Jari Veijalainen, Pekka Orponen, Helena Ahonen
Tietotekniikka ja yhteiskunta ry
Ne ratkaisut, joita lähiaikoina tullaan tekemään maamme kansallisesta tietotekniikkastrategiasta ja ennen muuta tulevaisuuden valtakunnanlaajuisen tietoverkon kehityslinjoista, voivat aikanaan osoittautua kansakunnan hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeiksi. Visioidun kaltainen, laajakaistainen ja maantieteellisesti kattava tietoverkko tarjoaa periaatteessa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia kansakunnan henkisten voimavarojen hyväksikäytön tehostamiseen, energian ja raaka-aineiden kulutuksen vähentämiseen ja kansalaisten elämän laadun parantamiseen. Tässä kehityksen käynnistymisvaiheessa täytyy kuitenkin huolehtia siitä, että nämä mahdollisuudet pääsevät toteutumaan, eikä järjestelmän kehitys lähde ohjautumaan tuottamattomille tai yhteiskunnan kannalta muuten haitallisille sivuraiteille.
Se ominaisuus, johon valtakunnallisissa ja maailmanlaajuisissa tietoverkoissa liittyy suurin kehityspotentiaali, on tiedon (datan) vapaa liikkuvuus verkon mistä tahansa solmukohdasta toiseen. Tämä tiedonkulun vapaus tekee mahdolliseksi verkon käyttäjien spontaanin vuorovaikutuksen ja tiedon ja palvelujentuottajien ja tarvitsijoiden kohtaamisen ilman raskaita jakelujärjestelyjä ja niihin liittyviä kustannuksia. Tulevaisuuden tietoverkkoa ei pidä tarkastella ahtaasti kaapelitelevision tai teksti-tv:n kaltaisena yksisuuntaisena jakelukanavana, jonka tarkoituksena on vain nykyistä tehokkaammin siirtää pääosin kaupallisten tuottajien tarjoamia tuotteita ja palveluja maksukykyisille ja -haluisille, mutta passiivisille kuluttajille. Jotta verkon koko potentiaali saadaan käyttöön, sen tulee tarjota kaikille kansalaisille, asuinpaikkaan ja maksukykyyn katsomatta, mahdollisuus aktiivisesti hankkia tietoa eri lähteistä, muodostaa yhteistyöryhmiä ja edelleen tuottaa tietoa ja palveluja muille verkon käyttäjille tarjottaviksi.
Verkon suunnittelu niin, että suuresta käyttäjämäärästä huolimatta nämä tavoitteet voidaan toteuttaa tehokkaasti ja samalla ottaa huomioon käyttäjien ja palvelujen tarjoajien taloudelliset ja juridiset intressit edellyttää huolellista harkintaa ja innovatiivisia teknisiä ratkaisuja. Yksi jo nähtävissä oleva ongelma on esimerkiksi ristiriita julkisten palvelujen maksullisuuden ja tehokkaan verkkokäytön välillä: toisaalta kaiken tuotetun tiedon digitalisoituminen ja tietoverkon kehittyminen tulee ratkaisevasti parantamaan julkisesti tuotetun tiedon saatavuutta ja innovatiivisen soveltamisen mahdollisuuksia (esim. kartat, tilastot, oppimateriaalit); toisaalta jos käyttäjä joutuu jokaisesta tilaamastaan tietoalkiosta maksamaan erillisen, mahdollisesti huomattavankin korvauksen, ei näistä mahdollisuuksista tule realisoitumaan kuin murto-osa.
Keskustelua tulevaisuuden tietoverkkojen kehityslinjoista käytäneen tällä hetkellä useimmissa länsimaissa. Tunnetuin hanke on Yhdysvaltain Clintonin-Goren hallinnon aloite kansallisesta "tiedon valtatiestä", viralliselta nimeltään "National Information Infrastructure". Ohessa seuraa liitteenä yhteenveto-osa amerikkalaisen "Computer Professionals for Social Responsibility"- järjestön lausunnosta NII-aloitettakäytännössä valmistelevan Yhdysvaltain telehallinnon (National Telecommunications and Information Administration) suunnitteluraporttiin "The National Information Infrastructure: Agenda for Action". (Koko 28-sivuinen lausunto on noudettavissa Internet-tietoverkon välityksellä CPSR- järjestön ftp-palvelimesta, jonka verkko-osoite on "cpsr.org". Telehallinnon 41-sivuinen NII-raportti ynnä muuta hallinnon tuottamaa aiheeseen liittyvää materiaalia taas on saatavissa palvelimesta "ftp.ntia.doc.gov".).
