Symbioosi >> Vuotos >> Kirjelmä

Katselmuskokouksen oikeudenkäyntikirjelmä

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

ASIA: LISÄSELITYS ASIASSA D:nro 2405/3/1; OIKEUDENKÄYNTIKIRJELMÄ KORKEIMAMAN HALLINTO-OIKEUDEN KATSELMUSKOKOUKSESSA 27.8.2002


SELITYKSEN ANTAJAT:


Symbioosi Ry.
rekisteröity yhdistys, Helsinki

ja

Kemijärven Luonto Ry.
rekisteröity yhdistys, Kemijärvi


ASIAMIES JA PROSESSIOSOITE


Ville Salonen
varatuomari, Helsinki
Prosessiosoite: Asianajotoimisto Ulla-Riitta Harju Oy
PL 951, 00101 HELSINKI,
puh. 09-5860 510, 0400 609 758
fax 09-5860 5118
E-mail: urh@saunalahti.fi


SELITYS


1. Aluksi


Korkein hallinto-oikeus on 20.6.2002 lähetetyllä kutsulla ilmoittanut nyt pidettävän katselmuksen osalta, että katselmuksen järjestäytymiskokouksessa 27.8.2002 asianosaisilla on mahdollisuus esittää asiaa ja katselmusta koskevia näkökohtia.

Uudistaen kaiken päämiesteni antamassa kirjallisessa selityksessä 20.2.2002 (jatkossa 'Selitys') sekä kirjallisessa lausumassa 2.8.2002 todetun esitän päämiesteni puolesta asiassa kunnioittaen seuraavaa:

Tässä selityksessä pyrin lähinnä täydentämään päämiesteni puolesta aikaisemmin lausumaani sekä osittain ottamaan kantaa Kemijoki Oy:n (jatkossa 'yhtiö') vastaselityksessä 12.4.2002 lausumaan.

Yleisesti voidaan aluksi todeta, ettei yhtiö ole vastaselityksessään tuonut esiin mitään sellaista juridista taikka luonnontieteellistä seikkaa, jonka nojalla asiaa tulisi arvioida toisin, kuin Vaasan hallinto-oikeus on ratkaisussaan tehnyt taikka kuin päämiesteni puolesta annetussa Selityksessä on tehty.


2. Vesilain 2 luvun 5 §:n kansallinen puitekehikko


2.1. Säädös osana vesilain järjestelmää:

Yhtiö on koko tämän lupamenettelyn ajan katsonut, että vesilain järjestelmää tulisi tarkastella staattisena normistona lainsäätäjän 1950 -luvulla vesilaille asettamien viitekehysten pohjalta ottaen huomioon sen, että vesilain lähtökohtana on toimia vesitaloudellisena normistona.

Yhtiön esittämä näkemys on tältä osin jo lähtökohtaisesti virheellinen. Kuten päämiesteni toimesta on aiemmin jo laajalti tuotu ilmi , on lainsäätäjän tietoisena tarkoituksena ollut luoda dynaaminen kokonaisharkintanormi, joka mahdollistaa (ja kääntäen edellyttää) yhteiskunnallisten arvojen ja luonnontieteellisen tietämyksen huomioimisen lupaharkinnassa. Siten yhtiön esittämän kannan vastaisesti kyse on nimenomaan luonnonsuojelullisesta normista, mikä myös ilmenee normiin myöhemmin tehdyistä muutoksista sekä perusoikeusuudistuksen yhteydessä lain esitöissä lausutusta.

Edelleen, yhtiö pyrkii väheksymään yhteiskunnallisten arvojen muutosta ympäristön osalta. On selvää, että vesilain 2 luvun 5 §:n mukaista harkintaa tehtäessä tulee huomioida ympäristöarvojen voimakkaan kasvun lisäksi ympäristötieteellisen tietämyksen voimakas kasvu.

Yhtiön näkemys siitä, että poliittiset (taloudellisiin näkökohtiin perustuvat) tahdonilmaisut osoittaisivat jotain yhteiskunnan arvostuksista on virheellinen. Pikemminkin objektiivisina ja todellista arvostusta kuvaavina seikkoina tulisi pitää Ruotsin valtion ja komission allashankkeelle hyvin kielteisiä kantoja.

2.2 Perustuslain 20.2 §:n merkitys lupaharkinnassa

Yhtiön näkemyksen mukaan perustuslain 20 § ei ole alentanut vesilain tulkintakynnystä, eikä sillä ole tulkintavaikutusta, koska perusoikeuksia ei tapauksessa loukata.

