RAUHANPIIPUN HULLUT VUODET

Lakkauttamisella väläyttely toi kokoukseen, jossa asiasta piti päättää paljon uusia ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä että Rauhanpiipun toiminta piti radikaalistaa, ei lopettaa. Enemmän suoraa toimintaa, vähemmän seminaareja, opintobeerejä ja keskustelua periaatteista. Kokouksiessa keskusteltiin kuinka pitkälle laittomuuksiin oltiin valmiit menemään "rauhan ja ympäristön puolesta". Itse asiassa periaatteet oli keskusteltu loppuun ja tuntui että oli tekemisen aika. Meidän uusien jäsenien nuori ikä saattoi tietenkin vaikuttaa tähän.

Rauhanpiipun aatteelliseksi lähtökohdaksi oli tuolloin ajatus positiivisesta rauhasta ihannetilana jota kohti Rauhanpiipun toimien pitäisi maailmaa viedä. Pelkän negatiivisen "ei sotaa" -rauhantilan sijasta tulisi saavuttaa poliittinen ja yhteiskunnallinen tila jossa kaikki väkivaltaiset alistussuhteet maailmasta on purettu. Rasismin, diktatuurien, kehitysmaiden riiston ja luonnon tuhoamisen vastustaminen olivat kaikki Rauhanpiipun toimialaa. Piippu voisi yhtä hyvin järjestää mielenosoituksen australialaisen mielipidevangin kuin valkoselkätikan puolesta.

Tämän yksinkertaisen aatteen varassa oli mahdollista järjestää paljon toimintaa. Opintopiirejä voitiin edelleenkin harrastaa, mutta enemmänkin informatiivisessa mielessä - keskustelun seurauksena tulisi olla käytännön toimintaa keskusteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Rauhanpiippu oli vaiheessa jossa käytäntö kulki teorian edellä. Mentiin mukaan kaikenlaisiin ja järjestettin monenlaisia tempauksia.

Noista bileistä on käsiini osunut autenttinen dokumentti, ruutuvihkoon raapustettu sekava fragmenttikokoelma. Tekstin tapahtumat eivät ilmeisesti ole aikajärjestyksessä. Muutamat käsikirjoituksen epäselvät kohdat olen jättänyt pois, mutta muuten tämä on täysin aito selostus tapahtumista Uudella 5.-7. 12. 1989.

Siivouslaskuvarjohyppääjät.

I'm in the refridgerator!

Let me out! Let me out!

Garbagemen

Tiistain-keskiviikon välisenä yönä torjuntataisteluja Katharsiksen huoneessa. Kronoslaiset haluavat vain juoda kaljamme.

DJ:llä ihmissuhdeongelmia. Joku oli päästänyt Laggen "myymään" kaljaa. Joku yritti sisään Bangkokista ostetulla lehdistökortilla.

Historicuksen herraseurue: "Kun me kuultiin että tämä on joku rauhanjärjestys, meni kyllä bailuhalut." Jättivät minulle puolikkaan A:n.

Nukutaan miten sattuu Katharsiksen huoneessa. Jotkut lattialla, jotkut puoli-istuvasti sohvalla. Mari pöydällä, minä kolmella tuolilla. 2-3 tuntia unta, sitten kaikki töihin.

"Emme saatana maksa mitään siivouslaskua, mehän siivottiin koko helvetin yö ja vielä toi vitun rappukäytäväkin.
Revitään se!
Poltetaan se!"

DJ on hukannut walkmaninsa. Sitä kitaraa ei löydy. Se rapuissa kaatunut ja verta vuotanut jätkä vietiinkin putkaan eikä sairaalaan. Minulla on oikeat kotelot, mutta väärät kasetit.
Helvetti! Rahaa on 31 200!
Lopulta kahdeksan hippiä syö hyvin Long Wallissa puolella tyhjistä pulloista ja koreista saaduilla rahoilla. Suuri osa ravintolan asiakkaista poistuu 15 minuuttia saapumisemme jälkeen.

