Symbioosi >> Vuotos >> Vastaselitys rajauksesta

Symbioosin vastaselitys KHO:lle Natura-rajauksesta


KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

VASTASELITYS

ASIA: VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS (22.1.2004) SUOMEN NATURA 2000 –VERKOSTOEHDOTUKSEN TÄYDENTÄMISESTÄ KOSKIEN KEMIHAARAN SUOT –NIMISTÄ ALUETTA (FI 1300907) Diaarinro 967/1/04


VALITTAJA/VASTASELITYKSEN ANTAJA


Symbioosi Ry.
rekisteröity yhdistys, Helsinki


VALITTAJAN ASIAMIES


Ville Salonen
asianajaja, varatuomari, Helsinki
Prosessiosoite: Asianajotoimisto Ulla-Riitta Harju Oy
PL 951, 00101 HELSINKI,
puh. 09-5860 510
fax 09-5860 5118
e-mail: urh-salonen@saunalahti.fi


VASTASELITYS


Uudistaen kaiken asiassa jo lausutun todetaan Symbioosi Ry:n puolesta Ympäristöministeriön 16.6.2004 antamassa lausunnossa esitetyn osalta seuraavaa:


Ympäristöministeriön on lausunnossaan katsonut muun ohessa, ettei IBA –selvityksen mukaiselle aluerajaukselle ole syytä antaa painoarvoa tässä asiassa valittajan vaatimuksen osalta ja ettei Kemijoen vesistöjen suojelulle ole valittajan vaatimuksessa esitettyjä perusteita.


IBA –rajauksesta ja sen merkityksestä


Valittajan näkemyksen mukaan IBA –rajaus tulee sen ylikansallisen oikeusvaikutuksen nojalla ottaa sellaisenaan huomioon Natura-alueen rajauksessa. Sille on valituksessa todetut yhteisöoikeudelliset ennakkoratkaisut huomioiden jo sellaisenaan annettava lähtökohtainen suojeluarvo.



IBA –rajaukselle on annettu nimenomaista merkitystä myös Vuotos-aluetta koskevassa KHO:n ratkaisussa KHO:2002:86.


Näin ollen ympäristöministeriön väite siitä, että valittajan tulisi osoittaa ympäristöministeriön rajaus vääräksi, on jo lähtökohtaisesti virheellinen. Valittajan näkemyksen mukaan asiassa ei ole ympäristöministeriön toimesta esitetty riittäviä tieteellisiä perusteita sille, miksi tieteellisesti hyväksyttyjen kriteerien mukaisesta IBA –aluerajauksesta tulisi ja voitaisiin nyt puheena olevassa tapauksessa poiketa siltä osin, kun rajaus poikkeaa valittajan vaatimuksista.



Kemijoen vesistön luontoarvoista



Ympäristöministeriö on perustellut kantaansa sillä lähtökohdalla, että Tornionjokilaakso olisi tieteellisin kriteerein arvokkaampi suojelukohde, ja sen suojelulla luontodirektiivin edellyttämä suotuisan suojelun taso täyttyisi.


Aluksi on syytä todeta, että ympäristöministeriö on useassa eri yhteydessä itse pitänyt Kemijokea luontoarvoiltaan erityisen arvokkaana todeten mm. seuraavaa:



"Vuotoksen aluetta voidaan pitää erityisesti suo-, jokivarsi- ja vesiluontonsa osalta poikkeuksellisen monimuotoisena ja arvokkaana kokonaisuutena. Maisemaltaan erittäin monipuolinen suoalue sekä pitkä jakso luonnonmukaista suuren joen rantamaisemaa menetettäisiin."


”Uusissa tutkimuksissa on korostunut Kemijoen rantojen arvo muuallakin kuin Keminsaarilla. Jokivarsi erottuu itäisen ja eteläisen lajistonsa ansiosta selvästi esim. Ounas- ja Tornionjoesta.”


Näin ollen vaikuttaisi siltä, että Ympäristöministeriön kannanmuutos suhteessa vuoden 1997 Natura-valmisteluun ei ole tehty tieteellisin perustein.


Em. kantaa tukevat myös seuraavat seikat:


Toisin, kuin ympäristöministeriön lausunnossa todetaan, Kemijoki ja Tornionjoki eroavat suojelun kannalta relevanttien ominaisuuksiensa osalta olennaisella tavalla toisistaan.