Yhtiön argumentointi sivuuttaa täysin perusoikeusmyönteisen tulkinnan doktriinin, jonka mukaan tuomioistuimen tulee kussakin tapauksessa pyrkiä löytämään lain tasoisille ja sitä alemmille normeille mahdollisimman hyvin perusoikeuden tarkoitusta toteuttava tulkintasuositus. Tämän tulkintadoktriinin ja perusoikeusuudistuksen yhteydessä esitöissä lausutun perusteella on selvää, että perustuslain 20 § on merkittävästi alentanut vesilain 2 luvun 5 §:n soveltamiskynnystä.

Yhtiön näkemyksen mukainen tulkinta vahvistaisi ajatuksen siitä, että sekä vesilain 2 luvun 5 § että perustuslain 20.1 § ovat desuetudo -normin kaltaisia julistuksia, eivätkä lainkaan sovellettavaa positiivisoikeudellista normiainesta. On nimittäin vaikeata kuvitella hanketta, joita koskevassa lupaharkinnassa voitaisiin pätevästi vedota säännöksiin, jos nyt katsottaisiin, ettei normeilla ole tosiasiallista vaikutusta nyt puheena olevassa lupaharkinnassa.


3. Ylikansallisen oikeuden vaikutus lupaharkinnassa:


3.1. Ennakkoratkaisupyyntö

Yhtiö katsoo, että mm. päämiesteni toimesta asiassa tehty ennakkoratkaisupyyntö tulee hylätä, koska EY:n tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu yhteisöoikeuden merkityksen arviointi kansallisen säännöksen soveltamisessa.

Yhtiön näkemys on tältä osin vallitsevan yhteisöoikeudellisen kannan vastainen. Alan perusteoksessa (Joutsamo et al: Eurooppaoikeus, 1996, s. 81) todetaan direktiivin tulkintavaikutuksesta, että:

"Kansallisen oikeuden tulkintavaihtoehdoista olisi tällöin valittava direktiivin sisältöä ja päämäärää parhaiten vastaava."

ja

"Ongelmana on kuitenkin usein se, että direktiivi itsessään on tulkinnan varainen. Tällöin kansallinen tuomioistuin voi tulkita direktiiviä itse tai pyytää ennakkoratkaisun yhteisöjen tuomioistuimelta."

Siten päämieheni katsovat edelleen, että asiassa tulee tehdä Selityksen sivulla 22 yksilöity ennakkoratkaisupyyntö ensisijaisesti yhteisöoikeuden välittömästä oikeusvaikutuksesta ja toissijaisesti tulkintavaikutuksesta.

3.2. Lintu- ja luontodirektiivin suora soveltuvuus ja tulkintavaikutus

Yhtiön näkemyksen mukaan direktiivien tulkintavaikutus edellyttäisi nk. täytäntöönpanovajetta. Myös tämä yhtiön esittämä näkemys on vallitsevan yhteisöoikeuden vastainen.

Täytäntöönpanovaje -tilanteessa voi direktiivi saada nk. välittömän oikeusvaikutuksen.

Kuten päämieheni ovat Selityksessä katsoneet, mainittu täytäntöönpanovaje on olemassa, ja siksi em. direktiivit ovat tapauksessa ensisijaisesti suoraan sovellettavissa, mikäli vesilain 2 luvun 5 §:n kansallinen tulkinta johtaisi päämiesteni näkemyksen vastaisesti yhtiön lupahakemuksen kannalta positiiviseen lopputulokseen, kuten Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksessä.

Siten, mikäli Korkein hallinto-oikeus päätyisi tulkitsemaan vesilakia päämiesteni käsityksen vastaisesti siten, että rakennuslupa olisi myönnettävissä, olisi tämä osoitus siitä, ettei luonto- ja lintudirektiivejä ole kansallisesti tehokkaasti implementoitu. Tällöin olisi olemassa täytäntöönpanonvaje, ja luonto- ja lintudirektiivin suora soveltuvuus estäisi päämiesteni näkemyksen mukaisesti luvan myöntämisen - tämän seikan selvittäminen kuuluu kuitenkin Ey:n tuomioistuimelle, kuten em. ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee.

Yhtiön näkemys siitä, etteivät luonto- ja lintudirektiivien mukaiset velvoitteet voisi luonteeltaan olla suoraan sovellettavia, on virheellinen, kuten Selityksessä mainituissa ennakkoratkaisuissa yksiselitteisesti on todettu.

