninkylässä.

Suutarinkylässä on tämäntapaista maanosittamista tapahtunut toistaiseksi aivan vähän. Ennen 1920-lukua oli 1 ha pienempiä tiloja syntynyt vain 4, v. 1922 muodostettiin 5, v. 1924 2, v. 1928 ja 1929 kumpanakin vuotena vain 1, vv. 1931 ja 1932 kumpanakin vuotena vain 2, v. 1931 1 sekä vv. 1934 ja 1935 kumpanakin vuotena 2 tällaista tilaa.

Viikin sotilasvirkatalon maista on eroitettu ainoastaan 1 tila, joka on alle 1 ha:n.

...
 

3. RAKENNUS- JA ASUNTO-OLOT.

V. 1930 toimitetun kiinteistölaskennan mukaan oli tälla alueella 1,946 rakennettua kiinteistöä. Malminkylässä oli tallaisia kiinteistöjä 633, josta 553 omalla maalla ja 80 vuokramaalla, ja Tapaninkylässä 1,313, kaikki omalla maalla.

Saman laskennan mukaan oli lämmitettäviä rakennuksia Malminkylässä 945 ja Tapaninkylässä 1,719 eli yhteensä 2,664. Puu oli melkein yksin vallitsevana rakennusaineena. Näissä rakennuksissa oli Malminkylässä 1,380 ja Tapaninkylässä 2,283 eli yhteensa 3,663 huoneistoa. Huoneita oli Malminkylässä 3,330 ja Tapaninkylässä 5,367 eli yhteensä 8,697. Huoneistoista oli 252 ja huoneita 493 vuokraamatta.

Käytettyjen tai vuokrattujen mutta vielä kayttämättömien huoneistojen ja huoneiden ryhmityksestä hallintamuodon ja kayttötarkoituksen mukaan saatiin seuraavat tiedot: ... (taulukko)

Käytettyjä ja vuokrattuja huoneistoja oli 3,411 ja käytettyjä huoneita 8,204. Näistä oli asumiseen tarkoitettuja 3,132 huoneistoa ja 6,782 huonetta. Nämä asutut huoneistot ryhmittyivät huoneluvun ja asukkaitten mukaan seuraavasti:

                                                                 Huoneistoja               Asukkaita
                                                                 Luku    %                Luku     %
1 huoneen huoneistot  .................                 840    26.8              2,134    19.8
2   “         .................                                1,531    48.9              5,434    50.3
3   “           .................                                 451   14.4               1,823   16.9
4   “          .................                                  169    5.4                  728     6.8
5   “           .................                                  72     2.3                  337     3.1
6   “           .................                                  34     1.1                  141     1.3
7   “            ...............                                   17     0.5                   89      0.8
8 tai useamman huoneen huoneistot ..             18     0.6                 109       1.0

                          Yhteensä                        3,132  100.0               10,795  100.0

Siitä tämän alueen asunto-oloja valaisevasta monipuolisesta aineistosta, mikä saatiin yllämainitussa kiinteistö- ja siihen liittyvässä asuntolaskennassa, esitettäköön tässä ainoastaan muutama tieto.

Liika-asuttuja huoneistoja oli 553. Liika-asuttuja huoneita oli 756 eli noin 11 % ja niissä asui 2,747 henkeä eli noin 25 % koko väestöstä, Malmilla 26. 4 % ja Tapaninkylässä 24. %.

Edelläesitetyistä luvuista havaitaan m.m., että hieman vähemmän kuin puolet eli 49,5 % huoneistoista oli asukkaitten omia ja jonkun verran enemmän kuin puolet, eli 50,5 % vuokrahuoneistoja. Tämä merkitsee sitä, että noin puolet väestöstä asuu “omassa kodissa”. Asukkaitten omistamat huoneistot olivat yleensä väljemmät kuin vuokrahuoneistot. Omistajien hallussa olevissa huoneistoissa oli huoneita keskimäärin 2,9, mutta vuokrahuoneistoissa vain 1,9. Huoneistot ovat kuitenkin yleensä pienet.

Tosin yhden huoneen huoneistoja oli suhteellisesti paljon vähemmän kuin kaupungissa, 26,8 % kaikista asutuista huoneistoista, kun vastaava prosenttiluku kaupungissa oli 35,9 %. Mutta kahden huoneen, siis pääasiallisesti huoneen ja keittiön huoneistot olivat valtavasti suurin ryhmä, 48,9 % asutuista huoneistoista, kaupungissa 32,7 %. Tässä mainittuja pienempiä huoneistoja oli siten yhteensä 75.7 % kaikista asutuista huoneistoista, kun vastaava luku kaupungissa oli 68,6 %. Näissä pienimmissä huoneistoissa asui 70.1 % väestöstä, kaupungissa vastaavasti 59 %.

Tällä alueella asutaan siis yleensä huoneluvultaan jonkun verran pienemmissä huoneistoissa kuin kaupungissa. Keskimääräinen asukasmäärä huonetta kohti on myös korkeampi kuin kaupungissa eli 159 asukasta 100 huonetta kohti, vastaavan suhdeluvun ollessa kaupungissa 151. Vastaava suhdeluku kaikkien esikaupunkien osalta on 140, joten asumistiheys tällä erikoisalueella on huomattavasti suurempi kuin esikaupunkialueilla yleensä, tosiasiallisesti suurin kaikissa esikaupungeissa, jollei oteta huomioon hieman poikkeusasemassa olevia Kårbölen-Tuomarinkylän seutuja. Liika-asutus on jokseenkin samalla asteella kuin kaupungissa eli noin 25 %, kun se yleensä esikaupunkialueilla on pienempi eli 21. %.

Kaikista näistä asunto-oloja valaisevista luvuista voidaan todeta, että asunto-olot tällä alueella ovat huonommat kuin muilla esikaupunkialueilla ja myös, että tämän alueen väestö on varattomampaa kuin väestö niin hyvin kaupungissa kuin muilla esikaupunkialueilla.
 

4. VÄESTÖOLOT.

 

5. TALOUDELLISET OLOT.

Selvitys, mikä edellä on esitetty tämän alueen maanomistus-, rakennus- ja muista oloista, on osoittanut, että tämä alue jo on varsin pitkälle kaupunkilaistunut. Myöskin alueen taloudellisiin oloihin on kaupunkilaistuminen Iyönyt leimansa. Tämä ilmenee varsinkin maataloudellisen tuotannon häviämisestä paikkakunnalta. Yksityisten harjoittamalla maanviljelyksellä on merkitystä enää vain Suutarinkylässä. Malminkylässä on enää vain yksi yksityinen maanomistaja, joka harjoittaa järkiperäistä maanviljelystä.

Muu maatalous, jota tällä alueella harjoitetaan, on siirtynyt kaupungin tai valtion käsiin. Kaupungilla on tällä alueella omassa viljelyksessä noin 190 ha peltoa ja vuokralle on maanviljelystarkoituksiin luovutettu noin 250 ha. AB. Parkstad-Vanda-Puistokylä OY:n siirtyessä kaupungin haltuun on kaupungin maanviljelys lisääntynyt noin 130 ha:lla. Viikin latokartanon mailla harjoittaa oikeusministeriön vankeinhoito-osasto vankityövoimaa käyttäen maanviljelystä noin 190 ha:n suuruisella peltoalalla. Mainittava kuitenkin on, että eräs maatalouden sivuelinkeino, nim. puutarhatuotteiden viljelys, on verrattain huomattava ja on pikemmin kasvamassa kuin vähenemässä. Suurempia tai pienempiä kauppapuutarhureita on useita varsinkin Tapaninkylän länsiosassa.

Alueen kaupunkilaistuminen ilmenee siinäkin, että paikkakunnalle on sijoittunut verrattain lukuisasti teollisuuden- ja käsityönharjoittajia. Näitä on varsinkin Malmin aseman ja Tapanilan pysäkin lähistöllä. M.m. on tällä alueella seuraavat teollisuuslaitokset, joiden työntekijäin lukumäärä ja vuosituotannon arvo samalla mainitaan:

Työntekijäin   Vuosituotannon
lukumäärä        arvo v. 1933

Teollisuuslaitoksen nimi ja osoite                                V. 1933   1934            Smk.
OY. Suomen Metallikutomo ..............................               21      20      3,394,400,-
F. Öhman, levyseppä, Pukinmäki ja Tapaninkylä                  6       8         168,000,-
Maanviljelyskonetehdas Oy., Malmi .....................            96     120      3,388,500,-
K. Salmelan kivienhakkaamo, Malmi .....................            4       10        130,000,-
Juho Laukkasen kiviveistämö, Malmi.....................           10       12        343,700,-
Malmin Kalkkihiekkatiilitehdas OY., Malmi ...........           27      27        246,000,-
J. Mertasen kivenhakkaamo..............................                -         2
Suomen Mineraali OY. eristysainetehdas, Tapanila           23       33      2,727,600,-
OY. Algol AB. Asfalttitehdas, Malmi ...................            9       10        629,300,-
   Saman soodatehdas ..................................                    -        5
OY. Finska Semptalin AB., Malmi ..........................         5       6           542,800,-
AB. Frisenborgs Fabriker OY. väritehdas, Malmi               3       3           444,700,-
M. Lindfors Teknokemiallinen tehdas, Malmi ...........         3       3           937,300,-
Finska Sodafabriken, Malmi ............................                 2      -             87,000:-
Finska Limämnesfabriken, Malmi ........................             3      -            241,600,-
Helsingin Turkisteollisuus OY:n turkistehdas, Malmi           -      32
John Rodlin tilketrasselitehdas .......................                   6      -            307,000,-
OY. Oskar W. Moser'in tilke- ja trasselitehdas, Malmi        -      16
Sanduddin Tapettitehdas OY., Malmi ....................          45      45       3,992,100,-
L. Koskisen halkoliike, Tapanila ......................                 4      -            239,500,-
Tapanilan Halko- ja rakennustarvike ...................             3      -            169,000,-
OY. Autokoriteollisuus AB. Emil Virtanen, Tapanila        28      50       1,613,900,-
Keskusosuusliike Hankkija r.l. rehumylly, Malmi              18      22     12,294,300,-
Suomen Eläinrehuvarasto .............................  -              14     -
Suomen Maanviljelijän Kauppa OY. rehumylly,
                        Malmi.............................................      6         9       1,708,400,-
                        Saman eläinrehuvarasto ......................   -         4
Centralandelslaget Labor, rehumylly ja korjauspaja,
                        Malmi .............................................    11       13     1,556,800,-
                        Saman eläinrehuvarasto .....................   -           4
Malmin Leipomo (Heikki Koistinen) ...................            9          7       543,000:-
OY. Riksi-Levyt AB., Malmi ..........................             -            2
OY. Contructor AB. korjauspaja, Malmi ...............         -         10
Amor'in karamellitehdas (Bujansky) ..................            -           4
K. A. Veiste, koristetehdas .........................                -           17
Malmin Autokorjaamo ...................................             -             2

Tässä lueteltujen liikkeiden tunnettu työntekijämäärä oli siten v. 1933 yhteensä 342 ja v. 1934 510 työntekijää ja tunnettu vuosituotannon arvo 1933 35,704,900 markkaa. Paitsi tässä mainittuja teollisuuslaitoksia toimii alueella myos Imatran Voimalaitoksen suuri muuntaja-asema sekä AB. Malm Elektricitetsverk-niminen yhtiö alueen paikallista sähkönkulutusta varten. Myös on mainittava, että tällä alueella on työnantajana myös kaupunki, jolla Tapanilan aseman lähellä on puhtaanapitolaitoksen kaatopaikka, missä on 18 vakinaista työntekijää, ja eräs vesijohtolaitoksen pumppuasema Vantaanjoen suulla.

Paitsi näitä elinkeinon- ja teollisuudenharjoittajia, on tällä alueella huomattava joukko kauppaliikkeitä ja kauppiaita, jotka toimivat tämän alueen väestön paikallista elintarpeiden, siirtomaatavarain y.m. ruokatavarain kulutusta silmälläpitäen. Näitten lukumäärästä ja liikevaihdon suuruudesta ei kuitenkaan ole tietoja käytettävänä.

Suurin osa alueen väestöstä on kuitenkin palkannauttijain asemassa. Osa saa luonnollisesti toimeentulonsa edellämainituissa teollisuus- ja kasityölaitoksissa sekä kauppaliikkeissä, mutta huomattavin osa käy kuitenkin ansiolla muualla, etenkin kaupungissa. Toisessa yhteydessä esitetty tilasto (kts. Päämietinto sivu 83) osoittaa, että virkamiesasemassa on suhteellisen vähäinen osa. Suurin osa on palkkatyöntekijöitä.

Kunnallisverotusta koskevasta tilastosta havaitaan, että tämän alueen väestön enemmisto on sangen vähätuloista ja muutenkin heikossa taloudellisessa asemassa.

... (taulukoita)
 

6. LIIT0SALUEEN ASEMA KUNNAN HALLINNOSSA.

Malmi-Tapanilan liitosalueella on nyttemmin keskeinen asema Helsingin maalaiskunnan hallinnossa. Kunnan hallinnon keskus on jo 1890-luvulla siirretty vanhasta kirkonkylästä Malmin aseman läheisyyteen.

Täällä sijaitsevat nyttemmin maalaiskunnan keskusvirastot ja tärkeimmät muutkin kunnalliset laitokset. Kunnallisia keskusvirastoja varten on eri aikoina Tapaninkylän rajan ja maantien leikkauskohdan ympäristöstä lunastettu useita tiloja rakennuksineen. Täälla on kunnantalo, missä on huoneistot valtuustoa, kunnallislautakuntaa ja kunnantoimistoa varten. Samassa rakennusryhmässä on myös rakennustoimisto, verotustoimisto, työnvälitystoimisto, kunnallisten ulosottomiesten toimisto, Malmin piirin terveyssisaren vastaanotto ja lihantarkastamo. Kunnantalon läheisyydessä, joskin siitä erillään, on kunnan uusi sairaala, lääkärin asunto radan eteläpuolella, köyhäinhoidon toimisto n.s. Hauptin huvilassa, naisten työtupa sairaala-alueella ja eräällä koulutontilla sekä vuokrahuoneistossa toinen kunnan lastenkodeista. Edempänä luoteisessa, mutta kuitenkin Tapaninkylässä on kunnalliskoti. Kunnantalon läheisyydessä on myöskin valtion poliisiasema. Sitäpaitsi on tällä alueella useita kansakouluja.

Kunnan hallinnon painopiste on myös sikäli siirtynyt tälle alueelle, että tämän alueen väestöllä nyttemmin on ratkaiseva vaikutusvalta kunnan hallinnossa. Kunnallisvaaleissa äänioikeutetuista, joita v. 1933 toimitetuissa vaaleissa oli koko kunnassa 14,065, asui 6,921 eli 49,2 % tällä alueella. Äänioikeuttaan käyttäneistä, joita oli kaikkiaan 6,355, oli samoissa vaaleissa 2,800 eli 44,1 % tältä alueelta.

Vaikka tämän alueen väestöllä ei olekaan ehdotonta enemmistöä kunnallisvaaleissa on sen vaikutusvalta kuitenkin ratkaiseva varsinkin asioissa, joissa esikaupunkiväestön ja kunnan maanviljelijaväestön edut ovat ristiriitaiset ja joissa tämän alueen väestö saa kannatusta muitten esikaupunkialueiden väestöltä. Varsinaisen maanviljelysväestön vaikutusvalta on jatkuvasti vähentynyt ja v. 1928 toimitetuissa kunnallisvaaleissa sen entinen valta-asema murtui. Tilanne on siten tässä kohden maalaiskunnassa muodostunut päinvastaiseksi kuin mitä se tavallisesti on maalaiskunnassa, missä on esikaupunkiasutusta, ja mikä se myös kauan oli tässäkin kunnassa.

