EtusivulleAjankohtaista-sivulleFuksit-sivulleKerhot-sivulleKuvat-sivulleHistoria-sivulleYhteystiedot-sivulle

Kesäretkeläiset Imatralla vuonna 1912

Wiipurilaisen Osakunnan vaiheet

Wiipurilaisen Osakunnan katsotaan syntyneen vuonna 1653, jolloin professori Martti Stodius nimitettiin inspehtorina valvomaan ylioppilaiden käytöstä. Hänen vastuualueeseensa tulivat kuulumaan Wiburgenses, jolla nimellä pitkän aikaa kaikki itäsuomalaiset yliopiston opiskelijat tunnettiin.

Turun akatemian ajan suurin nimi osakunnan jäsenistössä lienee osakuntaan 19-vuotiaana ylioppilaana vuonna 1757 kirjoittautunut Matthias Calonius. Sittemmin hän kokosi koko akatemian perustamisesta lähtien siinä opiskelleiden wiipurilaisten ylioppilaiden matrikkelin, toimi osakunnan kuraattorina 20 vuotta ja lakitieteen professorina osakunnan inspehtorina 1779-1814. Hän toimi myös Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisenä prokuraattorina, virassa joka vastaa nykyistä oikeuskansleria. Turun ajan osakunnan tunnettuihin hahmoihin kuuluvat myös muun muassa Adolf Ivar Arwidsson ja osakunnan sittemmin kuraattorina Helsinkiin luotsannut Gabriel Rein.

Wiipurilaisen Osakunnan toimintaa ei haitannut se, että suuri osa kanta-alueesta kuului niin sanottuun Vanhaan Suomeen, Venäjään Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa liitettyihin alueisiin. Vuoden 1812 alussa Vanha Suomi yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskunnan kanssa. Tätä riemullista tapahtumaa osakuntaa päätti juhlia asettamalla sittemmin vuosijuhlapäiväkseen yhdistämistä järjestäneen komitean kokoontumispäivän 5. maaliskuuta. Vuonna 1819 Wiipurilaisen Osakunnan alueeseen määrättiin kuuluvaksi Viipurin läänin ohella valtaosa Savoa ja Pohjois-Karjalaa. Samoin osakuntaan liittyivät kotipaikkansa perusteella inkeriläiset ja muut Venäjältä tai Baltiasta kotoisin olevat ylioppilaat.

Helsinkiin muuttaneen yliopiston suurimmat osakunnat päätettiin jakaa pienemmiksi, jotta ylioppilaiden valvonta helpottuisi. Näin ollen vastustuksesta huolimatta Wiipurilaisesta Osakunnasta erotettiin vuonna 1833 Savo-Karjalainen Osakunta. Myöhemmin Wiipurilaisesta Osakunnasta erosivat ruotsinkieliset ylioppilaat muodostaen Östra Finlands Nationin ja kymenlaaksolaiset Viipurin läänissä asuneet muodostaen Kymenlaakson Osakunnan. Naapuriosakunnat halusivat pienentää Wiipurilaisen Osakunnan aluetta useaan otteeseen. Suurimman palan vei kuitenkin Neuvostoliitto, jonka johdosta osakuntaan pääasiallisesti liittyvät ylioppilaat ovat kotoisin pienestä nykyisestä Etelä-Karjalasta Lappeenrannasta Parikkalaan sekä siirtokarjalaissukujen edustajia eri puolelta Suomea.

Koko osakuntalaitos, johon kaikkien ei aatelisten ylioppilaiden oli kuuluttava, hajotettiin valtiolle vaarallisena vuonna 1853. Wiipurilainen Osakunta jatkoi toimintaansa epävirallisena toveripiirinä, jonka matrikkelia uudelleen 1868 laillistettu Osakunta jatkoi. Vuonna 1850 ideoidun Viipurin pamauksen muiston juhlimisen traditio kehittyi juuri tuona epävirallisena kautena.

1800-luvun lopulla alkoi Wiipurilaisen Osakunnan parissa voimakas kotiseututyö. Wiipurilaiset osoittautuivat kaikkein aktiivisimmiksi kansatieteellisen keräyksen parissa, ja lähes puolet nykyään Kansallismuseoon kuuluvasta Ylioppilaiden kansatieteellisen museon esineistä ovat Wiipurilaisen Osakunnan hankkimia. Museohankkeen uranuurtaja oli Osakunnan kuraattori Theodor Schvindt. Toinen hanke oli kansanopistotyö: Wiipurilainen Osakunta muun muassa keräsi iltamilla rahaa Kanneljärven (Uudenkirkon) opiston hyväksi. Iltamiinsa Osakunta tilasi musiikin nuorelta säveltäjältä Jean Sibeliukselta. Pääjärjestäjänä toimi Jac Ahrenberg. Myös nuori osakuntalainen Eliel Saarinen kuului iltamien hyväksi toimijoihin.

1900-luvulla Wiipurilainen Osakunta jatkoi kotiseuduntutkimustyötä. Omana julkaisusarjana jo vuodesta 1876 lähtien on toiminut Kaukomieli. Osakuntalaiset kuuluivat aktiivisesti Akateemiseen Karjala-Seuraan. Viime sotien jälkeen Wiipurilainen osakunta profiloitui kulttuurityöhön. Ylioppilaiden kulttuurikilpailujen ideoijana toimi Osakunnan kuraattori Leo Sario. Oma kuoro oli perustettu jo vuonna 1930. Nyt myös näyttelijät, lausujat ja muut kulttuurielämän taitajat tekivät Wiipurilaisesta Osakunnasta menestyneen.

Osakunta kokoontui aluksi yliopistossa tai esimerkiksi inspehtorin kotona, mutta jo Turun aikana osakunnalla tiedetään olleen huoneisto, koska osakunnan kirjastokin oli karttunut. Helsingissä osakunta sai myös käyttöönsä tai vuokrasi huoneistoja eri puolilla kaupunkia, kunnes ylioppilastalo valmistui vuonna 1870. Sieltä wiipurilaiset muuttivat heille suunniteltuun huoneistoon osakuntataloon eli uuteen ylioppilastaloon vuonna 1911. Sieltä oli lähdettävä 1972, jolloin osakunta muutti Liisankadulle.

Ilkka Kuivalainen

Sivun alkuun

Wiipurilainen Osakunta. Leppäsuonkatu 11, 00100 Helsinki. wio-list@helsinki.fi