Glas naroda

Kopeekan mielipidepalstalla puidaan ajankohtaisia ja ajattomia asioita. Kommentit osoitteeseen kopeekka_pt@luukku.com yhteystiedoilla varustettuina. Haluttaessa vain nimimerkki julkaistaan.

Kenen "musta menneisyys"?

Nyt sitten kuulemma puuhaavat kirjaa 1970-luvun vasemmistonuorten, ns. taistolaisten, ”mustasta menneisyydestä”, siitä, miten täällä tuolloin häikäilemättä kannatettiin ja ihannoitiin Neuvostoliiton valtiomuotoa, kertoivat MTV3:n Kymmenen uutiset 10. helmikuuta. Kuinka ollakaan, kärkkäimmin projektiin ovat tarttuneet nykyiset oikeistopamput.

Sieltä löytyvät kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Ben Zyskowicz ja kirjailija-poliitikko Jutta Zilliacus etunenässä hurskastelemassa, ”kuinka voitiinkaan sokeasti tukea näitä tappajia, Leniniä ja Stalinia, ja Neuvostoliiton diktatuuria, kansanmurhia ja ihmisoikeusloukkauksia”. ”Eikö näitä entisiä kommunisteja edes hävetä, tulisivat omalla nimellään ruutuun kertomaan menneistä pahoista teoistaan”, penäsi Zyskowicz.

Kyllä oli vähällä mandariininpuolikas lentää Zyssen omahyväiseen naamaan. En nyt varsinaisesti tässä puutu siihen, minkälaisia konkreettisia rikoksia 70-luvulla tapahtui (uhkailua, painostusta, kiristystä, korruptiota), enkä etenkään siihen, mitkä kaikki poliittiset ryhmittymät siihen osallistuivat. Mutta voiko kukaan oikeamielisesti olettaa, että aktiivinuorten olisi a) pitänyt tietää Stalinin vankileirien laajuudesta, kun varmoja tietoja ei ollut valtioden päämiehilläkään b) hylätä uskonsa vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon muutaman turmeltuneen poliitikon ja yhden valtiomuodon puutteiden takia?

Ennen kaikkea minua kiinnostaisi tietää, kuinka nykyiset kokoomusjohtajat ja muut oikeiston kannattajat suhtautuvat siihen, miten oikeistojohtoinen Suomi 1930–40-luvuilla sumeilematta tuki ja teki yhteistyötä Hitlerin Saksan kanssa.

Lopuksi uutisen toimittaja kommentoi, että Suvi-Anne Siimeksen (vas) ainakin sietäisi lukea tuleva kirja – hän kun on ahkerasti kieltäytynyt tekemästä tiliä puolueensa menneisyyden kanssa nuoruuteensa vedoten. Hyvänen aika, ollaanko raamatullinen käsitys isien mahdollisista synneistä ottamassa uusiokäyttöön?

Suorastaan kuvottaa tuollainen yksisilmäisyys. Ei sillä, että missään olosuhteissa kannattaisin diktatuuria ja kansanmurhaa, mutta ei liene koskaan vain yksi puoluekenttä, joka siihen on syyllistynyt. Historia, ja näemmä nykyisyyskin, vain sattuu olemaan voittajien kirjoittamaa.

nimim. Viimeinen taisto?