Helsingin maalaiskunnan valtuustossa on nykyään 41 jäsentä. Näistä on 17 sosialidemokraattisen puolueen listoilta, 16 ruotsalaisen kansanpuolueen ja 8 suomenkielisten porvarillisten puolueiden listoilta valittuja. Näistä on 21:llä asuntonsa tällä alueella, niistä 14 ensiksimainituilta, 5 keskimmäisiltä ja 2 viimeksimainituilta listoilta valittuja.

V:n 1933 kunnallisvaaleissa annetut hyväksytyt äänet tältä alueelta jakaantuvat eri puolueitten listojen kesken siten, että sosialidemokraattisia listoja äänesti 1,689 eli 60,9 %, suomenkielisten porvarillisten listoja 624 eli 22,5  % ja ruotsalaisen kansanpuolueen listoja 462 eli 16,6 %. (Hylättyjä 25.) Varsinaista maanviljelijaväestöä edustaa nykyään valtuustossa vain 11 valtuutettua.

Kunnallislautakunnan jäsenten keskeisessä piirijaossa, jossa on 16 piiriä, on 6 tällä alueella, nimittäin 1) Viikin, 2) Malmin ilman Pukinmäkeä, 3) Pukinmäen, 4) Tapanilan, 5) Tapaninkylän ilman Tapanilaa ja 6) Puistolan piirit.

Kunnallisvaaleissa on alue jaettu 7 äänestysalueeseen, mitkä ovat Malmin, Pukinmäen, Tapaninkylän, Tapanilan, Puistolan, Malmin eteläinen ja Viikin äänestysalue.

Verotusta varten on kunta jaettu 10 piiriin. Näistä on kaksi nyt puheenaolevalla alueella, nimittäin Malmin piiri ja Tapaninkylän piiri. Veroilmoituslomakkeet jaetaan ja veroilmoitukset vastaanotetaan, paitsi kunnantalolla, myös lukuisissa liikkeissä alueen eri osissa, joitten liikkeitten omistajain kanssa kunta on tästä sopinut. Veronkanto tapahtuu kunnassa yleensä pankkien välityksellä. Pääasiallisin veronkantopaikka tällä alueella on Kansallis-Osake-Pankin Malmin haarakonttori.

Mainittakoon tässä yhteydessä eräitä tietoja myös kunnan keskushallinnon alalla toimivista viranhaltijoista ja niitten palkkauksesta. Lakimääräiselle kunnallislautakunnan esimiehelle suoritetaan palkkiota 36,000 markkaa. Kunnantoimistossa on yhdistetty sihteerin ja kamreerin toimi, palkka 54,000 markkaa, kanslia-apulainen, palkka 18,000 markkaa, tilapäinen kanslia-apulainen, palkka 12,500 markkaa, ja rahastonhoitaja, palkka 12,000 markkaa. Taksoitustoimen hoitoa varten on palkattu sihteeri 39,000 markan vuosipalkalla, jota paitsi kanslia-apulaisten palkkaamiseen on varattu 25,000 markkaa. Kunnalla on oma ulosottomies, jonka pohjapalkka on 18,000 markkaa, mihin tulee lisäksi 2 % perimispalkkiota, arviolta 54,000 markkaa, sekä 4 ulosottoapulaista 12,000 markan pohjapalkalla ja oikeudella nostaa 2 % perimispalkkiota. Kunnan palveluksessa on myös rakennusmestari, jonka palkka on 48,000 markkaa.

Kunnantalo sijaitsee kahdella Rasmuksen tilasta eroitetulla tontilla R. N:ot 8,3 ja 8,32, joitten yhteinen pinta-ala on 19,30 m2. Tästä on kuitenkin 2,860 m2 käytetty suomenkielistä kansakoulua varten. Itse kunnantalo on 1,790 m3:n suuruinen puurakennus. Samalla tontilla on Högkullaksi kutsuttu rakennus, joka on 416 m3:n suuruinen, eri rakennus kivestä lihantarkastamoa varten mikä on rakennettu v. 1929 ja on 1,098 m3:n suuruinen, 318 m3:n suuruinen puinen asuinrakennus sekä useita ulkohuonerakennuksia. Koko kiinteistöryhmän arvo on selvitysmiehen määräämän arviomiehen, arkkitehti Akseli Toivosen arvioinnin mukaan 1,577,000 markkaa. Kunnan kiinteistötilillä olivat nämä kiinteistöt v:n 1934 lopussa 1,597,500 markan arvoisina.

Kunnan virastotaloihin on luettava myös n.s. Hauptin huvila, jonka kunta osti v. 1933 143,000 markalla kunnan virastotarpeisiin, ja johon kuuluvat Kullen R. N:o 7,34 ja Granhagen R. N:o 8,5 sekä Granhagen R. N:o 8,7 nimiset tilat, pinta-alaltaan yhteensä 14,600 m2. Tämän kiinteistön arvo on kunnan tileissä 469,000 markkaa.

Kunnan varsinaisten virastotalojen arvo on siten 2,066,000 markkaa. Näissä kiinteistöissä on irtaimistoa: kunnantalossa 41,354:¾, taksoituskansliassa 13,013:¾, lihantarkastamossa 8,050:¾,  köyhäinhoitotoimistossa  17,829:¾,  työtuvalla 30,633: 55, ulosottokansliassa 5,175:¾ ja rakennustoimistossa 44,174:¾ markan arvosta. Tämä on yhteensä 160,228: 55 markkaa.

Kunnan tie- y.m. rakennustöitä varten on kunnalla Tapaninkylässä Åsmuksesta eroitettu kivilouhimopalsta, R. N:o 5,172. Maanarvo on laskettuna Smk:n 10:¾ mukaan m2:ltä 31,000 markkaa. Tilalla olevien rakennusten arvo on 5,000 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten 36,000 markkaa.

Mainittava on myös, että kunta Tapaninkylässä omistaa rakentamattoman, 7,500 m2:n suuruisen asuntotilan, Ullas R. N:o 627. Sen arvo on 75,000 markkaa.
 

7. TAAJAVÄKISET YHDYSKUNNAT.

Taajimmin asutut osat tätä aluetta on aikoinaan julistettu taajaväkisiksi yhdyskunniksi. Ensimäinen senaatin päätös tästä asiasta annettiin jo marraskuun 4 p:nä 1908. Nykyään voimassaoleva päätos on annettu joulukuun 7 p:nä 1915. Sen mukaan on alueella kaksi taajaväkistä yhdyskuntaa, Malmi-Tapanila ja Pukinmäki. Näitten yhdyskuntien perustamisvaiheista on tehty selkoa päämietinnössä siv. 176-178. Kumpikaan yhdyskunta ei ole järjestäytynyt eikä kummallakaan siis ole yhdyskunnan valtuustoa.
 

8. KANSAKOULUT.

Maalaiskunnan 35 koulupiiristä on 7 piiriä tällä liitosalueella. Nämä piirit ovat: Malmin eteläinen, Malmin pohjoinen, Puistolan ja Tapanilan piirit, mitkä ovat suomenkielisiä, sekä Malmi¾Pukinmäen, Mosabackan ja Tapaninkylän piirit, mitkä ovat ruotsinkielisiä.

Näitten piirien koulurakennuksista ja muista kouluhuoneisto-oloista esitettäköön seuraavaa:

Malmin eteläisen suomenkielisen koulupiirin koulutalo sijaitsee Malmin aseman eteläpuolella Örskis’in tilasta eroitetulla tilalla R. N:o 3,94, joka pinta-alaltaan on 6,000 m2. Sen arvo laskettuna 30 markan mukaan m2:ltä on 180,000 markkaa. Koulu- ja asuinrakennus on v:lta 1912. Se on osin yksi-, osin kaksikerroksinen puurakennus kuutiosisällöltään 1,641 m3 ja tyydyttävässä kunnossa mutta liian pieni. Rakennuksen arvo on 190 markan mukaan m3:ltä 312,000 markkaa. Koulutontilla on myös veistokoulurakennus. Se on rakennettu v. 1927, sen kuutiosisältö on 531 m3 ja arvo saman yksikköarvon mukaan 100,000 markkaa. Veistokoulua käyttävät paitsi tämän piirin poikaoppilaat myös Malmi-Pukinmäen, Tapaninkylän ja Mosabackan ruotsinkielisten piirien poikaoppilaat. Lisäksi on tontilla ulkohuoneet ja kaivo, joitten arvoksi on pantu yhteensä 24,500 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten 616,500 markkaa. Koulun irtaimiston arvo on 23,067 markkaa ja veistokoulun 8,377 markkaa.

Malmin pohjoisen suomenkielisen piirin koulutalo sijaitsee Tapaninkylän puolella kunnan hallintokeskuksessa Innuksesta ja Rasmuksesta eroitetuilla tiloilla R. N:ot 1,13 ja 8,329 eli samoilla tiloilla kuin kunnantalo mutta maantien toisella puolen. Koulutonttina käytetyn alueen pinta-ala on 3,675 m2 ja arvo 45 markan mukaan m2:ltä 165,000 markkaa. Koulurakennus on rakennettu v. 1927, kuutiosisällöltään 6,222 m3, kaksi- ja kolmikerroksinen kivirakennus ja hyvässä kunnossa. Rakennuksen arvo on 280 markan mukaan m3:ltä 1,740,000 markkaa. Tontilla on halkovaja, käymälä ja kolme kaivoa, joitten arvo on 50,000 markkaa. Varsinaisen koulukiinteistön arvo on siten 1,955,375 markkaa. Koulutontilla on myös rakennus, johon kunnan naisten työtupa on sijoitettu. Tämän rakennuksen arvo on 70,000 markkaa. Koulun irtaimiston arvo on 108,768 markkaa.

Puistolan suomenkielisellä piirillä on aivan uusi suuri koulutalo. Se sijaitsee Krogarsin tilasta eroitetulla tilalla R. N:o 7,240, joka on 20,070 m2:n suuruinen. Sen arvo on, huomioonottaen tontilla tehdyt pengertyöt, 20 markan mukaan m2:ltä 401,000 markkaa. Rakennus on kaksi-neljä-kerroksinen kivitalo, rakennettu v. 1930, 6,724 m3:n suuruinen ja tyydyttävässä kunnossa. Rakennuksen arvo on 280 markan mukaan m3:ltä 1,885,000 markkaa. Koulun käymälärakennus on arvioitu 18,000 markan arvoiseksi ja tontilla olevat kaksi kaivoa 10,000 markan arvoiseksi. Koko kiinteistön arvo on siten 2,314,000 markkaa. Koulun irtaimiston arvo on 116,153 markkaa.

Tapanilan suomenkielisen piirin kansakoulu on jaettu kahteen koulutaloon, yläkouluun ja alakouluun.

Tapanilan suomenkielinen yläkoulu sijaitsee Tapanilan pysäkin läheisyydessä, sen länsipuolella Brännas'in tilalta eroitetulla tilalla R. N:o 10,77. Tontin pinta-ala on 6,000 m2 ja arvo laskettuna 30 markan mukaan m2:ltä 180,000 markkaa. Rakennus on osaksi kolmikerroksinen puurakennus v:lta 1914. Se on tyydyttävässä kunnossa, mutta tarpeeseensa liian pieni, minkä vuoksi uusi koulutalo lisää on rakenteilla. Rakennus on 1,641 m3:n suuruinen ja kun rakennuskuution arvoksi pannaan 190 markkaa, 312,000 markan arvoinen. Tontilla on halkovaja ja käymälä sekä kaivo, joitten arvo voidaan laskea 12,500 markaksi. Tällä tavoin arvioiden on saatu kiinteistön arvoksi 504,500 markkaa. Irtaimiston arvo on 73,538 markkaa.

Tapanilan suomenkielinen alakoulu sijaitsee yläkoulun lähellä mutta Bamsas’ista eroitetuilla tiloilla R. N:ot 12,177 ja 12,198. Tilojen pinta-alasta on jonkun verran eriäviä tietoja. Maarekisterin mukaan on tilojen pinta-ala 0,1198 ja 0,1059 ha eli yhteensä 0,2257 ha. Kunnan kiinteistöluettelon mukaan olisi niitten pinta-ala yhteensä 2,387 m2. Jos tämä pinta-ala pannaan arvion pohjaksi ja m2:n arvoksi täälläkin 30 markkaa, saadaan tontin arvoksi 71,610 markkaa. Koulurakennus on tehty puusta, kaksikerroksinen, valmistunut v. 1923, tyydyttävässä kunnossa ja kuutiosisällöltään 1,547 m3. Sen arvo on laskettuna 170 markan mukaan m3:ltä 263,000 markkaa. Tontilla on halkovaja, käymälä ja kaivo, joitten arvo on 25,900 markkaa. Arvio päättyy täten 360,510 markkaan. Irtairniston arvo on 19,261 markkaa.

Malmi-Pukinmäen ruotsinkielisen piirin yläkoulu sijaitsee Malmin aseman ja hautausmaan välillä valtamaantien ja Pukinmäen tien haarassa, kaupungin omistamaan Brusas R. N:o 6,2 kuuluvalla maalla. Tontin omistaa lahjakirjan mukaan kunta, mutta koulutonttia ei ole eroitettu eikä huudatettu. Lahjakirjan mukaan olisi tontin pinta-ala 1,720 m2, mutta tosiasiallisesti on koulutontiksi aidattu 2,368 m2. Jos vain edellinen arvo asetetaan arvion pohjaksi ja maan arvoksi pannaan 30 markkaa m2:ltä, saadaan tontin arvoksi pyörein luvuin 52,000 markkaa. Jos lisämaa otetaan huomioon, on tontin arvo 71,040 markkaa. Rakennus, jonka rakentamisvuosi ei ole tunnettu, on tyydyttävässä kunnossa. Sen kuutiosisältö on 1,032 m3 ja arvo 180 markan mukaan laskettuna 185,500 markkaa. Tontilla on halkovaja, käymälä, kaivo ja kellari, joitten arvo on 16,500 markkaa. Koko kiinteistön arvo olisi siten koko koulutontti huomioonottaen 273,040 markkaa. Irtaimiston arvo on 29,252 markkaa.

Tässä puheenaolevaan Malmi-Pukinmäen koulupiiriin kuuluvat alakoulut ovat vuokrahuoneistoissa. Näitä on kaksi. Toinen sijaitsee kaupungin omistamalla Strömsin tilalla, ei kaukana yläkoulusta, ja toinen Viikissä. N.s. Strömsin koulun irtaimiston arvo on 4,939 markkaa ja Viikin koulun 4,173 markkaa.

Mosabackan ruotsinkielinen yläkoulu sijaitsee Tapanilan pysäkin itäpuolella pysäkin lähellä. Sen tontin muodostaa kolme Rasmuksesta eroitettua tilaa R. N:ot 8,137, 8,222 ja 8,292. Niitten pinta-ala on yhteensä 6,280 m2. Kun maan arvoksi pannaan 15 markkaa m2:ltä, on tontin arvo 94,200 markkaa. Koulu on rakennettu v. 1923. Koulu- ja asuinrakennus on kaksikerroksinen, puinen tyydyttävässä kunnossa ja kuutiosisällöltään 1,772 m3. Laskettuna 170 markan mukaan m3:ltä on sen arvo 300,000 markkaa. Tontilla on myös halkovaja, käymälä ja kaivo, joitten arvo on 14,000 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten arviomiehen laskelmien mukaan 408,200 markkaa. Irtaimiston arvo on 27,129 markkaa.

Tapaninkylän ruotsinkielinen yläkoulu sijaitsee kunnan hallintokeskuksessa Innuksesta eroitetulla tilalla R. N:o 1,278. Tontin pinta-ala on 9,648 m2 ja laskettuna 30 markan mukaan m2:ltä on sen arvo 289,440 markkaa. Koulu- ja asuinrakennus on jo vanha, rakentamisvuosi tuntematon, mutta tyydyttävässä kunnossa oleva yksikerroksinen puurakennus. Sen kuutiosisältö on 970 m3 ja arvo laskettuna 150 markan mukaan m3:ltä 146,000 markkaa. Halkovajan, käymälän ja kaivon arvo on 15,000 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten arviomiehen laskelmien mukaan 450,440 markkaa. Irtaimiston arvo on Smk. 12,127:50.

