Edellinen numero Seuraava numero  
       
 

1/2003

ks. myös
pdf-versio [2,13 Mb]

Sisällys

Toimituksessa:
Anu Korhonen
Veera Knuuti
Reeta Marjamaa
Salla Räsänen
(päätoimittaja ja verkkoversio)
Päivi Rönkkö
Veikko Suvanto
Ira Österberg
(toimitussihteeri)

Voiman ja
optimismin
lauluja

Vladimir Semjonovitš Vysotskin syntymästä tuli tammikuussa kuluneeksi 65 vuotta. Rupla juhlisti laulajan muistoa ekskursiolla in memoriam -illanviettoon Venäjän
tiede- ja kulttuurikeskukseen.


VLADIMIR VYSOTSKIN maine
on itänaapurissa vertaansa vailla.
Vysotskin surumieliset, traagiset,
usein tragikoomisetkin balladit levisivät magnizdateina, omakustanne-nauhoituksina, kaikissa ikä- ja kansanluokissa. Valtio ei massiivisen suosittua yhteiskuntakriitikkoa katsonut koskaan hyvällä silmällä, mutta Vysotski sai kokea sen, mistä harva taiteilija pääsee nauttimaan: olla legenda jo eläessään.

Runoilijan venäläisittäinkin raju elämäntyyli kasvatti hänen suosiotaan ”kansanmiehenä”, mutta koitui lopulta hänen kohtalokseen. Vysotski kuoli sydänkohtaukseen Moskovassa 24.6.1980 vain 42-vuotiaana; oletettavasti alkoholin liikakäytön seurauksena.


RUPLAN KEVÄTKAUSI alkoi tammikuun 30. päivänä ekskursiolla Venäjän kulttuuri-keskuksen tiloihin Taka-Töölöön. Ohjelmassa oli
in memoriam -illanvietto – Vladimir Vysotskin syntymästä tuli tammikuun 25. päivänä kuluneeksi 65 vuotta. Se seikka, että kyseinen legendaarinen lauluntekijä-näyttelijä-runoilija kuoli liki 23 vuotta sitten, ei juuri juhlintaa hidastanut: paikalla oli ihka elävä klooni, bardin hämmentävästi isänsä näköinen poika Nikita Vladimirovitš Vysotski.

Nikita Vladimirovitš päästettiin vauhtiin pari tylsänpuoleisen juhlapuheen jälkeen. Koulutettu näyttelijä ja Moskovan Vysotski-museon johtaja lausui isänsä lyriikkaa antaumuksella, joka sai Kulttuurikeskuksen kaiuttimet väräjämään, ja pahoitteli vain, ettei osaa laulaa – Vladimir Semjonovitšin lyriikka on tehty kitaran kera illanvietoissa esitettäväksi, ja suorasanaisena lausuntana siitä häviää paljon.

– Toivottavasti kuitenkin onnistun välittämään sen tunteen, jolla nämä runot on kyllästetty. Isäni elämä ei ollut iloinen, ja lyriikatkin saattavat vaikuttaa murheellisilta, mutta silti niistä kajastaa voima ja optimismi, Nikita painotti.


NIKITA VLADIMIROVITŠIN vaikuttavan esiintymisen jälkeen Vysotskin humoristisempaa puolta valottivat muusikkoveljekset Mika ja Turkka Mali, jotka ovat alkaneet kääntää, esittää ja levyttää Vysotskin lauluja suomeksi jo 1980-luvulla. Tunnin keikkaan mahtui traagisia tarinoita sodista ja sensuurista, mutta myös tavallista arkielämää entisestä Neuvostoliitosta sekä hulvaton kupletti isäntää ryyppyreissulta kotiin kaipaavasta eukosta.

Esitysten välisellä tauolla sai katsella aulaan koottua valokuvanäyttelyä Vysotskista lapsuudesta myöhäisiin vuosiin; koululaisena, näyttelijänä, muusikkona, taitelijana. Ilta Kulttuurikeskuksella jätti legendaarisesta Vysotskista hedelmällisen ja monitahoisen kuvan.

Salla Räsänen


Vladimir Semjonovitš Vysotski 1938–1980

  • näyttelijä, muusikko, laulaja, lauluntekijä, runoilija, ”bardi”
  • kouluttautui insinööriksi, mutta seurasi kutsumustaan teatteriin 1964 Moskovan Taganka-teatteriin, jossa loi merkittävimmän osan näyttelijän uraansa; kuuluisin rooli Hamlet
  • esiintyi 26 elokuvassa
  • suurin maine muusikko-lyyrikkona; kirjoitti satoja runoja ja lauluja, joita esi-tettiin klubeilla, tehtailla ja siviilikodeissa, mutta ei sallittu virallisesti julkaista ennen hänen kuolemaansa

Lisätietoa: http://vv.kulichki.net