Joet sijaitsevat toisistaan poikkeavilla kallioperillä, mikä ilmenee vastaselityksen liitteeksi 1 otettavasta Geologian Tutkimuskeskuksen kartasta. Kemijoen alta löytyy hyvin moninainen ja mosaiikkimainen kallioperä, josta kasvillisuuteen vaikuttavat kalkkikivi- ja karbonaattiliuskeet.



”Eri kivilajien erilainen vaikutus maan viljavuuteen perustuu ensi sijassa kivilajien kalkkipitoisuuteen ja rapautuvuuteen eli niin sanottuun kalkkivaikutukseen. Kalkki on tärkeä ravinne ja sillä on suuri välillinen vaikutus haitallisen happamuuden heikentäjänä ja maan kuohkeuttajana; se edistää mm. fosfaattien liukenemista ja fosforin vapautumista eloperäisistä yhdisteistä.”


Em. seuraa suoraan se Ympäristöministeriönkin muussa yhteydessä esittämä johtopäätös, etteivät Tornionjokilaakso ja Kemijoki ole verrannollisia. Kun lisäksi arvioidaan Kemijokilaakson suojeluarvoa, tulee ottaa huomioon seuraavat näkemykset:


”Tarkastelteltaessa Vuotoksen allasalueen kasvistollisia arvoa nousee etusijalle jokivarren tuoma omaleimaisuus, joka yleisestikin ilmenee Perä-Pohjolan jokivarsiluonnossa. Keski-Lapin ja tutkimusalueen lajistollinen omaleimaisuus näkyy ennen muuta siinä, että enemmistönä olevien yleisten lajien lisäksi jokivarsissa on myös kasveja, joiden päälevinneisyysalue on tuntureilla, lauhkeassa vyöhykkeessä tai Euraasian havumetsävyöhykkeessä. Perä-Pohjolan suurten jokivarsien uhanalainen ja harvinainen kasvisto on varsin monipuolisesti edustettuna.”


Kootusti voidaan Kemijokivarren osalta todeta lainaten Korkeimman hallinto-oikeuden Vuotosasiassa antamaa ratkaisua:



"Luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti erityisen arvokas kohde allasalueella on Kemijoen pääuoma monimuotoisine ranta-alueineen. Kemijoki on Kitisen yhtymäkohdan yläpuolella rakentamaton vapaasti virtaava suuri joki, jossa vuorottelevat lukuisat kosket, nivat ja hitaasti virtaavan veden alueet. Joen veden laatu on hyvä. Kemijoen merkittävintä luontoa ovat erilaiset niityt sekä koski- ja törmärannat, joiden määrä Suomessa on suuresti vähentynyt. Itä-Lapissa ei ole muita saman kokoluokan luonnontilaisia jokia.


Biologisilla ja geologisilla perusteilla arvioituna edustavimmillaan Itä-Lapin suurjokiluonto on Vuotoksen alueella. Kemijoki on lisäksi kalataloudellisesti arvokas virtakutuisten kalalajien lisääntymis- ja kasvualue."


Näillä perusteilla valittaja katsoo, ettei ympäristöministeriön kanta ole asiassa perusteltu, eikä Kemijokea voida relevanttien ominaisuuksiensa puolesta pitää suojelustatukseltaan Tornionjokea heikompana, eikä näin ollen Tornionjoen suojelulla voida ylikansallinen oikeusvaikutus huomioiden perustella Kemijokivarren jättämistä aluerajauksen ulkopuolelle.


Lopuksi


Näillä sekä aiemmin todetuilla perusteilla valittaja katsoo, ettei ympäristöministeriön lausunnossa ole esitetty mitään sellaista asiaan vaikuttavaa, jonka perusteella asiaa tulisi arvioida valittajan esittämistä näkökannoista poikkeavasti, ja asia tuleekin ratkaista valittajan vaatimalla tavalla.


Varaan vielä oikeuden päämiesteni puolesta toimittaa lisäselvitystä tai lausuntoja korkeimmalle hallinto-oikeudelle, mikäli muissa vastaselityksissä lausuttu tai muuten ilmi tuleva antaa siihen aihetta.



Helsingissä heinäkuun 8. päivänä 2004


Ville Salonen
Asianajaja, varatuomari, Helsinki
Symbioosi Ry:n valtuuttamana asiamiehenä


LIITEAINEISTO


- karttaliite, lähde www.gtk.fi

 

© Symbioosi r.y. - Helsingin yliopiston biologian opiskelijat