Avoimuus ja väkivallan vastustaminen:

Aurantakojamalli

"Maassa maan tavalla", sanotaan. Jopa nykyajan matkustavassa ja kansainvälistyvässä maailmassa, ylikansallisine yhtiöineen, yhdistyksineen ja liikkeineen, maat säilyttävät erojaan. Suomeen on rantautunut viime vuosina useita ekologisia ja yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka ovat joko sopeutuneet paikallisiin oloihin tai lähteneet muuttamaan niitä.

Eläinten Vapautusrintama (EVR) ja muut suoran toiminnan liikkeet ovat tuottaneet keskustelua, tuloksia, vastustusta ja lehtiotsikoita. EVR:n toimintatavat muistuttavat ja juontavat osittain juurensa sellaisiin Ison-Britannian ja Pohjois-Amerikan liikkeisiin kuten Animal Liberation Front (ALF), Earth First!, Earth Liberation Front yms.

Näiden ryhmien toiminnassa ovat vallalla salailun sekä taloudellisen vahingonteon perinteet.

Itse he määrittelevät toimintansa kansalaistottelemattomuudeksi, koska se on laitonta eikä tee väkivaltaa ihmisille tai eläimille. Mutta riittääkö tämä?

Thoreau ja Aurantakojaliike

Kansalaistottelemattomuuden idea on kotoisin jenkkikirjailija Henry David Thoreaulta. Hänelle tottelemattomuus merkitsi kokonaisuutta, jossa rangaistuksella oli yhtä suuri merkitys kuin itse lakia rikkovalla toimella. Nämä käsitykset hän esitti kirjoituksessaan Kansalaistottelemattomuus joka julkaistiin 1849.

Sen kantavana ajatuksena on, että tärkeämpää kuin itse toimi ovat sen henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Yksi tärkeimmistä vaikutuksista on vapaus, vapauden saavuttaminen.

Monet ihmiset haluaisivat tehdä sen minkä kokevat oikeaksi, mutta pelkäävät vahingonkorvauksia, yhteiskunnan halveksuntaa ja vankilaa. Tekemällä kansalaistottelemattomuutta, eli tekemällä laittoman, mutta oikeutetun teon, ja ottamalla siitä täyden vastuun, voi pelon voittaa.

Tällöin on helpompaa sanoa "Pelkäsin, mutta tein kumminkin oikein." Pelko ei katoa, mutta se voitetaan. Ihminen on vapaa tekemään oikein. Näihin ajatuksiin perustuu Aurantakojaliike, englanniksi The Plowshares Movement.

Liike sai alkunsa USA:ssa 80-luvulla, jolloin kristityissä piireissä saatiin inspiraatiota Raamatusta, Jesaian kirjasta, jossa on ennustus ajasta, jolloin kansat tulevat takomaan miekkansa auranteriksi. Toimissaan nämä useimmiten kristityt aktivistit tekivät käytännön aseistariisuntaa - pääosin pienillä käsityökaluilla kuten puusepänvasaroilla - ja tekevät vieläkin.

Viimeisin aurantakojatoimi Pohjois-Amerikassa oli Prince of Peace Ploughshares. Siinä Steve Baggarly, 31 vuotta, Philip Berrigan, 72-vuotias sotaveterani, Mark Colville, 35-vuotias pappi, Susan Crane, 52-vuotias lukioopettaja, Steve Kelly SJ, jesuiittapappi ja Tom Lewis-Borbely, 56-vuotias taiteilija riisuivat aseista Aegishävittäjä USS Sullivanin.

Puolustuksessaan he viittasivat siihen, että ydinaseita kantava alus rikkoi Haagin kansainvälisen tuomioistuimen ydinasekieltoa vastaan sekä siihen, että ydinaseet muodostavat välittömän uhan, jota kohtaan he käyttivät hätävarjelua.