Tapaninkylän ruotsinkielinen alakoulu sijaitsee noin kilometrin päässä valtamaantieltä pohjoiseen koulua varten lahjoitetulla tontilla R. N:o 9,15 ja on siis eroitettu Petaksen tilasta. Sen laajuus on 4,800 m2 ja arvo laskettuna 15 markan mukaan m2:ltä 72,000 markkaa. Koulu- ja asuinrakennus on kuten edellinenkin vanha puurakennus, osaksi kaksikerroksinen, jonka rakentamisvuosi on tuntematon. Se on kuitenkin tyydyttävässä kunnossa. Sen kuutiosisältö on 773 m3 ja arvo laskettuna 150 markan mukaan m3:ltä 116,000 markkaa. Halkovajan, käymälän ja kaivon arvo on 12,500 markkaa. Koko kiinteistön arvon on arviomies siten arvioinut 200,500 markaksi. Irtaimiston arvo on 5,696 markkaa.

Tämän liitosalueen kaikkien koulukiinteistöjen arvo on siten yhteensä 7,063,400 markkaa. Koulujen irtamiston arvo on Smk. 432,480: 50.

Kunnan kaikkien kansakoulujen opettajille maksetaan lakimääräisen valtion palkan lisäksi kunnan palkkaa, joka on alakoulun opettajille 2,700 markkaa ja yläkoulun opettajille 2,100 markkaa vuodessa. Milloin opettajilla ei ole maalaiskuntain opettajille varattuja luontoisetuja, korvataan puuttuvat luontoisedut yleisten perusteiden mukaan, mitkä kunnanvaltuusto on hyväksynyt v. 1932.

Näiden perusteiden mukaan lasketaan huoneen ja keittiön sekä lämmön ja valon arvoksi 1,680 markkaa vuodessa (Mellunkylän, Nordsjö-Botbyn ja Kårbölen kouluissa kuitenkin vain 1,440 markkaa, sekä Jollaksen koulussa vain 1,200 markkaa vuodessa), navetan vuokra-arvo on 300, rehuvajan 100, puuvajan 100, saunan 300, kellarin 200 ja aitan 150 markkaa vuodessa, viljelysmaan vuokra-arvo on hehtaarilta 800 markkaa ja lehmän laitumen 250 markkaa vuodessa.

... (taulukoita)

Suomenkielisten piirien oppilasmäärä oli 962 ja ruotsinkielisten 243. Kunnan kansakoulujen koko oppilasmäärästä, mikä v. 1934 oli 2,668, oli tämän liitosalueen oppilasmäärä 45.2 %.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että tällä liitosalueella toimii myös eräs valtion välittömästi ylläpitämä kansakoulu, nimittäin Pukinmäen kokeilukoulu. Kunta on sitoutunut kustantamaan koulun huoneistomenot, siis vuokran, valon ja lämmön. Nämä nousevat 19,500 markkaan vuodessa. Myöskin kunta kustantaa vähävaraisten oppilaiden ravinto- ja vaatetusavustuksen. Tämä nousi v. 1933 5,899 markkaan. Koulun oppilasmäärää ei ole otettu huomioon edelläesitetyssä oppilastilastossa.

Kunnan kansakouluoppilaiden terveydenhoitoa varten on palkattu koululääkäri, jonka palkkioon ja matkoihin on käytetty noin 28,000 markkaa, sekä 4 kouluhoitajatarta, jotka kuitenkin toimivat myös tuberkuloosihoitajattarina, ja joita kutsutaan terveyssisariksi. Näitten palkka on 24,000 markkaa vuodessa.

...
 

9. KIRJASTO- JA MUU VALISTUSTOIMINTA.

Liitosalueella sijaitsee kunnan ruotsinkielinen keskuskirjasto. Sille on vuokrattu huone Malmin ruotsalaisen nuorisoseuran talosta. Kirjastossa on noin 4,000 nidettä ja sen arvo on kunnan irtaimistoluetteloon merkitty 96,860 markaksi. Kirjaston vuosimenot ovat olleet 14,000-16,000 markkaa. Kirjastoa varten on kunta saanut valtion avustusta.

Kunnan suomenkielisellä kirjastolla, jonka keskuskirjasto on Pakinkylässä, on tällä alueella lainausasemia Tapanilan työväentalolla ja Puistolan kansakoulussa.

Maalaiskunnassa viime vuosina suosioon tullutta n.s. maatalouskerhotoimintaa on harjoitettu myös tällä liitosalueella. Nimenomaan tätä liitosaluetta silmällä pitäen on perustettu Malmin Lastenystaväin puutarhakerho-niminen järjestö. Tämä on saanut kunnalta avustusta 4,000-3,500 markkaa. Samoin on perustettu kerho Malmi-Pukinmäkeä ja Tapanilaa varten. Tämä on nauttinut kunnalta avustusta 6,000-16,000 markkaa vuodessa. Samanlaista toimintaa harjoittaa tällä alueella Maatalouskerhojen Keskushallitus-niminen elin, vaikka sen toiminta ulottuu suurimpaan osaan kunnan aluetta. Se on tarkoitettu pääasiallisesti ruotsinkielisiä lapsia varten. Kunta on avustanut tätä kerhoa noin 6,000¾8,000 markalla Kaikkiaan on kunta käyttänyt maatalouskerhotyön edistämiseen viime vuosina noin 30,000-40,000 markkaa.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että kunta vuosittain on avustanut eräitä kunnan alueen ulkopuolella toimivia valistuslaitoksia ja -järjestöjä. Niinpä on Högre Svenska Landtbruksläroverket i Åbo saanut avustusta 4,000 markkaa, Keski-Uudenmaan ruotsalainen kansanopisto 2,000 markkaa, Tuusulan kansanopisto 5,000 markkaa ja Överbyn ammattikoulu 2,500 markkaa.

Edelleen on mainittava, että kunta viime vuosina on myöntänyt avustusta Tapanilan Työväen Näyttämölle 3,000 markkaa ja Työväen sivistystoimikunnalle 8,000 markkaa.

Tässä yhteydessä voitanee myös todeta, että kunnan nimissä on järjestetty urheilukenttä Pukinmäelle kaupungin omistamalle maalle. Samoin todettanee, että kunta on järjestänyt kolme uimarantapaikkaa Vantaan- ja Keravanjokien rannoille ja palkkaa näille vartiat. Kutakin uimarantaa varten käytetään vuosittain noin 3,000 markkaa.
 

10. KÖYHÄINHOITO.

Liitosalueen asutuksen laajuudesta ja myös laadusta johtuu, että tämä alue köyhäinhoidonkin alalla on maalaiskunnan tärkein ja keskeisin osa. Valtavasti suurin osa köyhäinhoitoavustuksen nauttijoista on tältä alueelta ja täällä sijaitsevat, kuten aikaisemmin jo on mainittu, myös kunnan tärkeimmät köyhäinhoitolaitokset, köyhäinhoitotoimisto, kunnalliskoti ja yksi lastenkoti. Maalaiskunnan köyhäinhoidosta on siten suurin osa tämän alueen köyhäinhoitoa. On sen vuoksi aihetta tässä tehdä selkoa maalaiskunnan koko köyhäinhoidosta. Keskitetyn esityksen antaminen tässä on sitäkin asianmukaisempaa, kun on varsin vaikeata tarkkaan erottaa kunkin eri liitosalueen osuutta kunnan köyhäinhoidosta.

Maalaiskunnan köyhäinhoito on järjestetty toukokuun 3 päivänä 1923 vahvistetun köyhäinhoidon ohjesäännön nojalla. Köyhäinhoitolautakunnassa on 15 jäsentä. Palkattua henkilökuntaa on köyhäinhoidon toimistossa johtaja, palkka 24,000 markkaa, sihteeri, palkka 29,000 markkaa, lastenvalvoja, palkka 7,000 markkaa, 3 kodissakävijää, palkka 15,000 markkaa, ja rahastonhoitaja, palkka 12,000 markkaa, jota paitsi kanslia-apulaisten palkkaamiseen on v:n 1935 talousarviossa varattu 38,000 markkaa.

Kunnan köyhäinhoitopiireistä, joita on 14, on 3 tällä alueella. Nämä ovat Malmin, Tapaninkylän ja Puistolan piirit.

Kunnalliskoti sijaitsee, kuten aikaisemmin on todettu, Krogarsista aikoinaan eroitetulla tilalla R. N:o 7,4, johon myöhemmin on liitetty samasta tilasta eroitetut pienemmät tilat R N:o 7,9, 7,10 ja 7,46. Kunnalliskodin käytettäväksi on, kuten on mainittu, hankittu myös Björkbackan tila, R. N:o 1,2, Suutarinkylässä. Kunnalliskodin maat ovat siten pinta-alaltaan kaikkiaan 46,522 ha, siis suhteellisen laajat tällaiseen tarkoitukseen. Kunnalliskodissa on virallisesti vahvistettuja paikkoja 86, joista pääosastolla 40, B-osastolla eli sairasosastolla 23 ja mielisairasosastolla, joka samalla on kunnan vastaanottolaitos mielisairaita varten, niinikään 23. Tarkoitukseensa on varsinkin sairasosasto liian pieni.

Kunnalliskodin rakennusryhmään kuuluu suuri joukko rakennuksia. Näitä ovat hyvin vanha puinen päärakennus, 2,795 m3, arvo à 150 markkaa m3:ltä, 419,000 markkaa; sairastupa v:lta 1923, 962 m3, arvo à 190 markkaa 183,000 markkaa; kivinen mielisairaala ynnä aitaus vv:lta 1928 ja 1933, 2,618 m3, arvo à 300 markkaa 785,400 markkaa; kivinavetta ja tallirakennus v:lta 1927, 1,130 m3, arvo à 180 markkaa 203,400 markkaa, kivinen sauna-, leipomo- ja työhuonerakennus v:lta 1930, 715 m3, arvo à 240 markkaa 171,600 markkaa; muonamiehen asuinrakennus 20,000 markkaa ja vaja 1,500 markkaa; halko- y.m. vaja 43,000 markkaa; varastorakennus ja kellari 40,000 markkaa; vesijohtolaitos 80,000 markkaa sekä kaksi latoa à 13,000 ja 18,000 markkaa. Kunnalliskodin rakennusten ja laitteiden arvo on siten 1,977,900 markkaa arviomiehen arvion mukaan. Kirjoihin on rakennusten arvoksi merkitty 1,837,100 markkaa. Maitten arvo on arvioituna 3 markan mukaan m2:lta 1,259,400 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten kirjojen mukaan 3,096,500 markkaa. Arviossa on kuitenkin ilmeisesti jätetty Björkbackan maat huomioonottamatta. Kunnalliskodin koko irtaimiston arvo on Smk. 361,579: 05.

Kunnalliskodin henkilökuntaan kuuluvat johtajatar, rahapalkka 10,000 markkaa, sairaanhoitajatar, rahapalkka 12,000 markkaa, sairaanhoitoapulainen, rahapalkka 6,000 markkaa, mielisairaanhoitaja, rahapalkka 6,000 markkaa, mielisairaanhoitaja, rahapalkka 7,800 markkaa, työnjohtaja, rahapalkka 10,500 markkaa ja luontoisedut 5,000 markkaa, palveluskuntaa tässä mainitsematta.

Kunnalliskodin mailla harjoitetaan maanviljelystä, ollen viljelyksessä noin 30 ha. Maatalouden kunnalliskodille luovuttamien tuotteiden arvo laskettiin v. 1933 Smk:ksi 79,388: 90 ja v. 1934 Smk:ksi 82,953: 50.

Köyhäinhoitolaitoksista on tällä alueella, paitsi kunnalliskotia, myös, kuten on mainittu, lastenkoti. Tämä sijaitsee Svenska Folkakademin-nimiseltä yhdistykseltä vuokratussa huoneistossa. Rakennus on kuitenkin hyvin vanha ja kylmä sekä tälIaisena tarkoitukseen vähemmän sopiva. Vuokraa suoritetaan vuodessa 15,000 markkaa. Kodissa on paikat noin 35 lapselle. Lastenkodin irtaimiston arvo on 47,722 markkaa. Kunnan toinen lastenkoti sijaitsee Kirkonkylässä.

Köyhäinhoitonsa tehostamiseksi on kunta myös hankkinut itselleen osuuksia eräissä kuntainvälisissä laitoksissa. Niinpä kunnalla on ollut 24 paikkaa Tammisaaren piirimielisairaalassa. Paikkojen lukumäärä on v. 1935 koroitettu 48 paikkaan. Lisäksi on samana vuonna hankittu 6 paikkaa Kellokosken piirimielisairaalassa. Myöskin on kunta v. 1935 päättänyt ottaa 10 paikkaa Kiljavannummen uudessa piirimielisairaalassa. Uudenmaanläänin kuntain työlaitoksessa Hyvinkäällä on kunnalla 5 1/4 paikkaosuutta. Mainittakoon myös jo tässä yhteydessä, etta kunnalla on 24 paikkaa Mjölbollstadin keuhkotautiparantolassa ja että kunta v. 1935 on päättänyt merkitä 10 paikkaosuutta Kiljavannummen keuhkotautiparantolassa.

... (taulukoita)
 

11. TYÖTTÖMYYSHUOLTO.

Samoin kuin kunnan köyhäinhoito pääasiallisesti on tämän liitosalueen köyhäinhoitoa, on myös se työttömyyshuolto, jota kunnan viimeisinä pulavuosina on ollut harjoitettava, pääasiallisesti tämän alueen työttömyyshuoltoa. Muista kunnan osista on vain Pitäjänmäellä, Pakinkylässä ja Tikkurilassa ollut sanottavammin työttömiä. Tämän vuoksi on välttämätöntä tätä aluetta koskevassa erikoisselvityksessä antaa yleiskatsaus kunnan toimintaan työttömyyden lieventämiseksi.

Alueen väestö on selvästi työmarkkinain vaihteluista varsin riipuvaista. Etenkin vaikuttaa rakennustoiminnan laajuus kaupungissa tämänkin alueen väestön työnsaantimahdollisuuksiin. Ilmeisesti on myös huomattava osa alueen omaa teollisuutta suhdanteen vaihteluille hyvin altista. Viime vuosien työttömyys saavutti näissa oloissa myös Helsingin maalaiskunnassa ja varsinkin Malminkylässä ja Tapaninkylässä suuren laajuuden.

Valtion työttömyysneuvoston kortiston mukaan on työttömien lukumäärä v:sta 1930 lähtien ollut seuraavan kehityksen alainen:

                                         1930       1931       1932       1933       1934
Tammikuu.........................  571       1,176       962       1,264       1,055
Helmikuu ........................   828        1,099       948       1,586       1,009
Maaliskuu ....................... 1,133          796        980       1,306        848
Huhtikuu ........................    919          562        755       1,056        648
Toukokuu ........................    ¾            ¾          255         765        279
Kesäkuu .........................                   ¾          312         544        237
Heinäkuu ........................    ¾            ¾          299         536        220
Elokuu...........................      ¾            ¾           426         603        233
Syyskuu .........................     ¾           ¾           593         755        213
Lokakuu .........................   374          596       1,017        934        303
Marraskuu .......................  720         742       1,196      1,272         -
Jou]ukuu ........................    756         907       1,165      1,143        488

Tämän työttömyyden seuraukset ovat luonnollisesti ensi kädessä tuntuneet köyhäinhoitomenojen kasvamisessa. Tästä puolesta on edellä tehty selkoa. V. 1931 todettiin, että köyhäinhoidollisen kotiavustuksen jakamiseen jo 367 tapauksessa työttömyys oli syynä. V. 1933 annettiin samasta syystä köyhäinhoitoavustusta 1,102 henkilölle, niistä 22 henkilölle kunnalliskodissa.

