Liisa Nordman:
 

MAAOTTELU- MARSSI RUOTSI - SUOMI KEVÄÄLLÄ 1941

Helsingissä marssittiin pääasiassa neljää eri rataa pitkin. Kantakaupungissa käveltiin pääasiassa kahta rataa, joista 1. rata oli Hämeentien rata. Siinä lähtö ja maali oli Kallion urheilukentällä ja kääntöpaikka Malmilla.
Toinen rata oli Kulosaaren rata, jossa lähtö ja maali oli Lautatarhankadulla "Sörkan" sillan kupeessa ja kääntöpaikka Herttoniemessä. 

Kaikki tällä sivulla olevat maaottelumarssikuvat ovat Kulosaaren radalta, Kurvin kulmasta (Hämeentien ja Sturenkadun risteys). Taustalla näkyvässä puutalossa oli pankki.
 

Vasemmalla Ulla Wilkman, keskellä Svea Koskimaa (o.s. Åhlgren, syntynyt Tapaninkylässä) ja oikealla Elli Kahila (o.s. Liljefors).

Vasemmalla Anna Kime, keskellä Svea Koskimaa ja oikealla Martta Salmio, Helsingin Silkkikutomon työntekijöitä.

Vasemmalla Martta Salmio ja oikealla Anna Kime, Helsingin Silkkikutomon työntekijöitä.

Vasemmalla Ulla Wilkman ja oikealla Elli Kahila (Suomen mestari kiekonheitossa vuosina 1946-49, hopeaa 1945-47 ja -50. Kuulan TUL:n mestari vuonna 1945)

Kuva: Helsingin Silkkikutomosta Martta Salmio ja Anna Kime

Svenska Gångförbundet (Ruotsin Kävelyurheiluliitto) haastoi 25. tammikuuta 1941 Suomen Urheiluliiton kävelytapahtumaan, jonka tarkoituksena oli selvittää kumpi maa saisi kolmen viikon aikana liikkeelle enemmän kävelijöitä.

Marssia varten perustettu järjestelytoimikunta jakoi Suomen 17 marssipiiriin, joiden rajat mukailivat Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton piirirajoja. Helsinki oli toiminnan keskus, mutta vastuuta jaettiin ympäri maata. Järjestelyjä johti Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen ja marssihengen luojaksi tituleerataan Lauri "Tahko" Pihkalaa. Hän mm. kirjoitti marssiaapisen, jota painettiin 200 000 kappaletta. Painos loppui heti alkuunsa.
Huhtikuun lopulla Ruotsissa oli valmiina 1 500 marssireittiä, Suomessa reittejä oli silloin jo yli 3 000. 

Maaottelun avajaispäivänä 4. toukokuuta 1941 Suomessa oli 1 079 paikallista marssiasiamiestä. Lähes jokaisessa kylässä oli oma vetäjänsä.
Marssiin saivat osallistua vuonna 1931 tai sitä aiemmin syntyneet suomalaiset, joten nuorimmat osallistujat olivat 10-vuotiaita. Isovanhemmat kävelivät rinnan lastensa ja lastenlastensa kanssa.
Miehille matka oli 15 kilometriä ja enimmäisaika 2 tuntia 20 minuuttia. Naisille matkan pituus oli 10 kilometriä tavoiteajan ollessa tunti 40 minuuttia. Alle 13-vuotiaat kävelivät naisten matkan. Yhdestä kävelysuorituksesta sai yhden pisteen, kävellä saattoi toki useamman kerrankin, mutta vain yksi piste merkittiin. 
Osallistujille luvattiin marssimerkki viiden markan hintaan. Toimikunta tilasi rintamerkkejä aluksi 500 000 kappaletta, mutta ne loppuivat jo ensimmäisellä viikolla. Vaikka merkkejä teetettiin lisää jäi yli 200 000 ihmistä ilman tapahtuman muistomerkkiä. 

Dallapé-orkesteri marssi 18. toukokuuta Turuntiellä Helsingissä Helge Pahlmanin ja Viljo Vesterisen johdolla. Orkesteri antoi marssille tahtia soittamalla koko 15 km:n matkan. Soiton tahdittamana marssi sinä päivänä
7 553 ihmistä. 

Marssipäällikkö Olli Veijolan tavoitteena oli miljoona marssijaa - määrää pidettiin suuruudenhulluna puheena. 
Haasteen lähettänyt Ruotsi jäi marssitapahtuman kakkoseksi. Heillä kirjattiin vajaa miljoona (943 952) suoritusta. Suomalaiset ylittivät kaikki ennakkoarviot, sillä marssiin osallistui kaikkiaan 1 507 111 suomalaista.

Ryhmäkuvissa alla on sekä Helsingin Silkkikutomon että muiden Helsingin kutomoiden työntekijöitä.
 

Löytyisikö keneltäkään kuvia tai muita muistoja  Malmille päättyneen rata ykkösen varrelta. Ota yhteyttä Liisa Nordmaniin tai Raimo Parikkaan (puh 191 24590)