Toimi oli melko tyypillinen pohjoisamerikkalaisten tekemä Aurantakoja-aktio. Korkea keski-ikä ja uskonnolliset perusteet ovat asioita, jotka osittain ovat muuttuneet liikkeen siirtyessä Eurooppaan. Yhteistä Aurantakojatoimille kaikkialla maailmassa on kuitenkin ollut pyrkiminen avoimuuteen ja todelliseen väkivallattomuuteen. Pisimmälle tässä tavoittelussa on ehkä menty Ruotsissa, jonne Aurantakojaliike saapui 1986.

Avoimuus

Avoimuus ja kommunikaatio liittyvät toisiinsa ja määrittelevät liikkeen toimintatavat. Liike joka on avoin tai ainakin pyrkii avoimuuteen, pystyy keskustelemaan muun yhteiskunnan kanssa. Sen jokainen jäsen joutuu miettimään omia vaikuttimiaan ja toiminnan syitä. Aurantakojaliike Ruotsissa on pyrkinyt avoimuuteen monella tavalla, esimerkiksi keskustelemalla toimistaan ennen kuin niitä on tehty. Viime keväänä täysin naisista koostuva ryhmä "Så välj då livet!" (Valitse elämä!) otti yhteyden Boforsin asetehtaisiin ja viranomaisiin kertoen aikomuksistaan aseistariisua laivastotykkejä, joita Bofors oli viemässä Indonesiaan.

He selittivät sekä tehtaan työntekijöille että poliisille toimintaperiaatteitaan, vakuuttivat käyttäytyvänsä väkivallattomasti ja kertoivat ettei heidän aikeenaan ollut paeta paikalta. Näin he toivoivat, että poliisi tuntisi olonsa turvalliseksi ja itsekin välttäisi väkivaltaa. Se, että poliisit ja vartijat tiesivät ryhmän aikeista, ei kuitenkaan estänyt ryhmää toimimasta tehokkaasti ja pääsemästä asetehdasalueelle.

Joskus tulee tunne, ettei salassa toimivien liikkeiden tarvitse harkita toimiensa oikeutusta, eikä sisäinen arvostelu silloin toimi. Jatketaan vain samaa rataa, miettimättä mihin pyritään. Salailu on myös omiaan luomaan sankareita ja marttyyreja.

Sankaruus ja marttyyrius tuntuvat yksilötasolla loistavilta, mutta ilmiöissä on haittansa. Näistõ pahin on se, että jos on sankareita, niin heidän tekojaan suurennellaan ja niitõ kuvitellaan vaikeammiksi ja pelottavammiksi kuin ne ikinä ovat. Näin "ei-sankarit" eivät ikinä muutu "sankareiksi", koska he näkevät ongelmat suurempina kuin ne ovat. Ja sankarit jäävät yksin. Ihailun kohteeksi, mutta yksin.

Aurantakojaliikkeen avoimuus antaa mahdollisuuden kaikille osanottajille näyttää kasvonsa - näyttää, että he ovat aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä joilla on lapsia ja työpaikkoja, ja jotka pelkäävät, mutta kuitenkin tuntevat halua tehdä oikein ja ottaa teoistaan vastuu.

Väkivallattomuus

Väkivallattomuus on muutakin kuin fyysisen väkivallan puutetta. Se on pyrkimys ennaltaehkäistä tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä. Tämä pätee varsinkin ryhmän sisäiseen toimintaan, jossa voi esiintyä vallan väärinkäyttöä, ulossulkemista, kiusaamista, sukupuolisyrjintää...

Koska Aurantakojaliike tekee kansalaistottelemattomuutta, niin se joutuu usein kontaktiin poliisin kanssa. Ruotsissa poliisiin on yritetty rakentaa hyvä ja luottavainen suhde, muun muassa aurantakojien turvallisuuden vuoksi. Periaatteena on ollut, että koska liike pyrkii avoimuuteen, niin kysymyksiin ei vastata valehtelemalla. Joko sanotaan kohteliaasti, ettei tahdota vastata ja yritetään siirtää keskustelua tärkeämpiin asioihin tai sitten kerrotaan totuus. Näin poliisi on voinut soittaa tuntemilleen aurantakojille ja kysyä, kuuluuko asetehtaan alueella hortoileva mies ryhmään vai onko hän mahdollisesti vaarallinen. Sen jälkeen kun poliisi on tottunut saamaan positiivisen vastaanoton toimipaikalle ja hänelle on tarjottu kahvia ja pullaa, hänen kanssaan keskusteleminen aurantakojatoiminnasta on myös mieluisampaa. Väkivallattomuus on hyvän tunnelman luomista, keskustelua ja leikkimieltä.