Kunta on luonnollisesti ollut pakoitettu monella tavoin torjumaan työttömyyden seurauksia. Kunnassa on asetustenmukainen työttömyyslautakunta, n.s. kortistolautakunta, ruoanjakelutoimikunta sekä naisten työtuvan johtokunta.

Omiin varatöihinsä on kunta käyttänyt v. 1931 1,540,000 markkaa, v. 1932 2,5 milj. markkaa, v. 1933 1,900,000 markkaa ja v. 1934 1.5 milj. markkaa. V:n 1935 talousarviossa oli tarkoitukseen enää varattu vain 1 milj. markkaa. Sopivien varatöiden järjestäminen on tuottanut paljon vaikeuksia, varsinkin kun kunta On asettunut sille kannalle, ettei kunta ota ylläpitääkseen virallisia kunnanteitä. Eräitä teitä on kuitenkin rakennettu pääasiallisesti kunnan laitaosilla, eräitä muita teitä ja siltoja on korjattu, koulujen pihamaita on tasoitettu, puroja, laskuojia ja viemäreitä on syvennetty ja soita kuivattu. Sepelikiveä on hakkautettu runsaasti valtion tietöihin myytäväksi.

Kunnan toimintaa työttömyyden lieventämiseksi on valtio osaltaan avustanut niinhyvin myöntämällä kunnalle avustusta varatöiden järjestämiseen kuin osoittamalla työpaikkoja valtion omissa varatöissä. Myöskin eräistä kaupungin järjestämistä töistä on ollut helpotusta maalaiskunnan työttömyystilanteeseen.

...

Naisten keskuudessa vallinneen työttömyyden lieventämiseksi on kunta v:sta 1930 lähtien ylläpitänyt työtupaa. Se on toiminut osaksi kunnan sairaalan alueella olevassa vanhassa puurakennuksessa, osaksi Malmin pohjoisen suomenkielisen kansakoulun tontilla olevassa ent. pikkukoulurakennuksessa. Viimeksimainitun rakennuksen arvo on kunnan kiinteistöluettelossa otettu huomioon 70,000 markan arvoisena.
Työtuvassa sai aikana 1/11 1930 ¾ 6/6 1931 130 naista, 15/10 ¾ 31/12 1931 94 naista, 1/1 ¾ 8/6 1932 112 naista, 15/9 ¾ 31/12 1932 108 naista, v. 1933 134 naista ja v. 1934 45 naista työtä. Korkein määrä, mikä samalla viikolla oli työssä, oli 100 naista. Työtuvan menot olivat v. 1933 Smk. 320,607:35 brutto ja Smk. 161,486:30 netto sekä v. 1934 Smk. 176,852:45 brutto ja Smk. 104,499:40 netto. Valtion avustusta saatiin v. 1934 25,000 markkaa.

Työttömyyskautena 1933-1934 on kunta myös järjestänyt työttömille 18-23 vuotiaille nuorukaisille ammattikurssit, joita valtio on avustanut.

Sellaisille työttömille, joille ei ole voitu järjestää varatöitä, on kunta v:n 1932 alusta lähtien järjestänyt ruoanjakelua. Tätä on kunnan alueella jaettu viidessa eri paikassa, joista kaksi on ollut tällä alueella. Tarkoitukseen käytettiin v. 1932 Smk. 67,084:90 sekä v. 1933 ja 1934 75,000 markkaa kumpanakin vuotena. Annosten lukumäärä oli vaikeimpana työttömyysaikana ollut 200-250 päivässä. Tällainen toiminta on kuitenkin nyttemmin lopetettu.
 

12. TERVEYDEN- JA SAIRAANHOITO.

Maalaiskunnan alueelle muodostunut esikaupunkiasutus on pakottanut kunnan kehittämään terveyden- ja sairaanhoitonsa pitemmälle kuin mitä maalaiskunnissa yleensä on asianlaita.

Jo varsin aikaise]la esikaupunkiasutuksen kehitysasteella tehtiin ensimäinen yritys taajemman asutuksen aiheuttaman terveydenhoidon aikaansaamiseksi. Tämä tapahtui silloin, kun Hermanni, Toukola ja Pasila vielä kuuluivat maalaiskuntaan. Joulukuun 4 päivänä 1893 hyväksyi nimittäin kuntakokous, kuten päämietinnössä siv. 167 on tarkemmin kerrottu, terveydenhoitojärjestyksen maalaiskunnalle ja maaherra vahvisti sen toukokuun 18 päivänä 1894. Tämä terveydenhoitojärjestys on edelleen muodollisesti voimassa, mutta käytännössä se lienee unohtunut. Se on julkaistuna kaupunginvaltuuston painetuissa asiakirjoissa N:o 2 v:lta 1895. Terveydenhoitojärjestyksessä määrättiin m.m., etta kutakin esikaupunkia varten oli asetettava terveystarkastaja.

Terveydenhoitojärjestyksen antamisen jälkeen kesti varsin kauan, ennenkuin maalaiskunta itse valittömästi puuttui esikaupunkialueitten terveydellisiin oloihin. Senjälkeen kuin kesäkuun 15 päivänä 1898 oli annettu asetus taajaväkisten maalaisyhdyskuntien järjestämisestä eräissa tapauksissa, rajoittuivat maalaiskunnan harvat toimenpiteet yrityksiin taajaväkisten yhdyskuntien muodostamiseen ja terveydenhoidon siirtämiseen siten yhdyskuntien omaksi asiaksi. (Kts. päämietintö siv. 170 ja seur.)

Kun kuitenkin ajanpitkään osoittautui mahdottomaksi tätä tietä aikaansaada tuloksia, ryhtyi kunta vähitellen kiinnittämään jonkun verran huomiota esikaupunkialueella vallitseviin terveydellisiin oloihin. Toimenpiteet olivat aluksi vain sen varassa, mitä terveydenhoitolautakunta aikaansai.

Vähitellen on kunta kuitenkin ollut pakoitettu myös palkkaamaan terveydenhoitohenkilökuntaa. Kunnan palveluksessa on nyttemmin kunnanlääkäri, rahapalkka 16,000 markkaa sekä vapaa asunto, lämpö ja valo, kunnaneläinlääkäri, palkka 12,000 markkaa ja vuokrarahaa 16,500 markkaa ja tartuntapuhdistaja, palkka 3,400 markkaa. Ajoittain kunta myös on joiksikin kuukausiksi vuodessa palkannut terveyskaitsijan, jonka päätehtävänä on ollut toimittaa terveydenhoidollisia tarkastuksia esikaupunkialueella.

Tärkeäksi tekijäksi kunnan terveydenhoidon alalla ovat muodostuneet n.s. terveyssisaret. Näitä kunta palkkaa neljä. Nämä toimivat samalla kouluhoitajattarina ja tuberkuloosihoitajattarina. Heidän palkkansa on 24,000 markkaa vuodessa. Koska nämä terveyssisaret käyttävät puolet ajastaan kouluhoitoon, maksaa valtio 2/3 kahden sisaren puolesta palkasta. Tuberkuloosin vastustamisyhdistys maksaa 50 % neljän sisaren puolesta palkasta. Kunta on jaettu neljään terveyssisarpiiriin, joista kaksi käsittää tähän liitosalueeseen kuuluvia kunnan osia, nimittäin Malmi-Tapaninkylän piiri ja Tapanila-Tikkurilan piiri. Edellisen piirin kansliassa Malmilla on kunnan irtaimistoa 4,164 markan arvosta.

Terveyssisarten tehtäviin liittyy läheisesti kunnan toiminta lasten kesäsiirtolan ylläpitämiseksi. Kunnalla on yksi tällainen kesäsiirtola. Se sijaitsee Lohjan Linnaniemessä vuokrahuoneistossa. Kesäsiirtolassa on ollut noin 88¾89 lasta, näistä tavallisesti yli 80 kunnan esikaupunkialueilta. Siirtolassa on kunnan irtaimistoa Smk:an 8,167:50 arvosta.

Kunta palkkaa myös ammattientarkastajan, jonka toimi on sivutoimen luontoinen. Palkka on 3,400 markkaa vuodessa.

Kunnanlääkärin asunto sijaitsee, kuten on mainittu, tällä liitosalueella, Pehrs'in tilasta Malminkylässä eroitetulla tilalla R N:o 1,23. Tontin pinta-ala on 15.000 m2 ja arvo laskettuna 80 markan mukaan m2:ltä 450,000 markkaa. Asuinrakennus on hyvässä kunnossa oleva puurakennus, jonka kuutiosisältö on 1,309 m3 ja arvo à 190 markkaa m3:ltä 250,000 markkaa. Sitäpaitsi on tontilla sauna, arvo 10,000 markkaa, halkovaja, autotalli ja käymälärakennus, 30,000:¾, kellari, 8,500 markkaa, ja kaivo 2,500 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten 751,000 markkaa.

Kunnalla on oma lihantarkastamonsa, joka sijaitsee, kuten on mainittu, kunnantalon tontilla. V. 1929 valmistuneen tarkastamorakennuksen arvo, mikä on otettu huomioon kunnantalon arviossa, on 363,000 markkaa. Tarkastamolla on, paitsi kunnaneläinlääkäriä, tarkastaja, jonka palkka on 36,000 markkaa, rahastonhoitaja, palkka 7,200 markkaa, ja vahtimestari, palkka niinikään 7,200 markkaa. Laitoksen vuosimenot on v. 1935 arvioitu 53,800 markaksi ja tulot 80,000 markaksi. Tarkastamon irtaimiston arvo on 8,050 markkaa.

Kunnan sairaanhoito on järjestetty verrattain tyydyttävälle kannalle senjälkeen kuin uusi suuri sairaalarakennus v. 1930 valmistui. Tämä sijaitsee myös tällä liitosalueella Tapaninkylässä kunnan hallintokeskuksessa. Sairaalaa varten on luovutettu 24,900 m2 Rasmuksen tilasta eroitetuista tiloista R. N:ot 8,4 ja 8,8. Tähän tarkoitukseen käytetyn maan arvo on laskettuna 25 markan mukaan m2:ltä 622,500 markkaa. Mainittu uusi sairaalarakennus on 5,313 m3:n suuruinen kolmikerroksinen kivirakennus. Sen arvo on laskettuna à 340 markan mukaan m3:ltä 1,833,000 markkaa. Sairaalaryhmään kuuluu lisäksi kulkutautisairaalarakennus. Sekin on valmistunut v. 1930, on osaksi kaksikerroksinen kivirakennus, kuutiosisältö 1,690 m3 ja arvo à 340 markan mukaan m3:ltä Smk. 575,000:¾

Edelleen kuuluu tähän rakennusryhmään tuberkuloosisairaalarakenns. Tämä on vanha 396 m3:n suuruinen puurakennus, joka kuitenkin on tyydyttävässä kunnosa. Sen arvo on laskettuna 180 markan mukaan m3:1ta 71,000 markkaa. Myöskin on tontilla hoitajattarien asuinrakennus, joka on niinikään vanha mutta tyydyttävässä kunnossa oleva puurakennus, kuutiosisältö 324 m3 ja arvo à 150 markkaa m3:ltä 49,000 markkaa seka vanha työtuparakennus, arvo 10,000 markkaa. Talousrakennuksia ovat vajarakennus, arvo 10,000 markkaa, kellari 17,000 markkaa, muuntaja-asema laitteineen 40,000 markkaa, pumppukaivo 15,000 markkaa ja kaksi muuta kaivoa 20,000 markkaa. Kiinteistöön kuuluvaksi luetaan myös v. 1933 rakennettu kivinen ruumishuone, arvoltaan 25,000 markkaa. Koko kiinteistön arvo on siten 3,287,500 markkaa.

Tämä kunnansairaala jakaantuu kolmeen osastoon: yleinen eli lasarettiosasto, jossa on 38 paikkaa, kulkutautiosasto, 10 paikkaa, ja tuberkuloosiosasto, 9 paikkaa. Sairaalassa on lääkäri, palkka 40,000 markkaa ja kesälomasijaista varten 3,333 markkaa, toimitsijamies, palkka 12,000 markkaa, vahtimestari 17,400 markkaa, talonmies 7,200 markkaa, emännöitsijä 9,000 markkaa, ylihoitajatar 14,400 markkaa, 4 osastonhoitajatarta à 12,000 markkaa, 4 alihoitajatarta à 9,600 markkaa, palveluskuntaa tässä mainitsematta. Sairaa]an koko menoarvio on v:tta 1935 varten 803,653 markkaa. Sairaalalla arvioidaan olevan tuloja 275,000 markkaa. Sairaalan irtaimiston arvo on 404,740 markkaa.

Kunnalliskodissa olevasta sairasosastosta ja mielisairasosastosta on tehty selkoa köyhäinhoidon selostuksen yhteydessä. Samoin on mainittu, että kunnalla on 48 paikkaa Tammisaaren ja 6 paikkaa Kellokosken piirimielisairaalassa. Lakimääräisen velvollisuutensa palkata kätilö on kunta täyttänyt palkkaamalla 3 kätilöä, joiden pohjapalkka on 12,000 markkaa. Näitten tointen nykyisillä haltijoilla on kaikilla 4 ikälisää à 320 markkaa. Luontoisetuihin on arvioitu käytettävän 12,000 markkaa vuodessa. Kunta on jaettu kolmeen kätilöpiiriin. Malmi-Tapanilan liitosalue kuuluu n.s. Malmin kätilöpiiriin.

Tuberkuloosihuoltonsa tehostamiseksi on kunta, kuten jo on mainittu, lunastanut 24 paikkaa Mjölbollstadin keuhkotautiparantolassa ja merkinnyt 10 paikkaa Kiljavannummen uudessa keuhkotautiparantolassa.

Kunnan antaman sairashoidon laajuutta valaisevat seuraavat luvut v:lta 1933. Kunnansairaalan yleisellä osastolla oli sanottuna vuonna kaikkiaan 460 potilasta. Näistä 174 on ollut sairaalassa kunnan avustuksella. Hoitopäivien lukumäärä oli 8,374. Kulkutautiosastolla oli 172 potilasta ja hoitopäivien luku 5,262. Tuberkuloosiosastolla oli 47 potilasta ja hoitopäivien luku oli 2,109. Mjölbollstadin parantolassa oli
samana vuonna 67 potilasta, joiden hoitopäivien luku oli 7,480. Näistä oli kuitenkin 49 potilasta ja 5,540 hoitopäivää köyhäinhoitotapauksia.

Kunnan sairaalassa v. 1933 hoidetusta 679 potilaasta oli 366 eli 53,9 % tältä liitosalueelta. Vastaavat luvut v:lta 1934 ovat: kaikkiaan 706 potilasta, siitä liitosalueelta 387 eli 54,8 %. Kaupungista oli v. 1933 14 ja v. 1934 12 potilasta.

Yleisenä arvosteluna sairasoloista esikaupunkialueilla ja erittäinkin tässä käsiteltävänä olevalla liitosalueella on esitettävä, että kulkutauteja ei esikaupungeissa liiku sanottavasti sen yleisemmin kuin maassa yleensä ja kuin myös kaupungeissa. Tuberkuloosia esiintyy sensijaan verrattain runsaasti. Kunta kuuluu Helsingin Ympäristön Tuberkuloosihuoltopiiriin. Tämän toimesta järjestettiin v. 1932 yleinen väestö- ja asuntotutkimus. Asuntotutkimuksia tehtiin 3,074, joka vastaa noin 17,000 asukasta. Näistä kutsuttiin huoltolaan 1,633 henkilöä, joilla oli ollut tai joilla oli tuberkuloosiin viittaavia oireita. Kutsutuista tuli tutkittavaksi 1,022 ja todettiin 269 tuberkuloositapausta.
 

