_Vappu_

Nuo hassut tyypit vihreissä haalareissaan Jälleen tänä vappuna siulalaiset pukevat ylleen haalarinsa, hoitavat tankkauksen, laittavat nelivedon päälle ja ampaisevat radalle. Monet tyytyvät rauhallisempaankin menoon, mutta haalaria harva unohtaa päällensä kiskoa. Kuitenkin ennen 90-luvun puoltaväliä haalari oli kirosana humanistien keskuudessa. Siulan jäsenet ehdottivat haalareita hankittaessa vaihtoehdoiksi mm. paitaa, pipoa tai hupparia. Lauri Sihvonen Vanhoja Siulan hallituksen pöytäkirjoja selailemalla paljastui, että vuonna 1992 ensimmäiset aloitteet haalarista tyrmättiin ykskantaan. Seuraavana vuonna haalareita oltiin jälleen puuhaamassa, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaiseksi. Vuoden 1994 hallituksen pöytäkirjoja ei löytynyt, mutta saman vuoden syksynä Siulan isäntä Pasi Partanen kommentoi palstallaan Siulasissa 4/94 seuraavasti: "Jumalauta! Jo on aikoihin eletty! Siulalle on hankittu oma haalariasu. Siula degeneroituu?" Haalari on teekkareiden juttu ja sellaisena sen haluttiin pysyvän. Teekkareiden haalariguru Matti Änkö, jolla oli tätä juttua tehdessä haalareissaan (sis. kaksi laajennusosaa, so. viittaa) 1245 merkkiä ja lukuisia muita killuttimia, selvittää nettisivullaan (www.niksula.cs.hut.fi/~mmm/haalari) haalarikulttuurin olevan peräisin ruotsalaisilta teekkareilta. Sieltä se levisi Suomeen TKK:lle 80-luvun alkupuolella. Suurten opiskelijamassojen univormu siitä tuli 90-luvun puolessavälissä. Nykyään on vaikea kuvitella opiskelijoiden vappua ilman värikkäitä haalareita ja haalarimerkkien kirjavuutta. Miksi Siulan haalari on vihreä? Hyvä kysymys, mutta äärimmäisen ärsyttävä, kun sen kuulee kaikilta puolitutuilta vappuna. Suurin osa yrittää aloittaa repliikkinsä metsänhoidon termein. Monilla tiedekunnilla on oma värinsä, mutta humanistisessa opiskellaan niin sekalaisia aineita, että ehkä ainejärjestöt ovat halunneet erottautua. Suosituimmat värit humanistisen haalareissa näyttävät olevan tummansininen (Aspekti, Historicus, Kronos) ja punainen (Lootus, Saga, SUB), selviää Matti Ängön nettisivujen värikarttaa tarkastelemalla. Keskivihreisiin haalareihin pukeutuvat Helsingin yliopistossa siulalaisten lisäksi ainakin foneetikot, ympäristötieteilijät ja eläinlääketieteilijät. Haalareiden lahkeiden, hihojen ja taskujen vaihteleminen on oma taiteenlajinsa, jolla alkaa olla jo liikaakin symbolista painolastia. Haalareiden värit sekoittuvat vaihtamisten avulla, mutta vasta haalarimerkit tekevät haalarin kantajasta persoonan. Korskeasti rinnuksissa jököttävä jättimäinen Hämäläisen osakunnan merkki voi tuoda lähelle mustan makkaran tarjoajia, kun taas pienet ja vaisun väriset merkit eivät kiinnosta ketään. Moni vastustaa kaupallisia merkkejä, mutta humanistien parissa kaikenlaisten teekkarimerkkien ripustaminen pyhään haalariasuun on kai se suurin synti. Haluamme näköjään edelleen erottautua teekkareista. Vielä jos pystyisimme jotenkin osoittamaan, että humanistit todellisuudessa olivatkin haalarikulttuurin edelläkävijöitä...