Symbioosi >> Vuotos >> Luontoarvolausunto

Luontoarvolausunto 1.4.2004


KEMIJOEN LUONTOARVOT


Valtioneuvoston päätöksen mukaisesta Natura-rajauksesta puuttuu valtaosa luonnonsuojelullisesti arvokasta Kemijokea. Natura-rajaus on mm. soiden ja pienvesien suojelun kannalta perusteltu, mutta se ei ole riittävä suurjokiluonnon säilyttämiseksi. Useiden alueiden osalta, esimerkiksi keskisellä Kemijoella, Natura-rajaus vaikuttaa niin suppealta, että se vaarantaa pitkällä tähtäimellä siihen kuuluvienkin alueiden suojeluarvot. Ylistä Kemijokea ei ole otettu rajaukseen lainkaan.

Kemijoki on ainoa rakentamaton suurjoki Itä-Lapissa. Se on sellaisenaankin suojeltava luontodirektiivin liitteessä I mainittuna Fennoskandian luonnontilaisena jokireittinä. Suurten jokien uomat ja tulvien ylläpitämät kasvupaikat ovat koko Suomessa taantunutta luontoa.


1 Alueen luonnonolot

Koko Kemihaaran alueen mittakaavassa luonnonoloiltaan merkittävimpiä kohteita löytyy erityisesti jokivarsista (1). Jokireitin varrella on ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia luonnontilaisia kulttuuriniittyjä ja omaleimaisia kuivia niittyjä on kymmeniä kilometrejä (1). Vesistöjen varrelle on jäänyt esimerkiksi lahopuustoisia metsiköitä, joista on löytynyt mm. uhanalaisia kääväkäslajeja (riekonkääpä ja louhennahka) (1). Kemijoen varret ovat tulvaiset ja jäiden kuluttamat, rannoilta löytyy komeita avoimia hiekka- ja soratörmiä, sekä jäiden kuluttamia moreenitörmiä (3).

Monipuolisten ja vaihtelevien olosuhteiden vuoksi suurten jokien varret ovat tärkeitä leviämisteitä sekä jokivarteen rajoittuneille lajeille, että monille jollakin tavalla vaateliaille suokasveille (2). Monet uhanalaiset kasvilajit ovat riippuvaisia tulvaveden eroosion ja jäiden paljastamista mineraalimaakasvupaikoista, toiset taas joen kasaaman lietteen mukanaan tuomista ravinteista. Jokirannoilla tavataan myös lajistoa, jota on totuttu pitämään jokseenkiin vaateliaana, vaikka kalkkipitoisuus ei olisikaan korkea (3).

Kemijoen syövyttämät jyrkät hiekkatörmät ovat kilpailuttomina, valoisina, mikroilmastollisesti mantereisluontoisina ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan tuoreina kasvupaikkoina tärkeitä vaellusetappeja eräille jokivarsiin rajoittuville itäisille ja kaakkoisille kasveille sekä tunturilajeille (2).

Kemijoen yläjuoksulla, jota ei ole sisällytetty Natura-alueeseen, esiintyy merkittäviä luonnonarvoja. Ne keskittyvät jokivarteen, jonka kulttuurimaisema on varsin edustava (3). Biologisesti mielenkiintoisin metsäalue on Ison Akanjoen suussa, missä on vanhaa lehtipuuvaltaista tulvametsää. Alue on vaihteleva vanhoine jokiuomineen, joista osa on rehevää lettoakin (3). Myös Purnunmukan alue on usean uhanalaisen kasvin kasvupaikka ja maisemallisesti edustava.

Ylisen Kemijoen puuttuminen Natura-rajauksesta ja keskisen Kemijoen rikkonaiset suojelurajaukset vaarantavat myös Natura-alueeseen kuuluvien kohteiden luonnonarvot pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi tulvaniittyjen ja tulvasaarten (esim. Keminsaaret) merkittävyys perustuu nimenomaan siihen, että joen virtaus ja tulvat säilyvät mahdollisimman luonnontilaisina. Mikäli virtausolot joessa muuttuvat, ne menettävät ominaispiirteensä hyvin nopeasti (3). Kuten edellä on kerrottu, jokivarren luonto toimii tärkeänä leviämisreittinä useiden eri elinympäristöjen eliölajeille (2).