13. PALOTOIMI.

Aikoinaan on tehty eräitä alotteita palojärjestyksen aikaansaamiseksi liitosalueen laajoja esikaupunkeja varten. Palojärjestyksen aikaansaamista tarkoittava oli se toimenpide, mikä aiheutti v. 1915 päätetyn muutoksen liitosalueen jakoon taajaväkisiin yhdyskuntiin. (Kts. päämietinto siv. 177.) Uusia Malmi-Tapanilan ja Pukinmäen taajaväkisiä yhdyskuntia koskevan senaatin joulukuun 7 päivänä 1915 antaman päätoksen mukaan oli näille yhdyskunnille laadittava palojärjestys. Jo v. 1910 vireillepantua kysymystä palojärjestyksen aikaansaamiseksi näille yhdyskunnille ei kuitenkaan ajettu sen pitemmälle kuin tämän senaatin päätoksen hankkimiseen. Mihinkään toimenpiteisiin ei myöhemmin ryhdytty eikä liitosalueen esikaupunkeja varten näin ollen ole olemassa palojärjestyksiä.

Vaikkakaan liitosalueella ei palojärjestyksiä ole, on kuitenkin jonkun verran ehkäisevää palosuojelua harjoitettu tälläkin alueella palovakuutusyhtiöitten toimesta. Tavanmukaiset ehdot kiinteistöjen palovakuuttamiselle vaikuttavat nimittäin sellaisinaan kehittävästi palosuojeluun silloinkin, kun palojärjestystä ja sen noudattamista valvovia viranomaisia ei ole olemassa.

Itse palosammutustoimi on vapaaehtoisten palokuntien varassa, joita kunta jossain määrin avustaa. Liitosalueella toimii neljäkin vapaaehtoista palokuntaa. Nämä ovat seuraavat:

Malmin Vapaapalokunta r.y. Sen miesvahvuus on 25 miestä. Hälytys tapahtuu automaattisena puhelinhälytyksenä. Palokunnalla on Renault-moottoriruisku pyörillä, Evinrude kannettava moottoriruisku, Chevrolet-ruiskuauto erillisellä ruiskulla, 1,200 litran vesisäiliöllä ja Evinrude-ruiskulla varustettu ruiskuauto ja kaksi käsivoimaruiskua. Ruiskujen vesiteho on yhteensä 1,700 l/min., 3 tuuman letkuja on 200 metriä ja 2 tuuman letkuja 250 metriä. Palokalusto säilytetään palokunnan omassa tiilisessä kalustovajassa, jossa myös on kuivaustorni. Palokunnan omaisuuden arvo on noin 200,000 markkaa.

Tapanilan V.P.K. Palokunnan miesvahvuus on 50 miestä. Palokunnan lentävä osasto hälytetään sähköhälytyskellolla kotiin, muu osa torvella ja sireenillä. Palokalustoon kuuluu ruiskuauto kiinteällä pumpulla, kannettava moottoriruisku ja käsivoimaruisku. Ruiskujen vesiteho on 1,700 l/min. Letkuja on 3 tuuman 120 metriä ja 2 tuuman 250 metriä. Palokunnalla on oma talo ja kalustovaja, jonka arvo on noin 260,000 markkaa.

Puistolan V.P.K. Palokunnan miesvahvuus on 25 miestä. Hälytys tapahtuu käsisireenillä ja 10 soittokellolla. Palokalustoon kuuluu kannettava moottoriruisku 100 l/m:n teholla, ruiskuauto 200 l/m:n tehoisella erillisellä “Isku” ruiskulla ja yksi “Kulmalan” käsivoimaruisku 180 l/m:n teholla. Kahden tuuman letkua on 300 metriä. Palokunnalla on ruiskuhuone. Palokunnan omaisuuden arvo on noin 35,000 markkaa.

Pukinmäen V.P.K. Palokunnan miesvahvuus on 50 miestä. Hälytys tapahtuu puhelimella ja kahdella palosireenillä. Palokunta omistaa kannettavan moottoriruiskun “Jehn N:o 4”, Ford-ruiskuauton erillisellä ruiskulla, kolme käsivoimaruiskua, kalustorattaat ja kahdet kolmi- ja nelijatkoiset jalkatikkaat. Ruiskujen vesiteho on yhteensä 1,100 l/min. Letkuja on 20 metriä 3 tuuman, 330 metriä 2 tuuman ja 60 metriä 1 3/4 tuuman letkua. Palokunnalla on oma talo kaupungilta v. 1927 vuokratulla tontilla. Palokunnan omaisuuden arvo on noin 100,000 markkaa.

Kunnan avustus palokunnille on vuosittain ollut kaikkiaan 25,000¾30,000 markkaa. Sitä on myönnetty harkinnan mukaan pääasiallisesti kaluston hankintaan ja kunnossapitoon.

Yleisesti tunnettua on, että palosammutustoimintaa suurimmalla osalla liitosaluetta vaikeuttaa vedenpuute. Kunnan toimesta on varatöinä teetetty kolme palokaivoa, nimittäin Malmin ja Tapanilan n.s. toreille ja Puistolan kansakoulun tontille. Kunnan kiinteistöluetteloon on näitten arvoksi merkitty 12,000 markkaa kappale eli yhteensä 36,000 markkaa.
 

14. RAKENNUSTOIMINNAN VALVONTA.

Rakennustoiminta tämän liitosalueen laajoilla esikaupunkialueilla on viime aikoihin asti tapahtunut täysin vapaasti vailla mitään virallista valvontaa. Myöskään ei rakennustoimintaa ole olleet ohjaamassa minkäänlaiset sitovat jaoitus- tai rakennussuunnitelmat, asemakaavoista puhumattakaan. Niinhyvin Boxbacka AB:lla kuin AB. Parkstad-Vanda-Puistokylä OY:llä oli aikoinaan toimintansa alottaessaan ammattimiesten laatimia jaoitussuunnitelmia, mutta yhtiöt itsekin luopuivat pian niitten noudattamisesta.

Suurin osa tämän alueen esikaupunkiasutusta onkin näissä oloissa asemakaavallisesti erittäin epätyydyttävästi rakennettua. Varsinkin on liikenneväylien suuntaus mitä huonoimmin harkittua. Rakennustontit eli asuntotilat ovat yleensä liian suuret tehden vastedeskin asemakaavoittamisen epätaloudelliseksi ja asujamistolle raskaaksi.

Tonttien suuruudesta on kuitenkin se etu, etteivät asuinrakennukset yleensa ole joutuneet liian lähelle naapureitten asuinrakennuksia ja ulkohuoneita. Ainoastaan Tapanilan pysäkin länsipuolella olevaa asutusta voidaan, varsinkin niin kauan kuin viemäriverkostoa ei ole, pitää liian ahtaasti rakennettuna.

Näitten esikaupunkien asuntorakennukset edustavat kaikkia järjestämättömän esikaupunkiasutuksen alimpia asteita niin rakennusten tyylin ja ulkomuodon kuin niitten tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Ulkonaisesti ja rakenteeltaan tyydyttäviä rakennuksia on harvassa. Ammattitaitoisen neuvonnan ja valvonnan puutteessa ovat rakentajat, joista suurin osa on ollut vähävaraisia, sitoneet huomattavia pääomia rakennuksiin, joita järjestetyn kaupunkiasutuksen kannalta on pidettävä arvottomina. Paikoitellen kuitenkin vanha metsä tai vähitellen kasvaneet puutarhat peittävät rakennusten ulkonaiset puutteellisuudet, jopa kuten osissa Pukinmäkeä, antavat asutukselle viihtyisyyden leiman.

Sen senaatin marraskuun 4 p:nä 1908 tekeman päätöksen mukaisesti, jolla Malminkylä ja Tapaninkylä julistettiin taajaväkisiksi yhdyskunniksi, olisi kullekin yhdyskunnalle ollut laadittava rakennusjärjestys. Tänäkään päivänä ei kuitenkaan tällaisia rakennusjärjestyksiä ole. Eräs yritys yhdistetyn palo- ja rakennusjärjestyksen aikaansaamiseksi tehtiin kunnan viranomaisten taholta v. 1910, mutta raukesi se (kts. päämietintö siv. 171). Maalaiskunnan viranomaiset ovat myöhemmin lähteneet siitä, että yhdyskuntain asujamiston tuli järjestyä ja ryhtyä omakohtaisesti näitä rakennusjärjestyksiä laatimaan, mutta yhdyskuntien elimiä ei milloinkaan saatu syntymään ja toimimaan. Kun sittemmin v. 1908 päätetyt yhdyskunnat katsottiin puretuiksi sen kautta, että Pukinmäki senaatin joulukuun 7 p:nä 1915 antamalla päätöksellä muodostettiin eri yhdyskunnaksi ja Malmi-Tapanila yhdeksi yhdyskunnaksi eikä päätöksessä mainittu mitään rakennusjärjestysten laatimisesta näille yhdyskunnille, puuttui myöskin muodollinen vaatimus rakennusjärjestysten laatimiselle.

Eräät Pukinmäen ja Malmi-Tapanilan asukkaat ovat pitämissään kokouksissa aikoinaan tehneet kaupunginvaltuustolle esityksiä rakennussuunnitelmien laatimisesta osille liitosaluetta kaupungin toimesta, mutta nämä alotteet, joita kaupunginvaltuusto käsitteli tammikuun 21 p:nä 1925 ja heinäkuun 17 p:nä 1929, raukesivat.

Vähän ennen AB. Parkstad-Vanda-Puistokylä Oy:n osakkeitten siirtymistä kaupungille, laaditutti yhtiö rakennussuunnitelmaehdotuksen niitä yhtiön omistamia maita varten, joita ei vielä oltu myyty. Tämän verrattain tyydyttävän suunnitelman laati arkkitehti Bertel Jung. Senjälkeen kun yhtiön osakkeet siirtyivät kaupungille, joka toistaiseksi on lopettanut uusien tonttien luovuttamisen rakennettaviksi, keskeytyivät toimenpiteet virallisen vahvistuksen hankkimiseksi tälle rakennussuunnitelmalle.

V:n 1932 alusta voimaanastuneen asemakaavalain 57 ja 60 §§:n mukaan on niillä alueilla, jotka on julistettu taajaväkisiksi yhdyskunniksi, voimassa rakennuskielto siksi kunnes rakennussuunnitelma on asianmukaisessa järjestyksessä vahvistettu. Kuitenkin voi maaherra erikoistapauksessa rakentajan anomuksesta myöntää poikkeuksen rakennuskiellosta ja hyväksyä piirustukset. Maaherran ja kaupungin kiinteistöviranomaisten kesken on aikaansaatu sellainen yhteistoiminta, että maaherra ennen erikoisluvan myöntämistä pyytää piirustuksista näitten kaupungin viranomaisten lausuntoa. Tämän mukaisesti on rakennuskielto voimassa koko Malminkylässä ja Tapaninkylässä. Mikäli tätä kieltoa ja valvontamenettelyä käytännössä yleisesti noudatettaisiin, olisi jonkunverran parannusta rakennustoiminnan valvonnassa aikaan saatu, mutta on todennäköistä, että voimassaolevat säännökset ovat tunnetut ainoastaan eräissä osissa tätä liitosaluetta, lähinnä Pukinmäellä ja Tapaninkylän länsiosissa. Sen sijaan rakennustoimintaa edelleen harjoitetaan vapaasti alueen itäosissa.

Asemakaavalain voimaanastuttua on jälleen pantu vireille rakennussuunnitelman laatiminen tämänkin alueen esikaupunkialueita varten. Kaupunginvaltuusto on huhtikuun 12 p:nä 1933 päättänyt maaherran tiedusteluun ilmoittaa, että kaupunki on halukas omalla kustannuksellaan laatimaan rakennussuunnitelman Pukinmäen taajaväkistä yhdyskuntaa varten. Rakennussuunnitelma on nyttemmin myös valmis ja esitettänee lähiaikoina vahvistettavaksi. Maalaiskunnan esityksestä on maaherra ryhtynyt valmistaviin toimenpiteisiin rakennussuunnitelman aikaansaamiseksi myös suurinta osaa Malmi-Tapanilan taajaväkistä yhdyskuntaa varten. Rakennussuunnitelman alaiseksi pantavan alueen rajat on maaherra vahvistanut syyskuun 20 p:nä 1934 ja kesällä 1936 toimitettanee alueen kartoittaminen. Määräystä rakennussuunnitelman laatimisesta ei kuitenkaan vielä ole annettu.
 

15. TIEOLOT.

On jo aikaisemmin mainittu, että kaupungista pohjoiseen ja itään vievät valtamaantiet kulkevat tämän liitosalueen kautta.

Vantaankoskesta Vanhassakaupungissa Tapaninkylän pohjoisrajalle on pohjoiseen vievää maantietä 8,020 metriä. Tästä on 2,900 metriä Viikinkylän, 2,660 metriä Malminkylän ja 2,460 metriä Tapaninkylän piirissa. Alkuosa tätä tietä Vanhastakaupungista tienhaaraan Malmin hautausmaan kohdalla, noin 3,840 metriä on kokeilutarkoituksessa päällystetty erilaatuisilla kestopeitteillä. Muu osa tietä on sepeli- ja
soratietä.

Mainitusta tienhaarasta Porvoon suuntaan menevää maantietä on liitosalueella 5,540 metriä, josta 3,310 metriä Malminkylän ja 2,230 metriä Tapaninkylän piirissä. Tämä tie on koko pituudeltaan sora- ja sepelitietä. Porvoon maantieltä eroaa Östersundomiin vievä maantie. Tätä tietä on liitosalueen piirissä 1,750 metriä. Kaikki nämä valtamaantiet ovat valtion välittömässä hoidossa.

Vantaanjoen suussa on tällä valtamaantiellä kaksi siltaa. Joen läntisen laskuhaaran yli vievän sillan, joka on kivisilta, pitää kaupunki valtuuston syyskuun 18 p:nä 1929 tekemän päätoksen nojalla kunnossa. Itäisen laskuhaaran yli vievä silta on valtion kunnossapidettävä. Tämä on betonisilta.

Sitä niinikään jo mainittua uutta maantietä, mikä Viikin kautta yhdistää vanhan ja uuden Porvoon maantien, on Viikinkylän alueella 1,94 km. Tämä tie on sepeli- ja soratietä. Tien on rakentanut kaupunki, mutta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön marraskuun 29 p:nä 1934 tekemällä päätöksellä on se julistettu maantieksi ja otettu valtion välittömään hoitoon.

Mitään tielainsäädännön edellyttämiä kunnanteitä ei liitosalueella ole. Maalaiskunta on, kuten mainittu, asettunut sille periaatteelliselle kannalle, että kunta ei ota teitä kunnanteinä hoitoonsa. Kaikki paikalliset tiet ovat, sikäli kuin niitten hoito yleensä on järjestetty, kyläteitä tai tilusteitä.

Liitosalueen esikaupunkiasutuksen pahimpia epäkohtia on viime aikoihin asti ollut ja on edelleen laajoilla alueilla tieolojen puutteellisuus. Maanomistajat, olivatpa ollut nämä suuria maakeinotteluyhtiöitä tai yksityisiä maanomistajia, jotka ovat osittaneet ja myyneet maata asuntotarkoituksiin, eivät ole katsoneet velvollisuudekseen mitenkään järjestää tiekysymystä. Maita ositettaessa on kylläkin tavallisesti jätetty tiemaata palstojen väliin, mutta teitä ei ennen tilojen myyntiä eikä jälkeenkään päin ole maanomistajan toimesta rakennettu eikä myöskään ylläpidetty. Ikivanhat kylä- ja tilustiet on jätetty paikoilleen ja maanosittaminen on tapahtunut silmälläpitäen sitä, että nämä tiet edelleen voisivat toimia uusien asutusalueiden pääteina, mutta näittenkin teiden asianmukaisen kunnossapidon ovat kantatilojen omistajat aikoinaan jättäneet sikseen eikä myöskään kaupunki tultuaan näitten tilojen omistajaksi ole toisella tavoin suhtautunut asiaan.

