Kaarina Forsblom:
| WILLA
CARLSHEM |
 |
| Elettiin vuotta 1968. Meidän perhe muutti Helsingin Vartiokylästä Espooseen. Sitä oli edeltänyt sanomalehdessä ollut ilmoitus vuokrattavasta asunnosta, jota mieheni oli lähtenyt katsomaan. Sen käynnin seurauksena meille sitten muutamaa päivää myöhemmin tuli puhelinsoitto, jossa kerrottiin, että Willa Carlshemin alakerta oli päätetty vuokrata meidän perheelle. Kaksikerroksisen huvilan omisti Boijen sairaalan ylilääkärin vaimo, jolle se oli perintötalo. Mieheni, joka oli ollut tekemässä vuokrasopimusta omistajarouvan kanssa, kertoi myöhemmin minulle, että rouva kuultuaan meillä olevan 6 lasta oli sanonut, että siellä on tilaa kyllä lapsille sekä sisällä että ulkona. Rakennus, johon muutimme keväällä 1968, oli suuri 2-kerroksinen huvila, kaunis ulkoapäin. Siinä oli paljon koristeellista puupitsiä, kuten minä sen luonnehdin. Olimme aikaisemmin asuneet huoneen ja keittiön asunnossa, joten muutos oli aika suuri. kun olin ollut taloa katsomassa ennen sinne muuttoamme, olin hämmästyneenä katsellut niitä huoneita, joita tuntui olevan loputtomiin. alakerrassa oli 5 suurta huonetta ja keittiö, paraatioven puoleinen eteinen, josta oli rappuset yläkertaan, sitten keittiö, eteinen, kylpyhuone, välikkö sekä parveke, jonne oli ovi olohuoneen puolelta. Vielä oli talon molemmilla puolilla isot verannat . Lämmintä tilaa oli 198 neliömetriä sekä lisäksi eteiset ja verannat. Talossa oli öljylämmitys sillä tavalla että poikien huoneessa ja mieheni työhuoneessa oli suuret huoneen nurkassa olevat "Senator"-öljylämittimet. Tyttären huoneessa oli kaunis valkoinen kaakeliuuni ja olohuoneessa takka. Huoneet olivat korkeita, taisivat olla lähes neljä metriä ja niinpä lämpö karkasi yläkerran asukkaiden hyväksi suurimmalta osin. Kun kevät eteni ja kesä tuli oli yllättävää, miten monenlaisia kukkia ilmestyi talon ympäristöön. Siellä oli jasmiinipensas ja paljon syreenipensaita - valkoisin ja lilan sävyisin kukkatertuin. Pihapiirissä oli hyvin sievä, punainen leikkimökki, joka kunnostettiin ja joskus kesällä pojat nukkuivatkin siellä. Pihapiirissä oli myös varastorakennus, jonne sopi paljon tavaraa sekä autot. Hieman kauempana pihasta oli entinen tallirakennus, jonka toisessa päässä oli asunto. Siinä asui leskirouva Elna Nieminen. Hän haki talousvetensä vesipostista, joka oli päärakennuksen seinässä. Kilontien toisella puolella oli Willa Carlshemiin kuuluva saunarakennus, jota ei ollut käytetty aikoihin, päätellen sen kunnosta. Sauna oli kertalämmitteinen, suuri sauna. Se kunnostettiin ja käytimme sitä hyvin ahkerasti koko sen ajan minkä talossa asuimme. Saunassa kävivät myös rouva Nieminen sekä perhe, joka oli muuttanut yläkertaan samoihin aikoihin kuin me alakertaan. Aika Willa Carlshemissä oli työntäyteistä, mutta tapahtumiltaan rikasta aikaa. Luulenpa, että kolmelle nuorimmalle pojalle jäi sieltä monet lapsuusmuistot, sillä he olivat muuttaessamme 5-, 7- ja 9-vuotiaita. Alueella oli mahtavat leikki- ja toimintamahdollisuudet. Kolme vanhempaa lastamme olivat jo kaikki työelämässä taloon muuttaessamme ja olivat jatkossakin, paitsi että vanhin pojista meni armeijaan kesällä 1968. Willa Carlshemissä oli erinomaiset edellytykset järjestää juhlia, kun tilaa oli niin paljon. Me emme paljoakaan juhlia harrastaneet, mutta vietettiin siellä ainakin perheenpään 50-vuotisjuhlat vuonna 1973. Juhlissa myös tanssittiin ja tilaa riitti. Seuraavana vuonna juhlimme minun 50-vuotisjuhliani. Kerran muistan järjestäneeni rapujuhlat Willa Carlshemissä. Asuimme talossa vajaat kahdeksan vuotta, sillä syksyllä 1975 mieheni osti Länsi-Uudeltamaalta talon, jonne muutimme sen vuoden lopussa. |
Web-toteutus: Liisa Nordman, 2002