Euroopassa Clintonin-Goren hallinnon aloitteeseen on vastattu ns.Bangemanin työryhmän raportilla "Europe and the global information society", joka julkistettiin EU:n Korfun kokouksen yhteydessä. Molempien ehdotukset ovat samansuuntaisia, joskin painotukset ovat Atlantin eri puolilla hieman toisistaan poikkeavia.
1. Verkon käyttömahdollisuutta ei taata kaikille. Ulkopuolelle jäävät helposti ne, joilla ei ole varaa maksaa palveluista tai mahdollisuuksia hankkia käytön vaatimaa koulutusta. Verkon ulkopuolelle saattavat jäädä myös haja-asutusalueilla asuvat. Näin voi erityisesti käydä, jos verkko-operaattoreiden annetaan toimia pelkästään kaupallisten tuottonäkökohtien pohjalta.
2. Pieni yritysjoukko tulee hallitsemaan verkon suunnittelua ja käyttöä. Verkon suunnittelu ja toteuttaminen on mittava projekti,ja vain harvoilla yrityksillä on mahdollisuus kilpailla siitä.Tällöin markkinat eivät välttämättä takaa riittävää kilpailua.
3. Verkko-operaattorit tulevat valvomaan verkossa siirrettävän tiedon sisältöä. Jos samat yritykset sekä valvovat verkkoa että tuottavat siinä välitettävää aineistoa,tasa-arvoinen kilpailu aineiston tuottajien välillä vaikeutuu.
4. Verkko tulee tukemaan ensisijaisesti kaupallisia eikä tiedonvälityspalveluja. On nähtävissä, että verkkopalveluista suurin kansantaloudellinen merkitys tulee olemaan tiedonvälityspalveluilla. Lisäksi olemassaolevista verkoista saatujen kokemusten perusteella puhtaasti kaupallinen tarjonta ei näytä kiinnostavan käyttäjiä riittävästi, jotta verkon käyttö ylittäisi sen vakiintumiseen vaadittavan "kriittisen massan" rajan.
5. Julkisesti tuotetun tiedon saatavuutta rajoitetaan, esimerkiksi tekemällä siitä maksullista.
6. Verkko ei tarjoa mahdollisuutta kansalaisten ei-kaupalliseen toimintaan, esimerkiksi kansalaisryhmien tiedonvälitykseen ja keskusteluun.
7. Verkkoa käytetään tekosyynä muiden julkisten palvelujen, kuten
kirjastopalvelujen, supistamiselle.
8. Käyttäjien tietosuojaa verkossa ei turvata. Kun verkossa siirrettävän tiedon määrä kasvaa, tulee myös helpommaksi ihmisiä koskevien tietojen keräily ja yhdisteleminen.
9. Verkon kansainvälisiä yhteyksiä rajoitetaan. Perusteluna voidaan käyttää kansallisen kilpailukyvyn tai turvallisuuden takaamista.
10. Verkon laitteistoratkaisut tehdään ottamatta huomioon tulevia ohjelmistotarpeita.
1. Verkon yhteiskunnallisiin vaikutuksiin kiinnitetään huomiota.
2. Kaikille kansalaisille taataan verkon käyttömahdollisuus.
3. Verkkoa tarkastellaan kansantaloudellisena voimavarana.
4. Verkkopalvelujen tarjonnan monopolisoituminen estetään.
5. Julkishallinnon tuottaman tiedon ja palvelujen verkkokäyttö turvataan.
6. Kansalaisten ei-kaupallisen toiminnan mahdollisuudet verkossa turvataan.
7. Julkista intressiä koskevat verkon suunnittelupäätöksettehdään avoimesti ja demokraattisesti.
8. Yhteydet maailman kaikkiin muihin tietoverkkoihin pyritään pitämään avoimina.
Verkkopalvelujen kehittämiseen suositellaan lisäksi seuraavia periaatteita:
1. Palvelujen helppokäyttöisyyteen kiinnitetään erityistähuomiota.
2. Kodeissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa toimiviin verkkopisteisiin toimitetaan täydelliset verkkopalvelut.
3. Kaikille käyttäjille tarjotaan mahdollisuus myös tuottaa verkkoon tietoa ja palveluja.
4. Tietosuoja- ja tietoturvakysymyksiin kiinnitetään huomiota alustaalkaen.
5. Palvelujen, laitteiden ja osaverkkojen yhteensovittamiseen kehitetään avoimet, yleiset standardit
6. Kokeiluja ja palvelujen vähittäistä kehittymistä tuetaan.
Olemassaolevissa verkoissa useat keskeiset palvelut ovat syntyneet verkon käyttäjien kokeiluista, jotka ovat vähitellen kehittyneet muiden käyttäjien parannusehdotusten avulla yleisesti hyväksytyiksi palveluiksi.
7. Verkolta ja sen tarjoamilta palveluilta vaaditaan korkeaa luotettavuutta.