2 Alueen merkittävät eliölajit

Seuraavassa kerrotaan Kemijokivarren eliölajistosta uusimman uhanalaistarkastelun ja IUCN:n kriteerien valossa (4).

2.1 Kasvit ja jäkälät

Kemijokivarren monipuolisten ekologisten olosuhteiden ansiosta jokivarsi kuuluu Kemihaaran alueen kasvistollisesti rikkaimpiin kohteisiin (5). Joen rannoilta löytyy monia uhanalaisia kasvilajeja, esimerkiksi valtakunnallisesti vaarantuneita siperianvehnää (Elymus fibrosus), tataarikohokkia (Silene tatarica) ja myös luontodirektiivin liitteessä II mainittua laaksoarhoa (Moehringia lateriflora), niinikään vaarantuneita lehto- ja suikeaanoidanlukkoa (Botrychium boreale, B. lanceolatum) ja lähinnä Kemijoen vesistön varressa tavattavaa mäkikeltanoa (Pilosella peleteriana). (3)

Kemijokivarresta löytyy useita uhanalaisia sammallajeja, kuten luontodirektiivin liitteestä II löytyvä kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus). Se on valtakunnallisesti vaarantunut ja yksi seitsemästä Suomessa rauhoitetusta sammalesta, ja Suomi kantaa osaltaan vastuun sen säilymisestä Euroopassa. Valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja Oulun läänin eteläpuolelta hävinnyt on tulvasammal (Myrinia pulvinata). (7)

Vuotoksen alueen uhanalaisista putkilokasveista tehdyn tutkimuksen (5) karttojen perusteella vaikuttaa siltä, että kaikkia lajin esiintymiä Kemihaaran alueella ei ole sisällytetty valtioneuvoston päätöksen mukaiseen Natura-rajaukseen. Kemijoen varressa Savukosken kunnassa, Natura-rajauksen ulkopuolella, tavataan myös silmälläpidettävät harvinaiset sammallajit suippuväkäsammal (Campyliadelphus chrysophyllus), kairannukkasammal (Dicranella palustris), limisiimasammal (Myurella julacea), kalkkilukinsammal (Platydictya jungermannioides) ja idänhitusammal (Seligeria diversifolia) (6).

Harvinaisista jäkälistä Kemijokivarressa, Natura-rajauksen ulkopuolella, esiintyy kolme lajia: sormikesijäkälä (Leptogium lichenoides), kalliohyytelöjäkälä (Collema flaccidum), raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria) sekä karvetorvijäkälä (Cladonia pocillum) ja pohjannahkajäkälä (Peltigera kristinssonii) (7).

Kemijokivarsi tulisi suojella kokonaisuutena, sillä näin turvataan parhaiten alueen luontoarvojen säilyminen. Jokivarren luontotyypit ovat uhanalaisille kasvilajeille merkittäviä, sillä Keski-Lapin uhanalaisista kasveista jopa 22 % vaatii rantaympäristöjä, 12 % vesistöjä ja 7 % kulttuuriympäristöjä (6). Kulttuuriympäristöjen lajit keskittyvät alueella nimenomaan jokivarteen. Vesien ja rantojen rakentaminen on Keski-Lapin putkilokasveille suurin yksittäinen uhanalaisuuden syy. Se kattaa 27 % uhanalaisuuden syistä (5). Tämän vuoksi koko Kemijokivarren liittäminen Naturaan on tärkeää.

2.2 Linnut

Kemijokivarren linnusto on runsas ja monipuolinen, etenkin vesilintujen ja kahlaajien osalta. Kemijoen varren vesilintu- ja kahlaajalajisto todettiin tutkimuksissa selvästi paremmaksi kuin Vuotoksen alueen pienten jokivarsien vastaava linnusto. Etenkin suurille vesistöille ominaisia sukeltajasorsia oli enemmän kuin pienillä jokivarsilla (8). Kemijokivarressa havaittiin pesiviä vesilintuja 116 paria yhteensä kahdeksaa lajia (8). Näistä pilkkasiipi (Melanitta fusca) luokitellaan vaarantuneeksi Lapissa ja uivelo (Mergus albellus) kuuluu lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Suomen erityisvastuulajeista eli lajeista, joiden Euroopan kannasta merkittävä osa pesii Suomessa (9) pesi vesilinnuista Kemijokivarressa lisäksi telkkä (Bucephala clangula), tukkakoskelo (Mergus serrator) ja isokoskelo (M. merganser).