Yhtiö katsoo myös virheellisesti, ettei siihen nähden voitaisi pätevästi vedota suoran soveltuvuuden periaatteeseen. Päinvastoin, suoran soveltuvuuden periaate on nimenomaan säädetty yksittäisen hallintoalamaisen, eli tässä tapauksessa päämiesteni oikeussuojan turvaamiseksi, ja kuten Selityksestä tarkemmin ilmenee, suoran vertikaalivaikutuksen oppi soveltuu nyt puheena olevaan tapaukseen.

Yhtiön näkemyksen vastaisesti direktiiveillä on tulkintavaikutus kansallisen lainsäädännön normeihin, kuten jo em. kirjallisuusviitteestä sekä Selityksessä viitatuista oikeustapauksista yksiselitteisesti ilmenee. Yhteisön perustamissopimuksen mukainen lojaliteettivelvoite sitoo kansallista tuomioistuinta kaikissa tapauksissa tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä ylikansallisen velvoitteen mukaisesti.
4. Hankkeen vaikutuksista yleiseen terveydentilaan

Yhtiö on katsonut, että raskasmetallien kertymiseen liittyvät riskit ovat nykytietämyksen mukaan hallittavissa. Yhtiön kannan vastaisesti päämieheni katsovat, ettei nykytietämyksen valossa voida saada riittävää varmuutta siitä, että nämä haitat olisivat hallittavissa.

Viime aikoina on valmistunut useita tutkimuksia, jotka pitävät elohopean vaikutuksia merkittävinä mm. sepelvaltimotaudin aiheuttajana. Atheroclerosis 148 (2000), s. 265-273. Siten hankkeella jo nykytietämyksen valossa on tiedossa olevia todellisia haitallisia vaikutuksia väestön terveydentilaan, joita ei millään toimenpiteillä voida poistaa tai hallita.

Myöskään muiden raskasmetallien kuten esimerkiksi kadmiumin kertymistä kaloihin ei ole tutkittu.


5. Alueen luontoarvot


Yhtiön näkemys on, ettei yksikään hankkeen luontovaikutuksista ole sellaisenaan huomattava ja laajalle ulottuva, että se muodostaisi vesilain 2 luvun 5 §:n mukaisen luvanmyöntämisesteen.

Tästä yhtiö katsoo edelleen voivansa johtaa induktiivisesti, että kun yksikään yksittäinen haitallinen vaikutus ei ole haitallinen, niin hanke ei myöskään kokonaisuudessaan voi olla niin haitallinen, että sitä voitaisiin pitää vesilain 2 luvun 5 §:n tulkintakynnyksen ylittävänä.

Yhtiön näkemys on jo lähtökohtaisesti virheellinen, koska yhtäkään kokonaisharkintanormia ei tule tulkita induktiivisesti, vaan kyseessä on kokonaisharkinta, jossa kokonaisuusuus on moninkertaisesti sen osatekijöiden summa. Lisäksi harkinnassa tulee ympäristöoikeudellisen varovaisuusperiaatteen mukaisesti ottaa huomioon, että hankkeella olisi myös paljon sellaisia haitallisia vaikutuksia, joita ei nykytietämyksen valossa edes tunneta.

Lisäksi yhtiö pyrkii vähättelemään Vuotoksen alueen yksittäisiä luontoarvoja sekä kokonaisuuden arvoa ja hankkeen vaikutuksia kokonaisuuteen. Pyrkimättäkään oikaisemaan kaikkia yhtiön virheellisiä väittämiä, todettakoon lyhyesti seuraavaa:

Päämieheni ovat Selityksessään luonnontieteellisiin asiantuntijalausuntoihin tukeutuen esitelleet nk. metapopulaatioteoriaa osana viime aikaista luonnontieteellistä kehitystä.
Yhtiö katsoo, että metapopulaatioteorian soveltaminen muuttolintuihin ei ole yhtä suoraviivaista kuin Selityksessä annetaan ymmärtää, ja viittaa Daniel Eslerin artikkeliin .

Teorian taustalla olevia periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa myös lintujen kohdalla, mikä ilmenee yhtiön Esa Huhdalla ja Lasse J. Laineella teettämässä ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassa linnustoselvityksessä, missä todetaan tältä osin (s. 81), että:

"Eliöiden kannalta myös riittävän lähellä toisiaan sijaitsevien elinympäristölaikkujen esiintyminen on tärkeää. Tällaisessa ympäristössä jonkun laikun paikalliskannan vähennyttyä tai kadottua se saa helpommin täydennystä läheisistä kuin kaukaisista laikuista. Kemihaaran soiden keskinäinen sijainti ja koko palvelevat hyvin näitä tunnettuja ja hyväksyttyjä edustavan elinympäristökokonaisuuden tunnusmerkkejä."

