|
Sisällys
Päätoimittaja:
Ira Österberg
Toimitussihteeri:
Päivi Rönkkö
Piirrokset:
Satu Nykopp
Verkkoversio:
Salla Räsänen
Tekstit:
Pekka Kaasinen
Kaisa Kärkkäinen
Riikka Porkola
Salla Räsänen
Marina Virpioja |
Miksei ne käytä kyrilliikkaa?
Miten kääntäisit seuraavan tšekinkielisen lauseen: "Otevřu
Dĕjiny staré ceské literatury"? No tietenkin "avaan Vanhan
venäläisen kirjallisuuden historian" – siis, ainakin, jos olet
tšekin peruskurssia käyvä 6. vuoden venäjän opiskelija.
Silloin kun kauan sitten aloitin venäjänopinnot, oli pakollista
lukea ainakin yhden muun slaavilaisen kielen peruskurssi. Tämä pakko
poistui, enkä tiedä miten moni ryhtyy moiseen puuhaan vapaaehtoisesti
vuosittain. Luulisin, että muutama ainakin. Minusta se ainakin tuntui
hirvittävän loogiselta. Ja tämän ’sisäisen pakon’ ajamana minustakin
tuli vanhoilla päivilläni tšekin fuksi.
Ensiselailulla Helena Lehečkován tekemä oppikirja
Tšekkiä suomalaisille l on aika veikeä tapaus. Se on ensimmäinen
näkemäni kielen peruskurssikirja, jossa naisopiskelijaa tarkoittava
sana 'studentka' esiintyy tekstissä ja sanastossa ennen miessanaa
'student'. Oletusarvona tuntuvat useimmiten olevan feminiinimuodot.
Minua se miellyttää kovasti. Ja kun katson ympärilleni luokassa,
se tuntuu myös hyvin luonnolliselta, sillä valtaosa kielen opiskelijoista
on nimenomaan niitä 'studentkoja'.
KAIKEN PUUDUTTAVAN kielentutkimuksen
teorian jälkeen on ihanaa palata takaisin perusasioihin: sanastojen
pänttäämiseen ja siihen, kuinka esittäydytään ja tilataan kuppi
kahvia. Lisäksi tuntuu kivalta, että vihdoinkin pakko on poissa,
maailmani ei kaadu siihen vaikka en aina osaisikaan, sillä eihän
tämä kuitenkaan minun pääainekieleni ole!
Voisi kuvitella, että venäjäntaito auttaa myös muiden slaavilaisten
kielten omaksumisessa. Näin minäkin luulin, mutta vaikeudet tulivat
aivan yllättävältä taholta: minun oli mahdotonta orientoitua lausumaan
tuttuja suhuäänteitä, kun ne yhtäkkiä olikin kirjoitettu latinalaisin
kirjaimin.
Vielä hankalampaa on se, että painon merkki ei olekaan painon merkki
vaan merkitsee pituutta. Pituus ja paino ovat eri asioita, muistuttaa
opettaja minulle joka tunti – siis aivan samalla tavalla kuin suomessa
– ja silti reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen minä en osaa edelleenkään
lausua!
JA VAIKKA KUINKA saan tuskailla
ääntämisen ja alkeellisempienkin lauseiden tuottamisessa, minulla
on hirvittävän hyvä mieli. Alati minussa kasvaa tunne, että kyllä
minä sittenkin osaan venäjää aika hyvin: kahvia olen ainakin onnistunut
tilaamaan... Lopuksi vielä inside-vitsi kaikille tšekin lukijoille:
kurkistakaapa seuraavan kerran suomi–tšekki–suomi-taskusanakirjaa
selatessanne, mitä sen mukaan pozváni-sana merkitsee suomeksi!
Ira Österberg |