Pieni esseenkirjoitusopas

Tässäpä jälleen apua yhteen
opiskelijaelämän ongelmakohtaan...

Luovuus on vaikea asia. Sitä on vaikea hallita ja vielä vaikeampi kanavoida. Siksipä tämä pikku teksti löytyy silmiesi alta.

Jos olet epätoivoon helposti vajoavaa ihmistyyppiä, saattaa olla parasta, että leikkaat tämän talteen ja laitat kehyksiin työpöydälle perhe- ja lemmikkivalokuvien väliin. Siinä se muistuttaa, että kaikkien kirjailijoiden elämä on vaikeaa etkä ole yksin. Tai oikeammin, olet yksin, mutta epätoivosi ei ole ainutkertaista vaan luovuudentuska on kollektiivisesti havaittava ilmiö kuten se, että _______________ (opiskelemasi kieli) on vaikeaa ja että rahasi ovat taaas vähissä.

Ensimmäinen askel: Ota selvää, mitä sinun pitää kirjoittaa (esimerkiksi kirjallisuudentutkimusta käsittelevä essee tai humoristinen pikku juttu Kopeekkaan).

Toinen askel: Kysy opettajaltasi ohje siitä, MITEN teksti tulee kirjoittaa ja MITÄ siinä tulee mainita. Jos kyseessä on Kopeekan juttu, ota selvää sensurointipolitiikasta.

(vedä syvään henkeä)

Kolmas askel: Opettele edellisen kohdan asiat ulkoa.

Neljäs askel: Etsi käsiisi tekstinkäsittelylaite /konseptipaperia,
terävä kynä ja kumi.

Viides askel: Ala hommiin.

Kuudes askel: Älä vaivu epätoivoon.

Huomautus 1: Jos olet turhantarkka tai haluat muuten vain jäsennellä ajatuksiasi, voit piirrellä aluksi mind mappeja ja inspiroivia kuvia erilliselle suttupaperille. Älä kuitenkaan ala pelata tietokonepelejä tai ristinollaa itseäsi vastaan.

Huomautus 2: Jos et ole varma, kelpaako tekstisi sellaisena, kuin olet sen pääsi syövereistä valuttanut paperille, voit pitää tauon ja lukea tekstisi. Älä deletoi sitä välittömästi, siinä on pakko olla jotain hyvääkin. Parikymmensivuisten gradunpuolikkaiden turhan hävittämisen estääksesi vältä alkoholinkäyttöä kirjoitusprosessin aikana. Jos olet kirjoittanut tekstisi selvinpäin, siinä on pakko olla asiaakin eikä pelkkiä houreita. Katso kohtaa ”Kuudes askel”.

Satu Nykopp