Myös eräiden muiden eliöryhmien, kuten kasvien ja selkärangattomien eläinten, osalta voidaan varmuudella todeta, että vaikutukset ulottuisivat allasalueen ulkopuolelle. Varmuudella ei kuitenkaan voida sanoa, mikä on näiden vaikutusten laajuus ja suuruus.

Yhtiö esittää, ettei metapopulaatioteorialla ole merkitystä arvioitaessa ehdottoman luvanmyöntämisesteen olemassaoloa. Yhtiö toteaa vastaselityksessään että:

"Metapopulaatioteoria korostaa yhtiön käsityksen mukaan lajeille soveliaiden elinympäristöjen säilyttämistä riittävän tiheänä verkkona, jotta tilapäisesti autioiksi jääneet alueet voisivat saada "täydennystä" verkoston muilta alueilta. Tämäntyyppinen geenivarannon säilyttäminen ei kuitenkaan kuulu yhtiön käsityksen mukaan vesilain 2 luvun 5 §:n suojan piiriin, jonka lähtökohta on aivan toisentyyppinen. Kyse ei ole hankkeesta aiheutuvasta huomattavasta ja laajalle ulottuvasta vahingollisesta muutoksesta ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa."

Yhtiön väite siitä, että kysymyksessä ei olisi huomattava ja laajalle ulottuva vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa on perusteeton. Kuten Selityksen liitteenä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettu akatemiaprofessori Ilkka Hanskin asiantuntijalausunto yksiselitteisesti osoittaa, asiaa on luonnontieteellisen tutkimuksen valossa tulkittava juuri päinvastoin.

Lisäksi on huomattava, että vaikka hankkeen vaikutukset allasalueen ulkopuolelle eivät yksinään muodostaisikaan vesilain 2 luvun 5 §:n mukaista ehdotonta luvanmyöntämisestettä, on ne huomioitava, kun arvioidaan hankkeen aiheuttamia vahingollisia muutoksia kokonaisuutena.

Allasalueen linnustollista arvokkuutta yhtiö väheksyy perustelunaan se, ettei vertailu ole objektiivisesti mahdollista, koska vastaavalla tarkkuudella hankittua tietoa ei ole muualta käytettävissä. Väite on paikkaansapitämätön, sillä tuoreesta Suomen tärkeät lintualueet inventoivasta Finiba-selvityksestä ilmenee, että Lapin alueelta on inventoitu kaikkiaan yli 250 lintualuetta. Inventoinnissa Luiron-Kitisen-Kemihaaran soilta inventoitiin 22 Finiba-kriteerit täyttävää lajia, mikä on kolmanneksi eniten koko Lapissa. Alue on lisäksi kurjen ja joidenkin vesilintujen ja kahlaajien pohjoisin tärkeä kerääntymisalue.
Yhtiön näkemyksen mukaan allashanke ei aiheuta laajoja haitallisia ympäristövaikutuksia, koska se ei aiheuttaisi yhdenkään eliölajin kannan merkittävää heikkenemistä. Väite on virheellinen, koska jo nykyisen tietämyksen mukaan kahden eliölajin tunnetut esiintymät koko Suomesta häviäisivät sukupuuttoon.

Yhtiön vääristynyttä näkemystä allasalueen luontoarvoista ja kykyä korvata ihmistoiminnan menetyksiä muualla kuvastaa myös vastaselityksen väite siitä, että Keminsaarten tulvaniityjen menetys voitaisiin kompensoida Kemi-, Ounas- tai Torniojoella. Analogisesti voitaisiin päätellä, että vesilain aukkoja kompensoidaan täydentämällä rakennus- ja maankäyttölakia tai että Suomen jääkiekkojoukkuetta täydennetään jalkapalloilijoilla.

Kokonaisuutenaan alueen luontoarvoista voidaan lopuksi todeta, kuten 36 biologian, ympäristönsuojelun, limnologian alan huippututkijaa ovat antamassaan asiantuntijalausunnossa yksimielisesti katsoneet, että

"Hankkeesta aiheutuisi niin mittava arvokkaiden ja ainutlaatuisten luontokohteiden muodostaman kokonaisuuden tuhoutuminen, ettei vastaavien luonnonarvojen aikaansaaminen toimenpiteillä ole mahdollista."

Helsingissä elokuun 26. päivänä 2002


Ville Salonen
varatuomari, Helsinki
Symbioosi Ry:n ja Kemijärven Luonto Ry:n valtuuttamana asiamiehenä

 

Symbioosi r.y. - Helsingin yliopiston biologian opiskelijat