Puolenyön jälkeen puolustusasemat. Kukaan ei ole enää tarpeeksi kunnossa myydäkseen lippuja. Yläkerrassa päästetään kaikki halukkaat sisään, alakerrassa Anita kiljuu ovella "Hei ei ilman lippua sisään!" Antti kiertää umpiseilissä taskut satasia pursuten kaljanmyyntipisteeltä toiselle keräten rahoja "turvaan".
"Totta helvetissä meillä on järkkärikaljoja, mutta niitä ei myydä. Me tarvitaan ne. Emmä tiedä missä ne on. Ne on kätketty. Kyllä meistä joku tietää missä ne on, mutta kukaan ei tiedä kuka se joku on."
Villu on hukannut bändinsä.

Villulle ja Kumikamelille annetaan kummallekin kori Eidoksen kaljoista. Kolmannen korin juovat järkkärit aamuyöllä.

Villu haluaa soittaa.
"Ensiks Kumikameli soitti 20 minuuttia lambadaa. Sitten oli 5 minuuttia jotain muuta ja sit Kumikameli soitti vielä 10 minuuttia lambadaa."

Villu soittaa useita kappaleita mutta laulaa kokoajan "Tere perestroika". Tunnelma on viidennessä korkealla. Punkherätyksen saanut pitkätukka harmittelee että tuli hippiaikoinaan kasvattaneeksi niin helvetin hiostavan pääkarvaston.

- Aattele nyt jos joku näkee noista seinille teipatuista kuolinilmoituksista jonkun tuttunsa kuolinilmoituksen. Sehän masentuu täysin.
- Se on tarkoituskin.

Bileet kulkevat kuin zenpotkukelkka!

Bileiden tuotosta lahjoitettiin suurin osa SPR:n katastrofirahastoon, lopuilla rahoitettiin Piipun toimintaa seuraavana vuonna.

Rauhanpiippu osallistui innolla valtaustouhuun, muodostaen ASSin ja Sit.vasin kanssa valtaajien epämääräisen radikaalisiiven - vaikkakin poliittisuus oli selvästi syrjässä hallinnonuuditustoiminnassa.

Varsinkin valtauksen ensimmäiset tunnit ovat jääneet elävästi mieleen. Porthanian edessä oleva satojen opiskelijoiden mielenosoittajajoukko vyöryi sisään Hallintorakennukseen ja levittäytyi useaan kerrokseen, hakkasi rehtorin ovea, huusi iskulauseita ja jakoi tiedotteita. Muistan kuinka ryntäsimme talon katolle ikkunasta jonkun toimistotyöläisparan työpöydän kautta. Katolta heittelimme lentolehtisiä ja huutelimme alhaalla näkyville ihmisille "paskanpuhuminen loppui nyt" -tyylisiä iskulauseita.

Valtausta ja sen seurauksia on vatvottu melkoisesti jälkeen päin ja monet jostain syystä haluvat vähätellä sen merkitystä. Mielestäni on kuitenkin paljon valtauksen ansiota että nykyinen hallintomalli on olemassa. Sen aikana lähes kaikki eduskuntaryhmät asettuivat valtaajien vaatimusten kannalle. Ennen valtausta esitetyt hallintolakiehdotelmat olisivat käytännössä säilyttäneet professorivallan.

Hallintorakennuksen valtauksesta ei tullut uutta Vanhan valtausta, vaikka hetken siltä tuntuikin. Noin puoli vuotta oli olemassa tietty ehkä muutaman sadan ihmisen joukko, joka halusi muuttaa maailmaa paremmaksi ja oli valmis konkreettisiin toimiin. Mutta sitten iski lama ja toivottomuus ja muutaman vuoden päästä opiskelijamaailmassa oli taas yhtä hiljaista kuin ennen Hallintorakennuksen valtausta.

Näistä Uuden jatkobileistä on mukavia muistoja -tosin vasta aamuyöltä. Olimme siivonneet paikat jotenkuten joskus 3:n jälkeen, kun äkkiä löysimme jääkaapillisen kaljaa joka oli jäänyt myymättä. Siitäpä riemu puhkesi. Muistikuvat jatkuvat hämärinä. Samuli selosti loputtomasti rautalangasta vääntämänsä "nännipuristimen" erinomaisia ja rajattoman monipuolisia käyttötapoja. Sitten hypimme Uuden katoilla hakemassa hänen hukkuneita silmälasejaan. Istuimme Uuden ulkorapuilla aamulla 6:n ja 7:n välissä juoden kaljaa, aurinko lämmitti ja me huutelimme ohi pörisevälle lakaisukoneelle "pizzataksi! pizzataksi!" Lopuksi katkaisimme ihmisketjulla Mannerheimintien liikenteen pohjoiseen päin. Tosin mitään liikennettä ei ollut.

