SATUMAATA ETSIMÄSSÄ

SUOMALAISET UTOPIAYHTEISÖT


Jaakko Lyytinen

"Olen löytänyt avoimen, vapaan ja hedelmällisen maan, kaikkien mahdollisuuksien luvatun maan. Uskon herran johtaneen askeleeni."

Näin raportoi Oskari Jalkio, suomalainen utopisti vegetaristitovereilleen Terveys-lehdessä vuonna 1929. Jalkio oli löytänyt retkikuntineen sopivan paikan ihanneyhteiskunnalle Dominikaanisesta tasavallasta. Siirtokunnan nimeksi tuli myöhemmin Viljavakka.

Viljavakka on vain yksi esimerkki suomalaisten perustamien utopiayhteisöjen ketjussa. Erityisesti 1900-luvun alkupuolella kukoistanut uskonnollisten ja aatteellisten yhteisöjen perustaminen sai alkunsa jo 1792, kun löytöretkeilijäsukuun kuulunut August Nordenskiöld perusti Sierra Leoneen ensimmäisen suomalaisen utopiayhteisön, Uuden Jerusalemin.

Sointula

Brittiläiseen Kolumbiaan 1901 perustettu Sointula on tunnetuin suomalaisten perustamista ihanneyhteisöistä. Sointula sai alkunsa Matti Halmisen kutsuttua Työmies-lehden entisen päätoimittajan Matti Kurikan Australiasta Nanaimoon, Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan perustamaan uutta ihanneuyhteisöä.

Pohjois-Amerikkaan vuosisadan alussa muuttaneet suomalais-siirtolaiset olivat joutuneet uudella mantereella enimmäkseen raskaisiin kaivostöihin. Halu palata rauhallisempiin maaseudun oloihin yhdistyi siirtolaisten keskuudessa vallineisiin sosialistisiin ihanteisiin ja maaperä uudelle yhteisölle oli valmis. Kurikasta yhteisö sai karismaattisen johtajan, jonka ajattelussa yhdistyi kansallisromanttinen kalevalaisuus, utopistinen sosialismi ja teosofia.

Australiassa Kurikka oli perustanut ensimmäisen ihanneyhteiskuntamalliinsa perustuneen yhteisön, Kalevan Kansan. Kurikan yhteiskuntamalli perustui yhteisomistukseen, tasa-arvoon sekä alkoholin ja uskonnon vastaisuuteen. Kokeilu kuitenkin epäonnistui ja se kesti vain 10 kuukautta.

Kurikan opit olivat kuitenkin levinneet amerikansuomalaisten keskuuteen ja sopivan paikan löydyttyä Malkosaarelta (Malcolm Island) Sointula perustettiin.

Utopian loppu

Käytännön ongelmat rasittivat Sointulaa alusta alkaen. Epäonnistuneet urakat ja suuri tulipalo vuonna 1903 johtivat Sointulan Kalevan Kansaa kohti konkurssia. Alamäki jyrkkeni entisestään kun Sointulan toinen johtohahmo A. B. Mäkelä ja Kurikka riitaantuivat moraalikysymyksissä. Mäkelä luuli Kurikan aiheuttaneen hänen avioeronsa ja ryhtyi halveksimaan Kurikan seksuaaliteorioita, joissa yhdistyivät tolstoilaisuus ja materialismi.

Sointula kaatuikin lopulta Mäkelän ja Kurikan välisiin riitoihin. Kurikka karkoitettiin saarelta vuoden 1904 lopussa, mutta Sointula jäi kuitenkin suomalaisten asuttamaksi ja alueella asuu edelleen suomalaisten jäkeläisiä. Sointulan markkinoilla 1980-luvun lopulla vieraillut Marko Junkkari kirjoittaa: "Sanaakaan suomea en päivän aikana kuullut. Markkinoilla soitti country & western bändi hillybillyä, mutta yhdellä myyntipöydällä myytiin karjalanpiirakoita" (Poleemi 2/1992).

Vegetaristit onnea etsimässä

Sosialismi oli useimpien suomalaisten perustamien ihanneyhteisöjen valtaideologia. Teuvo Peltoniemen kirjassa Kohti parempaa maailmaa - Suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään (Keuruu 1985) on kuitenkin esitelty laajasti myös muihin aatteisiin perustuneita utopistisia yritelmiä. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa suomalaissiirtokuntien yhtenä pääideologiana oli vegetarismi. Myös uskonolliset ja nationalistiset aatteet olivat suosiossa.