Symbolisuus

Aurantakojatoimet eivät pyri maksimaaliseen tehoon. Toki käytännönläheisyys nähdään tärkeänä, ja aurantakojat ovat maailmanlaajuisesti aseistariisuneet kaikkea rynnäkkökivääreistä ja kranaatinheittimistä hävittäjälentokoneisiin ja ydinasesiiloihin.

Mutta tärkeämpi on kuitenkin viesti: "Aseistariisunta on tärkeää, minä olen sen aloittanut, mutta nyt on SINUN vuorosi jatkaa." Tämä näytetään esimerkiksi siten, että aseistariisutaan vain yksi ase, tai siten, ettõ jätetään yksi ase ehjäksi, muille aseistariisuttavaksi.

Toinen osa symboolisuutta on osoittaa todella haluavansa uudelleenrakentaa aseita, muuttaa niitä, rakentaa hiekkalaatkkoja ja leikkikenttiä hävittäjälentokoneisiin, takoa kiväärejä koruiksi ja muuttaa sotilaallinen lentokenttä viljelysmaaksi. Näin toimet ovat luovia; otetaan ase, joka on tuhoisa, ja tehdään siitõ jotakin luovaa, positiivista.

Entä Suomessa?

Monet aurantakojat toimivat meidän näkökulmastamme kauheissa olosuhteissa. Yhdysvalloissa on jaettu järjettömän pitkiä vankeustuomioita ja aurantakojien perheitä ja ystäviä on uhkailtu salaliittosyytteillä. Kuitenkin toimia tehdään ja liikkeellä on hyvä maine. Australiassa, Hollannissa, Isossa-Britanniassa (jossa Seeds of Hope-ryhmä vapautettiin syytteistä), Ruotsissa, Saksassa.. Aurantakojatoimia on tehty monenlaisia ympäri maailmaa.

Mikä voisi olla Suomen malli, Suomen lahja Aurantakojaliikkeelle? Toivon, että kun Suomessakin ruvetaan harjottamaan käytännön aseistariisuntaa, otettaisiin kiinnekohdiksi juuri huumori ja leikkimielisyys, sekä ryhmien sisällä että niiden toimissa.

Konsensuksella tapahtuva päätöksenteko, väkivallattomuuden merkityksen pohtiminen, lämminhenkiset leirit... Nämä ovat asioita, jotka muuttavat sekä yksilön elämää että yhteiskuntaa. Ja vaikka Suomen militarismi tuntuu joskus tukahduttavalta ylivallalta, niin keskustelulla, toisten auttamisella tukiryhmissä ja suhteiden luomisella toisiin pystytään tekemään oikein. Toimimalla oikein - omatuntonsa mukaisesti, väkivallattomasti - parantaa sekä omaa oloaan, että demokratiaa ympärillämme.

Markus Drake

ei ole sankari, mutta syyllistyy joskus marttyyrikäyttäytymiseen.

Osoitteeseen drake@sockom.helsinki.fi voi ottaa yhteyttä, mutta vastaaminen voi kestää 6kk 17pv - tuomion takia.

www.plowshares.se/gastsida.htm
www.nonviolence.org/plowshares/
ja www.cais.com/agf/plowtc.htm
tarjoavat lisälukemista, kuten myös
Handbok i Civil Olydnad Per Herngreniltä (englanniksi käännetty nimellõ Path of Resistance)
Hopp & Motstånd-lehti (Sandeslått 29, 42436 Angered, Ruotsi)


< Takaisin sisällysluetteloon