Edellinen numero Seuraava numero  
       
 

3/2003

Sisällys

Toimituksessa:
Akseli Kajanto
Anu Korhonen
Satu Nykopp (piirrokset)
Salla Räsänen
(päätoimittaja ja verkkoversio)
Päivi Rönkkö
Teemu Saxman (kuvat)
Veikko Suvanto
Niina Tenhio
Ira Österberg
(toimitussihteeri)

Tapahtuipa kerran
Suomi-viikolla Pietarissa

Tusovka ry. tuo venäläistä populaarikulttuuria Suomeen… ja vei suomalaista populaarikulttuuria Venäjälle.


OLETTEKO KOSKAAN ajatellut järjestää festivaalia Pietarissa? Tänä vuonna niitä lienee ollut kaupungissa joka päivälle useampia, mutta kun kaiken hulinan keskellä Suomikin keksi pitää omat viikkonsa niin sanotun zoo-letijen kunniaksi, oli myös Tusovkan, venäläisen rock- ja populaarikulttuurin yhdistyksen, tultava mukaan. Muutenhan kaupunki olisi jäänyt kokonaan vaille suomalaista populaarikulttuuria!

Kuukausien järjestelyn jälkeen yhdistysväki havaitsi vihdoin seisovansa Poltavskaja-kadulla, Red Clubin edessä. Aiemmin klubilla oli esiintynyt muun muassa Kemopetrol, ja paikka oli tekniikaltaan kaupungin parhaita. Nyt joku oli unohtanut lavakartat ja muita tärkeitä papereita taksiin. Mutta oltiinhan Venäjällä: kuski palasi varttitunnin päästä ja toimitti paperit klubin vahtimestarille. Loppusäätö oli alkanut onnellisesti.


KAKSI PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN koitti varsinainen festivaalipäivä. Illan esiintyjät ja tusovkalaiset odottelivat aulassa, että klubin johto suvaitsisi saapua paikalle. Muusikkojen instrumentit kun oli jo aiemmin viety odottamaan toimistoon, ja sinne ei ilman klubin johtoa saanut mennä. Illan valmistelut alkoivat olla pahasti myöhässä. Hermostus levisi.

Yhtyeiden virvokkeiden kanssa tuli vahtimestarien kanssa riitaa, vaikka klubin kanssa oli käytännöstä sovittu. Takahuoneeseen sai viedä aluksi vain noin yhden oluttölkin muusikkoa kohti. Myöhemmin illalla asia onneksi järjestyi, mutta monta vihaista katsetta oli siihen mennessä ehditty vaihtaa, ja toinen ovimikoista oli muka itsekseen päässyt kuittaamaan suomalaisista painoon soveltumattomin sanasin.


VIHDOIN YLEISÖ alkoi saapua, ja ohjelma alkoi kuin ihmeen kautta alle puoli tuntia myöhässä. Mutta vielä Rostislav Aallon Cleaning Up
-dokumentin pyöriessäkin piti ovella päivystää: portsari kun unohti lukutaitonsa aina kun joku pyrki vieraslistalta sisälle. Pietarissa jo aiemminkin mainetta saaneen Cleaning Womenin ryhtyessä soittamaan klubi oli kuitenkin täynnä ja synkät pilvet väistyneet.

Myöhemmin illalla lavalle nousivat Candy Darling ja sitten ensimmäistä kertaa Venäjällä esiintynyt Don Johnson Big Band. Jopa samainen ulosheittäjä heltyi kysymään, mistä kyseistä musiikkia saisi ostaa. Tunnelma oli korkealla ja aamuyön kruunasi vielä paikallinen Deaduški. Kun joku erehtyi kysymään, eikö se ollut jo liikaa, ehättivät suomalaismuusikot vastaamaan, että heille kulttuuriyhteistyö oli välttämätön osa tapahtumaa ja etteivät he muuten olisi päässeet näkemään itse mitään näin hyvää.

Yön kääntyessä aamuun väsynyt mutta onnellinen Tusovka palasi bunkkereihinsa suunnittelemaan uusia kulttuuri-iskuja. Seuraavaksi räjähtäneekin Helsingissä.

Akseli Kajanto

Ks. lisää: www.tusovka.fi