Edellinen numero Seuraava numero  
       
 

3/2001

Sisällys

Toimituksessa:
Anu Korhonen
Johanna Lepola
Tatja Pusa
(fuksiaiskuvat)
Salla Räsänen
(päätoimittaja ja
verkkoversio)
Veikko Suvanto
Eija Tikkanen
Ira Österberg

Voittoisa fuksiryhmä "Perestroika". Rupla ry:n
FUKSIAISET
28.9.2001

Kopeekan syysnumeroon kuuluu elimellisesti muutamia vakiopalstoja: uuden hallituksen esittely, tervetulotoivotukset uusille opiskelijoille sekä fuksiaisreportaasi. Miksi rikkoa hyviä perinteitä?... Etenkään, kun vuoden 2001 bileet olivat sanalla sanoen ennennäkemättömät.


UUSIEN FUKSIEN TAIVAL alkoi vanhaan malliin jo syyskuun alussa Uusien illasta rakkaassa järjestötilassamme Lingvassa. Mikäli fuksit (tai miksei vanhemmatkin opiskelijat) olisivat paneutuneet kysymykseen asiaankuuluvalla hartaudella, olisivat kyseiset bileet auttaneet huomattavasti varsinaisten fuksiaisten tietovisailuosuudessa – ko. kisa sisälsi mm. jokaisen ruplalaisen yleissivistystä testaavan kysymyksen "montako porrasta on järjestötilaamme Lingvaan Uuden yo-talon ulkoportailta laskien?". Arvioita sateli viidestäkymmenestä kolmeensataan, mutta oikeaksi kelpuutettiin vain yksi: liian monta. Harva oli huomioinut tämän näkökohdan, vaikka hissin puutetta on useampaan kertaan sadateltu rappusia kivutessa, täysien kaljakorien kera.

Fuksiaiset päätimme siis järjestää hissillisessä ja keittomahdollisuudellisessa tilassa, omalla laitoksellamme Vuorikatu 5:ssä, jossa ei tarvitsisi myöskään pelätä Falkin vartijapoikien ikäviä kommentteja tyyliin "ei täällä saisi pitää bileitä". Tähän saakka olemme selvinneet hatarasti puolustautuen, etteivät nämä "oikeastaan ole bileet, enemmän vapaamuotoiset illanistujaiset" – no, ei liene Ruplan vika, jos jokin muu järjestö on saanut päähänsä nakella Lingvan parvekkeelta alas tupakantumppeja tai jotain vielä ikävämpää tavaraa... Amanuenssi-Ailan, proffa-Artsin ja muun johtohenkilöstön suosiollisella päätöksellä laitos siis luovutettiin Ruplan käyttöön perjantaista 28.9.2001 viikonlopun yli. Olimme kovasti kiitollisia.

Venäjän lipun värien järjestys mietitytti rastikierrokselle lähdettäessä. Naisvaltainen hallituksemme kokoontui ruoanlaiton, kaljanhaun, kaljanjuonnin aloittelun ym. järjestelytoiminnan merkeissä jo iltapäivällä, ja kolme iloista, niinikään naisvaltaista fuksiseuruetta lähetettiin matkaan rastikierrokselle klo 18.00 Porthanian edestä. Kullekin ryhmälle annettiin evästykseksi kirjekuori, joka sisälsi toimintaohjeet sekä pienen summan valuuttaa – pyrkimyksenä oli suorittaa tehtävät, aikaa kaksi tuntia, ja palata laitokselle antamaan ryhmäraportti, jonka raati pisteyttäisi.


PARIN HILJAISEN TUNNIN JÄLKEEN, tasan klo 20.00, jolloin bileiden oli ilmoitettu alkavan, laitos koki ennennäkemättömän yleisöryntäyksen: yhtäkkiä sisään pelmahti yli kolmekymmentä vanhempaa ja uudempaa opiskelijaa aveceineen. Iloksemme myös opetushenkilöstö oli edustettuna BA Hannes Heinon muodossa. Havaitsimme rankasti alibudjetoineemme bileet – varaamamme ruokapuoli koki nopean hiipumisen, eikä kymmeneen mennessä ollut jäljellä enää muuta kuin nestemäistä evästä (jota olimme vastaavasti varanneet runsaasti) sekä pussillinen mikropopcorneja. Ensi kerralla ollaan viisaampia...

Fuksiryhmät saapuivat kukin vuorollaan paikalle ja esittäytyivät raadille ja yleisölle. Oli suunnattoman ilahduttavaa huomata, kuinka vannoutuneesti nuoriso oli omistautunut asialleen: etenkin ryhmänimien kehittelyssä oli havaittavissa merkittävää kekseliäisyyttä. Ryhmä Perestroika, Ryhmä Uuden Suuriruhtinaskunnan Rakentajat sekä Ryhmä Räkä olivat kukin rajoissaan osuvia, ja niiden laittaminen keskinäiseen paremmuusjärjestykseen osoittautui mahdottomaksi. Raati joutui siis arvostelussa käyttämään pitkälti muita periaatteita. Onneksi tehtäviä riitti.