Vanhoista kyläteistä, joitten kunnossapidosta n.s. manttaalinomistajat aikoinaan vastasivat, pidetään nyttemmin enää täysin asianmukaisessa kunnossa vain Suutarinkylän kylätietä. Tämä erkanee pohjoiseen vievästä valtamaantiesta Tapaninkylän pohjoisrajalla, kulkee tämän kylän piirissä kunnalliskodin maitten läpi ja haarautuu sitten Suutarinkylän puolella eri taloihin. Tätä kylätietä on 3,583 km. Viime aikoihin asti on myös kunnossapidetty kahta kylätietä, jotka johtavat vanhalta Porvoon maantieltä liitosalueen itäpuolella oleviin kyliin. Toinen on Malmin hautausmaan pohjoispuolitse kiertävä kylätie Puodinkylään. Tätä tietä on tällä liitosalueella noin 2,5 km. Toinen on Porvoontieltä kääntyvä kylätie Mellunkylään. Tätä tietä on tällä liitosalueella vajaa 2 km. Kummankin tien käytännöllinen merkitys on huomattavasti vähentynyt senjälkeen kuin Puodinkylän ja Mellunkylän liikenneyhteydet kaupunkiin ovat suuntautuneet uudelle Porvoon maantielle ja jo nyt on huomattavissa, että tässä mainitut kylätiet myös on päästetty rappeutumaan.

Liitosaluetta valaisevissa kartoissa näkee varsinaisten esikaupunkialueiden ulkopuolella paitsi vanhoja kyläteitä ja tilusteitä joukon teitä, jotka ovat venäläisten sotilasviranomaisten rakentamia. Näitten kunnossapidosta ei luonnollisesti kukaan ole vastannut.

Mitä sitten tulee tieoloihin varsinaisilla esikaupunkialueilla, niin ovat asuntotilojen omistajat itse vähitellen katsoneet etunsa vaativan ryhtyä toimenpiteisiin tieolojen järjestämiseksi. Järjestelyt ovat tapahtuneet sillä pohjalla, että eri teiden varsilla sijaitsevien asuntotilojen omistajat ovat muodostaneet tiekuntia, jotka ovat pyytäneet tien julistamista kylätieksi. Kun tie on julistettu kylätieksi, on sen hoidosta vastannut tielainsäädännön edellyttämä hoitokunta. Vanhin tällainen tiekunta on se, joka pitää kunnossa tiet Tapanilan pysäkin ympäristössä ja sieltä Malmin asemalle. Tämän hoitokunnan hoidossa olevat tiet on julistettu kyläteiksi helmikuun 5 p:nä 1925. Senjälkeen on tiekuntia muodostettu varsin runsaasti. Virallisesti kyläteiksi julistettujen teiden hoitokuntia on nykyään liitosalueella kaikkiaan 36. Näitten hoidossa lienee kyläteitä kaikkiaan noin 35 km. Paikallisten olojen tuntijat ilmoittavat, että tästä huolimatta on vielä teitä, joita olisi samalla tavoin kunnossapidettävä, mutta joista ei kukaan vastaa, jotenkin saman verran.

Pisimmälle on eri esikaupunkialueiden tieolojen järjestelyssä tällä pohjalla päästy edellämainitulla Tapanilan pysäkin ympäristössä olevalla alueella ja Pukinmäellä. Näillä alueilla ovat jo kaikki todella tarpeelliset tiet asianmukaisesti kunnossapidettyjä. Myöskin n.s. Sunnuntaipalstojen alueilla pidetään melkein kaikkia teitä kunnossa. Edelleen on Puistolan esikaupunkialueella Tapaninkylän itäosassa Porvoon maantien länsipuolella aikaansaatu verrattain paljon järjestettyjä kyläteitä. Sensijaan on tämän alueen ja rautatien välillä varsin laaja ja väkirikas alue, missä ei tieoloja ole vielä saatu järjestykseen. Eräs laajakantoinen aloite tämän seudun tärkeimpien teiden julistamisesta kyläteiksi on rauennut korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksen johdosta. Tämän seudun päätietä Puistolasta Tapanilan pysäkille ylläpidetään vapaaehtoisen yhteistoiminnan pohjalla.

Yleil;sityksen liitosalueen tieoloista saa tähän mietintoon liitetystä kartasta. Siihen on erikseen merkitty kyläteiksi v:sta 1925 lähtien julistetut tiet sekä myöskin ne tiet, joita yksityisesti ja vapaaehtoisesti pidetään ajettavassa kunnossa. Samoin siitä välillisesti käy selville, mitä teitä ei pidetä kunnossa. Näitä ovat kartassa näkyvät tiet, joihin ei ole tehty erikoista merkintää kunnossapitotavasta.

Mainittava on tässä yhteydessä vielä, että Pukinmäen ja Oulunkylän välillä on rakennettu silta Vantaanjoen yli. Tämän rakensivat aikoinaan venäläiset sotilasviranomaiset, minkä vuoksi sitä kutsutaankin Ryssänsillaksi. Elokuun 24 p:nä 1921 on kaupunginvaltuusto päättänyt ottaa sillan kunnossapidon kaupungin vastattavaksi. Siltaa, joka viime vuosina on ollut erittäin huonossa kunnossa, on vuoden 1935 alussa perusteellisesti korjattu.
 

16. SÄHKÖKYSYMYS.

Suurimmalla osalla liitosaluetta huolehtii sähkövoiman jakelusta OY. Malmin Sähkölaitos. Yhtiö myy osaksi itse sähkövirran välittömästi kuluttajille, osaksi eräille kuluttajien muodostamille sähköosuuskunnille. Nämä ovat Puistolan Sähköosuuskunta ja Heikinlaakson Sähköosuuskunta.

Tarvitsemansa sähköenergian saa Malmin Sähkölaitos osaksi Etelä-Suomen Voima OY:ltä, jonka kanssa asiasta on tehty sopimus v. 1924, osaksi kaupungilta. V. 1934 otti yhtiö edelliseltä 1,510,280 kWh ja jälkimäiseltä 94,022 kWh. Kaupungin myymä sähköenergia oli siten vain noin 6 % yhtiön koko kulutuksesta.

Kaupungin kanssa tehty sopimus on päivätty marraskuun 30 p:nä 1927. Se on kuuden kuukauden irtisanomisen varassa. Sopimukseen liitettyyn karttaan on merkitty yhtiön toiminta-alue. Tältä liitosalueelta käsittää se ne osat Malminkylää ja Tapaninkylää, mitkä eivät sopimusta tehtäessä olleet kaupungin hallussa, sekä Suutarinkylän. Tosiasiallisesti yhtiön toiminta-alue käsittää myös kaupungin omistamat osat Malminkylää ja Tapaninkylää, sillä kaupunki ei ole itse ryhtynyt myymään virtaa tällekään alueelle. Viikinkylään myy kaupunki itse välittömästi virtaa. Sopimuksen mukaan luovuttaa kaupunki yhtiölle virtaa korkeintaan 200 kWA:n teholla.

Virrasta maksaa yhtiö vuotuisena tehomaksuna Smk. 575:¾ kW:lta ja 100 markkaa kWA:lta, kuitenkin vähintään 24,000 markkaa vuodessa, sekä kulutusmaksuna 30 penniä kilovattitunnilta. Sopimuksessa on kaupunki pidättänyt itselleen oikeuden lunastaa yhtiön johdot ja laitteet, jos se haluaa käyttää niitä virranjakeluun omille tiloilleen tai yhtiön sopimuksessa määrätyn toiminta-alueen ulkopuolella. Kaupungin lunastusoikeus on siten voimassaolevan sopimuksen mukaan jonkun verran rajoitetumpi kuin yleensä muitten kaupungin ympäristössä toimivien sähkölaitosten kanssa tehdyissä sopimuksissa yleensä on edellytetty.

... (taulukko)

Yhtiön linjojen pituus on nykyään 178,8 km. Valopisteitä on 18,000 ja kuluttajia 2,800. Näihin lukuihin sisältyvät kuitenkin tiedot myös Tikkurilan alueelta ja kirkonkylästä, jonne yhtiö myös myy sähkövirtaa.

Virranhinta veloitetaan sekä perusmaksun että kulutusmaksun muodossa. Perusmaksu lasketaan huoneluvun mukaan siten, että yhden huoneen huoneistosta on perusmaksu vuodessa 108 markkaa, huoneen ja keittiön huoneistosta 144 markkaa, kahden huoneen ja keittiön huoneistosta 252 markkaa j.n.e. Kulutusmaksu on 60 penniä kilovattitunnilta, kaikkiin kotitaloustarkoituksiin käytetystä virrasta. Voimavirrasta kannetaan maksua n.s. teollisuustariffin mukaan. Kotitalousvirran käyttäjät ovat olleet yhteistoiminnassa yhtiön määräämien maksujen alentamiseksi, jossa tarkoituksessa on suunniteltu uuden yhtiön perustamista, mutta toistaiseksi eivät tämäntapaiset suunnitelmat ole johtaneet tuloksiin.

Yhtiö huolehtii myös tievalaistuksesta eräissä osissa liitosaluetta. Asia on järjestetty sille pohjalle, että tievalaistusta annetaan niillä teillä, joitten varsilla on kotitalousvirran ottajia. Yksityisten, jotka haluavat tiet asuntojensa lähellä valaistua, on itse kustannettava tievalaistukseen tarvittavat lamput ja niitten asennus, mutta yhtiö antaa virran ilman korvausta. Tievalaistusta varten on näin asetettu Pukinmäelle, Malmille, Tapanilaan ja eräisiin muihinkin osiin Tapaninkylää 369 lamppua. Niillä alueilla, missä edellämainitut sähköosuuskunnat toimivat, ovat nämä osuuskunnat puolestaan myös järjestäneet jonkun verran tievalaistusta.
 

17. ASUTUSTOIMINTA.

Kunnan lakimääräisen asutuslautakunnan välityksellä on myös tälle liitosalueelle samoin kuin eräisiin muihin kunnan osiin hankittu asutuslainoja valtion asutusrahastosta. Useimmat tämän liitosalueen piiriin myönnetyistä lainoista on sijoitettu Suutarinkylään. Näitä lainoja on 5. Sitä paitsi on Tapaninkylään sijoitettu 2 tällaista lainaa. Yhteensä on siis tälle alueelle sijoitettu 7 asutuslainaa. V:n 1934 lopussa oli näistä lainoista maksamatta Suutarinkylään myönnetyistä lainoista Smk. 36,420:¾ ja Tapaninkylään sijoitetuista Smk. 19,656:02. Sanottuna ajankohtana oli siten tällä alueella asutuslainoina Smk. 56,076:02.
 

18. AIKAISEMMAT EHDOTUKSET KUNNALLISEN JAOITUKSEN MUUTTAMISESTA.

Helsingin maalaiskunnan toimenpiteet Malmin- ja Tapaninkyliin syntyneen esikaupunkiasutuksen kunnallishallinnon järjestämiseen rajoittuivat, kuten jo aikaisemmin on mainittu, kauan pyrkimykseen taajaväkisten yhdyskuntien luomiseen, mitkä oman itsehallinnon pohjalla toimisivat olojensa järjestämiseksi (kts. Päämietintö siv. 170¾172 ja 176¾178). Tulokset näistä pyrkimyksistä olivat kuitenkin täysin kielteiset. On aikaisemmin tässä erikoisselvityksessä jo todettu, että tälle liitosalueelle perustetut taajaväkiset yhdyskunnat, Malmi-Tapanila ja Pukinmäki, eivät ole järjestäytyneet.

Kielteiset kokemukset taajaväkisten yhdyskuntien toimintakyvystä ja ne monenlaiset sekä kunnallistaloudelliset että eriluontoiset poliittiset vaikeudet, mihin maalaiskunta vähitellen joutui varsinkin juuri tällä liitosalueella olevien esikaupunkien johdosta, vakaannuttivat vähitellen käsityksen, että tyydyttäviin kunnallisiin oloihin voitiin päästä vain kunnallista jaoitusta muuttamalla.

Ensimäiset tätä tarkoittavat alotteet suuntautuivat Helsingin maalaiskunnan jakamiseen useisiin eri kuntiin. Tämäntapaisia suunnitelmia heräsi pahimman sisäisen kuohunnan vallitessa vv. 1917-1918. (Kts. Päämietinto siv. 201-202.) Nämä suunnitelmat johtivat myöskin ensimäiseen yritykseen Malmi-Tapanilan erottamisesta itsenäiseksi kauppalaksi. Asiasta tehtiin esitys valtioneuvostolle heinäkuun 5 päivänä 1918. Hankittuaan tästä kunnanvaltuuston esityksestä m.m. kaupunginvaltuuston lausunnon, valtioneuvosto v. 1921 hylkäsi esityksen. (Kts. Päämietinto siv. 203-204.)

Maalaiskunnan valtuustossa ilmeni kuitenkin alunpitäen eri mielipiteitä siitä millä pohjalla tarpeelliseksi havaitut muutokset kunnalliseen jaoitukseen oli toteutettava. Varsin pian senjälkeen kuin edellämainittu esitys oli tehty ja ennenkuin se edes oli joutunut muitten viranomaisten käsiteltäväksi, teki maalaiskunnan valtuusto uuden esityksen, joka tällä kertaa tarkoitti Malmi-Tapanilan samoinkuin kaikkien muittenkin esikaupunkien liittämistä kaupunkiin. Tämä ajatus tuli esille maalaiskunnan valtuuston kokouksessa lokakuun 16 päivänä 1918. Asiasta tehtiin kuitenkin esitys valtioneuvostolle vasta tammikuussa 1920. Esitys ei kuitenkaan johtanut tuloksiin. (Kts. Päämietinto siv. 229-230.)

Maalaiskunnan valtuusto palasi jonkun vuoden kuluttua takaisin tähän liitosajatukseen. Valtuuston marraskuun 17 päivänä 1924 tekemän päätöksen perusteella tehtiin tammikuun 12 päivänä 1925 valtioneuvostolle uusi esitys Malminkylän ja Tapaninkylän liittämisestä kaupunkiin. (Kts. Päämietinto siv. 234-236.) Alote on lähetetty selvitysmiehen käsiteltäväksi.

Maalaiskunnan viranomaisten ohessa ovat myös Malmi-Tapanilan asukkaat itse ryhtyneet toimintaan muutosten aikaansaamiseksi vallitseviin kunnallisiin oloihin. Tämän väestön toivomukset keskittyivät kauan tämän asutuksen muodostamiseen itsenäiseksi kunnaksi. V. 1925 tehtiin asukkaitten puolesta anomus Malmi-Tapanilan taajaväkisen yhdyskunnan muodostamisesta maalaiskunnaksi. Kun valtioneuvosto oli hylännyt tämän esityksen, uudistettiin esitys marraskuun 15 päivänä 1927 siinä muodossa, että uusi kunta oli julistettava kauppalaksi. Kauppalaan olisi ollut liitettävä Malminkylä ja Tapaninkylä kokonaisuudessaan sekä Tikkurilan kylästä Puistolan pysäkin luona olevat palstatilat. (Kts. Päämietinto siv. 204-207.) Esitys on lähetetty selvitysmiehen käsiteltäväksi.

Myöhemmin on Malmi-Tapanilan väestön käsitys siitä, millä pohjalla näitten esikaupunkien kunnalliset olot olisi järjestettävä, muuttunut. Eräät tätä väestöä edustavat lähetystöt ovat selvitysmiehelle vakuuttaneet, että paikallinen väestö nyttemmin jotakuinkin yksimielisesti on kaupunkiin liittämisen kannalla.

Osa liitosalueen asukkaita, ne nimittäin, mitkä asuvat Pukinmäella, ovat jo aikaisemmin vaatineet kaupunkiin liittämistä. Eräässä kesäkuussa 1925 kaupunginvaltuustolle osoitetussa esityksessä on Pukinmäen asukkaiden puolesta anottu tämän esikaupungin liittämistä kaupunkiin. (Kts. Päämietinto siv. 237-238.)

