Edellinen numero Seuraava numero  
       
 

1/2004

Sisällys

Päätoimittaja:
Ira Österberg

Toimitussihteeri:
Päivi Rönkkö

Piirrokset:
Satu Nykopp

Verkkoversio:
Salla Räsänen

Tekstit:
Pekka Kaasinen
Kaisa Kärkkäinen
Riikka Porkola
Salla Räsänen
Marina Virpioja

Miksei ne käytä kyrilliikkaa?

Miten kääntäisit seuraavan tšekinkielisen lauseen: "Otevřu Dĕjiny staré ceské literatury"? No tietenkin "avaan Vanhan venäläisen kirjallisuuden historian" – siis, ainakin, jos olet tšekin peruskurssia käyvä 6. vuoden venäjän opiskelija.

Silloin kun kauan sitten aloitin venäjänopinnot, oli pakollista lukea ainakin yhden muun slaavilaisen kielen peruskurssi. Tämä pakko poistui, enkä tiedä miten moni ryhtyy moiseen puuhaan vapaaehtoisesti vuosittain. Luulisin, että muutama ainakin. Minusta se ainakin tuntui hirvittävän loogiselta. Ja tämän ’sisäisen pakon’ ajamana minustakin tuli vanhoilla päivilläni tšekin fuksi.

Ensiselailulla Helena Lehečkován tekemä oppikirja Tšekkiä suomalaisille l on aika veikeä tapaus. Se on ensimmäinen näkemäni kielen peruskurssikirja, jossa naisopiskelijaa tarkoittava sana 'studentka' esiintyy tekstissä ja sanastossa ennen miessanaa 'student'. Oletusarvona tuntuvat useimmiten olevan feminiinimuodot. Minua se miellyttää kovasti. Ja kun katson ympärilleni luokassa, se tuntuu myös hyvin luonnolliselta, sillä valtaosa kielen opiskelijoista on nimenomaan niitä 'studentkoja'.


KAIKEN PUUDUTTAVAN kielentutkimuksen teorian jälkeen on ihanaa palata takaisin perusasioihin: sanastojen pänttäämiseen ja siihen, kuinka esittäydytään ja tilataan kuppi kahvia. Lisäksi tuntuu kivalta, että vihdoinkin pakko on poissa, maailmani ei kaadu siihen vaikka en aina osaisikaan, sillä eihän tämä kuitenkaan minun pääainekieleni ole!

Voisi kuvitella, että venäjäntaito auttaa myös muiden slaavilaisten kielten omaksumisessa. Näin minäkin luulin, mutta vaikeudet tulivat aivan yllättävältä taholta: minun oli mahdotonta orientoitua lausumaan tuttuja suhuäänteitä, kun ne yhtäkkiä olikin kirjoitettu latinalaisin kirjaimin.

Vielä hankalampaa on se, että painon merkki ei olekaan painon merkki vaan merkitsee pituutta. Pituus ja paino ovat eri asioita, muistuttaa opettaja minulle joka tunti – siis aivan samalla tavalla kuin suomessa – ja silti reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen minä en osaa edelleenkään lausua!


JA VAIKKA KUINKA saan tuskailla ääntämisen ja alkeellisempienkin lauseiden tuottamisessa, minulla on hirvittävän hyvä mieli. Alati minussa kasvaa tunne, että kyllä minä sittenkin osaan venäjää aika hyvin: kahvia olen ainakin onnistunut tilaamaan... Lopuksi vielä inside-vitsi kaikille tšekin lukijoille: kurkistakaapa seuraavan kerran suomi–tšekki–suomi-taskusanakirjaa selatessanne, mitä sen mukaan pozváni-sana merkitsee suomeksi!

Ira Österberg