Kahlaajia havaittiin Kemijokivarressa pesivänä 142 paria yhteensä kymmenen lajia, joista liro (Tringa glareola) ja suokukko (Philomachus pugnax) kuuluvat lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Lintudirektiivin liitteen I varpuslintulajeista Kemijoen varressa havaittiin pesivänä ainakin sinirinta (Luscinia svecica). Lisäksi Suomen erityisvastuulajeja havaittiin Kemijokivarressa kahlaajista mustaviklo (Tringa erythropus) ja valkoviklo (T. nebularia) sekä varpuslinnuista pikkusirkku (Emberiza pusilla).

Monipuolinen jokiympäristö tarjoaa sopivia ruokailualueita myös jokivarren ulkopuolella pesiville linnuille. Mm. lintudirektiivin liitteen I lajeista lähialueilla pesivä kalasääski (Pandion haliaetus) käy melko säännöllisesti kalassa Kemijoen varressa (8).

2.3 Selkärangattomat eläimet

Kemijoen varren luonnon arvoa kuvaa, että Vuotoksen alueen perhosista tehdyissä tutkimuksissa (10) kaikki harvinaisimmat lajit tavattiin joen tuntumasta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että valituksenalaisen Natura-rajauksen ulkopuolelle jäävät harvinaiset perhoslajit Gnorimoschema herbichii, Ptycerata petasitis ja Eucosma suomiana.

Juoksuhämähäkkilajiston perusteella monimuotoisimmat ja erikoisimmat esiintymispaikat ovat pääosin Kemijoen varressa. Tutkimuskarttojen perusteella Natura-rajaus suojelee löytöpaikkoja vain osin (11).

Kemihaaran alueen maakiitäjäisistä huomattava osa keskittyy Vuotoksen alueen maakiitäjäisistä tehdyn tutkimuksen (12) mukaan jokivarren niityille ja rannoille. Kolmannes lajistosta esiintyy pelkästään näissä elinympäristöissä. Rantaniityt ja rannat ovat maakiitäjäislajiston perusteella alueen erikoisin ja suojeluarvoltaan keskeisin elinympäristö.

Myös Kemihaaran alueen vesiselkärangattomien monipuolisimmista esiintymistä osa jää Vuotoksen alueen vesien selkärangattomista tehdyn tutkimuksen (13) mukaan Natura-rajauksen ulkopuolelle.



Viitteet:


1. Itämies, J., Kuusela, K., Ohenoja, E. & Siira, J. 2003: Vuotoksen suunnitellun allasalueen luonnon tutkimukset vuonna 1994. Teoksessa: Lindholm, L. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
2. Myllynen, A. 2003: Yleiskatsaus Vuotoksen alueen luonnonoloihin. Teoksessa: Lindholm, L. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
3. Kukko-oja, K., Rehell, S., Klinga, J. & Siira, A. 2003: Vuotoksen alueen kasvipeite ja maaperä. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
4. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki.
5. Kokko, M. 2003: Vuotoksen alueen uhanalaiset putkilokasvit. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
6. Mäntylä, M. 2003: Vuotoksen alueen sammalet. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
7. Soppela, K. 2003: Vuotoksen alueen jäkälät. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
8. Pessa, J., Ohtonen, A., Eskelin, T. & Siira, J. 2003: Vuotoksen alueen linnut. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
9. Leivo, M. 1996: Suomen eritysivastuulajit ja niiden Suomen prosenttiosuudet Euroopan kannasta. Linnut 1996/6. s. 34 ss.
10. Itämies, J. & Mutanen, M. 2003: Vuotoksen alueen perhoset. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
11. Similä, M. & Itämies, J. 2003: Vuotoksen alueen juoksuhämähäkit (Lycosidae). Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
12. Itämies, J., Siitonen, J. & Valovirta, I. 2003: Vuotoksen alueen maakiitäjäiset (Carabidae). Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
13. Paavola, R., Kuusela, K. & Itämies, J. 2003: Vuotoksen alueen vesien selkärangattomat. Teoksessa: Lindholm, T. (toim.): Vuotoksen alueen luonto – Suomen ympäristö 635. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

 

© Symbioosi r.y. - Helsingin yliopiston biologian opiskelijat