Jotakuinkin samoihin aikoihin kuin maalaiskunnan valtuusto teki ensimäiset viralliset alotteensa nyt puheena olevalla liitosalueella olevien esikaupunkien kunnallisen aseman muuttamisesta alkoivat myöskin kaupungin viranomaiset kiinnittää huomionsa täällä vallitseviin epäkohtiin. Kaupungin harrastukset näitten alueitten kunnallisen jaoituksen muuttamiseen, mitkä harrastukset lähinnä tähtäsivät kaupungin alueen laajentamiseen, saivat erikoista virikettä niistä maanostoista, joita kaupunki v:sta 1917 lähtien teki kaupungin ympäristössä. Kaupunginvaltuuston v. 1920 asettama esikaupunkivaltuuskunta, jonka ohjelma kaupungin alueen laajentamisesta määriteltiin v. 1921, katsoi koko nyt käsiteltävänä olevan liitosalueen liittamisen kaupunkiin tarpeelliseksi. Saman kannan omaksui myöskin ylemmänasteen itsehallinnon järjestämistä valmistellut valtion komitea v. 1923. (Kts. Päämietinto siv. 230-234.)
 

19. LIITOSEHDOTUS.

Kysymys nyt käsiteltävänä olevan liitosalueen vastaisesta kunnallisesta asemasta on keskeisin ja laajakantoisin kaupungin ympäristön kunnallisen jaoituksen muuttamiseen liittyvistä erikoiskysymyksistä. Sen sekä maantieteellisesti että kunnallishallinnollisesti keskeisen aseman vuoksi, mikä tällä liitosalueella on Helsingin maalaiskunnassa, johtavat tämän alueen asemaan tehtävät muutokset pakosta nykyisen Helsingin maalaiskunnan hajoamiseen ja tämän seudun kunnallisen jaoituksen täydelliseen uudestaanjärjestämiseen. Liitosalueen suhteellisen suuren asukasluvun ja väestön vähävaraisuuden vuoksi on tämän kysymyksen ratkaisulla myös laajempi taloudellinen kantavuus kuin muilla kaupungin ympäristön jaoituskysymyksillä.

Niistä tiedoista, joita tässä selvityksessä on esitetty liitosalueen maanomistus-, rakennus- ja asunto-, väestö- ja taloudellisista oloista, voidaan jo päätellä, että tämän alueen kunnallisia oloja ei enää voida pysyttää entisellään. Liitosalueen tärkeimmät osat, Malminkylän ja Tapaninkylän esikaupunkialueet, ovat lähes 12,000 henkeen nousevine asukasmäärineen saavuttaneet sellaisen kaupunkilaistumisen asteen, ettei kunnallisten tehtävien täyttäminen maalaiskunnan hallinnon puitteissa ole mahdollista. Jo tästä syystä on kunnallisen jaoituksen muuttamiseen ryhdyttävä.

Niihin oloihin verrattuna, mitkä vallitsivat silloin, kun kysymykset Malmi-Tapanilan ja Pukinmäen muodostamisesta kauppalaksi tai liittämisestä kaupunkiin pantiin vireille, on nykyään kylläkin olemassa paremmat lainsäädännölliset edellytykset maalaiskunnankin hallinnon puitteissa järjestää taajaväkisten asutuskeskusten olot. Toukokuun 22 päivänä 1931 annettu uusi laki taajaväkisistä maalaisyhdyskunnista, joka on astunut voimaan vuoden 1932 alusta, on luonut tämänkaltaisten yhdyskuntien hallinnolle entistä kiinteämmät muodot ja tehnyt yhdyskuntien muodostamisen riippumattomaksi kunnan alotteesta ja myötävaikutuksesta. Saman vuoden alussa voimaan astunut, huhtikuun 24 päivänä 1931 annettu asemakaavalaki tarjoaa myöskin entistä paremmat mahdollisuudet rakennussuunnitelmien ja niihin liittyvien rakennusjärjestysten ynnä rakennustarkastajain avulla ohjata ja valvoa rakennustoimintaa.

Voidaan tästä huolimatta edellyttää, etteivät pyrkimykset puheenaolevien esikaupunkien olojen järjestämiseksi taajaväkisten yhdyskuntien välityksellä johtaisi sen parempiin tuloksiin kuin tähänastiset yritykset, joista, kuten on osoitettu, tulokset ovat olleet täysin kielteiset. Taajaväkisten yhdyskuntain hallintomuodon sovelluttamista vaikeuttaa yleensä ja varsinkin kunnissa, joissa ennestään on korkea verotus, se, että yhdyskunnan hallinnon vaatimat menot ovat koottavat tavalliseen kunnallisveroon liittyvällä lisäverolla. Tämä vieroittaa ei ainoastaan puhtaasti taloudellisista syistä vaan myös psykologisesti väestöä tästä hallintomuodosta.

Niissä asutuskeskuksissa, joista nyt on kysymys, paisuisivat lisäksi yhdyskunnan tehtävät niin laajoiksi, että yhdyskunnan lisävero pakosta muodostuisi huomattavasti korkeammaksi kuin mihin yleensä edellytetään yhdyskunnanveron nousevan. Vaikka käytettäisiin niitä mahdollisuuksia, joita valtion viranomaisilla uuden lainsäädännön nojalla on, näitten asutuskeskusten asujamiston velvoittamiseenkin yhdyskunnan järjestämiseen, ei sillä tämän vuoksi ilmeisestikään käytännössä saavutettaisi sanottavia tuloksia. Kokemukset, mitkä on saatu Pakinkylän taajaväkisesta yhdyskunnasta, joka on toiminut lainsäädännön määräämällä tavalla, osoittavat selvästi ettei tässäkään tapauksessa mitään toiveita voida asettaa tällaisten yhdyskuntien kykyyn edistää olojen kehitystä.

Ei myöskään voida lähteä siitä, että uuden asemakaavalain edellyttämän rakennussuunnitelman avulla voitaisiin saada näitten esikaupunkien asutusta järjestetyksi. Rakennussuunnitelmien avulla voidaan uutisrakennustoimintaa ohjata siinä mielessä että tarpeelliset liikenneväylät pidetään avoinna ja suunnataan asianmukaisella tavalla, mutta jo vallitsevien olojen asemakaavalliseen uudestaanjärjestelyyn ei niitten pohjalla voida ryhtyä. Ennen kaikkea on kuitenkin huomioonotettava, että rakennussuunnitelmien pohjalla järjestetyissä asutuskeskuksissa ei katujen ja teiden rakentamista ja kunnossapitoa voida tyydyttävällä tavalla järjestää. Rakennussuunnitelmat ovatkin tarkoitetut varsinaisella maaseudulla syntyviä asutuskeskuksia ja näissäkin tapauksissa vain kehityksen alkuasteita varten. Nyt kysymyksessäolevat esikaupungit ovat jo kehittyneet sellaiselle asteelle, että täytyy katsoa lainsäätäjänkin vaatimusten tulevan täytetyiksi ainoastaan siten, että alueet pannaan asemakaavan alaisiksi. Tämä taas on mahdollista vain siinä tapauksessa, että alueet ovat kauppalana tai kaupunkina.

Maaherran alotteesta on tosin ryhdytty toimenpiteisiin rakennussuunnitelman laatimiseksi Malmi-Tapanilaa varten. Tässä mielessä on myös jo määrätty se alue, jolle rakennussuunnitelma on laadittava, ja tarpeelliset geodeettiset mittaustyöt lienevät käynnissä. Nämä toimenpiteet ovat valmistavina toimenpiteinä, joita voidaan käyttää hyväksi asemakaavoja aikanaan laadittaessa, täysin paikallaan, mutta lopulliset toimenpiteet täytyy kohdistaa varsinaisen kaupunkimaisen asemakaavan aikaansaamiseen.

Valtioneuvoston aikoinaan omaksumaa kantaa, mikä ilmenee Helsingin maalaiskunnan v. 1920 tekemän esityksen hylkäämisessä, joka esitys tarkoitti Malminkylän ja Tapaninkylän muodostamista maalaiskunnaksi, on näin ollen pidettävä oikeana ja nykyisissäkin oloissa täysin perusteltuna.

Muutoksen aikaansaaminen Malmi-Tapanilan liitosalueen kunnalliseen asemaan ei ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, etta asutus tällä alueella on pitkälle kaupunkilaistunut. Asutuksen kehittyminen ja jakaantuminen kunnan alueella yleensä ja nimenomaan tällä liitosalueella on johtanut siihen, että alueeltaan niin määritellyn kunnan kuin Helsingin maalaiskunnan ylläpitäminen on käynyt epätarkoituksenmukaiseksi.

Niin maalaiskunta kuin Helsingin maalaiskunta edelleen onkin, niin ei varsinaisella maanviljelijäväestöllä enää ole suurtakaan sananvaltaa kunnan hallinnossa. Tämä on, kuten on osoitettu, jo kauan sitten siirtynyt esikaupunkiväestölle. Tämän väestön keskuudessa taas juuri Malmi-Tapanilan väestöllä on johtava asema. Tässä suhteessa ovat olot suuresti muuttuneet siitä lähtien, kuin kysymykset kunnan jakamisesta tai suuremmista kaupunkiin liittämisistä alkuaan pantiin vireille.

Myöskin nyttemmin johtavassa asemassa olevan esikaupunkiväestön edut käyvät usein ristiin. Eri esikaupunkialueet sijaitsevat niin etäällä toisistaan ja kaupunginkin toisistaan niin eristäminä, että kunnan eri osien väestö ja sen edustajat kunnan hallinnossa eivät enää edes tunne eri esikaupunkialueiden oloja. Menestyksellisen kunnallishallinnon tärkein edellytys, yhteiset paikalliset edut ja harrastukset, on siten tästä kunnasta kadonnut. Tilanteesta kärsivät niinhyvin esikaupunkialueet kuin ne osat kuntaa, joissa maanviljelijäväestöä edelleen asuu. Tarkoituksenmukaisen kunnallisen jaoituksen aikaansaamiseksi on näin ollen esikaupunkialueet yleensä ja nimenomaan suurin niistä, Malmi-Tapanilan esikaupunkiasutus, siirrettävä maalaiskunnasta pois. Kunnallisen jaoituksen muutos on siten tarpeellinen, jotta täten edistettäisiin ja tehostettaisiin kunnallisten tehtävien täyttämistä, mikä kunnallisen jaoituksen muuttamisesta annetun lain 2 §:ssä mainitaan kunnallisen jaoituksen muuttamisen ensimäisena edellytyksenä.

Niitten alotteiden joukossa, joita on esitetty nyt kysymyksessä olevan liitosalueen vastaisten kunnallisten olojen järjestämisestä, on myös, kuten on mainittu, ehdotus, että tämä alue tai sen tärkeimmät osat muodostettaisiin omaksi kauppalakunnaksi. On välttämätöntä jonkunverran tarkastaa tämänkin vaihtoehdon toteuttamismahdollisuuksia, koska ei ole mahdotonta, että tämä ajatus asian jatkuvassa käsittelyssä tuodaan uudestaan esiin.

Asian järjestämistä tällä pohjalla vaikeuttaa jo se vastakohtaisuus, mikä näyttää vallitsevan toiselta puolen Malmi-Tapanila-Puistolan väestön ja toiselta puolen Pukinmäen väestön välillä. Tämä etujen ja harrastusten ristiriita on, kuten on havaittu, käynyt ilmi Pukinmäen asujamiston v. 1925 pitämissä kokouksissa ja tämän asujamiston puolesta samana vuotena kaupunginvaltuustolle tehdystä esityksestä. Pukinmäen asukkaat vastustavat tämän asutuksen liittämistä Malmi-Tapanilan kuntaan ja toivovat, että tämä esikaupunki liitettäisiin kaupunkiin. Selvitysmies on myöhemminkin voinut todeta, että Pukinmäen väestö edelleen jyrkästi vastustaa alueen lukemista ehdotettuun Malmi-Tapanilan kuntaan. Jo tämä vastustus puhuu tämäntapaista ratkaisua vastaan.

Huomautettakoon sivumennen, että se Pukinmäen asujamiston taholta ehdotettu järjestely, että liitosalue jaettaisiin liittämällä Pukinmäki kaupunkiin ja muodostamalla Malmi-Tapanila eri kunnaksi, ei myöskään ole mahdollinen toteuttaa. Pukinmäen ja Malmi-Tapanilan asutukset ovat nimittäin jo kasvaneet siihen määrin yhteen, että ei olisi mahdollista aikaansaada selvää ja tarkoituksenmukaista rajaa kaupunkiin liitettävän alueen ja uuden kunnan alueen väliin. Vaikeudet, mitkä ovat ilmenneet Pukinmäen taajaväkisen yhdyskunnan ja Malmi-Tapanilan taajaväkisen yhdyskunnan välisen rajan vetämisessä ovat tästä riittävänä osoituksena. Ehdotuksen täytyy raueta tähänkin vaikeuteen.

Jatkettaessa seuraavassa kunnalliseen jaoitukseen tehtävien muutosten käsittelyä, lähdetään myös siitä, että Pukinmäkeä ja Malmi-Tapanilaa ei voida toisistaan eroittaa.

Epäilykset liitosalueen kunnallisten olojen järjestämisestä sillä pohjalla, että liitosalueesta muodostettaisiin itsenäinen kunta, vähenisivät jossain määrin, jos todella voitaisiin ajatella uuden kunnan muodostamista kauppalaksi. Tällainen ehdotushan on tehty ja on se lähetetty selvitysmiehen käsiteltäväksi. Kauppalamuodolla on maalaiskuntamuotoon verrattuna m.m. se etu, että kauppalassa voidaan kaikessa laajuudessaan sovelluttaa asemakaavalainsäädännön kaupunkioloja varten luomaa järjestelmää asemakaavoineen ja kollegiselle pohjalle järjestettyine rakennustarkastuksineen. On näin ollen välttämätöntä tarkastaa, mitä mahdollisuuksia olisi liitosalueen muodostamiseen kauppalaksi.

Kysymys on ennen kaikkea kunnallistaloudellinen Olisiko itsenäisellä kauppalalla taloudellisia toimeentulomahdollisuuksia?

Kysymykseen saadaan yksinkertaisimmin vastaus laatimalla koetalousarvio mahdollista kauppalaa varten. Sen laadinnassa voidaan käyttää ohjeena ensinnäkin jo toimivien suurimpien kauppaloiden talousarvioita. Niin suurta kauppalaa kuin tämä kauppala tulisi olemaan 12,000 asukkaineen, ei tosin ole. Suurimmat kauppalat, Riihimäki 11,169 asukkaineen v. 1934 ja Varkaus 9,882 asukkaineen samaan aikaan, voinevat kuitenkin tarjota vertauspohjaa.

... (taulukoita)

Ilmeistä näin ollen on, että liitosalueen asemakaavalliseen järjestelyyn ja täällä yleensä vallitsevien kunnallisten olojen parantamiseen voidaan ryhtyä vain siten, että tämä tapahtuu kaupungin toimesta ja kaupungin ottaessa kantaakseen ne lisämenot, mitkä tämä aiheuttaa. Kaupungin suurempia verotusmahdollisuuksia on käytettävä
tämän alueen tosiasiallisesti kaupungin talouspiiriin kuuluvan, mutta kunnallisen jaoituksen vanhentumisen vuoksi kaupungin kunnallishallinnon eduista osattomaksi jääneen väestön olojen ja elintason kohottamiseen. On toisin sanoen välttämätöntä alueen liittämisen kautta kaupunkiin toteuttaa sellainen kunnallisten rasitusten huojennus ja tasoitus, mikä kunnallisen jaoituksen muuttamisesta annetun lain 2 §:n 1 mom:n 3) kohdassa mainitaan eräänä kunnallisen jaoituksen muutoksen edellytyksenä.

Jo tässä esitetyillä kunnallistaloudellisilla perusteilla tullaan siis siihen tulokseen, että liitosalueen muodostamista kauppalaksi ei voida toteuttaa. Jälelle jää vain mahdollisuus liittää tämä alue kaupunkiin. Useat muutkin tärkeät näkökohdat vaativat tällaista ratkaisua.