Viipurilaisen puutarha-arkkitehdin Toivo Uuskallion Brasiliaan perustama Fazenda Penedo sai Peltoniemen mukaan aikaan oikean "tropiikkikuumeen". Muuttoliike Penedoon käynnistyi vuoden 1929 aikana, jolloin Brasiliaan lähti 150 suomalaista "etupäässä kasvissyöntiä kannattaneita miehiä". Mukana oli muitakin kuin vegetaristeja; joillekin taikasanana oli tropiikki.

Uuskallion naturalistinen ideologia vastusti kaikkea maallista: tanssia, juomista, hekumaa ja ylellisyyttä. Se kannatti täydellisen vegetarismin ohella mm. nudismia. Penedossa asuneen puutarhuri Toivo Sipilän mukaan "Uuskallion mielestä ihminen ei saisi tappaa mitään eläintä, pitäisi vain viljellä hedelmiä ja syödä kasvistuotteita. Hän sanoi, että on siunattua syötävää minkä aurinko paistaa, pois kaikki paistinpannut".

Monet Penedon nuoremmista asukeista olivat kuitenkin kiinnostuneempia maallisemmista herkuista. Pian siirtokuntaan syntyikin 'Yönsilmän kahvila', 'Tuhannen riemun kahvila' ja 'Punaisen alushameen kahvila', joihin mentiin nauttimaan Penedossa kiellyttäjä aineita: lihaa, kahvia ja väkijuomia. Syntiin hairahtaneet asukkaat kuitenkin kunnioittivat Uuskalliota siinä määrin, etteivät kehdanneet syödä kasviravinnon vastaisesti tämän nähden.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset ovat perustaneet enää muutamia ihanneyhteisöjä. Sirtolaisuuden keskityttyä lähinaapuri-Ruotsiin ympyrä onkin sulkeutumassa: viimeksi perustettu utopia Emmaus sijaitsee Jokioisissa.

Lähteet:

Kalevi Kalemaa: Matti Kurikka - legenda jo eläessään, Porvoo 1978.
Marko Junkkari: Sointula Kalevan kansa - työväenluokan pelastaja, Poleemi 1/1992.
Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa - Suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään, Keuruu 1985.

Työväen arkiston 85-vuotisjuhlanäyttely Sointula - suomalainen utopiayhteisö Kanadassa 1902-1905 12.9.1994 - 31.8.1995, Paasivuorenkatu 5 B, 00530 Helsinki. Auki ma-pe 10 - 16. puh. 736 322.


Suomalaisten perustamat ihanneyhteisöt

UUSI JERUSALEM, Sierra Leone (1792-1792)
uskonnollinen, Valistusfilosofia

AMURINMAAN YHTIÖ, Strelok, Venäjä (1868-1872)
sosialistinen (50 asukasta)

CHILLAGOA, Queensland, Australia (1900-1900)
sosialistinen (80 asuk.)

SOINTULA, Brittiläinen Kolumbia, Kanada (1901-1905)
sosialistinen (1000 asuk.)

SAMMON TAKOJAT, Brittiläinen Kolumbia Kanada (1905-1912)
sosialistinen, teosofinen (50 asuk.)

RED DEER -suunnitelma, Alberta, Kanada (1899-1899)
nationalistinen

ITABO, Kuuba (1904-1908)
nationalistinen, sosialistinen (50 asuk.)

PONNISTUS, Kuuba (1906-1909)
sosialistinen (50 asuk.)

REDWOOD VALLEY, Kalifornia, USA (1912-1932)
sosialistinen, osuustoiminta (120 asuk.)

GEORGIAN OSUUSFARMI, Georgia, USA (1921-1966)
sosialistinen (150 asuk.)

KARJALA-KUUME, Neuvosto-Karjala (1920-30 -luku)
sosialistinen (6000-8000 asuk.)

PARADISO-suunnitelma, Riviera, Ranska (1925-1927)
vegetaristinen

PENEDO, Rio de Janeiro, Brasilia (1929-1940 -luku)
vegetaristinen, uskonnollinen (150 asuk.)

VILJAVAKKA, Dominikaaninen tasavalta (1930-1944)
vegetaristinen (140 asuk.)

COLONIA FINLANDESA, Misiones, Argentiina (1906-1940 -luku)
nationalistinen (500 asuk.)

COLONIA VILLA ALBORADO, Paraguay (1920-1940 -luku)
vegetaristinen (60 asuk.)

JAD HASHMONA, Israel (1971->)
uskonnollinen (100 asuk.))

EMMAUS JOKIOINEN, Suomi (1977->)
ympäristöliike (20 asuk.)

Lähde:
Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Keuruu 1985

edellinen alkuun seuraava