RYHMÄ PERESTROIKA keräsi korkeimman pistemäärän tärkeimmässä tehtävässä: annettu adressilomake (ks. yllä) oli saatu lähes täyteen – joukossa mm. sellaisia kunnioitettavia nimiä kuin Joulupukki ja Toimi Kankaanniemi, jonka todistettavasti aidosta nimikirjoituksesta oli luvattu jokaiselle ryhmän jäsenelle ylimääräinen vodkasnapsi. Myös annetun rahamäärän (15 kopeekkaa) kuluttaminen oman ryhmän henkeen sopivasti herätti kiinnostusta; hankittu kreppipaperinen punalippu sai raadilta täydet pisteet. Kun viimeinenkin tehtävä oli suoritettu täysin hyväksytysti (vierailu Prahassa todistettiin baarimikon allekirjoituksella), vaikutti voittaja jo selvältä.

Mutta nuolla ei saa, ennen kuin putoaa tai sinnepäin – kaksi muuta tasokasta ryhmää oli vielä jäljellä.

Uuden Suuriruhtinaskunnan rakentajat saivat kiitosta ennen kaikkea nopeudestaan – ryhmä oli paikalla jo puoli tuntia ennen annetun aikarajan umpeutumista. Vaaditut viisi nimeä adressiin (omien allekirjoitusten lisäksi, luonnollisesti) oli kerätty, ja muutkin tehtävät hyväksytysti suoritettu. Raati joutui hetken pohtimaan, onko punaväriä tunnustavan järjestön hyväksyttävää antaa pisteitä Uuden Suuriruhtinaskunnan Rakentajien ilmiselvän kapitalististiselle hengelle – kopeekoilla hankitut mainosliput kuntokeskukseen eivät täysin vastanneet käsitystämme ryhmää kuvaavasta ostoksesta. Ryhmän taidokkaat perustelut kuitenkin nakersivat vastarintaamme, joten päädyimme täysiin pisteisiin – eihän annetussa tehtävälomakkeessa loppujen lopuksi ollut määritelty edustettavaa aatesuuntaa. Ryhmä oli myös tehtävänannon mukaisesti käynyt tiedustelemassa parhaan Mustanmeren kaviaarin ovh-hintaa – raati ei vähentänyt loppupisteitä, vaikkei pyydettyä näyteannosta toimitettukaan; kilohinta kun oli Stockmannin Herkun mukaan lähemmäs 1000 FIM.

Kolmas ryhmä, Ryhmä Räkä, vaikutti nimensä puolesta hiukan häviävän muille elaboroiduille ja ainejärjestön hengen mukaisille keksinnöille. Perustelut (kunkin jäsenen fyysinen tila) kuitenkin vakuuttivat, vaikkei raati Rä'än kohdalla päätynytkään muiden ryhmien ansaitsemiin täysiin pisteisiin. Myöskään hankittu ostos, nenäliina, ei täysin tyydyttänyt – lisäpisteitä näin jälkiviisaasti ajatellen olisi tuonut esim. jonkun julkisen henkilön nenäerite liinassa. Puuttuvat pointsit kuitenkin korvautuivat yhden jäsenen esittelemällä mustalla silmällä, josta tehtävänannon mukaisesti sai kaksi lisäpistettä. Adressiin hankitut ylimääräiset nimikirjoitukset sekä täydellisesti suoritettu viimeinen tehtävä (mikä on nopein keino päästä itärajan taakse) nostivat kokonaispistemäärän lähes tasoihin edellisten ryhmien kanssa. Kiintiöpisteitä fuksikavalkadin ainoalle miespuoliselle jäsenelle emme periaatteesta tahtoneet antaa.


Fuksiraadilla oli edessään vaikea tehtävä. RAADILLA OLI EDESSÄÄN vaikea tehtävä – yhteispisteiden lisäksi tahdoimme tarkastella myös kokonaisvaikutelmaa. Voittajaksi selviytyi pitkällisen, siideri- ja olutvoimistetun harkinnan sekä luovan tupakkatauon jälkeen kuitenkin yksinoikeutetusti ryhmä l eli Perestroika, jonka kohdalta pistekaavioissa löytyi myös perusteltu lausahdus "Erittäin hyvä, ellei täydellinen". Kokonaispistemäärä 37 oli lisäksi täysin omaa luokkaansa. Hyvänä kakkosena tulivat lähes tasapisteissä (27 ja 26) seuraavat kaksi ryhmää.

Ryhmä Perestroika sai siis luvatun palkkion – yleistä kunnioitusta sekä paikan seuraavan Kopeekan kansikuvafukseina – ynnä Kankaanniemen nimikirjoituksesta luvatut ylimääräiset vodkapaukut. Oli aika siirtyä vapaampaan bileohjelmaan. Loppuillan antiin kuului slaavilais-balttilaisen tietovisailun (jonka voittajaksi selviytyi rusistien, slavistien ja baltistien konsensushenkinen ryhmä Ameeba) lisäksi spontaani taidenäyttely, työnimeltään Xerox (ks. näyttelyn antia), sekä yleistä syöpöttelyä, juopottelua ja biletystä aitoon Rupla-tyyliin. Viimeiset sitkeät poistuivat laitokselta vasta pikkutunneilla.

Salla Räsänen

HUOM: lisää kuvia fuksiaisista Ruplan kuvagalleriassa!