Talven aikana Rauhanpiippu oli solminut yhteyksiä talonvaltaajien Oranssi ry:hyn. Keväällä yhteistyötä toteutettiin käytännössä: Piippu oli mukana Sörnäisissä sijaitsevan Kookostehtaan valtauksessa. Valtaus tapahtui keskellä viikkoa, ja koska suurin osa valtaajista oli koululaisia, he joutuivat menemään seuraavana aamuna kouluun. Äkkiä valtaajien määrä putosi yli sadasta muutamaan kymmeneen. Lähdimme Matin kanssa yliopistolle värväämään lisää jengiä. Saimmekin useat hallintorakennuksessa kouliintuneet valtaajat mukaan Kookokselle. Itse valtaus kesti viikon, jona aikana tehtaalla ehdittiin järjestää useampikin konsertti ja tapahtuma.

Rauhanpiippu perusti irrallisen työryhmän, johon kertyi nippu seikasta suivaantuneita ihmisiä, kaikkiaan 20-30 kappaletta. Yhdessä suunnittelimme toimia. Esikuvaksemme muodostui hallintorakennuksen valtaajien keväinen operaatio "Opetusministeriön väkisinmakuu", jossa aktivistit makailivat ja istuskelivat opetusministeriön ovien edessä päivän ajan yliopiston hallinnonuudistuksen vauhdittamiseksi. Tulla virkamiesten konkreettisesti yliloikkimiksi oli ollut elähdyttävä ja suuntaa-antava kokemus.

Niinpä päätimme mennä YK:n päivänä istumaan Pääesikunnan porttikäytävään.

YK:n päivän aamu valkeni kirkkaana jne, kun kokoonnuimme Espalle, josta marssimme pääesikunnan luo Kasarmitorille. Etsimme porttig†ngista mukavat istumapaikat, asetuimme aloilleen ja odotimme mitä tapahtuisi. Parin kymmenen istujan lisäksi osa joukosta jäi osoittamaan mieltä tavanomaisesti, ja Satu ja Petri lähtivät viemään mielenosoittajien kirjettä Pääesikuntaan.

Kohta paikalle alkoi virrata vahtimestareita jotka kehoittivat meitä poistumaan, koska estimme pääsyn rakennukseen. Väitimme vastaan, sillä aioimme toki päästää kaikki halukkaat loikkimaan ylitsemme. Ovensuu alkoi kieltämättä olla merkittävästi tukkoinen, sillä media oli myös vierinyt paikalle. Journalisteja seisoskeli sisäänkäynnin luona vähintään yhtä paljon kuin meitä mielenosoittelijoita istuskeli.

Sitten tuli poliisi. Käskettyään meitä poistumaan (kieltäydyimme, ellei armeija lopettaisi sotaharjoituksiaan), konstat alkoivat kanniskella meitä pois sisäänkäynnin luota. Toisia retuutettiin raa'ahkosti, itse sain kevyenä persoonana melko mukavan ilmakyydin kahden konstaapelin toimesta. Illalla kelasimme videolta tv-uutisista parhaat kanniskelut useitakin kertoja.

Saimme kukin 5 päiväsakkoa poliisiviranomaisen yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi antaman käskyn noudattamatta jättämisestä, tai jostain muusta yhtä nerokkaasta. Rauhanpiippu järkkäsi kahden kerroksen tukibileet Uudella itsenäisyyspäivänä, ja kuittasimme sakot sillä.

Mitä seurasi, oli arvattavissa. Kuten tästäkin jutusta käynee ilmi Piippu oli jossain määrin sisäriittoinen. Valtarakennelman hävittyä Rauhanpiippu muuttui sosiaaliseksi ympyräksi, joka lähinnä pyöri Satumaa-yhteisön ympärillä. Ennen kokousta, joita edelleen järjestettiin viikottain, näimme olohuoneessamme. Sitten joku meni edeltä Uudelle avaamaan konttorin oven ja odottamaan että muut tulisivat perässä. Yleensä ketään ei näkynyt. Puolen tunnin päästä kokous siirtyi Vanhan kuppilaan, jossa kämppäkaverit ja muut rauhanpiippulaiset mahdollisesti odottelivatkin: "Me päätettiin tulla suoraan tänne."