Aikaisemmin tässä selvityksessä on jo osoitettu, että tämä alue kaupungin ympäristössä on se, johon esikaupunkiasutus viimeisten kymmenen vuoden aikana voimakkaimmin on suuntautunut. Asemansa vuoksi pääradan ja kaupungista pohjoiseen johtavien valtamaanteiden varrella tulee tämä seutu ilmeisesti vastaisuudessakin olemaan tärkeimpiä alueita, joille kaupungin asutus laajenee. Asutuksen asemakaavallista järjestelyä ei näissa oloissa voida käsitellä kaupungin yleisestä asemakaava- ja asuntopolitiikasta erillisenä asiana. Alueen asemakaava on oleva osa Suur-Helsingin yleistä asemakaavaa. Päätösvaltaa tämän alueen asemakaavoittamisessa ei senvuoksi voida jättää kaupungin vaikutusvallasta riippumattomien elinten käsiin, mikä tapahtuisi, jos alueesta muodostettaisiin itsenäinen kauppalakunta.

Täysin tietoisena tämän seudun merkityksestä kaupungin asutuksen vastaisenakin laajentumisalueena, on kaupunki, kuten myös on osoitettu, aina v:sta 1917 alkaen hankkinut itselleen omistusoikeuden varsin laajoihin maa-alueisiin tälläkin suunnalla. Kaupunkihan nyttemmin omistaa tällä alueella maata kaikkiaan 1,554 ha eli 43,5 % koko alueen maasta. Nykyään harjoittaa kaupunki näillä mailla maanviljelystä laajassa mitassa, mutta kaupungin suunnitelmien mukaan on tarkoitus jo lähivuosina sijoittaa tänne huomattavia omakotialueita.

Jos näitten maitten asemakaavoittamisesta päättäisi toisen kunnan valtuusto, vaikeutuisi kaupungin toiminta näitten maitten käyttämisessä huomattavasti, ja sekin vaara on tarjona, että asemakaavatointa johtavan kauppalan ja maanomistajan asemassa olevan kaupungin välillä syntyisi erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Tällaiset voisivat saada erikoista virikettä siitä, että tällä alueella, nimenomaan Tapaninkylässä, joka tapauksessa vielä on runsaasti rakentamatontakin yksityisten omistamaa maata, mikä osaksi sijaitsee kaupungin maitten välissä. Voidaan ajatella, että kaupungista riippumattoman kauppalan viranomaiset edistääkseen näitten yksityisten maitten asuttamista tyytyisivät pienempiin ulkonaisiin ja teknillisiin vaatimuksiin uutisrakennuksiin nähden kuin mitä kaupungin viranomaiset pitävät välttämättömänä. Asemakaavatoimen keskittäminen ja vaikutusvallan antaminen kaupungille näissä asioissa on tältäkin kannalta tarpeen.

Tässä yhteydessä voidaan viitata siihenkin, että Helsingin lentokenttä on päätetty sijoittaa tämän liitosalueen piiriin. Sopimuksessa, mikä toukokuun 10 päivänä 1935 on tehty valtion ja kaupungin välillä lentokentän järjestämisestä, on kaupunki m.m. sitoutunut vastaamaan siitä, että rakennuskorkeus lentokentän ympäristössä asemakaavamääräyksillä tai rakennusjärjestyksessä rajoitetaan lentokentän tarpeita silmälläpitäen. Tämän sopimuskohdan täyttäminen käy kaupungille mahdottomaksi, jollei kaupungilla ole asemakaavavaltaa asianomaisilla alueilla.

Kysymyksessä olevan alueen liittäminen kaupunkiin on siis välttämätöntä myös, koska kaupunki “tarvitsee lisää aluetta asuntoja, teollisuutta, liikennettä ja muita senkaltaisia tarkoituksia varten tai turvatakseen luonnollisen ja säännöllisen laajenemisensa”. Tämä tarve mainitaan kunnallisen jaoituksen muuttamisesta annetun lain 2 §:n 1 mom:n 2) kohdassa eräänä kunnallisen jaoituksen muuttamisen edellytyksenä. Tämäkin lakimääräinen edellytys kaupunkiin liittämiselle on siten olemassa.

Nykyinen kunnallinen jaoitus on käynyt epätarkoituksenmukaiseksi ei ainoastaan puhtaasti kunnalliselta vaan myös yleiseltä hallinnolliselta kannalta. On kauan valitettu sitä, että niinhyvin näitten väkirikkaitten alueitten kuin myös itse kaupunginkin poliisihoito kärsii siitä, että nimenomaan nyt puheenaoleva liitosalue asutuskeskuksineen ei kuulu välittömästi kaupungin poliisipiiriin.

Tällä alalla vallitsevien epäkohtien johdosta asetti sisäasiainministeriö marraskuun 21 päivänä 1931 toimikunnan valmistamaan kysymystä poliisitoimen järjestämisestä ja yhtenäistämisestä kaupunkiin rajoittuvilla ympäristöalueilla. Toimikunta selvitti syyskuussa 1932 antamassaan mietinnössä, jota mietinnön laajuuden vuoksi ei tässä voida selostaa, yksityiskohtaisesti myös tämän alueen poliisihoidossa vallitsevia puutteita. Käsityksenään näitten alueitten poliisihoidon vastaisesta järjestelystä toimikunta esitti, että ympäristöalueitten poliisin ja kaupungin poliisilaitoksen johto olisi yhdistettävä samaan käteen. Tätä varten olisi luotava ympäristöalueita varten kaupungin poliisilaitoksen yhteydessä toimiva n.s. esikaupunkipoliisi.

Siihen aikaan, kun toimikunta työskenteli, oli vielä epävarmaa, tulisivatko Malminkylä ja Tapaninkylä liitettäviksi kaupunkiin, minkä vuoksi toimikunta oli pakoitettu laatimaan yksityiskohtaiset ehdotuksensa, joita oli tarkoitus ryhtyä toteuttamaan jo ennen yleisen liitoskysymyksen ratkaisua, sille pohjalle, etta Malmin- ja Tapaninkylät jäisivät maaseuduksi. Kun nämä kylät poliisihoidollisesti oli yhdistettävä kaupungin poliisipiiriin, mutta muu osa nimismiesten tehtävien hoitoa, lähinnä syyttäjätoimi ja kameraalihallinnolliset tehtävät, olisi ollut jätettävä maaseutuolojen kannalle, joutui toimikunta varsin vaikeitten järjestelykysymysten eteen. Toimikunnan täytyi koettaa ratkaista nämä järjestelykysymykset tavallisuudesta poikkeavalla tavalla siten, että Malmin nimismiespiiri olisi pysyväisesti säilytettävä ja että nimismiehelle annettaisiin kameraalihallinnollisten tehtävien hoito, jossa nimismiestä
avustaisivat n.s. kameraalikonstaapelit, ja apulaisnimismiehelle syyttäjätehtävien hoito. Toimikunnan ehdotuksia ei ole ryhdytty toteuttamaan, vaan on toimikunnan käsittelemän asian jatkuva käsittely kaikessa laajuudessaan jätetty odottamaan yleisen liitoskysymyksen ratkaisua.

Toimikunnan ehdotukset Malminkylään ja Tapaninkylään nähden perustuivat, kuten on mainittu, käsitykseen, etta nämä esikaupunkialueet mahdollisesti jäisivät kaupunkiin liittämättä. Voitanee edellyttää, että toimikuntakin kernaimmin olisi suositellut syyttäjätoimen ja kameraalihallinnon lopullista järjestämistä näilläkin alueilla samalla tavalla kuin muilla esikaupunkialueilla eli siten, että nämäkin alueet kaupungin kunnallisen jaoituksen yleisen uudistuksen yhteydessä olisi yleisessä hallinnollisessakin
suhteessa liitetty kaupunkiin. Syyttäjätehtävien hoidon jättäminen edelleen nimismiespiirin apulaisnimismiehelle samalla kuin poliisitehtävät siirtyisivät kaupungin poliisilaitokseen kuuluvalle esikaupunkipoliisille, olisi puolinainen uudistus ja vaikeuttaisi tuntuvasti niinhyvin poliisi- kuin syyttäjätehtävien hoitoa. Myöskin kameraalihallinnon alalla jäisi uudistus puolinaiseksi. Vaikeudet varsinkin erilaisten saatavien perimisessä, mitkä vaikeudet nykyään johtuvat siitä, että henkilöt asuvat milloin kaupungissa kaupunginvoudin toimipiirissä, milloin esikaupungeissa nimismiespiirissä, jäisivat ennalleen.

On näinollen pidettävä ei ainoastaan poliisihoidon vaan myöskin syyttäjätehtävien ja kameraalihallinnolliselta kannalta huomattavasti tarkoituksenmukaisempana, että nyt kysymyksessäoleva liitosalue myös hallinnollisessa suhteessa liitetään kaupunkiin.

Samaan tulokseen tullaan myös tämän alueen vastaiseen asemaan nähden oikeudellisessa jaoituksessa. On kauan ollut tunnettua, että erittäinkin lainhuudatus- ja kiinnitysasiain hoito on ollut tämän alueen väestolle hankalaa, kun nämä asiat on ollut käsiteltävä kihlakunnanoikeuden harvalukuisilla käräjillä, jotka viime vuosina sitäpaitsi on pidetty Haagan kauppalassa. Mikäli liitosalue jäisi kaupungin ulkopuolelle ja julistettaisiin kauppalaksi, jossa asemakaavalakia siihen liittyvine lakeineen olisi sovellettava jäisi tähän alaan kuuluvien asiain käsittely oikeudessa samalle hankalalle kannalle.

On myös huomautettava siitä, että alueen kuuluminen kameraalisessakin suhteessa kaupunkiin on katsottava välttämättömäksi. Alueen kiinteistöolojen erittäin pitkälle kehittyneen hajanaisuuden ja sekavuudenkin johdosta tulee jakolaitosta, tontinmittausta ja kiinteistöjen rekisteröimistä koskevien uusien lakien ja asetusten sovelluttaminen tällä alueella tuottamaan erikoisen suuria vaikeuksia. Ei ole ajateltavissakaan, että suhteellisen heikossa taloudellisessa asemassa oleva kauppala voisi palkata niin pätevää ja suurta geodeettista virkamiehistöä, että näitten tehtävien hoito tulisi tyydyttävälle kannalle. Siihen on ainoastaan kaupungilla edellytykset.

Lopputulos edelläesitetystä selvityksestä on siis se, että tämä liitosalue on niinhyvin kunnallisessa kuin hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa liitettävä kaupunkiin.

Liitoskysymystä on edellä käsitelty tekemättä erotusta alueen eri osien välillä. Sivumennen on kuitenkin huomautettu, että Malminkylää ja Tapaninkylää ei kaupungin ympäristön kunnallista jaoitusta uudistettaessa voida eroittaa toisistaan, vaan että kumpaankin on sovellettava samaa ratkaisua. Selvitys onkin lähinnä koskenut näitä kyliä. Jonkunverran toisessa asemassa kuin nämä kylät ovat Viikinkylä ja Suutarinkylä. Näitten kylien asemasta on senvuoksi vielä muutama sana tarpeen.

Mitä ensinnäkin Viikinkylään tulee, niin asianlaitahan on se, että varsinaista esikaupunkiasutusta, jonka olojen järjestäminen vaatisi kaupunkiin liittämistä, on täällä verrattain vähän. Tämän kylän asema ratkeaa kuitenkin senkautta, että se sijaitsee kaupungin ja Malminkylän välillä. Kun Malminkylä liitetään kaupunkiin, käy myöskin Viikinkylän liittäminen kaupunkiin välttämättömäksi. Tämänlaisesta
ratkaisusta on sitäkin vähemman epäilyksiä, kun tämän kylän mailla ei ole lainkaan yksityisiä maanomistajia. Maat kuuluvat joko kaupungille tai valtiolle. Valtion omistama Viikin tila on nykyään oikeusministerion vankeinhoito-osaston viljelyksessä ja tilalle suunnitellaan lisäksi sijoitettavaksi yliopiston maataloudellisia laitoksia. Näitten laitosten hallinnon kannalta on vain eduksi, että alue kuuluu kaupunkiin. Myöskin kaupungin omistamien maitten hallinnon kannalta on eduksi, että nämä maat kuuluvat kaupungin alueeseen. Kun Viikinkylä liitetään kaupunkiin seuraavat sen mukana myös tärkeät osat kaupungin vesijohtolaitosta sekä Imatran voimalaitoksen suuri muuntaja-asema kaupunkia varten.

Mitä sitten Suutarinkylään tulee, niin on sekin Malminkylään ja Tapaninkylään verrattuna sikäli poikkeusasemassa, että tässäkään kylässä ei vielä ole sanottavasti syntynyt esikaupunkiasutusta. 1 ha pienempiä tiloja on toistaiseksi vain 10 ja asukkaita on vain noin 100. Kylän asema on kuitenkin uhattu. Esikaupunkiasutus kiertää jo sen rajoja kaikilta puolilta, eteläpuolella Tapaninkylässä, itäpuolella siinä osassa Tikkurilan kylää, joka ulottuu Keravanjoen eteläpuolelle, pohjoispuolella Tikkurilan kylässä ja länsipuolella myös jonkunverran Keravanjoen itäpuolella olevilla Helsingin kirkonkylän eräitten tilojen mailla. Kylän maat ovat varsin soveliaat esikaupunkiasutusta varten ja pelättävissä on, että kylän maanomistajat, varsinkin kun oloja Tapaninkylän puolella ryhdytään järjestämään ja järjestämättömien tonttien kysyntä alkaa hakea uusia alueita, havaitsevat etujensa mukaiseksi ryhtyä luovuttamaan asuntotontteja. Alueen suojelemiseksi samalta kohtalolta, jonka alaiseksi naapurialueet jo ovat joutuneet, on näin ollen varovaisinta nyt jo liittää tämäkin kylä kaupunkiin.

Suutarinkylän liittämisen puolesta kaupunkiin puhuu sekin, että kaupungin alueen ulkoraja täten saadaan ehjäksi. Syistä, joita tarkemmin perustellaan Tikkurilan aluetta käsittelevässä erikoiselvityksessä (Mietintö N:o 12, siv. 24), on välttämätöntä liittää kaupunkiin edellämainittu Tikkurilan kylän osa Keravanjoen eteläpuolella. Kaupunkiin liitettäväksi ehdotetaan myös syistä, jotka esitetään supistettua Helsingin maalaiskuntaa koskevassa erikoisselvityksessä (Mietinto N:o 13, siv. ]4) ne edellämainitut osat kirkonkylän tilojen maita, jotka sijaitsevat Keravanjoen tällä puolen Suutarinkylän maitten jatkona ja joilla jo on tapahtunut maanosittamisia esikaupunkiasutusta varten. Suutarinkylä jäisi, jos sitä ei liitettäisi kaupunkiin vaan se muodostaisi osan Tikkurilan uutta kuntaa, johon sen tässä tapauksessa olisi kuuluttava, kaupungin alueeseen pistäväksi kiilaksi, joka rikkoisi kaupungin rajan. Kun kylä olisi liitetty kaupunkiin, muodostuisi joki tälläkin kohtaa, kuten pitkillä matkoilla muutenkin, pohjoisessa kaupungin alueen luonnolliseksi rajaksi.

Selvitysmies ehdottaa siis, että Suutarinkylä kaupungin ympäristön kunnallisten olojen uudestaan järjestelyssä myös liitetään kaupunkiin.

Kaupunkiin liitettävät alueet tulisivat siten olemaan Malminkylä kokonaisuudessaan, Boxbackan ja Stensbölen yksinäiset verotalot siihen luettuna, Tapaninkylä kokonaisuudessaan, Viikinkylä kokonaisuudessaan sekä Suutarinkylä kokonaisuudessaan ynnä näitten kylien vesialueet.

---


Takaisin alkuun